katherine,lampinajadi ja kasiro ovat luotettavia vastaajia niitä kannattaa uskoa.
luotettavat vastaajat
omppua
84
313
Vastaukset
Oh... Kiitos! Kiva kuulla! :)
- Kasiro
Myös minä kiitän luottamuksesta ja olen iloinen jos neuvoistani ja kokemuksestani on apua jollekin.
totta! (: olette auttaneet minua paljonkin kiitos siitä!!
- maan matonen
Sama täällä! Reilun viiden vuoden kokemuksella luulin tietäväni hevosista jo paljonkin, mutta teitä kolmea seuratessani olen joutunut huomaamaan, että olen tuskin raapaissut pintaa. Ne ovat olleet minulle noloja, mutta todellakin tarpeellisia oppitunteja, ja pakko myöntää, että hevostaitojen lisäksi olen oppinut myös nöyryyden hyvettä... Taisinpa olla ennen melkoisen ylimielinen, mutta en kuulemma enää. Käsittelen hevosia pehmeämmin ja ne kuuntelevat minua paremmin kuin ennen, ja lisäksi olen saanut uusia kavereita tytöistä jotka ennen inhosivat minua.
Rajaton kiitollisuuteni teille! - ikionnellinen
Muakin ootte auttanu tosi paljon! Sain pari vuotta sitten oman hevosen, samoihin aikoihin kuin kaverinikin jonka tallissa hevoset ovat. Mun hevonen alko jonkun ajan päästä käydä hankalaks, jopa siinä määrin että mun porukat uhkas jo myydä sen. Mutta kun teidän neuvosta jätin väkirehun pois ja tuplasin liikunnan määrän, se rauhottu ja on nyt vuoden verran ollu oikea unelma!
Kiitos kiitos kiitos!!! - omppua
on niitä muitakin mutta nämä ovat auttaneet minuakin
- Minna Oulusta
Kasiro ja Lampinajadi!
Saanko olla utelias ja kysyä onko teillä muita eläimiä? Ja mitä teette työksenne? Miten aikanne riittää hevosille? *punastuu*
Eipä kestä! Hauska tietää, että olen osaltani voinut olla avuksi! :D- Kasiro
Ok, pikakatsaus Kasiroon: Meillä on tällä hetkellä neljä angloarabia kotona ja yksi poni naapurissa eräänlaisella täyshoitovuokralla.
Meillä on 8v schäferuros ja 4,5 v collie/belgi narttu, leikattu. Molemmat koulutettu kotitarpeiksi.
Kaksi kissaa, toinen veljeltä saatu Maine coon, leikattu uros joka pitää talon hiiret kurissa ja tallissa jostain meille pesiytynyt tyttökissa joka ensi töikseen tullessaan pyöräytti neljä pentua. Kun se teki saman uudestaan veimme sen leikattavaksi. Nimesimme sen Crocketiksi kun se on valkoinen jolla on pesukarhun naamio ja raidallinen häntä. Ovat loistavia hiirestäjiä ja valitettavasti myös linnustajia.
Viisas isäni vaati kaikkia lapsiaan hankkimaan kunnon ammatin ja niin minusta tuli sihteeri ja kirjanpitäjä. Kirjanpitotyöt voin hoitaa kotona tietokoneella ja sihteerin työt ovat puolipäiväisiä. ( Pieni firma ) Sopii minulle hyvin.
Koska teen töitä kotona niin voin lomittaa hevoshommat ja leipätyön. Kun valvoin tallissa tammaa ja odottelin milloin synnytys alkaa niin tein töitäni siellä.
Kotona asuu äiti ja isä päärakennuksessa ja minä vaarin ( nyt jo kuollut ) mökissä. Niin saamme kaikki omaa rauhaa. Aina saa kysyä! :)
Tuo Kasiron pikakatsaus on hyvin tiivistetty joten otan siitä häpeilemättä mallia:
Meillä on siis yksi 30v risteytysponi joka tosin lähtee tänä kesänä vihreämmille niityille huonojen hampaiden takia. Talosta löytyy koira, 10v collietyttö, ja vuoden vanha maine coon, myös tyttö (leikattu). Molemmille on järjestetty ulkoaitaus missä niillä on mahdollisuus kulkea sisään ja ulos mielensä mukaan silloinkin kun me emme ole kotona, minkä lisäksi kissa ulkoilee myös valjaissa, enimmäkseen pihan poikki viritetyssä juoksunarussa. Ja pyydystää kaikkea mikä liikkuu, heiluvista heinänkorsista lähtien. Koira on luonteeltaan rämäpää, mutta sai joitain vuosia sitten trauman sitruunaperhosista, ja se lähtee tänäpäivänäkin karkuun nähdessään keltaisen perhosen lähestyvän. Se on myös koulutettu. Ei kilpatasolle asti, mutta pidemmälle kuin mitä kotitarpeet vaativat.
Vuosien varrella meillä on ollut hevosten, koirien ja kissojen lisäksi undulaatteja ja kaneja. Myös vuohet ja lampaat ovat tuttuja, mutta omia päkäpäitä meillä ei ole koskaan ollut.
Lukion jälkeen toteutin lapsuudenhaaveeni ja lähdin merille. Olen kansimiehenä tankkilaivassa, mistä syystä katoan säännöllisin väliajoin n. puoleksitoista kuukaudeksi kerrallaan. Sitten olen taas lomilla yhtä pitkään. Laivan nettiyhteys toimii miten sattuu eikä salli osallistumista mm S24:n keskusteluihin. Silloin en pysty vastailemaan täällä vaikka haluaisinkin.
Minun ollessani maailmalla äitini hoitaa kaikki elikot, niin ettei minun tarvitse olla niistä huolissani vaikka niitä kieltämättä aina kaipaankin. Mutta lomilla on aikaa kaksin verroin!
Minulla on oma asunto, mutta oleilen paljon äitini luona, ja silloin hallitsen pientä mökkiä jonka otin käyttööni mummun kuoltua. Se on samassa pihapiirissä kuin äitini talo, joten emme kompastele toisiimme, mutta olemme silti lähellä toisiamme. Eli asuminen samaan tapaan kuin Kasirollakin ja samasta syystä.- Selssi
Miten perhosista voi saada trauman? Harmittomampaa elukkaa ei taida ollakkaan!
Selssi kirjoitti:
Miten perhosista voi saada trauman? Harmittomampaa elukkaa ei taida ollakkaan!
Siksi ne niin hassu juttu onkin! Viitisen vuotta sitten kävi niin, että eräänä aurinkoisena kevätpäivänä olin kirjoittamassa sähköpostia, kun koirani ravasi sisälle hermostuneesti vinkuen. Oletin sen nähneen pihassa pomppivan linnun tai jotakin sellaista ja käskin sen painua pihalle siitä vouhottamasta. Se ei kuitenkaan rauhoittunut, vaan ravasi ulos, tuli takaisin sisään, kiersi kehän, pysähtyi taakseni vinkumaan, kiersi toisen kehän ja vinkui taas. Kun se tuntui olevan oikeasti hädissään, käännyin katsomaan mikä sillä on hätänä, ja näin seuraavanlaisen näyn:
Yksi kevään ensimmäisistä sitruunaperhosista oli herännyt ja lähtenyt lennolle, mutta ilma oli hieman viileä, joten se oli laskeutunut koirani mustalle otsalle lämmittelemään. Siinä se nökötti kuin iso kirkkaankeltainen rusetti suoraan koirani silmien välissä. Jostain syystä koira ei yrittänyt tassuillaan kaapia sitä pois, vaan ravisteli vain päätään häätääkseen sen pois, ja perhonen piteli karvoista kiinni henkensä edestä eikä hievahtanutkaan.
Kun nousin penkiltä nauruani pidätellen, koira yritti kiivetä syliini ja vinkui todella hätääntyneesti kuin sanoen "apuatoikävipäälleotasepois!!". Kun sitten otin perhosen varovasti käsiini viedäkseni sen ulos, koira suorastaan huokaisi helpotuksesta, mutta rauhoittui vasta sitten kun olin vienyt perhosen ulos ja se oli liihotellut tiehensä. Ja kuten sanottu, se ottaa tänä päivänäkin etäisyyttä keltaisiin perhosiin nähdessään sellaisen lepattelevan lähemmäksi, mutta muista perhosista se ei välitä vähääkään. Sille jäi elinikäinen trauma sitruunaperhosista. Vaarallisiahan ne ovat kun sillä lailla päälle käyvät...- Selssi
lampinajadi kirjoitti:
Siksi ne niin hassu juttu onkin! Viitisen vuotta sitten kävi niin, että eräänä aurinkoisena kevätpäivänä olin kirjoittamassa sähköpostia, kun koirani ravasi sisälle hermostuneesti vinkuen. Oletin sen nähneen pihassa pomppivan linnun tai jotakin sellaista ja käskin sen painua pihalle siitä vouhottamasta. Se ei kuitenkaan rauhoittunut, vaan ravasi ulos, tuli takaisin sisään, kiersi kehän, pysähtyi taakseni vinkumaan, kiersi toisen kehän ja vinkui taas. Kun se tuntui olevan oikeasti hädissään, käännyin katsomaan mikä sillä on hätänä, ja näin seuraavanlaisen näyn:
Yksi kevään ensimmäisistä sitruunaperhosista oli herännyt ja lähtenyt lennolle, mutta ilma oli hieman viileä, joten se oli laskeutunut koirani mustalle otsalle lämmittelemään. Siinä se nökötti kuin iso kirkkaankeltainen rusetti suoraan koirani silmien välissä. Jostain syystä koira ei yrittänyt tassuillaan kaapia sitä pois, vaan ravisteli vain päätään häätääkseen sen pois, ja perhonen piteli karvoista kiinni henkensä edestä eikä hievahtanutkaan.
Kun nousin penkiltä nauruani pidätellen, koira yritti kiivetä syliini ja vinkui todella hätääntyneesti kuin sanoen "apuatoikävipäälleotasepois!!". Kun sitten otin perhosen varovasti käsiini viedäkseni sen ulos, koira suorastaan huokaisi helpotuksesta, mutta rauhoittui vasta sitten kun olin vienyt perhosen ulos ja se oli liihotellut tiehensä. Ja kuten sanottu, se ottaa tänä päivänäkin etäisyyttä keltaisiin perhosiin nähdessään sellaisen lepattelevan lähemmäksi, mutta muista perhosista se ei välitä vähääkään. Sille jäi elinikäinen trauma sitruunaperhosista. Vaarallisiahan ne ovat kun sillä lailla päälle käyvät...No, enpä ole tuollaistakaan sattumaa ennen kuullut! Mutta varmaan nauroit. Silloin tällöin sentään tapahtuu jotain erilaistakin.
Selssi kirjoitti:
No, enpä ole tuollaistakaan sattumaa ennen kuullut! Mutta varmaan nauroit. Silloin tällöin sentään tapahtuu jotain erilaistakin.
Kyllä vain! Voit uskoa että todellakin nauroin! Näiden meidän elävien kanssa näkee tämän tästä aivan älyvapaita tilanteita... Juuri kun kuvittelee nähneensä kaiken, niin ne jo keksivät jotakin ihan uutta.
Muutama kesä sitten meidän ohitsemme kulkevalle tielle vedettiin maakaapelit ja vattenfallin pojat kävivät laittamassa ne pihaa myöten. Samalla he katkaisivat sähkötolpan joka kävi tarpeettomaksi maakaapelien myötä. Tuo sähkötolppa on pihassamme, yhtenä laitumelle johtavan aidan nurkkatolppana. Emme vain tienneet milloin he tulisivat, ja tietenkin he kävivät juuri silloin kun emme olleet kotona. Emmekä olleet muistaneet etukäteen varoittaa heitä yhdestä asiasta...
Pojat tulivat seuraavana päivänä takaisin ja sanoivat nolon näköisinä, että hevonen oli varastanut heidän ruuvimeisselinsä.
Eikä ole mikään keksitty tarina, vaan sillä on oikeasti sellainen taipumus. Sen täytyy aina päästä näpelöimään kaikkea mihin se pääsee käsiksi, ja se rosvo todellakin vie mennessään sellaiset esineet mitkä sitä erityisesti kiinnostavat. Meillä on vieläkin kateissa mm kaksi vasaraa; toisen se vei kun olimme korjaamassa tarhan aitoja vuosia sitten, ja toinen lähti kun uusimme tallin katosta muutama vuosi takaperin emmekä muistaneet sulkea sitä talliin. Jostain syystä se kantaa tavarat laitumelle, eikä niitä löydä sieltä millään kaiken heinikon keskeltä. Ja niin kävi sille vattenfallin poikien meisselillekin. Kävimme sitä porukalla etsimässä, mutta jossain siellä se on vieläkin.
Onhan noita tarinoita vaikka kuinka paljon, mutta luulen, että suurinta osaa ei ikinä uskottaisi vaikka kertoisinkin! :D- mörrinkäinen
lampinajadi kirjoitti:
Kyllä vain! Voit uskoa että todellakin nauroin! Näiden meidän elävien kanssa näkee tämän tästä aivan älyvapaita tilanteita... Juuri kun kuvittelee nähneensä kaiken, niin ne jo keksivät jotakin ihan uutta.
Muutama kesä sitten meidän ohitsemme kulkevalle tielle vedettiin maakaapelit ja vattenfallin pojat kävivät laittamassa ne pihaa myöten. Samalla he katkaisivat sähkötolpan joka kävi tarpeettomaksi maakaapelien myötä. Tuo sähkötolppa on pihassamme, yhtenä laitumelle johtavan aidan nurkkatolppana. Emme vain tienneet milloin he tulisivat, ja tietenkin he kävivät juuri silloin kun emme olleet kotona. Emmekä olleet muistaneet etukäteen varoittaa heitä yhdestä asiasta...
Pojat tulivat seuraavana päivänä takaisin ja sanoivat nolon näköisinä, että hevonen oli varastanut heidän ruuvimeisselinsä.
Eikä ole mikään keksitty tarina, vaan sillä on oikeasti sellainen taipumus. Sen täytyy aina päästä näpelöimään kaikkea mihin se pääsee käsiksi, ja se rosvo todellakin vie mennessään sellaiset esineet mitkä sitä erityisesti kiinnostavat. Meillä on vieläkin kateissa mm kaksi vasaraa; toisen se vei kun olimme korjaamassa tarhan aitoja vuosia sitten, ja toinen lähti kun uusimme tallin katosta muutama vuosi takaperin emmekä muistaneet sulkea sitä talliin. Jostain syystä se kantaa tavarat laitumelle, eikä niitä löydä sieltä millään kaiken heinikon keskeltä. Ja niin kävi sille vattenfallin poikien meisselillekin. Kävimme sitä porukalla etsimässä, mutta jossain siellä se on vieläkin.
Onhan noita tarinoita vaikka kuinka paljon, mutta luulen, että suurinta osaa ei ikinä uskottaisi vaikka kertoisinkin! :DHuomasinpas vasta nyt että tähänkin oli tullut jatkoa.
En ole minäkään kuullut perhoskammoisista koirista, mutta en taatusti myöskään varkaan ammattia harjoittavista hevosista..! Kesti meinaan hyvän aikaa ennen kuin nauru laantui tarpeeksi että pystyin taas kirjoittamaan! Velipoika tuli katsomaan mikä on niin hauskaa. Vähän ajan päästä tuli äiti ja hetken perästä isä samasta syystä, ja lopulta hirnuimme kaikki neljä täällä kuin heikkopäiset.
Teillä ei todellakaan taida olla aikaa pitkästymiseen! - Mammanajadi
mörrinkäinen kirjoitti:
Huomasinpas vasta nyt että tähänkin oli tullut jatkoa.
En ole minäkään kuullut perhoskammoisista koirista, mutta en taatusti myöskään varkaan ammattia harjoittavista hevosista..! Kesti meinaan hyvän aikaa ennen kuin nauru laantui tarpeeksi että pystyin taas kirjoittamaan! Velipoika tuli katsomaan mikä on niin hauskaa. Vähän ajan päästä tuli äiti ja hetken perästä isä samasta syystä, ja lopulta hirnuimme kaikki neljä täällä kuin heikkopäiset.
Teillä ei todellakaan taida olla aikaa pitkästymiseen!Lampinajadi on töissä nyt mutta vastaan hänen puolestaan.
"Päivä ei ole mennyt pilalle jos on onnistunut tuottamaan iloa jollekulle." Sanoo Lampinajadi silloin tällöin.
Teidän porukka ei ole ainoat jotka nauraa meidän elävien tekemisille. Nauramme niille itsekkin. Ja tuossa oli vasta pari huvittavaa juttua. Meillä ei tosiaan pitkästytä. - mörrinkäinen
Mammanajadi kirjoitti:
Lampinajadi on töissä nyt mutta vastaan hänen puolestaan.
"Päivä ei ole mennyt pilalle jos on onnistunut tuottamaan iloa jollekulle." Sanoo Lampinajadi silloin tällöin.
Teidän porukka ei ole ainoat jotka nauraa meidän elävien tekemisille. Nauramme niille itsekkin. Ja tuossa oli vasta pari huvittavaa juttua. Meillä ei tosiaan pitkästytä.Ai, hei Mammanajadi! Lampinajadi mainitsikin sinut. Mistä sinä keksit ne lapaset, jos saan kysyä?
Voin kuvitella, että teillä on hauskaa! Meillä on paljon hiljaisempaa. Toki tuon hevosen kanssa riittää hauskuuttakin, mutta ei mitään tuon tapaistakaan! Tosikot tyypit eivät taitaisi tuollaista peliä eläimiltään sietääkään.
Minäkään en muuten välttämättä pääse tänne vähään aikaan. Tietokoneeni hajosi ja olen nyt työmaani koneella. Jään kuitenkin kesälomalle nyt kun pääsen töistä, enkä sitten pääse sitäkään käyttämään.
Kiitos teille molemmille, olette auttaneet minuakin paljon ja antaneet hyviä vinkkejä helpottamaan asioita. Minullakin on kokemusta hevosista noin 30v ajalta, mutta en ole koskaan ollut hyvä improvisoimaan mitään. :) - mörrinkäinen
mörrinkäinen kirjoitti:
Ai, hei Mammanajadi! Lampinajadi mainitsikin sinut. Mistä sinä keksit ne lapaset, jos saan kysyä?
Voin kuvitella, että teillä on hauskaa! Meillä on paljon hiljaisempaa. Toki tuon hevosen kanssa riittää hauskuuttakin, mutta ei mitään tuon tapaistakaan! Tosikot tyypit eivät taitaisi tuollaista peliä eläimiltään sietääkään.
Minäkään en muuten välttämättä pääse tänne vähään aikaan. Tietokoneeni hajosi ja olen nyt työmaani koneella. Jään kuitenkin kesälomalle nyt kun pääsen töistä, enkä sitten pääse sitäkään käyttämään.
Kiitos teille molemmille, olette auttaneet minuakin paljon ja antaneet hyviä vinkkejä helpottamaan asioita. Minullakin on kokemusta hevosista noin 30v ajalta, mutta en ole koskaan ollut hyvä improvisoimaan mitään. :)Ai niin, tuo Lampinajadin sanonta toisten hauskuttamisesta täytyy muistaa! En olekaan koskaan ajatellut sitä(kään) tuolla tavalla.
Hyvää kesää teille! - Mammanajadi
mörrinkäinen kirjoitti:
Ai niin, tuo Lampinajadin sanonta toisten hauskuttamisesta täytyy muistaa! En olekaan koskaan ajatellut sitä(kään) tuolla tavalla.
Hyvää kesää teille!En ole varma itsekkään mistä lapaset keksin mutta luulisin että Ypäjältä. Kävin hevostalouskoulun aikoinaan ja siellä ratsasti eräs Suomen huippuratsastajista.
Koska minulla oli nimikkona remonttihevonen niin hän opasti ja neuvoi kun minulla meni sormi suuhun sen kanssa. Samalla hän neuvoi itse ratsastukseen liityvissä asioissa. Koska minulla heilui silloin pohkeet niin varmaankin hän neuvoi miten sen saan loppumaan. Tosi mukava mies, ei lainkaan leuhka.
Meillä hevonen saa käyttää järkeään ja sen mielipiteet huomioidaan jos niissä on järkeä. Se on oppinut että jos se saa meidät ymmärtämään miksi se ei halua tehdä niinkuin me halutaan niin sen ei välttämättä tarvi tehdä. Esim. Ratsastin kerran metsäaukiolla jossa oli korkeaa heinää. Yhtäkkiä poni pysähtyi eikä suostunut liikkumaan. Syytä en keksinyt. Annoin löysät ohjat ja poni painoi päänsä alas. Hyppäsin selästä ja näin varmaan päivän vanhan peuranvasan metrin päässä. Asia selvä, käännyimme pois että emo tulisi mahdollisimman pian vasansa luo. Jos olisin jatkanut niin olisin ratsastanut vasan yli tai säikyttänyt sen tiehensä. Olisiko emo löytänyt sitä enää.
Tosin älykäs hevonen pistää liikkeelle meidän älynystyrät aina välillä. Se osaa avata haan ja linkun ovista ja porteista joten joudumme varmistamaan kaikki koiranlukolla. Samoin se avaa riimunnarun solmut mutta ei silti lähde karkuun vaan jää paikalleen seisomaan ja heiluttelemaan narun päätä.
Olemme iloisia jos meistä ( Tai pikemminkin Lampinajadista ) on apua, minä en paljoa täällä sivulla vierailekkaan. Minä vain lueskelen näitä juttuja aina välillä. - epätoivoinen
Mammanajadi kirjoitti:
En ole varma itsekkään mistä lapaset keksin mutta luulisin että Ypäjältä. Kävin hevostalouskoulun aikoinaan ja siellä ratsasti eräs Suomen huippuratsastajista.
Koska minulla oli nimikkona remonttihevonen niin hän opasti ja neuvoi kun minulla meni sormi suuhun sen kanssa. Samalla hän neuvoi itse ratsastukseen liityvissä asioissa. Koska minulla heilui silloin pohkeet niin varmaankin hän neuvoi miten sen saan loppumaan. Tosi mukava mies, ei lainkaan leuhka.
Meillä hevonen saa käyttää järkeään ja sen mielipiteet huomioidaan jos niissä on järkeä. Se on oppinut että jos se saa meidät ymmärtämään miksi se ei halua tehdä niinkuin me halutaan niin sen ei välttämättä tarvi tehdä. Esim. Ratsastin kerran metsäaukiolla jossa oli korkeaa heinää. Yhtäkkiä poni pysähtyi eikä suostunut liikkumaan. Syytä en keksinyt. Annoin löysät ohjat ja poni painoi päänsä alas. Hyppäsin selästä ja näin varmaan päivän vanhan peuranvasan metrin päässä. Asia selvä, käännyimme pois että emo tulisi mahdollisimman pian vasansa luo. Jos olisin jatkanut niin olisin ratsastanut vasan yli tai säikyttänyt sen tiehensä. Olisiko emo löytänyt sitä enää.
Tosin älykäs hevonen pistää liikkeelle meidän älynystyrät aina välillä. Se osaa avata haan ja linkun ovista ja porteista joten joudumme varmistamaan kaikki koiranlukolla. Samoin se avaa riimunnarun solmut mutta ei silti lähde karkuun vaan jää paikalleen seisomaan ja heiluttelemaan narun päätä.
Olemme iloisia jos meistä ( Tai pikemminkin Lampinajadista ) on apua, minä en paljoa täällä sivulla vierailekkaan. Minä vain lueskelen näitä juttuja aina välillä.Minulle kävi kerran hoitsuni kanssa samaan tapaan. Erona oli vain se, että vasan tilalla oli valtavan iso kyy. Siihen asti olin aina kieltänyt hevosta osoittamasta mieltään, pidin sitä pelkkänä kiukutteluna, mutta tuon tapauksen jälkeen opin, että joskus on parempi tehdä niin kuin hevonen haluaa.
Hauska otus se teidän heppa!
Kaverillani on russitamma joka tuli huonoista oloista noin vuosi sitten. Se ei anna koskea korviinsa ollenkaan ja on muutenkin tosi arka niskastaan. Suitsien laitto on mahdotonta ja riimun saa päähän kun avaa niskahihnan ja pujottaa sen suoraan niskan yli tarpeeksi kaukana korvista. Muuten on todella kiltti. Mitä pitäisi tehdä? Kaverini ratsasti nelisen vuotta ratsastuskoulussa ja sai sitten tämän oman. Hän tiesi ongelmasta, mutta arveli saavansa ponin tottumaan siihen että sen korviinkin voi koskea. Mutta nyt hän ei enää tiedä mitä tehdä, eikä kuulemma kukaan muukaan jolta hän on apua pyytänyt. On yritetty silitellä kaulalta ja siirtyä hiljalleen kohti niskaa, ajan mittaan ja kärsivällisesti. Ei auta. Kun käsi pääsee parinkymmenen sentin päähän korvista, poni hermostuu ja alkaa väistellä. On yritetty houkutella makupaloilla samaan tyyliin, samalla tuloksella. Edestä päin antaa rapsuttaa tähteä, mutta ei päästä siitä eteenpäin. Antaa pyyhkiä rähmät silmistä, mutta kavahtaa kauemmaksi jos käsi hipaiseekaan korvia. Itse kyllä hinkkaa päätään meitä vasten kun sitä kutittaa, mutta jos me yritämme, niin ei onnistu. Olisiko sinulla mitään ideoita miten ponin saisi tuntemaan olonsa turvallisemmaksi silloinkin kun sen niskaan ja korviin koskee? Pitäisihän se päästä harjaamaan sieltäkin. - Mammanajadi
epätoivoinen kirjoitti:
Minulle kävi kerran hoitsuni kanssa samaan tapaan. Erona oli vain se, että vasan tilalla oli valtavan iso kyy. Siihen asti olin aina kieltänyt hevosta osoittamasta mieltään, pidin sitä pelkkänä kiukutteluna, mutta tuon tapauksen jälkeen opin, että joskus on parempi tehdä niin kuin hevonen haluaa.
Hauska otus se teidän heppa!
Kaverillani on russitamma joka tuli huonoista oloista noin vuosi sitten. Se ei anna koskea korviinsa ollenkaan ja on muutenkin tosi arka niskastaan. Suitsien laitto on mahdotonta ja riimun saa päähän kun avaa niskahihnan ja pujottaa sen suoraan niskan yli tarpeeksi kaukana korvista. Muuten on todella kiltti. Mitä pitäisi tehdä? Kaverini ratsasti nelisen vuotta ratsastuskoulussa ja sai sitten tämän oman. Hän tiesi ongelmasta, mutta arveli saavansa ponin tottumaan siihen että sen korviinkin voi koskea. Mutta nyt hän ei enää tiedä mitä tehdä, eikä kuulemma kukaan muukaan jolta hän on apua pyytänyt. On yritetty silitellä kaulalta ja siirtyä hiljalleen kohti niskaa, ajan mittaan ja kärsivällisesti. Ei auta. Kun käsi pääsee parinkymmenen sentin päähän korvista, poni hermostuu ja alkaa väistellä. On yritetty houkutella makupaloilla samaan tyyliin, samalla tuloksella. Edestä päin antaa rapsuttaa tähteä, mutta ei päästä siitä eteenpäin. Antaa pyyhkiä rähmät silmistä, mutta kavahtaa kauemmaksi jos käsi hipaiseekaan korvia. Itse kyllä hinkkaa päätään meitä vasten kun sitä kutittaa, mutta jos me yritämme, niin ei onnistu. Olisiko sinulla mitään ideoita miten ponin saisi tuntemaan olonsa turvallisemmaksi silloinkin kun sen niskaan ja korviin koskee? Pitäisihän se päästä harjaamaan sieltäkin.Tuo on yleinen ongelma huonoista oloista tulleilla hevosilla. Makupaloilla minäkin ensin yrittäisin mutta niin että ensin niin ylös kuin se päästää, ja makupala, sitten muutaman päivän päästä vähän ylemmäs ja taas makupala ja kun se onnistuu niin taas ylemmäs ja aina makupala jne. Useita kertoja päivässä, mitä enemmäm sen parempi.
Toinen vähän raaempi keino olisi että pitää päästä niin lujaa kiinni ettei se voi estää kosketusta ja hieroo tai rapsuttaa kevyesti niskaa korvien takaa pikkuhetken ja taas makupala ja irti päästä. Korviin ei kannata koskea ennenkuin se sietää niskakosketuksen. Irti ei saa päästää ennenkuin on tarjottu makupalaa ettei poni luule että palan saa irrottautumisesta. Herkun saa vain kosketuksesta.
En muuta keksi näin yhtäkkiä ainakaan. - Mammanajadi
Mammanajadi kirjoitti:
Tuo on yleinen ongelma huonoista oloista tulleilla hevosilla. Makupaloilla minäkin ensin yrittäisin mutta niin että ensin niin ylös kuin se päästää, ja makupala, sitten muutaman päivän päästä vähän ylemmäs ja taas makupala ja kun se onnistuu niin taas ylemmäs ja aina makupala jne. Useita kertoja päivässä, mitä enemmäm sen parempi.
Toinen vähän raaempi keino olisi että pitää päästä niin lujaa kiinni ettei se voi estää kosketusta ja hieroo tai rapsuttaa kevyesti niskaa korvien takaa pikkuhetken ja taas makupala ja irti päästä. Korviin ei kannata koskea ennenkuin se sietää niskakosketuksen. Irti ei saa päästää ennenkuin on tarjottu makupalaa ettei poni luule että palan saa irrottautumisesta. Herkun saa vain kosketuksesta.
En muuta keksi näin yhtäkkiä ainakaan.Ai, juu, ja muutama kysymys: Mitä se tuumaa jos riimun niskalenkki liikkuu siellä korvien takana? Voiko riimua heiluttaa sen päässä? Väistääkö se yleensäkin kaikkea mikä liikkuu niskassa vaiko pelkkää kättä? Voiko esim raipan päällä rapsuttaa sitä kaulalta ja kuinka ylös? Voiko koivun oksalla huiskia itikoita vai säikkyykö sitäkin?
- epätoivoinen
Mammanajadi kirjoitti:
Ai, juu, ja muutama kysymys: Mitä se tuumaa jos riimun niskalenkki liikkuu siellä korvien takana? Voiko riimua heiluttaa sen päässä? Väistääkö se yleensäkin kaikkea mikä liikkuu niskassa vaiko pelkkää kättä? Voiko esim raipan päällä rapsuttaa sitä kaulalta ja kuinka ylös? Voiko koivun oksalla huiskia itikoita vai säikkyykö sitäkin?
Riimu täytyy ensin jättää kauemmas korvista, mutta kun se sitten ponin liikkuessa siirtyy eteenpäin tavalliselle paikalle korvien taakse, poni ei välitä siitä enää. Mutta noin muuten se väistää kaikkea mikä tulee korvien lähelle. Riimua voi liikutella sen päässä jos niskahihna on tarpeeksi kaukana korvista, ja sitten kun se (niskahihna) on liukunut omalle paikalleen. Edellyttäen, että kädet eivät mene siinä liian lähelle. Raippaa se pelkää kuollakseen. Jos se ei pääse pakenemaan, se ei yritä hyökätä tai mitään sellaista, mutta alkaa vapista ja silmät "pyörivät päässä". Kokeilin juuri eilen koivun oksaa, niin lehtevää kuin löysin. Jos sitä liikuttaa tarpeeksi hitaasti, siis niin hitaasti että se on lähes paikallaan, se antaa olla, mutta vähänkään nopeampi liike, niin se pelästyy. Sama juttu kaiken kanssa mikä liikahtaa lähelle liian nopeasti. Loimenkin kanssa joutuu vähän varomaan vaikka se ei edes ole lähelläkään päätä.
En oikein tiedä tuosta kiinnipitämisestä.. Entä jos poni sitten alkaa pelätä ihmistä niin ettei päästä enää ollenkaan lähelleen? Siis jos se pelästyy kiinni pitämistä vaikka siihen ei sattuisikaan? - epätoivoinen
epätoivoinen kirjoitti:
Riimu täytyy ensin jättää kauemmas korvista, mutta kun se sitten ponin liikkuessa siirtyy eteenpäin tavalliselle paikalle korvien taakse, poni ei välitä siitä enää. Mutta noin muuten se väistää kaikkea mikä tulee korvien lähelle. Riimua voi liikutella sen päässä jos niskahihna on tarpeeksi kaukana korvista, ja sitten kun se (niskahihna) on liukunut omalle paikalleen. Edellyttäen, että kädet eivät mene siinä liian lähelle. Raippaa se pelkää kuollakseen. Jos se ei pääse pakenemaan, se ei yritä hyökätä tai mitään sellaista, mutta alkaa vapista ja silmät "pyörivät päässä". Kokeilin juuri eilen koivun oksaa, niin lehtevää kuin löysin. Jos sitä liikuttaa tarpeeksi hitaasti, siis niin hitaasti että se on lähes paikallaan, se antaa olla, mutta vähänkään nopeampi liike, niin se pelästyy. Sama juttu kaiken kanssa mikä liikahtaa lähelle liian nopeasti. Loimenkin kanssa joutuu vähän varomaan vaikka se ei edes ole lähelläkään päätä.
En oikein tiedä tuosta kiinnipitämisestä.. Entä jos poni sitten alkaa pelätä ihmistä niin ettei päästä enää ollenkaan lähelleen? Siis jos se pelästyy kiinni pitämistä vaikka siihen ei sattuisikaan?Tarkoitan loimen kanssa siis sitä, että sitä ei voi noin vain heilauttaa ponin selän yli niin kuin tavallisesti hevosten kanssa voi ja sitten ruveta asettelemaan sitä kunnolla, vaan loimi täytyy tavallaan pujottaa selän yli. Sen jälkeen sen voi kyllä levitellä paikalleen tavalliseen tapaan. Satulan kanssa ei ole ongelmia, mutta eihän sitä heilautellakaan vaan lasketaan rauhallisesti selkään. Mutta olemme ratsastaneet lähinnä ilman satulaa. Tuntuu tyhmältä laittaa satula jos päässä on pelkkä riimu.
- Mammanajadi
epätoivoinen kirjoitti:
Riimu täytyy ensin jättää kauemmas korvista, mutta kun se sitten ponin liikkuessa siirtyy eteenpäin tavalliselle paikalle korvien taakse, poni ei välitä siitä enää. Mutta noin muuten se väistää kaikkea mikä tulee korvien lähelle. Riimua voi liikutella sen päässä jos niskahihna on tarpeeksi kaukana korvista, ja sitten kun se (niskahihna) on liukunut omalle paikalleen. Edellyttäen, että kädet eivät mene siinä liian lähelle. Raippaa se pelkää kuollakseen. Jos se ei pääse pakenemaan, se ei yritä hyökätä tai mitään sellaista, mutta alkaa vapista ja silmät "pyörivät päässä". Kokeilin juuri eilen koivun oksaa, niin lehtevää kuin löysin. Jos sitä liikuttaa tarpeeksi hitaasti, siis niin hitaasti että se on lähes paikallaan, se antaa olla, mutta vähänkään nopeampi liike, niin se pelästyy. Sama juttu kaiken kanssa mikä liikahtaa lähelle liian nopeasti. Loimenkin kanssa joutuu vähän varomaan vaikka se ei edes ole lähelläkään päätä.
En oikein tiedä tuosta kiinnipitämisestä.. Entä jos poni sitten alkaa pelätä ihmistä niin ettei päästä enää ollenkaan lähelleen? Siis jos se pelästyy kiinni pitämistä vaikka siihen ei sattuisikaan?Voi olla ettei se sovi sille ponille. Pitäis päästä katsomaan, näin kaukaa neuvominen on hankalaa kun ei itse pääse näkemään ponin reaktioita.
Kokeile sellaista että otat poskihihnasta kiinni ja heiluttele riimua. Jos sen hyväksyy niin vähän lähempää korvia jne.
Tai laita kätesi sen niskaan siihen rajalle minkä se hyväksyy juuri ja juuri. Jos se liikehtii niin pidä siinä vaan kunnes ei enää liiku levottomasti. Älä liikuta kättäsi äläkä rapsuta vaan pidä käsi hiljaa siinä mihin sen asetat . Sitten käsi pois. Uusi temppu vartin päästä ja lopeta vasta kun on hiljaa paikallaan. Huonoon suoritukseen ei annata lopettaa vaan aina edes sinne päin mitä toivotaan. - epätoivoinen
Mammanajadi kirjoitti:
Voi olla ettei se sovi sille ponille. Pitäis päästä katsomaan, näin kaukaa neuvominen on hankalaa kun ei itse pääse näkemään ponin reaktioita.
Kokeile sellaista että otat poskihihnasta kiinni ja heiluttele riimua. Jos sen hyväksyy niin vähän lähempää korvia jne.
Tai laita kätesi sen niskaan siihen rajalle minkä se hyväksyy juuri ja juuri. Jos se liikehtii niin pidä siinä vaan kunnes ei enää liiku levottomasti. Älä liikuta kättäsi äläkä rapsuta vaan pidä käsi hiljaa siinä mihin sen asetat . Sitten käsi pois. Uusi temppu vartin päästä ja lopeta vasta kun on hiljaa paikallaan. Huonoon suoritukseen ei annata lopettaa vaan aina edes sinne päin mitä toivotaan.Kokeilemme tuota. Suuret kiitokset!
- ent. epätoivoinen
epätoivoinen kirjoitti:
Kokeilemme tuota. Suuret kiitokset!
Hei taas! Onko Mammanajadi paikalla? Halusin vain kertoa, että tuo käden pitäminen hiljaa ponin niskassa tuntuu auttavan. Se rentoutuu nyt nopeammin kuin ennen ja olen jo päässyt hieman lähemmäs korvia. Saattaisin päästä etenemään nopeamminkin, mutta en uskalla kiirehtiä etten pilaa koko hommaa. Erityisen nopeasti se tuntuu rentoutuvan, jos samalla silittelee toisella kädellä sen turvan päällistä. Luulimme ensin, ettei poniin pidä koskea muuten kuin sinne niskaan sillä aikaa kun "harjoittelemme", mutta kun kokeilimme näin, se tuntui toimivan. Onko ok tehdä niin, vai voiko siitä olla myöhemmin jotain ongelmaa? Siis jos se tottuu hyväilyyn samalla kun niskaan koskee, voiko käydä niin, että se ei hyväksykään kosketusta korvien tienoille, jos sitä ei samalla silitä muualta? Suitsia on vaikea laittaa yhdellä kädellä...
Tuhannet kiitokset neuvosta!!! Olemme saaneet uutta toivoa! - Mammanajadi
ent. epätoivoinen kirjoitti:
Hei taas! Onko Mammanajadi paikalla? Halusin vain kertoa, että tuo käden pitäminen hiljaa ponin niskassa tuntuu auttavan. Se rentoutuu nyt nopeammin kuin ennen ja olen jo päässyt hieman lähemmäs korvia. Saattaisin päästä etenemään nopeamminkin, mutta en uskalla kiirehtiä etten pilaa koko hommaa. Erityisen nopeasti se tuntuu rentoutuvan, jos samalla silittelee toisella kädellä sen turvan päällistä. Luulimme ensin, ettei poniin pidä koskea muuten kuin sinne niskaan sillä aikaa kun "harjoittelemme", mutta kun kokeilimme näin, se tuntui toimivan. Onko ok tehdä niin, vai voiko siitä olla myöhemmin jotain ongelmaa? Siis jos se tottuu hyväilyyn samalla kun niskaan koskee, voiko käydä niin, että se ei hyväksykään kosketusta korvien tienoille, jos sitä ei samalla silitä muualta? Suitsia on vaikea laittaa yhdellä kädellä...
Tuhannet kiitokset neuvosta!!! Olemme saaneet uutta toivoa!Hyvä! Jatka samalla tavalla ja hyväile vapaasti, se on ansainnut sen. Kun se hyväksyy korvien hipaisun muun hyväilyn ohessa olet voittanut! kun se hyväksyy korvien kosketuksen niin voit laittaa suitset ja hyväillä taas kuonon päältä. Liikaa et voi hyväillä tässä vaiheessa.
MUTTA ÄLÄ PIDÄ KIIRETTÄ! Hiljaa hyvä tulee. - Mammanajadi
Mammanajadi kirjoitti:
Hyvä! Jatka samalla tavalla ja hyväile vapaasti, se on ansainnut sen. Kun se hyväksyy korvien hipaisun muun hyväilyn ohessa olet voittanut! kun se hyväksyy korvien kosketuksen niin voit laittaa suitset ja hyväillä taas kuonon päältä. Liikaa et voi hyväillä tässä vaiheessa.
