Mietin elämää.

Tärkein valinta on se, kun valitsee elämänkumppanin. Taisteluparin, toverin, rakastetun. Siihen ihmiseen pitää voida luottaa tiukan paikan tullen. On valittava ihminen, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Joka seisoo rinnalla kun kova vastatuuli käy ja syöksykierre alkaa.

Mietin, että jos minulla ja lapsella olisi jokin hätä, kääntäisitkö selän, menisitkö nukkumaan. Haukottelisitko kyllästyneenä kun kerron ongelmista, vaikeuksista, joihin tarvitsen tukea. Jos olisin raskaana, etsisitkö toisen tyydyttämään tarpeitasi. Menisitkö pitämään hauskaa. Sinun tarpeesi tulisivat aina ensin, eikö niin. Rakkaus voi olla sokea, mutta minä en ole. Vain paras kelpaa lapselle. Hän tarvitsee kaksi aikuista ihmistä, joihin voi luottaa. Tuli mitä tuli.

Siihen päädyin. En luulojen, en uskomusten, vaan kokemuksen perusteella. Aina kun tarvitsin sinua, sinä käänsit selän. Joka ikinen kerta.
11151
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Kaksi viimeistä lausetta.

Äänestä
  • Niin. Sehän kertoo kaiken olennaisen. Yksi ihmissuhde pähkinän kuoressa.

    Äänestä

Miinuksia jakelemassa joku johon vähän kolahti.

Äänestä
  • No onhan toi nyt aika syyttelevä teksti,eikä kukaan muu tiedä asioiden oikeaa laitaa. Enemmän ihmetyttäisi jos saisi plussaa.

    Äänestä

Kirjoitit nappiin ajatukseni. Yksi asia mikä elämääni on varjostanut, että ainut asia kehen voi todella luottaa, on minä itse. Surullista, mutta totta. Tämän kokenut lapsena ja avioliitossa. Juuri parisuhdetta ajatellen, se tunne, että vierellä on "kallio" johon tukeutua, kun omat voimat eivät riitä. Samoin itse olla toiselle se tuki ja turva, kun toinen väsähtää. RInta rinnan toisiaan tukien elämän aallokoissa. Tälläisiä ajatuksia tuli vain mieleen ap:n kirjoituksia. Mikään ei satuta enempää, kun on paha olla ja toinen ei noteeraa millään tapaa, väheksyy ja keskittyy vain omaan napaansa. En silti ole katkeroitunut. Elämä on koulinut sitkeäksi, vahvaksi mutta jättänyt myös herkkyyden. "Lapsen uskon" vielä ihmisyyteen, hyvään ja itse voin yrittää olla kokemuksistani huolimatta se olkapää ystäville jos he apua ja kuuntelua tarvitsevat. Toki myös suhteessa jos sellaisessa vielä tulen olemaan.

Aivan pakko laittaa biisi, joka soveltuu mielestäni tähän. http://www.youtube.com/watch?v=mQedOObEqEE

Äänestä

ei kannata liikaa pohtia ja pähkäillä tätä elämää, mä otan ainakin huumorilla ja porhallan eteenpäin tukka tuulessa hulmuten.

Äänestä

Välillä on hyvä pysähtyä ajattelemaan. Pohtia, miettiä elämäänsä, itseään. Liika on liikaa. Sitten pitää antaa välillä mennä, tukka hulmuten kirmata eteenpäin. Kevyin askelin ja iloiten siitä mitä kaikkea hyvää elämä tarjoaa. Kohtahan tässä pääsee kirmaamaan kesälaitumelle:)

Äänestä
  • Juuri noin. Tästä tulee vielä pitkä kuuma kesä. Ja ehkäpä siihen viereen tupsahtaa se ihminen, jonka kanssa pesää ryhdymme rakentamaan. Toivon niin.

    Äänestä

Otetaanko jo ensimakua kesästä. Kuuntelin tätä äsken. Klassikko, mutta tulen aina niin hyvälle fiiliksille ja kesäisille tästä biisistä. Lämmintä, kuumaa, toivorikasta kesää kaikille. Oma asenne elämään on se kaiken a ja o. Itseään ja toisia arvostaen. Avoimin mielin päivään ja tulevaan kesään. http://www.youtube.com/watch?v=iCzz61uAPJ0

Äänestä

Se rakas tupsahtaa vierelle, jos on tupsahtaakseen....vuodenajalla ei ole mitään merkitystä siinä asiassa.

Äänestä

Pöh, no sehän tässä ei nyt ollutkaan pointti. Kunhan fiilisteltiin kesää ja mukavahan se on haaveillakin välillä. Josko vaikka. Minun puolestani rakas saa tulla tupsahtaa vaikka syysmyrskyssä, taikka talven viimoissa. Keskikesän kuumassa yössä, taikka kevät tulvien kohinassa. Ihan tässä innostuu runoilemaan;) Aika siirtyä irl pörisemään lisää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Poikkeuksetta. kirjoitti:

Tärkein valinta on se, kun valitsee elämänkumppanin. Taisteluparin, toverin, rakastetun. Siihen ihmiseen pitää voida luottaa tiukan paikan tullen. On valittava ihminen, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Joka seisoo rinnalla kun kova vastatuuli käy ja syöksykierre alkaa.

Mietin, että jos minulla ja lapsella olisi jokin hätä, kääntäisitkö selän, menisitkö nukkumaan. Haukottelisitko kyllästyneenä kun kerron ongelmista, vaikeuksista, joihin tarvitsen tukea. Jos olisin raskaana, etsisitkö toisen tyydyttämään tarpeitasi. Menisitkö pitämään hauskaa. Sinun tarpeesi tulisivat aina ensin, eikö niin. Rakkaus voi olla sokea, mutta minä en ole. Vain paras kelpaa lapselle. Hän tarvitsee kaksi aikuista ihmistä, joihin voi luottaa. Tuli mitä tuli.

Siihen päädyin. En luulojen, en uskomusten, vaan kokemuksen perusteella. Aina kun tarvitsin sinua, sinä käänsit selän. Joka ikinen kerta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu