Alkaa ottaa hiljalleen kupoliin urheilua vaivaava epä-älyllinen ja dramatisoiva uutisointi.
Kuvitellaan tilanne, jossa äärimmäisen tasainen peli on tasan viimeisille hetkille asti, jolloin häviävä joukkua käy kilauttamassa pallon/lätkän vastapuolen tolppaan. Tästä lähtee vastahyökkäys, jonka päätteeksi toinen joukkue tekee maalin (kenties vielä äärimmäisen onnekkaasti) ja voittaa pelin.
Seuraavana päivänä matsia uutisoidaan siitä näkökulmasta, kuinka voittava joukkue on tehnyt kaiken oikein, mitä sankareita voittavalla joukkueella on, kuinka valmentaja on ollut nerokas jne. Vastaavasti hävinneen joukkueen suoritusta voivotellaan, etsitään vikaa häviöön, etsitään syntipukkia valmentajista ja pelaajista. Pelin kulku esitetään uutisoinnissa ikään kuin koko ottelu olisi ollut vähittäistä kehittymistä kohti voittaneen joukkueen voittoa. Sattuman osuutta vähetellään. Kuitenkin pelin voittajan määritti viime kädessä tuuri.
Muutenkin pelin lopputulokseen on voinut vaikuttaa satunnaisia tekijöitä, kuten väärin tuomittu jäähy (tai useampi), vapaapotku, kulmapotku jne. jonka ansiosta voittava joukkue sai ratkaisevan maalin.
Viimeinen esimerkki joku Tappara-Ässät, jossa tuomareiden linja suosi selvästi Ässiä. Väärin puhalletusta jäähystä Ässät pääsi jatkoajalla rankaisemaan. Ratkaisua edelsi vielä syötön onnekas kimpoaminen Tapparan pelaajan luistimesta Ässä-pelaajalle. Ja lehdistö tekee tehtävänsä, eli kirjoittaa yhdenmukaisesti mehevää tarinaa siitä, kuinka parempi joukkue lunasti voittonsa. Hehkutetaan Ässiä ja voivotellaan Tapparaa. Jos urheilujournalismi olisi objektiivista, niin yhtä hyvin voisi kirjoittaa, että Ässien voitto oli epäoikeutettu eikä heijastanut joukkueiden todellisia voimasuhteita. Että ässien kannalta ottelun ratkaisi pitkälti hyvä onni. Samalla voitaisiin ruotia ankarasti tuomaripeliä, jonka ei soisi tällaisia kamppailuja ratkaisevan.
Mutta ei. Urheilujournalismi ei ole objektiivista, vaan asettuu aina voittaneen joukkueen puolelle vannoutuneen fanin tavoin. Tämä on viime kädessä voittajien historian uudelleen kirjoittamista. Yleisemmin tällainen roskajournalismi on kuitenkin epäoikeudenmukaista par excellence.
Kuvitellaan tilanne, jossa äärimmäisen tasainen peli on tasan viimeisille hetkille asti, jolloin häviävä joukkua käy kilauttamassa pallon/lätkän vastapuolen tolppaan. Tästä lähtee vastahyökkäys, jonka päätteeksi toinen joukkue tekee maalin (kenties vielä äärimmäisen onnekkaasti) ja voittaa pelin.
Seuraavana päivänä matsia uutisoidaan siitä näkökulmasta, kuinka voittava joukkue on tehnyt kaiken oikein, mitä sankareita voittavalla joukkueella on, kuinka valmentaja on ollut nerokas jne. Vastaavasti hävinneen joukkueen suoritusta voivotellaan, etsitään vikaa häviöön, etsitään syntipukkia valmentajista ja pelaajista. Pelin kulku esitetään uutisoinnissa ikään kuin koko ottelu olisi ollut vähittäistä kehittymistä kohti voittaneen joukkueen voittoa. Sattuman osuutta vähetellään. Kuitenkin pelin voittajan määritti viime kädessä tuuri.
Muutenkin pelin lopputulokseen on voinut vaikuttaa satunnaisia tekijöitä, kuten väärin tuomittu jäähy (tai useampi), vapaapotku, kulmapotku jne. jonka ansiosta voittava joukkue sai ratkaisevan maalin.
Viimeinen esimerkki joku Tappara-Ässät, jossa tuomareiden linja suosi selvästi Ässiä. Väärin puhalletusta jäähystä Ässät pääsi jatkoajalla rankaisemaan. Ratkaisua edelsi vielä syötön onnekas kimpoaminen Tapparan pelaajan luistimesta Ässä-pelaajalle. Ja lehdistö tekee tehtävänsä, eli kirjoittaa yhdenmukaisesti mehevää tarinaa siitä, kuinka parempi joukkue lunasti voittonsa. Hehkutetaan Ässiä ja voivotellaan Tapparaa. Jos urheilujournalismi olisi objektiivista, niin yhtä hyvin voisi kirjoittaa, että Ässien voitto oli epäoikeutettu eikä heijastanut joukkueiden todellisia voimasuhteita. Että ässien kannalta ottelun ratkaisi pitkälti hyvä onni. Samalla voitaisiin ruotia ankarasti tuomaripeliä, jonka ei soisi tällaisia kamppailuja ratkaisevan.
Mutta ei. Urheilujournalismi ei ole objektiivista, vaan asettuu aina voittaneen joukkueen puolelle vannoutuneen fanin tavoin. Tämä on viime kädessä voittajien historian uudelleen kirjoittamista. Yleisemmin tällainen roskajournalismi on kuitenkin epäoikeudenmukaista par excellence.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta on alkanut tuntua siltä että näiden otteluiden lopputulos on päätetty jo etukäteen. Tarkoitan sitä että näille otteluille olisi luotu käsikirjoitus.
Eihän Paha muusta ketään syytä, että menee ennustamaan vain Raamatuillaan oikein. Silloin vääryyskin ryöstetään ihan helevettiin....
Että ässien kannalta ottelun ratkaisi pitkälti hyvä onni. Samalla voitaisiin ruotia ankarasti tuomaripeliä, jonka ei soisi tällaisia kamppailuja ratkaisevan.
Niin, Juuri Jokeria ja Ässiä vastaan pelatessa menee kaikki yleensä pelkäksi tuuripeliksi, sen symboliikan takia, että ne on korttipelejä.... Pokerissa ei tarvita edes mitään älyä, mutta Tikissa alias Katkossa edes hiukan... Tuppi on sitten jo melko iso peli, se on parasta kahden kanssa, neljällä pelaajalla liian tuuripeli. Tai tietysti Pokerissakin, jos rahasta pelaa, pitää tietää, ettei onnetar silloin, kun kohdataan monta kertaa saman pöydän ääressä, kenellekään loputontoa voittopuktea anna...
Tai JOS joku on joku semmonen Hannu Hanhi, että antaa Akun yrittää 900-999 kertaa js tulee sitten kerroilla 1000-1001 aina itse peliin, niin silloin on kyse siitä, että Aku ei ollut kovin älykäs, muutakuin siinä, että tuurihaukalla oli enemmän aikaa pistää johonkin arvokkaampaan, kuin itsensä jatkuvaan esittelyyn ja oikeaan kunniaan....