MUTTA ÄLÄ PIDÄ KIIRETTÄ! Hiljaa hyvä tulee.Vielä yksi juttu: Kun alat kokeilla suitsia niin laita kuolaimet suuhun ja hyväile kuolainkädellä kuonoa. Pidä niskahihna sen aikaa irti korvista. Sitten pujotat niskahihnan ja taas hyväile kuonoa ennenkuin kiinnität leukahihnan. Sitten varovasti leukahihna kiinni ja kuonohihna samoin. Ja taas hyväilyä.
Mutta tämä vasta kun se hyväksyy korvien kosketuksen, hyväilyillä tai ilman. - ent. epätoivoinen
Mammanajadi kirjoitti:
Vielä yksi juttu: Kun alat kokeilla suitsia niin laita kuolaimet suuhun ja hyväile kuolainkädellä kuonoa. Pidä niskahihna sen aikaa irti korvista. Sitten pujotat niskahihnan ja taas hyväile kuonoa ennenkuin kiinnität leukahihnan. Sitten varovasti leukahihna kiinni ja kuonohihna samoin. Ja taas hyväilyä.
Mutta tämä vasta kun se hyväksyy korvien kosketuksen, hyväilyillä tai ilman.tuohon on vielä matkaa, mutta kun pääsemme sinne asti, teemme kuten sanoit.
Tuhannet kiitokset vielä! - ent. epätoivoinen
ent. epätoivoinen kirjoitti:
tuohon on vielä matkaa, mutta kun pääsemme sinne asti, teemme kuten sanoit.
Tuhannet kiitokset vielä!Läpimurto!!!
Poni antaa jo silittää korvien reunaa yhdellä sormella! Väistää jos korviin koskee koko kädellä, kokee kai sen vielä uhkaavana, mutta ei enää paniikin omasesti. Jos silittää yhdellä sormella, antaa silittää mutta jännittyy vielä. Korvien juuresta saa jopa kyhnyttää! Emme ole vielä yrittäneet suitsia, tuntuu että on vielä vähän liian aikaista siihen, mutta riimun saa jo vedettyä korvien yli kunhan muistaa tehdä sen tarpeeksi hitaasti ja "nostaa" niskahihnaa samalla.
Aivan mahtavaa!!! - Mammanajadi
ent. epätoivoinen kirjoitti:
Läpimurto!!!
Poni antaa jo silittää korvien reunaa yhdellä sormella! Väistää jos korviin koskee koko kädellä, kokee kai sen vielä uhkaavana, mutta ei enää paniikin omasesti. Jos silittää yhdellä sormella, antaa silittää mutta jännittyy vielä. Korvien juuresta saa jopa kyhnyttää! Emme ole vielä yrittäneet suitsia, tuntuu että on vielä vähän liian aikaista siihen, mutta riimun saa jo vedettyä korvien yli kunhan muistaa tehdä sen tarpeeksi hitaasti ja "nostaa" niskahihnaa samalla.
Aivan mahtavaa!!!Loistavaa Entinen! Olet malttanut olla kiirehtimättä ja se on tuottanut tulosta. Voit yrittää suitsia sitten kun se hyväksyy pyyhkäisyn yli korvien. Se ei ole enää kaukana, mutta älä vieläkään kiirehdi. Hiljaa hyvä tulee.
- ent. epät.
Mammanajadi kirjoitti:
Loistavaa Entinen! Olet malttanut olla kiirehtimättä ja se on tuottanut tulosta. Voit yrittää suitsia sitten kun se hyväksyy pyyhkäisyn yli korvien. Se ei ole enää kaukana, mutta älä vieläkään kiirehdi. Hiljaa hyvä tulee.
Emme kiirehdi! Vuosi meni eikä kukaan osannut auttaa, ja nyt sinun avullasi olemme päässeet muutamassa viikossa tähän, että riimun saa pukea melkein normaalisti. Emme halua mokata tätä liialla kiireellä. Nytkin välillä on hirvittänyt että pidämmekö liikaa hoppua, mutta ilmeisesti emme kun poni kerran rauhoittuu pikkuhiljaa. Tällä vauhdilla voisi ehkä parin viikon kuluttua yrittää suitsia. Pelottaa vn, että jos sitä on revitty suusta, niin miten se suhtautuu kuolaimiin. Olemme ajatelleet lainta yhdeltä tutulta sellasia tosi pehmeitä muovikuolaimia joiden pitäisi olla sopivan kokoiset. Olen ymmärtänyt hänen puheistaa, että sen pehmeämpiä ei ole olemassakaan, joten niistä luulisi olevan hyvä aloittaa. Mitä arvelet?
Osaamme rastastaa todella kevyellä kädellä, joten siinäkään ei pitöisi tulla ongelmia. - Mammanajadi
ent. epät. kirjoitti:
Emme kiirehdi! Vuosi meni eikä kukaan osannut auttaa, ja nyt sinun avullasi olemme päässeet muutamassa viikossa tähän, että riimun saa pukea melkein normaalisti. Emme halua mokata tätä liialla kiireellä. Nytkin välillä on hirvittänyt että pidämmekö liikaa hoppua, mutta ilmeisesti emme kun poni kerran rauhoittuu pikkuhiljaa. Tällä vauhdilla voisi ehkä parin viikon kuluttua yrittää suitsia. Pelottaa vn, että jos sitä on revitty suusta, niin miten se suhtautuu kuolaimiin. Olemme ajatelleet lainta yhdeltä tutulta sellasia tosi pehmeitä muovikuolaimia joiden pitäisi olla sopivan kokoiset. Olen ymmärtänyt hänen puheistaa, että sen pehmeämpiä ei ole olemassakaan, joten niistä luulisi olevan hyvä aloittaa. Mitä arvelet?
Osaamme rastastaa todella kevyellä kädellä, joten siinäkään ei pitöisi tulla ongelmia.Pehmeät kuolaimet on erittäin hyvä idea. Mutta voisitte silti aluksi kiinnittää ohjat kuonohihnaan ja ratsastaa ohjaamalla kuonohihnasta - siihenhän se on jo tottunut kun olette mennyt riimulla. Näin sillä on kuolaimet mutta niitä ei vielä käytetä. Tämä siksi että se muistaa että kuolaimetkin on olemassa. Jos sitä on revitty suusta niin huomaatte sen kyllä ja silloin menette vähän kauemmin kuonohihnaohjauksella että se ehtii huomata ettei sitä enää suusta revitä.
Meidän ponilla on myös sellaiset pehmeät kuolaimet jotka voi laittaa vaikka solmuun ja ne on todella hyvät. - ent. epät.
Mammanajadi kirjoitti:
Pehmeät kuolaimet on erittäin hyvä idea. Mutta voisitte silti aluksi kiinnittää ohjat kuonohihnaan ja ratsastaa ohjaamalla kuonohihnasta - siihenhän se on jo tottunut kun olette mennyt riimulla. Näin sillä on kuolaimet mutta niitä ei vielä käytetä. Tämä siksi että se muistaa että kuolaimetkin on olemassa. Jos sitä on revitty suusta niin huomaatte sen kyllä ja silloin menette vähän kauemmin kuonohihnaohjauksella että se ehtii huomata ettei sitä enää suusta revitä.
Meidän ponilla on myös sellaiset pehmeät kuolaimet jotka voi laittaa vaikka solmuun ja ne on todella hyvät.Kuonohihnaanko? Hyvä idea! Mutta mutta... Meillä on semmonen kaksoisturpahihna. Miten niihin saa ohjat niin ettei ne paina ponia mistään? Kun siinä ei ole mitään lenksuja mihin ohjat saisi laitettua.
- Mammanajadi
ent. epät. kirjoitti:
Kuonohihnaanko? Hyvä idea! Mutta mutta... Meillä on semmonen kaksoisturpahihna. Miten niihin saa ohjat niin ettei ne paina ponia mistään? Kun siinä ei ole mitään lenksuja mihin ohjat saisi laitettua.
Ota alaturparemmi kokonaan pois, se ei taida tarvita sitä, ja kiedo vaikka paalinnarun pätkä kuonohihnan ja sen poskihihnan yhtymäkohtaan. Jätä naruun pieni lenkki ja ohja siihen lenkkiin kiinni.
- ent. epät.
Mammanajadi kirjoitti:
Ota alaturparemmi kokonaan pois, se ei taida tarvita sitä, ja kiedo vaikka paalinnarun pätkä kuonohihnan ja sen poskihihnan yhtymäkohtaan. Jätä naruun pieni lenkki ja ohja siihen lenkkiin kiinni.
Okei, kokeillaan sitä kun aika tulee. Kiitos! :)
- Mammanajadi
ent. epät. kirjoitti:
Okei, kokeillaan sitä kun aika tulee. Kiitos! :)
Olisi kiva jos laittaisit vaikka tälle palstalle viestiä kun onnistut saamaan suitset ponille, olisi vaan kiva kuulla.
Ja pieni varoituksen sana: Älä pelästy jos tulee takapakkia. Se on aika yleistä, aloitat vaan alusta opetuksen. Edistyminen silloin tapahtuu todella nopeasti, joten takapakki on nopeasti ohi.
Ja toinenkin: Älä anna kenenkään muun kuin itsesi ja ponin omistajan ratsastaa sillä lähimmän puolen vuoden aikana. On inhottava kieltää ratsastus ystäviltä mutta ponin täytyy ensin tottua teidän käsittelytapaanne ja oppia luottamaan ratsastajaansa.
Jään nyt kesälomalle joten en pääse kovin usein tietokoneelle, en omista omaa. Käytän työmaan konetta yleensä.
Hyvää kesää ! :) - ent epät.
Mammanajadi kirjoitti:
Olisi kiva jos laittaisit vaikka tälle palstalle viestiä kun onnistut saamaan suitset ponille, olisi vaan kiva kuulla.
Ja pieni varoituksen sana: Älä pelästy jos tulee takapakkia. Se on aika yleistä, aloitat vaan alusta opetuksen. Edistyminen silloin tapahtuu todella nopeasti, joten takapakki on nopeasti ohi.
Ja toinenkin: Älä anna kenenkään muun kuin itsesi ja ponin omistajan ratsastaa sillä lähimmän puolen vuoden aikana. On inhottava kieltää ratsastus ystäviltä mutta ponin täytyy ensin tottua teidän käsittelytapaanne ja oppia luottamaan ratsastajaansa.
Jään nyt kesälomalle joten en pääse kovin usein tietokoneelle, en omista omaa. Käytän työmaan konetta yleensä.
Hyvää kesää ! :)Hei! Olinkin aikeissa kirjoitella. :D
Etieppäin mennään edelleen! Poni on alkanut jo lepuuttaa päätään sylissämme silmät puoliummessa vaikka kyhnytämme sen korvia. Nyt voi kyhnyttää jo ihan normaalisti, ei tarvitse enää vain sivellä. Riimun voi pukea normaalisti mutta suitsia emme ole vielä(kään) kokeilleet. VArmaan kokeilemme tässä muutaman päivän sisällä. Niitä pehmeitä kuolaimia kokeilimme sille niin että ihan käsin pidimme kuolainrenkaista paikallaan. Ei ainakaan siitä ollut millänsäkään.
Joo, niitä ratsastuskyselyitä onkin tullut aika paljon ja kaikki on torjuttu. Lampinajadi joskus sanoi samasta asiasta jollekulle, joten mekin olemme tehneet niin alusta asti. Tai minähän olen oikeastaan vain hoitaja, jos joku alkaa inttää, voin aina sanoa, etten edes omista koko ponia. Osa kavereista on kaikonnut sitä mukaa kun olemme kieltäneet ratsastamasta, mutta Lampinajadi varoitti siitäkin että niin voi käydä, joten asia ei tullut yllätyksenä kummallekaan meistä. Harmittaa vain kun ilmenee että ystävät eivät olekaan ystäviä, mutta parempi silti näin. Nyt ainakin tiedämme, ketkä ovat oikeasti ystäviä ja ketkä ilmaisen ratsastuksen toivossa. - ent epät.
Mammanajadi kirjoitti:
Olisi kiva jos laittaisit vaikka tälle palstalle viestiä kun onnistut saamaan suitset ponille, olisi vaan kiva kuulla.
Ja pieni varoituksen sana: Älä pelästy jos tulee takapakkia. Se on aika yleistä, aloitat vaan alusta opetuksen. Edistyminen silloin tapahtuu todella nopeasti, joten takapakki on nopeasti ohi.
Ja toinenkin: Älä anna kenenkään muun kuin itsesi ja ponin omistajan ratsastaa sillä lähimmän puolen vuoden aikana. On inhottava kieltää ratsastus ystäviltä mutta ponin täytyy ensin tottua teidän käsittelytapaanne ja oppia luottamaan ratsastajaansa.
Jään nyt kesälomalle joten en pääse kovin usein tietokoneelle, en omista omaa. Käytän työmaan konetta yleensä.
Hyvää kesää ! :)Hei! Olinkin aikeissa kirjoitella. :D
Etieppäin mennään edelleen! Poni on alkanut jo lepuuttaa päätään sylissämme silmät puoliummessa vaikka kyhnytämme sen korvia. Nyt voi kyhnyttää jo ihan normaalisti, ei tarvitse enää vain sivellä. Riimun voi pukea normaalisti mutta suitsia emme ole vielä(kään) kokeilleet. VArmaan kokeilemme tässä muutaman päivän sisällä. Niitä pehmeitä kuolaimia kokeilimme sille niin että ihan käsin pidimme kuolainrenkaista paikallaan. Ei ainakaan siitä ollut millänsäkään.
