rehellisesti oma itsensä, sitten ei tarvitse olla mitään.
Muuhun en enää suostu.
Toivon lähestymistä, jotta saadaan asiat selvitettyä niin, että molemmille jää hyvä olo. Pyydän, ok? :)
Muuhun en enää suostu.
Toivon lähestymistä, jotta saadaan asiat selvitettyä niin, että molemmille jää hyvä olo. Pyydän, ok? :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rehellisyys on kaiken perusta.
Ehdottomasti.
Miten voi ihminen sanoa rakastavansa ihan liikaa ja kuitenkin kaipaavansa jotain toista? Selittäkää mulle, hölmö sydän ei tajua.
Nykyään jos/kun tekee mieli laittaa viesti, joudun muistuttamaan itseäni: "Hei tollo, se kaipaa toista." Kun näen hänet irl, muistutan itseäni taas, jotta ilmeeni/eleeni/käytökseni ei viestitä omia tuntemuksiani.
Pyyntöni kuulostaa hölmöltä sekin, koska tiedän, ettei hän tule koskaan lähestymään. Uskon tietäväni taustat. Tiedän tulevaisuudensuunnitelmat.
Kuka puhuisi mun herkälle sydämelle järkeä? :)
Tuo logiikka ei aukene minulle. Unohda hänet kokonaan. Rikot itsesi miettimällä liikaa.
Tuli vain mieleen, että:
Eikö hän uskalla suoraan sanoa ettei rakasta ja yrittää saada sinut tuntemaan olosi paremmaksi? Tai sitten rakastaa vain ystävänä? Tosin vastausta ei tiedä kuin hän itse, mutta vastaavassa tilanteessa jatkaisin matkaani. Jotain outoa tuossa on.
Kyllä se niin menee, sitä jota kaipaa myös rakastaa...
"Unohda hänet kokonaan." Voi miten olenkaan yrittänyt, huonolla menestyksellä. Analysoin kaikkea ihan liikaa, mutta minkäs perusluonteelleen voi.
Tarina on kaikin puolin outo. Jos hän kaipaa jotain toista, niin suuresti ihmettelen hänen viestejään minulle. Mikä minä olen/olin hänelle?
"Sitä jota kaipaa myös rakastaa." Olet oikeassa.
ken tänne palstalle kerran tulee, saa kaiken toivon heittää, tänne jää haikailemaan sitä jotain, jota ei tule koskaan saamaan.
Ei minun häntä tarvitse saadakaan. Onnekseni olen sentään sen jo tajunnut. :)
Haluaisin vain tietää asioiden oikean laidan. Olisi niin paljon helpompi jatkaa matkaa.
Unohda heti se toisen kaipaaja. :)
Been there, done that, learned my lesson.
Vaikea unohtaa ihminen, jonka vaikutus oman elämän kulkuun on ollut suuri ja loppujen lopuksi tarvitseeko edes. En ole katkera, enkä vihainen, sellainen ei sovi minulle.
Tämä nyt vain meni näin. Joku seuraava juttu saattaa mennä paremmin päin. Vain elämää, ei sen enempää. :)
Älä unohda, talleta hyvät muistot mieleesi. Unohda turhat haaveilut ja katsele eteenpäin. Tsemppiä!
Kiitos :)