Joo, niitä ratsastuskyselyitä onkin tullut aika paljon ja kaikki on torjuttu. Lampinajadi joskus sanoi samasta asiasta jollekulle, joten mekin olemme tehneet niin alusta asti. Tai minähän olen oikeastaan vain hoitaja, jos joku alkaa inttää, voin aina sanoa, etten edes omista koko ponia. Osa kavereista on kaikonnut sitä mukaa kun olemme kieltäneet ratsastamasta, mutta Lampinajadi varoitti siitäkin että niin voi käydä, joten asia ei tullut yllätyksenä kummallekaan meistä. Harmittaa vain kun ilmenee että ystävät eivät olekaan ystäviä, mutta parempi silti näin. Nyt ainakin tiedämme, ketkä ovat oikeasti ystäviä ja ketkä ilmaisen ratsastuksen toivossa. - Mammanajadi
ent epät. kirjoitti:
Hei! Olinkin aikeissa kirjoitella. :D
Etieppäin mennään edelleen! Poni on alkanut jo lepuuttaa päätään sylissämme silmät puoliummessa vaikka kyhnytämme sen korvia. Nyt voi kyhnyttää jo ihan normaalisti, ei tarvitse enää vain sivellä. Riimun voi pukea normaalisti mutta suitsia emme ole vielä(kään) kokeilleet. VArmaan kokeilemme tässä muutaman päivän sisällä. Niitä pehmeitä kuolaimia kokeilimme sille niin että ihan käsin pidimme kuolainrenkaista paikallaan. Ei ainakaan siitä ollut millänsäkään.
Joo, niitä ratsastuskyselyitä onkin tullut aika paljon ja kaikki on torjuttu. Lampinajadi joskus sanoi samasta asiasta jollekulle, joten mekin olemme tehneet niin alusta asti. Tai minähän olen oikeastaan vain hoitaja, jos joku alkaa inttää, voin aina sanoa, etten edes omista koko ponia. Osa kavereista on kaikonnut sitä mukaa kun olemme kieltäneet ratsastamasta, mutta Lampinajadi varoitti siitäkin että niin voi käydä, joten asia ei tullut yllätyksenä kummallekaan meistä. Harmittaa vain kun ilmenee että ystävät eivät olekaan ystäviä, mutta parempi silti näin. Nyt ainakin tiedämme, ketkä ovat oikeasti ystäviä ja ketkä ilmaisen ratsastuksen toivossa.Lampinajadilla kävi samoin, kaverit kaikkosivat kun eivät saaneet ratsastaa. Mutta muutama tosiystävä sentään oli ja he saivat myöhemmin mennä ponillamme. Meillä oli aluksi vaikeuksia ponimme kanssa ja siksi emme antaneet muiden mennä sillä ennenkuin pärjäsimme sen kanssa itse.
Uskon että voisit jo kokeilla suitsia mutta sinä tiedät paremmin, tee se omalla aikataulullasi. Se ei ilmeisesti pelkää kuolaimia, se olisi jo osoittanut sen jos pelkäisi. Silti laittaisin ensiksi kuonohihnaan ohjat, varmuuden vuoksi. - ent. epät.
Mammanajadi kirjoitti:
Lampinajadilla kävi samoin, kaverit kaikkosivat kun eivät saaneet ratsastaa. Mutta muutama tosiystävä sentään oli ja he saivat myöhemmin mennä ponillamme. Meillä oli aluksi vaikeuksia ponimme kanssa ja siksi emme antaneet muiden mennä sillä ennenkuin pärjäsimme sen kanssa itse.
Uskon että voisit jo kokeilla suitsia mutta sinä tiedät paremmin, tee se omalla aikataulullasi. Se ei ilmeisesti pelkää kuolaimia, se olisi jo osoittanut sen jos pelkäisi. Silti laittaisin ensiksi kuonohihnaan ohjat, varmuuden vuoksi.Hän taisi mainitakin, että hänelle kävi niin, ja kai hän juuri siksi asiasta varoittikin. Kiitämme häntä kauniisti, hyvä että varoitti, niin ei tullut puun takaa tuo ilmiö.
OK, laitamme ohjat ensin turpahihnaan kiinni. Jos menee hyvin, siirrämme kuolaimiin. Mekin olemme ajatelleet että josko jo kokeiltaisiin suitsia, mutta olemme niin onnellisia tästä uudesta luottamuksesta, että emme oikein ole raskineet vielä edetä... Kun kaikki on tähän asti sujunut niin hyvin, niin meitä vähän hirvittää, että jos jokin meneekin pieleen.
...Mitähän varten toi mun edellinen viestini tuli kahteen kertaan? ent. epät. kirjoitti:
Hän taisi mainitakin, että hänelle kävi niin, ja kai hän juuri siksi asiasta varoittikin. Kiitämme häntä kauniisti, hyvä että varoitti, niin ei tullut puun takaa tuo ilmiö.
OK, laitamme ohjat ensin turpahihnaan kiinni. Jos menee hyvin, siirrämme kuolaimiin. Mekin olemme ajatelleet että josko jo kokeiltaisiin suitsia, mutta olemme niin onnellisia tästä uudesta luottamuksesta, että emme oikein ole raskineet vielä edetä... Kun kaikki on tähän asti sujunut niin hyvin, niin meitä vähän hirvittää, että jos jokin meneekin pieleen.
...Mitähän varten toi mun edellinen viestini tuli kahteen kertaan?Vastaan mammanajadin puolesta, hän ei juuri nyt pääse koneelle.
Edetkää todellakin ihan siihen tahtiin kuin teistä itsestänne tuntuu hyvältä. Kun laitatte ponille suitset, on tärkeää että olette itse rauhallisia, koska eläimet aistivat ihmisen mielentilan hyvin herkästi. Jos olette levottomia siksi että pelkäätte jonkin menevän pieleen, poni huomaa sen ja voi hermostua sen takia. Joten odottakaa että hetki tuntuu oikealta ja kokeilkaa suitsia vasta sitten. Ei ole väliä kauanko siihen menee aikaa, kunhan tunnelma on levollinen kun aika tulee. Olette pärjänneet hienosti, joten ei kannata alkaa hätiköidä nyt.
Mitä itseeni tulee, muistan tosiaan varoittaneeni jotakuta asiasta. Minulle jäi vain muutama ystävä sen jälkeen kun olin kieltäytynyt pääästämästä muita ponini selkään. En ollut varautunut sellaiseen eikä se tuntunut mukavalta, joten kun asiasta silloin aiemmin tuli puhetta, katsoin paremmaksi mainita asiasta. Ettei tule muille samanlaisena yllätyksenä kuin se tuli minulle. Ja koska teille näyttää käyneen samoin, olen hyvilläni että tein niin. Ystävien menettäminen ei ole koskaan kivaa, mutta vielä pahemmalta tuntuu jos se tulee yllätyksenä.
Onnittelut kärsivällisyydestä ja edistyksestä poninne kanssa minunkin puolestani! :)- ent. epät.
lampinajadi kirjoitti:
Vastaan mammanajadin puolesta, hän ei juuri nyt pääse koneelle.
Edetkää todellakin ihan siihen tahtiin kuin teistä itsestänne tuntuu hyvältä. Kun laitatte ponille suitset, on tärkeää että olette itse rauhallisia, koska eläimet aistivat ihmisen mielentilan hyvin herkästi. Jos olette levottomia siksi että pelkäätte jonkin menevän pieleen, poni huomaa sen ja voi hermostua sen takia. Joten odottakaa että hetki tuntuu oikealta ja kokeilkaa suitsia vasta sitten. Ei ole väliä kauanko siihen menee aikaa, kunhan tunnelma on levollinen kun aika tulee. Olette pärjänneet hienosti, joten ei kannata alkaa hätiköidä nyt.
Mitä itseeni tulee, muistan tosiaan varoittaneeni jotakuta asiasta. Minulle jäi vain muutama ystävä sen jälkeen kun olin kieltäytynyt pääästämästä muita ponini selkään. En ollut varautunut sellaiseen eikä se tuntunut mukavalta, joten kun asiasta silloin aiemmin tuli puhetta, katsoin paremmaksi mainita asiasta. Ettei tule muille samanlaisena yllätyksenä kuin se tuli minulle. Ja koska teille näyttää käyneen samoin, olen hyvilläni että tein niin. Ystävien menettäminen ei ole koskaan kivaa, mutta vielä pahemmalta tuntuu jos se tulee yllätyksenä.
Onnittelut kärsivällisyydestä ja edistyksestä poninne kanssa minunkin puolestani! :)Kiitos!
Itse asiassa laitoimme suitset juuri tänä aamuna. Se ei oikeastaan ollut tarkoitus kun menimme talliin, mutta olimme laittaneet suitset naulaan lähelle ponia, järkeillen, että se tottuisi niihin ehkä paremmin jos sitä harjailtaisiin ym niiden lähellä. Mutta poni oli vähän riehakkaammalla tuulella ja nappasi suitset naulasta. Sieppasi noin vain poskihihnasta kiinni ja alkoi heilutella niitä hampaissaan. Sitten ne lipesivät sen otteesta ja singahtivat ilmaan. Suitset putosivat lattialle ja ohjat jäivät roikkumaan ponin toisesta korvasta. Hetken se kallisteli päätään yrittäessään nähdä mikä sen korvaan oli tarttunut, sitten se ravisti ne pois.
Koska se ei piitannut siitä että ohjat varoittamatta osuivat sen korvaan ja jäivät siihen roikkumaan, järkeilimme, että se varmaankin hyväksyisi ne päässään kunnollakin. Joten kokeilimme. Hiukan se vaikutti epäluuloiselta siinä vaiheessa kun vedimme niskahihnan korvien yli, mutta kun se oli tehty, se rentoutui jälleen. Ohjat olivat ensin turpahihnassa kun kaverini teki koeratsastuksen, mutta kun kaikki meni hyvin, siirsimme ne kuolaimiin.
Huomasi kyllä, ettei siltä ollut vaadittu mitään pitkään aikaan, olemme menneet lähinnä maastossa kevyitä lenkkejä joista poni tuntuu pitävän, mutta ohjiin se vastasi heti kun käsi hieman liikahti. Onneksi osaamme ratsastaa herkällä kädellä, ja onneksi laitoimme sille pehmeimmät mahdolliset kuolaimet! Ratsastimme kumpikin puolisen tuntia kun joutui kokeilemalla opettelemaan, minkälaista "ohjaskäsittelyä" tämä poni tarvitsee. Yleensä emme ratsasta samana päivänä, mutta tämä oli poikkeustilanne. :)
Joka tapauksessa tavoiteltu haave on nyt saavutettu ja ponille on saatu suitset päähän rauhallisesti. Kunhan opimme tuntemaan toisemme paremmin suitsienkin välityksellä, alamme hiljalleen aloitella kenttätyöskentelyä. Opettaja on jo tiedossa.
Tuhannet kiitokset teille avusta, varsinkin Mammanajadille jolta olen tässä saanut korvaamatonta apua kaikkein eniten! Ilman sinua olisimme edelleen lähtöpisteessä! ent. epät. kirjoitti:
Kiitos!
Itse asiassa laitoimme suitset juuri tänä aamuna. Se ei oikeastaan ollut tarkoitus kun menimme talliin, mutta olimme laittaneet suitset naulaan lähelle ponia, järkeillen, että se tottuisi niihin ehkä paremmin jos sitä harjailtaisiin ym niiden lähellä. Mutta poni oli vähän riehakkaammalla tuulella ja nappasi suitset naulasta. Sieppasi noin vain poskihihnasta kiinni ja alkoi heilutella niitä hampaissaan. Sitten ne lipesivät sen otteesta ja singahtivat ilmaan. Suitset putosivat lattialle ja ohjat jäivät roikkumaan ponin toisesta korvasta. Hetken se kallisteli päätään yrittäessään nähdä mikä sen korvaan oli tarttunut, sitten se ravisti ne pois.
Koska se ei piitannut siitä että ohjat varoittamatta osuivat sen korvaan ja jäivät siihen roikkumaan, järkeilimme, että se varmaankin hyväksyisi ne päässään kunnollakin. Joten kokeilimme. Hiukan se vaikutti epäluuloiselta siinä vaiheessa kun vedimme niskahihnan korvien yli, mutta kun se oli tehty, se rentoutui jälleen. Ohjat olivat ensin turpahihnassa kun kaverini teki koeratsastuksen, mutta kun kaikki meni hyvin, siirsimme ne kuolaimiin.
Huomasi kyllä, ettei siltä ollut vaadittu mitään pitkään aikaan, olemme menneet lähinnä maastossa kevyitä lenkkejä joista poni tuntuu pitävän, mutta ohjiin se vastasi heti kun käsi hieman liikahti. Onneksi osaamme ratsastaa herkällä kädellä, ja onneksi laitoimme sille pehmeimmät mahdolliset kuolaimet! Ratsastimme kumpikin puolisen tuntia kun joutui kokeilemalla opettelemaan, minkälaista "ohjaskäsittelyä" tämä poni tarvitsee. Yleensä emme ratsasta samana päivänä, mutta tämä oli poikkeustilanne. :)
Joka tapauksessa tavoiteltu haave on nyt saavutettu ja ponille on saatu suitset päähän rauhallisesti. Kunhan opimme tuntemaan toisemme paremmin suitsienkin välityksellä, alamme hiljalleen aloitella kenttätyöskentelyä. Opettaja on jo tiedossa.
Tuhannet kiitokset teille avusta, varsinkin Mammanajadille jolta olen tässä saanut korvaamatonta apua kaikkein eniten! Ilman sinua olisimme edelleen lähtöpisteessä!Onneksi olkoon! Kohotamme maljan menestyksellenne, Mammanajadi kahvikupilla, minä kaakaolla! Kärsivällisyytenne kantoi hedelmää ja se on todella hienoa. Onnellisia ratsastuksia teille! :)
- katherine__
Kiitoksia kehuista :)
Huomautan kuitenkin, että netissä on helppo esiintyä täysin anonyyminä ja väittää olevansa ihan jotain muuta mitä oikeasti on. On myös hyvin helppoa kirjoittaa toisen nimimerkillä, kuten eräs henkilö teki jokin aika sitten esiintyessään minun nimimerkillä.
Ei kannata luottaa sokeasti yhdenkään netissä kirjoittelevan henkilön kirjoituksiin. Vinkkejä toki saa ja kannattaakin ottaa, mutta ei koskaan luottaa täysin.
Kuten monta kertaa on huomattu myös meidän kolmen mielipiteet eroavat paljon, eikä kukaan meistä ole millään tavoin hevosalan ammattilainen.
On myös ajoittain hyvin vaikea neuvoa netissä kunnolla kun ei näe ratsukkoa/hevosta/ihmistä. Myös avun kyselijöiden on niin helppo liioitella tai vähätellä ongelmia.
Mukavaa että minusta on ollut apua, mutta kuten sanoin, ajatelkaa myös itse älkääkä luottako netissä kehenkään :) - tallihiiri98
No juu, on teillä tosian joskus erimielisyyksiä, mutta siitä on se hyvä puoli, että vaihtoehtoja on enemmän. Joskus kokeillaan sitä mitä enemmistö suosittelee, joskus sitä minkä perustelut käyvät järkeen paremmin, ja tasapelin tullen vedetään pitkää tikkua siitä mitä kokeillaan ensin. Tilanteesta riippuen. Jos se toimii, hyvä niin, mutta jos ei, niin sitten kokeillaan toista vaihtoehtoa.
Ei meillä ainakaan ihan sinisilmäsesti uskota mitä tahansa kuultua tai luettua, mutta te osaatte perustella pitävästi sen miksi joku asia pitäis tai kannattais tehdä tietyllä tavalla, ja sen takia teidän neuvoista on helppo valita parhaalta tuntuvat mahdollisuudet. Toistaseks teidän neuvot on toiminu sekä meidän että muutaman kaverin hevosiin, joten tulemme jatkossakin kuuntelemaan ongelmien tai muiden epäselvyyksien tullen teidän neuvojanne.
Kiitokset teille myös mun ja kavereideni puolesta! - Selssi
Katherine, miten määrittelet hevosalan ammattilaisen? Jos on koko ikänsä ollut hevosten kanssa ( Kuten Kasiro ) eikö sellainen ole jo ammattilainen? Vai täytyykö olla jokin koulutodistus?
Minun mielestäni käytännön oppi on tärkeämpi kuin kirjaviisaus. En väitä että esim. Kasiro on se mikä väittää olevansa mutta hänellä on hiton hyvät tiedot, oli ne kotoisin mistä tahansa. Sama pätee Lampinajadiin joka osaa parhaiten perustella mielipiteensä.
Ja kuten Tallihiiri sanoi, monta mielipidettä antaa muille valinnanvaraa ja tähän mennessä teidän kolmen neuvot ovat toimineet joten kokeilen aina ensin niitä jos ongelmia tulee. Minäkin olen hyötynyt niistä. - jaa-a
Pohdiskelin samaa asiaa kuin Selssi. Missä menee raja? Minustakin on samantekevää mitä lappuja saa koulusta ja millä arvosanoilla, jos sitä koulussa opittua teoriaa ei sitten osaa soveltaa käytäntöön. Ihminen voi olla ammatiltaan mitä vain, mutta eri asia on, onko hän myös ammattilainen alallaan. Sama toisin päin. Ihminen voi olla oikea ammattilainen jossain hommassa vaikka ei olisi päivääkään istunut alan koulussa. Kasiro on toiminut hevosten kanssa koko ikänsä ja tosiaankin tietää pirun paljon, ja muistelen Lampinajadin joskus maininneen että hän olisi aloittanut nelivuotiaana eli hänelläkin on pitkälti yli 20v kokemus ja hänellä näyttää olevan tietoa yhtä paljon kuin Kasirollakin. He tietävät mistä puhuvat ja osaavat antaa toimivia neuvoja hankaliinkin tilanteisiin, joten kyllä he minusta vastaavat ammattilaisen määritettä. Sinusta, Katherine, en oikein tiedä, en muista että sinun historiastasi olisi ollut mitään puhetta.
Ja mitä tulee luottamukseen, niin jos tiedot ovat noin laajat kuin Kasiron ja Lampinajadin, heidän ei tarvitse esittää yhtään mitään. En nyt tiedä tarkoititko juuri heitä puhuessasi luottamuksesta, mutta siltä se rivien välissä kuulosti. Järki pitää säilyttää neuvoja kuunnellessa oli tilanne tai asia mikä hyvänsä, se on totta, mutta siinä meillä noudatetaan samoja tapoja kuin Tallihiirelläkin. Hyvältä kuulostavia neuvoja harkitaan, ja jos ne yhä tuntuvat hyvältä, niitä kokeillaan. Toistaiseksi se menetelmä on aina toiminut ja moni pulma ratkennut.
(Viimeksi Lampinajadin neuvo siihen miten heiluvat pohkeet saa pysymään paikallaan. Minulle naureskeltiin kun ratsastelin hanskat pohkeiden välissä, mutta virnuilu loppui viikon sisällä kun tulokset alkoivat näkyä niin että opettajanikin ihmetteli.)
Kiitokset minultakin! - katherine__
Ammattilaisella tarkoitan ihan ammattilaista, eli työkseen hevosten parissa työskentelevää.
Kyllähän esim. omaksi iloki kotona hevosia pitävälläkin voi olla paljon kokemusta. Valitettavan usein kuitenkin törmää koko ikänsä ratsastaneisiin ihmisiin, joiden tiedot ja taidot on huolestuttavan heikolla tasolla.
Edes se, että pitää omia hevosia, ei vielä kerro yhtään mitään tasosta.
Ei kaikki ammattilaisetkaan osaa, huonoja valmentajia näkee jatkuvasti. Mutta jos ihminen tienaa elantonsa hevosten parissa, on hänellä kuitenkin yleensä suht vahva tietämys.
Koulutus ei kerro mitään ammattitaidosta, eikä koulutuksella hevosmaailmassa olekaan niin merkitystä.
En sano, etteivätkö Kasiro ja Lapinajadi tietäisi hevosista, kyllä he tietävät :)
Mutta sanon vain sen, että se ammattilainen, joka NÄKEE JA TUNTEE ratsukon, on aina se luotettavin tietolähde. - katherine__
Ja niin, minun taustat.
En koe kovin tarpeelliseksi kertoa taustojani netissä, koska sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Kuten olen tässä sanonut, onhan se helppo netissä kehuskella omistaneensa ties kuinka monta hevosta, mutta ei se vielä taidoista kerro.
Se ei myöskään minua haittaa, jos joku ei minua usko. Netin foorumit on mielipiteiden kertomista varten, minä kerron mielipiteitäni ja jos joku on erimieltä niin siitä vaan. Minulla ei ole tarvetta todistella tietojani mitenkään.
Mutta voinhan minä jotain kertoa.
Minulla on siis ollut elämäni aikana kolme hevosta. Kävin päivittäin tallill noin 6-7 vuoden ajan. Nykyään vain vuokrailen ja käyn tallilla n. pari kertaa viikossa, koska opiskelen eikä aika ja rahat riitä omaan heppaan. Olen ratsastanut ihan koko ikäni ja kilpaillut 110cm tasolla esteitä, HeB-A koulua vähäsen ja yhdet kenttäkisat on myös takana.
Tein useamman vuoden tallitöitä parilla tallilla, lähinnä viikonloppuisin. - tallihiiri98
Tuo on totta, että parhaiten osaa neuvoa kun näkee omin silmin kokonaisuuden. Mutta teiltä kaikilta kolmelta kuulee usein kommentin "vaikea sanoa näkemättä, mutta...", mikä tekee vastauksesta varauksellisen alun alkaenkin. Silloinhan te käytännössä sanotte itsekin ettei neuvo ole välttämättä täysin luotettava Tehän joudutte neuvomaan ihmisiä sen mukaan miten hyvin he tilanteensa kuvailevat, eikä se kuitenkaan kerro kaikkea.
Silti teidän neuvonne ovat osoittautuneet toimiviksi kerta toisensa jälkeen, ja minusta se yksin on selvä osoitus siitä, että teillä on oikeasti tietoa hevosista riippumatta siitä kauanko olette niiden kanssa pelanneet. Te pystytte hahmottamaan tilanteen sen perusteella mitä joku kertoo, ja vaatii varmasti todella hyvää osaamista, että pystyy näkemään rivien välistä sen mitä ei sanallisesti kerrota.
Se kokemuksen määrä ei todellakaan ole takuu osaamisesta, mutta kun täällä vastauksia lueskelee, niin ei ole vaikea huomata kuka oikeasti tietää ja kuka ei. Te kolme olette ylivoimaisesti osaavimmat näillä sivustoilla, ja kuten tuolla aiemmin joku sanoikin, teidän erimielisyytenne vain tarjoavat meille enemmän vaihtoehtoja. Toteaisin edelleen, että kun te kolme tiedätte niin paljon, niin se kyllä herättää kiinnostusta taustoista. Eihän se kenellekään kuulu, myönnetään, mutta silti on jotenkin kiva tietää ihmisestä itsestäänkin. Minusta tuon mainitunlaisen uteliaisuuden voisi tulkita jopa kohteliaisuudeksi. Ei täällä kovin monelta ole kyselty taustatietoja. :) - Mitsania
Ja jos sattuu että te kolme olette samaa mieltä jostakin niin asia on takuuvarma! Ette te kaikesta ole eri mieltä!
Ja minustakin on mukava tietää osaavien ihmisten taustoista vaikka sillä ei olekkaan merkitystä sinänsä. En usko että Selssi halusi tunkeilla vaikka kysyikin. Sitäpaitsi eihän teidän ole pakko vastata kysymyksiin joiosta ette pidä. - Minna Oulusta
Enpä ole Kasiron ja Lampinajadinkaan täällä todistelevan mitään mutta he ystävällisesti vastailevat kysymyksiin kun jotain kysytään. Kumpikaan heistä ei mahtaile tiedoillaan.
Ja anteeksi jos kyselin henkilökohtaisuuksia, olin vain utelias. Ja Katherinelta piti kysyä samoja mutta jostain syystä hänen nimensä jäi kysymyksestä pois, ei tarkoituksella. Mutta kertoihan hänkin itsestään joten kiitos myös hänelle siitä.
Ja kuten muutkin, myös minä kiitän ja syvään kumarran, minunkin hevosongelmani ratkesi teidän ansiosta. Mitäpä sitä mahtailemaan, kuka tahansa oppii kaikenlaista jos pitää silmät ja korvat auki. Ei ole kenenkään tiedoista pois jos jakaa omiaan muillekin, ja jos muut siitä vielä hyötyvät, ihmiset tai eläimet, niin aina parempi. :)
Varsin moni näyttääkin hyötyneen... Hienoa kuulla! Haluankin nyt puolestani kiittää kovasti kaikkia palautetta antaneita; okei, myönnetään, on aina mukava saada kehuja, mutta lisäksi sain vastauksen erääseen kysymykseen mikä itseäni on askarruttanut jo kauan.
Olen jo pitkään pohdiskellut, perustelenko vastauksiani liikaakin, mutta ilmeisesti en (ainakaan kaikkien mielestä), ja hyvä niin. Tuskin osaisin toisinkaan tehdä. Minä kun olen niitä ihmisiä jotka tarvitsevat syyn tekemisilleen. Opin parhaiten jos ymmärrän asian läpikotaisin, ja sen takia helposti itse pyydän selitystä jos joku käskee minun tehdä jotakin enkä ole varma onko siinä järkeä vai ei (koulussa tämä aiheutti joskus hankaluuksia opettajien kanssa ja nykyään työelämässä esimiesten). Minusta asia täytyy voida perustella, tai se muuttuu järkevästä ohjeesta/käskystä/näkemyksestä pelkäksi mielivaltaiseksi päähänpistoksi jossa ei ole yhtään mitään järkeä. Ja ellei siinä ole järkeä, sitä ei kannata tai pidä tehdä. Ja sen takia minulle on tullut tavaksi kertoa heti alkuunsa miksi olen jotain mieltä jostain. Lienee kasvatuskysymys...
Mitä tulee taustejeni tiedusteluun, niin henkilökohtaisesti otan sen todellakin kohteliaisuutena! Kuten Tallihiiri98 huomautti, ei sitä tosiaan täällä kovin usein keneltäkään kysellä.
Suuret kiitokset teillekin! :)- omppua
kathrine,kasiro ja lampinajadi 1mistä teidän harrastus hevosiin alkoi? 2 ja koska ostitte ensimmäisen hevosen/ponin? 3 minkä rotuinen ikäinen kokoinen se oli?
Minä päädyin tallille äidin mukana ollessani nelivuotias. Hän ratsasti siihen aikaan aktiivisesti, ja niin hevoskärpänen puri minuakin. Ensimmäinen oma hevonen meille tuli 1.1 -92, ja minä täytin helmikuussa 9. Se on tanskalainen risteytysruuna, nyt 30-vuotias. Säkäkorkeus on 138cm ja väriltään se on rautiaan pinto.
On muuten kamala väri pitää siistinä tuo valkoinen! Vaikka kuinka harjaisi, se näyttää silti pölyiseltä. Meillä tuon ongelman ratkaisi eräänä päivänä vuosia sitten tavallinen pölynimuri, mutta millä ilveellä muut saavat puhtaanvalkoiset hevosensa pysymään puhtaina?! Kesäisin hevosen voi aina pestä, mutta talvisin?- omppua
mörrinkäinen on kanssa luotettava vastaaja
- mörrinkäinen
Kaunein kiitokseni kunniasta!
Tuntuu tosin aika ansaitsemattomalta siihen nähden että niin harvoin tulee tänne kirjoteltua, mutta hauska kuulla että minustakin on silti apua ollut! :)
Mutta nuo kolme kyllä ansaitsevatkin kiitosta. He tekevät täällä hyvää työtä! - Kasiro
Myös minä otin kohteliaisuutena kysymykset minusta.
Ja 1: Meillä on aina ollut hevosia koska isäni oli ravimies ja äiti ratsastaja. Me lapset ratsastettiin vanhempien hevosilla heti kun selässä yleensä pysyttiin. Äiti kertoi että minut usein vauvana nukutettiin hevosen selässä kun en muuten oikein nukkunut. Eli äiti ratsasti ja piti minua sylissään. Kun nukahdin niin isä vei minut siitä sänkyyn jatkamaan uniani.
2: Minulle ostettiin poni kun olin 11v, silloin 7v new forest ruuna, väriltään ruunikko, joka nyt on naapurissa joskin minun omistuksessani edelleen. Sillä opettelin helppo A - tasolle koulussa ja hyppäsin 80 - 90 cm esteitä. Se on 140 cm korkea. Äitini opetti minua ja koulutti ponia aina kun tuli hankaluuksia sen kanssa.
Halusin kuitenkin yrittää pidemmälle ja ostin upean angloarabin joka osoittautui niin sairaaksi etten voinut sillä tehdä mitään joten se laitettiin siitokseen. Niin minusta tuli vahingossa kasvattaja. Kasvattajan urani loppuu tähän nykyiseen varsaan, lääkärin mielestä ei enää kannata tammaa rasittaa enempää. Se on saanut kaksi oritta ja yhden tammavarsan. Tammavarsan aion pitää itselläni mutta oriit koulutan ja myyn aikanaan. Kokeilen ensin kuinka pitkälle rahkeet riittä niiden koulutuksessa.- omppua
Kasiro elääkö enää ponisi jos elää ratsastatko sillä kuinka pitkä olet
- mörrinkäinen
omppua kirjoitti:
Kasiro elääkö enää ponisi jos elää ratsastatko sillä kuinka pitkä olet
Taitaa Kasiro olla vielä valmennuksessa vanhemman oriinsa kanssa. Ainakin hän sanoi lähtevänsä juhannuksesta, ja ettei sinä aikana täällä vieraile. Harmi sinänsä, olisi kiva kuulla miten heillä siellä sujuu.
- Kasiro
omppua kirjoitti:
Kasiro elääkö enää ponisi jos elää ratsastatko sillä kuinka pitkä olet
Ponini elää vielä, se on naapurin tytöllä ratsuna ja minä ratsastan sillä jos se alkaa kiukutella tytölle. Ponin laidun on rajakkain meidän laitumen kanssa joten näen sitä joka päivä. Teen yhteistyötä heidän kanssaan, eli katson että ponilla riittää vettä ja he katsovat että minun tammallani riittää myös. Katsomme myös ettei hevosissamme ole haavoja tai muuta mihin puuttua.
Olen 160 cm pitkä ja 49 kg joten voin ratsastaa pienillä hevosilla. - Kasiro
mörrinkäinen kirjoitti:
Taitaa Kasiro olla vielä valmennuksessa vanhemman oriinsa kanssa. Ainakin hän sanoi lähtevänsä juhannuksesta, ja ettei sinä aikana täällä vieraile. Harmi sinänsä, olisi kiva kuulla miten heillä siellä sujuu.
Tulin juuri valmennuksesta joten vastaan.
Aluksi meni hyvin, opimme paljon ja opetus oli erinomaista. Ori on kuitenkin nuori joten sille haluttiin antaa parin viikon työn jälkeen kolmen päivän täyslepo. Sovittiin että ori hoidetaan tallin puolesta ja minä voin mennä kotiin viikonlopuksi.
Tähdensin että se täytyy ottaa sisälle kuumimmaksi päivänajaksi koska se palaa auringossa. Näytin vielä eläinlääkärin todistuksen siitä. Siellä ei ollut oriille sopivaa laidunta mutta se sai olla tarhassa mihin sille niitettiin heinää. Tarhassa ei kuitenkaan ollut varjoa.
Kun tulin takaisin sinne niin oriin kuono ja lavat ja lautaset olivat kesimässä. Sitä ei ollut otettu sisälle auringosta vaikka niin sovittiin. Olivat olleet sitä mieltä että olen ylihuolehtiva mamma, ainahan hevoset on olleet avonaisella pellolla ja tarhassa eikä niillä ole ollut mitään hätää. Hoitivat sitä niin kuin muitakin.
Niinpä minun täytyi kutsua eläinlääkäri joka määräsi hevosen sisälle toipumaan ja antoi antibioottia ettei tule tulehdusta ja kipulääkettä ja salvaa jota käytetään kunnes nahka paranee. Koska kuono kesii niin en voinut laittaa sille riimuakaan viedäkseni sen kotiin ennenkuin nyt.
Nyt harkitsen nostanko syytteen eläinrääkkäyksestä ja hoidon laiminlyömisestä vai jätänkö silleen. Kulut sairaslomalta maksaa talli.
Valmentajani alunperin halusi ostaa oriin sitten kun alan myydä sitä mutta miten voin myydä ihmiselle joka ei hoida sitä tuon paremmin, joka ei noteeraa eläinlääkärin määräystä. En myy hänelle! Kasiro kirjoitti:
Tulin juuri valmennuksesta joten vastaan.
Aluksi meni hyvin, opimme paljon ja opetus oli erinomaista. Ori on kuitenkin nuori joten sille haluttiin antaa parin viikon työn jälkeen kolmen päivän täyslepo. Sovittiin että ori hoidetaan tallin puolesta ja minä voin mennä kotiin viikonlopuksi.
Tähdensin että se täytyy ottaa sisälle kuumimmaksi päivänajaksi koska se palaa auringossa. Näytin vielä eläinlääkärin todistuksen siitä. Siellä ei ollut oriille sopivaa laidunta mutta se sai olla tarhassa mihin sille niitettiin heinää. Tarhassa ei kuitenkaan ollut varjoa.
Kun tulin takaisin sinne niin oriin kuono ja lavat ja lautaset olivat kesimässä. Sitä ei ollut otettu sisälle auringosta vaikka niin sovittiin. Olivat olleet sitä mieltä että olen ylihuolehtiva mamma, ainahan hevoset on olleet avonaisella pellolla ja tarhassa eikä niillä ole ollut mitään hätää. Hoitivat sitä niin kuin muitakin.
Niinpä minun täytyi kutsua eläinlääkäri joka määräsi hevosen sisälle toipumaan ja antoi antibioottia ettei tule tulehdusta ja kipulääkettä ja salvaa jota käytetään kunnes nahka paranee. Koska kuono kesii niin en voinut laittaa sille riimuakaan viedäkseni sen kotiin ennenkuin nyt.
Nyt harkitsen nostanko syytteen eläinrääkkäyksestä ja hoidon laiminlyömisestä vai jätänkö silleen. Kulut sairaslomalta maksaa talli.
Valmentajani alunperin halusi ostaa oriin sitten kun alan myydä sitä mutta miten voin myydä ihmiselle joka ei hoida sitä tuon paremmin, joka ei noteeraa eläinlääkärin määräystä. En myy hänelle!No huh! Kyllä minäkin harkitsisin syytettä hyvin vakavasti jos minulle olisi noin käynyt. Käsittämätöntä, että siellä ei välitetty edes eläinlääkärin todistuksesta, todella törkeää! Mutta se on niin tyypillistä ihmisille... Jostain syystä ihmiset eivät todellakaan tajua että hevosetkan eivät välttämättä kestä aurinkoa ennen kuin näkevät sen itse - jos sitten silloinkaan. "Pari rupea nokalla, mitäs siitä?"
Suitsillako veit sen sisälle kun ei riimua voinut laittaa?
Eläinrääkkäys ja/tai hoidon laiminlyönti, sopimusrikko... Sillä lailla! En minäkään kyllä myisi sellaiselle ihmiselle! Toivottavasti ori paranee pian! Muistan kyllä hyvin mitä se oli kun meidän poni paloi auringossa aikoinaan kun emme vielä osanneet varoa.
No, meillä ei enää ole sitä ongelmaa... Ponimme siirtyi vihreämmille laitumille viikko sitten 30-vuotiaana.
Tuo naapuriapu onkin kätevä systeemi. Hevoset ovat valvonnan alla vaikka jompi kumpi porukka ei olisikaan kotona.- Kasiro
lampinajadi kirjoitti:
No huh! Kyllä minäkin harkitsisin syytettä hyvin vakavasti jos minulle olisi noin käynyt. Käsittämätöntä, että siellä ei välitetty edes eläinlääkärin todistuksesta, todella törkeää! Mutta se on niin tyypillistä ihmisille... Jostain syystä ihmiset eivät todellakaan tajua että hevosetkan eivät välttämättä kestä aurinkoa ennen kuin näkevät sen itse - jos sitten silloinkaan. "Pari rupea nokalla, mitäs siitä?"
Suitsillako veit sen sisälle kun ei riimua voinut laittaa?
Eläinrääkkäys ja/tai hoidon laiminlyönti, sopimusrikko... Sillä lailla! En minäkään kyllä myisi sellaiselle ihmiselle! Toivottavasti ori paranee pian! Muistan kyllä hyvin mitä se oli kun meidän poni paloi auringossa aikoinaan kun emme vielä osanneet varoa.
No, meillä ei enää ole sitä ongelmaa... Ponimme siirtyi vihreämmille laitumille viikko sitten 30-vuotiaana.
Tuo naapuriapu onkin kätevä systeemi. Hevoset ovat valvonnan alla vaikka jompi kumpi porukka ei olisikaan kotona.Otan osaa ponisi menetyksen johdosta, ei ole helppo juttu.
Kyllä, otin kuonohihnan pois ja laitoin suitset, sillä vein sisälle. Mutta kuljetuskoppiin en voinut suitsista laittaa joten en saanut heti sitä kotiin toipumaan.
Ori on jo toipumassa mutta uusi nahka on vielä niin ohutta ettei sille kannata laittaa vielä riimua tai kuonohihnaa. Antaa parantua kunnolla kotona sillä on varjoisa metsälaidun ja katos keskellä laidunta.
Siellä oli eräs 11v tyttö joka yritti sanoa että ori pitää ottaa sisälle mutta häntä ei kuunneltu, pikkutyttö kun on.
Kiitokseksi hyvästä yrityksestä kuitenkin lupasin hänelle kymmenen ratsastustuntia ponillani kunhan hän tulee meille käymään vanhempiensa kanssa. Annoin kutsun ja ajo-ohjeet tytölle kotiin vietäväksi.
Ponin vuokraajatyttö menee ulkomaan reissuun pariksi viikoksi joten asia on helppo järjestää. Kasiro kirjoitti:
Otan osaa ponisi menetyksen johdosta, ei ole helppo juttu.
Kyllä, otin kuonohihnan pois ja laitoin suitset, sillä vein sisälle. Mutta kuljetuskoppiin en voinut suitsista laittaa joten en saanut heti sitä kotiin toipumaan.
Ori on jo toipumassa mutta uusi nahka on vielä niin ohutta ettei sille kannata laittaa vielä riimua tai kuonohihnaa. Antaa parantua kunnolla kotona sillä on varjoisa metsälaidun ja katos keskellä laidunta.
Siellä oli eräs 11v tyttö joka yritti sanoa että ori pitää ottaa sisälle mutta häntä ei kuunneltu, pikkutyttö kun on.
Kiitokseksi hyvästä yrityksestä kuitenkin lupasin hänelle kymmenen ratsastustuntia ponillani kunhan hän tulee meille käymään vanhempiensa kanssa. Annoin kutsun ja ajo-ohjeet tytölle kotiin vietäväksi.
Ponin vuokraajatyttö menee ulkomaan reissuun pariksi viikoksi joten asia on helppo järjestää.Kiitos. Menee ihan ok niin kauan kuin ei katso tyhjää tallia...
Niinpä, tuossa tuli taas todistettua, että joskus lapset ovat paljon luotettavampia hoitajia kuin aikuiset. Tyttö kyllä ansaitseekin kiitoksensa!- mörrinkäinen
lampinajadi kirjoitti:
Kiitos. Menee ihan ok niin kauan kuin ei katso tyhjää tallia...
Niinpä, tuossa tuli taas todistettua, että joskus lapset ovat paljon luotettavampia hoitajia kuin aikuiset. Tyttö kyllä ansaitseekin kiitoksensa!No voihan per-
Mikä ihmeen talli se sellainen on jossa viitataan kintaalla eläinlääkärin määräyksille?! Uskomatonta touhua! Ei ihme että harkitset syytettä. Harmi vain, että tuomiot eläinrääkkäyksestä ovat niin mitättömiä... Mutta ehkä se vähän ravistelisi kuitenkin.
Toisaalta, ehkä siellä tallilla aletaan nyt noudattaa hoito-ohjeita joka tapauksessa, kun siellä huomattiin omakohtaisesti miten käy jos ei noudateta. Ehkä. Saattavat tosin olla sitäkin laatua pöllöpäitä, ettei viesti mennyt perille silläkään.
Asiasta kuudenteen, kysyn silkasta uteliaisuudesta, että käytitkö imuria siellä tallilla vai hoiditko oriin perinteisin menetelmin?
Lampinajadi, osanotot minultakin! Voimia teille! - Kasiro
mörrinkäinen kirjoitti:
No voihan per-
Mikä ihmeen talli se sellainen on jossa viitataan kintaalla eläinlääkärin määräyksille?! Uskomatonta touhua! Ei ihme että harkitset syytettä. Harmi vain, että tuomiot eläinrääkkäyksestä ovat niin mitättömiä... Mutta ehkä se vähän ravistelisi kuitenkin.
Toisaalta, ehkä siellä tallilla aletaan nyt noudattaa hoito-ohjeita joka tapauksessa, kun siellä huomattiin omakohtaisesti miten käy jos ei noudateta. Ehkä. Saattavat tosin olla sitäkin laatua pöllöpäitä, ettei viesti mennyt perille silläkään.
Asiasta kuudenteen, kysyn silkasta uteliaisuudesta, että käytitkö imuria siellä tallilla vai hoiditko oriin perinteisin menetelmin?
Lampinajadi, osanotot minultakin! Voimia teille!Koska ori tottui jo kotona imuriin niin hoidin ihan perinteisesti, harja, suka ja vesiletku aseinani. Ja nythän se nähdään onko oppi mennyt perille.
He olivat kyllä pahoillaan kun eivät uskoneet ohjeitani, luulivat minun liioittelevan. Mutta vaikka olisinkin liioitellut niin jos sovitaan että heppa tuodaan sisälle niin sehän tuodaan oli aihetta tai ei. Ja ori on helppo käsitellä, se kyllä kiljuu tammoille ja steppaa mutta ei lähde käsistä.
Uskon kyllä että ottivat opikseen, varsinkin kun uhkasin syytteellä. Tosin nyt kun kiukkuni on jo laantunut luulen että jätän asian silleen. Paitsi etten myy oritta sinne vaikka he edelleen haluaisivat sen. Kasiro kirjoitti:
Koska ori tottui jo kotona imuriin niin hoidin ihan perinteisesti, harja, suka ja vesiletku aseinani. Ja nythän se nähdään onko oppi mennyt perille.
He olivat kyllä pahoillaan kun eivät uskoneet ohjeitani, luulivat minun liioittelevan. Mutta vaikka olisinkin liioitellut niin jos sovitaan että heppa tuodaan sisälle niin sehän tuodaan oli aihetta tai ei. Ja ori on helppo käsitellä, se kyllä kiljuu tammoille ja steppaa mutta ei lähde käsistä.
Uskon kyllä että ottivat opikseen, varsinkin kun uhkasin syytteellä. Tosin nyt kun kiukkuni on jo laantunut luulen että jätän asian silleen. Paitsi etten myy oritta sinne vaikka he edelleen haluaisivat sen.Tuosta olen samaa mieltä. Hevonen hoidetaan niin kuin sovitaan ja piste, oli tarvetta tai ei. Mutta ihmettelen silti todella kovasti, että eivät välittäneet edes eläinlääkärin määräyksestä. Luulisi heidänkin tajuavan, ettei ell kirjoittele sellaisia lappuja lämpimikseen.
Mörrinkäiselle kiitoksemme.
Minäkin olen utelias: Aiotko, Kasiro, tehdä tästä tammavarsasta itsellesi uuden kilparatsun tasolle X, vai oletko ajatellut mahdollisuutta jatkaa kasvatusta sen kanssa jonakin päivänä?
Minusta ei olisi kasvattamaan mitään eläimiä. Kiinnyn hoidokkeihini niin etten pystyisi luopumaan niistä vaan päätyisin pitämään kaikki itselläni.- Kasiro
Kilparatsua siitä toivon, saa nähdä miten käy. Yritän sillä niin pitkälle kuin pystyn.
Pahalta minustakin tuntuu myydä hevosia vaikka olenkin siihen tottunut vanhempieni myydessä omiaan. Heillä ei hevosia enää ole mutta auttavat minua minun hevosteni kanssa. Kuten sinäkin, myös minä olen ajoittain poissa kotoa, tosin vain päivän pari, mutta silloin vanhempani huolehtivat hevosistani ja koiristani.
Vastalahjaksi autan isää maanviljelytöissä minkä voin.
Ja kysyit miten valkoisten hevosten omistajat onnistuvat pitämään hevosensa puhtaina. Minä harjaan niin hyvin kuin voin ja pesen kikkaran jäljet ja kuivaan huolella. Vaikka pidän nillä paljon turvetta alusina niin aina ne onnistuvat tahrimaan itsensä yön aikana. Paksu turve pitää pissajäljet poissa.
Pölynimuri onkin hyvä keksintö, alankin käyttää sitä. Meilläkin on vaikeuksia saada pölyjä talvikarvasta pois. Imuri helpottaa sitä kovasti! Kiitos minunkin puolestani! Eipä kestä! Keksin sen eräänä päivänä kun olin turhautunut pölyyn jota ei saanut pois millään. Suutuspäissäni sitten päätin vähän improvisoida... Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui tuon otuksen loputon uteliaisuus. Se halusi tutkia imuria enkä ensin sitä kieltänyt, kun ajattelin sen haluavan vain nuuskia sitä. Mutta kun se oli kaatanut imurin kumoon muutaman kerran ja sammuttanut sen useampaankin otteeseen, jouduin laittamaan sen lyhyempään naruun tai hommasta ei olisi tullut mitään.
Se iso lattasuutin ja varsi kannattaa ottaa pois, niin on kätevämpi käsitellä. Mitään pikkusuuttimia meillä ei olekaan joten en tiedä kuinka hyvin sellaiset toimivat hevosta imuroitaessa. Luulisin, että joku harjasuutin olisi heti tukossa ainakin karvasadon aikaan, siitäkin huolimatta, että hevosen harjaisi mahd. hyvin ennen sitä. Mutta kokeilemallahan sen sitten näkee mikä toimii parhaiten, meillä pelkkä putki.
Meilläkin pidetään paksua turvekerrosta kesät talvet ja kiviharja on varsin hyvä tahranpoistaja, mutta silti on kuvataidetta pitkin hevosta... Meillä ei ole lämmintä pesupaikkaa joten emme ole kastelleet sitä talvisin ellei ole ollut välttämätön pakko. Onkohan olemassa mitään hevosille tarkoitettua tahranopistoainetta..?
Toivotan onnea ja menestystä tammavarsan kanssa!Varmuuden vuoksi lienee parasta mainita yksi asia imurointiin liittyen. Useimmat tuntemani hevoset todennäköisesti hyppisivät seinille jos niitä yrittäisi ruveta imuroimaan. Joten siltä varalta että joku muukin kuin Kasiro päättäisi sitä kokeilla, niin olkaa varovaisia! Älkää laittako imuria hevosen viereen ja painako päälle, koska jos hevonen pelästyy ja alkaa riehua, olette pulassa. Kokeilkaa ensin kauempaa miten hevonen ääneen ja koko kapistukseen suhtautuu ennen kuin tuotte sen lähemmäksi.
Kasirolle en tätä tullut maininneeksi, hän varmasti tietää sen sanomattakin, mutta koska täällä on niitäkin joilla ei kokemusta välttämättä niin paljon ole, ajattelin varoittaa, ettei satu vahinkoja minun takiani.- Kasiro
Kokeilin imuria vanhempaan oriiseen ja aika sirkus siitäkin oli vahällä tulla. Laitoin imurin käyntiin tallin toisessa pääsä. Siitä heppa ei vielä välittänyt mutta kun suutin alkoi suhista kyljen vieressä niin silloin alkoi pyöriminen. Onneksi isä oli pitämässä kiinni sen sijaan että olisi ollut ketjuissa. Vein koneen tietysti kauemmaksi ja ori tuotiin lähemmäksi itse katsomaan sitä. Kun oli vieressä niin se veti korvat luimuun ja hyökkäsi imurin kimppuun hajotti sen. Isä ei ehtinyt tehdä mitään, kone oli rikki ennenkuin ehdittiin vetää ori pois sen kimpusta.
Ohhoi, no, äiti saa huomenna uuden imurin ja talliin ostan toisen. Ori saa oppia hyväksymään sen. Ohoh!!! Enpä osannut odottaa että kävisi noin päin! Olen aina olettanut että hevoset loikkisivat karkuun vieressä hurisevaa imuria. Ei ole tullut pieneen mieleenikään että joku sen sijaan hyökkäisi ja tuhoaisi sen! Pidättelen tässä naurua samalla kun yritän keksiä miten pitäisi pyytää anteeksi... Tavallaanhan se hajosi minun keksintöni takia.
Olen sinulle velkaa yhden pölynimurin.
Toivottavasti hevoselle ei kuitenkaan käynyt mitään!
Kiitän että kerroit, nyt tiedän - ja muutkin tietävät - että noinkin voi käydä!
Mahtaisikohan säädettävä imuteho auttaa asiaa? Pienempi imuteho suhisee vähemmän joten voisi kuvitella, että se olisi helpompi hyväksyä ympärille hurisemaan.- Kasiro
Hevoselle ei käynyt kuinkaan, se on kunnossa. Mekin luulimme että se pakenee, hyökkäys oli yllätys meillekkin. Ostin uuden imurin sekä äidille että talliin ja kokeilin sitä ensin tammaan. Se ei ollut moksiskaan, tuntui lähinnä nauttivan siitä. Sitten nuorempaan oriiseen. Pienen säikkyilyn jälkeen sekin hyväksyi sen. Mutta " iso" ori ei sitäkään hyväksynyt. Siinä on säädettävä imuteho ja se oli niin pienellä teholla kuin se sai. Se ei siedä letkua, pelkkä huriseva kone ei tehnyt ihmeempää vaikutusta. mutta kun letku tuli lähelle niin korvat meni luimuun ja korskuna ja steppaaminen alkoi. Oli vähällä tulla jo toinen imurivainaa. Tuota täytyy vielä työstää, yritän opettaa sitä hyväksymään kaiken, oli se kuinka kummallista tai pelottavaa hyvänsä.
Äiti haukkui meidät ja " idiootit ja typerykset" oli lievimmästä päästä sanoja joilla hän meitä kuvaili. Uusi imuri lauhdutti kuitenkin hänet. Ja nyt jo nauramme asialle.- Kasiro
Ai, joo, laitoin tuon jutun tälle palstalle osoittaakseni että vaikka on tietoa, taitoa ja kokemusta niin aina tulee ja tapahtuu jotain odottamatonta. Hevosalaa ei koskaan opi täydellisesti, siitä ei ikinä tiedä kaikkea.
Se onkin yksi hevosalan hienouksia. Oppimisen ilo ei katoa koskaan.
Mikähän siinä letkussa oikein on että se saa oriin niin raivostumaan? Tapahtuuko noin sittenkin jos letkun ottaa irti imurista ja laittaa maahan sellaisenaan?
Hevoset on tosiaan hyvä totuttaa kaikkeen mahdolliseen, helpottaa elämää kummasti kun voi pelata vapaasti tarvitsematta miettiä mitä tapahtuu jos teen noin tai noin. Mekin olemme kokeilleet kaikenlaista mitä on ikinä mieleen juolahtanut, mutta toistaiseksi ei ole tullut vastaan mitään mitä se ei olisi hyväksynyt. No joo, sikoja se pelkäsi tullessaan, mutta kun niiden ohi kuljettiin päivittäin, se tottui niihin pian. Samoin erään kotieläinpihan kalkkunat olivat kamalia kun ne alkoivat klukluttaa aina kun niiden ohi kulki. Niihin se ei kunnolla tottunut ollenkaan vaan katsoi niitä aina vähän kieroon.- Kasiro
Ei se siedä letkua lattiallakaan. Äitini ehdotuksesta ripustin se seinälle ja siellä se saa olla kunnes ori ei enää mene luokkina sen ohi. Seuraavaksi siirrän sen boxin seinälle, ulkopuolelle että se näkee letkun kaltereiden läpi.
Ehkä se luulee sitä anacondaksi vaistomaisesti. Voi olla. Se saattaisi selittää hyökkäyksen... Vanhempi ori kun on, se ehkä pitää itseään lauman johtajana, ja jos se tosiaan pitää jotenkin vaistonvaraisesti letkua uhkana, se ehkä yrittää suojella "laumaansa". Paljon jossittelua, mutta se kyllä selittäisi aika paljon.
- Kasiro
Se selittää tosiaan paljon mutta aiheuttaa erään ongelman. Tarkoitus on lähteä sen kanssa juhannuksesta eräälle tallille " valmennukseen" mutta hyväksytäänköhän siellä " anaconda" mukaan. Jos ori ei ehdi tottua ennen sitä ottaisin letkun mukaan ja jatkaisin opetusta siellä.
Menemme toiselle tallille siksi että ori tottuu muihinkin talleihin ja siellä on osaava opettaja jolta saan neuvoja oriin koulutuksesta. Tuo opettaja pyysi etten ruunaisi oritta vielä. Eihän noin nuorta hevosta vielä täysipainoisesti valmenneta mutta sille tekee hyvää nähdä muutakin kuin kotitalli.
Ja sen aikaa en vieraile suomi24:ssä. Kai siellä tallilla on rauhallisiakin hetkiä, että oriin voisi ottaa käsittelyyn vaikka sillä välin kun muut hevoset ovat ulkona, tai päinvastoin.
Olisi kyllä hauska nähdä ihmisten ilmeitä, kun he jonain päivänä tulisivat tallille ja siellä joku siivoaisi hevostaan pölynimurilla kaikessa rauhassa!- liioittelua
minusta katharine vähä liioittelee asioilla...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap172224Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi852207Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101496- 1011417
Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663911334Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1471216Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.255920- 78899
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173884- 63874