Haluaisin vähän tietää kokemuksia :)
Mitä ajattelit abortista ennen kuin tulit raskaaksi?
Muuttuiko mieli kun näit plussan testissä?
Olitko aivan varma päätöksestäsi?
Eli jos olit ennen aborttia vastaan, mutta tulikin tilanne että plussasit ja samalla tiesit että pakko tehdä abortti. Tai jos mieteit, että tässä elämänvaiheessa pakko tehdä abortti, mutta kun plussa tuli olit varma, että sen halusit pitää?
Kiitos vastaajille jo etukäteen :)
Mitä ajattelit abortista ennen kuin tulit raskaaksi?
Muuttuiko mieli kun näit plussan testissä?
Olitko aivan varma päätöksestäsi?
Eli jos olit ennen aborttia vastaan, mutta tulikin tilanne että plussasit ja samalla tiesit että pakko tehdä abortti. Tai jos mieteit, että tässä elämänvaiheessa pakko tehdä abortti, mutta kun plussa tuli olit varma, että sen halusit pitää?
Kiitos vastaajille jo etukäteen :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulle kävi silleen että olen koko elämäni ollut abortinvastustaja ja ihmetellyt kuinka joku voi yleensä abortin tehdä. Sitten tuli vahinko omalle kohdalle pahimpaan mahdolliseen saumaan. Siinä tilanteessa sitten oli vaan pakko tehdä abortti ihan olosuhteiden takia, ei terveyssyistä. Olen edelleen abortin vastustaja. Omalla kohdalla vaan ei voi asiaa ennustaa.
Mä olen kans aborttia vastaan ja olen vielä tällä hetkellä, itsellä sellainen tilanne, olen parikymppinen, opiskelen ja opiskelut vielä pahasti kesken. Miehen uskonto eri, joten en tiedä hänen suhtautumista asiaan, kun ei olla naimisissa vielä.
Kuukautiseni on myöhässä jo pari viikkoa, viikko sitten testin tein, mut oli nega ja uuden testin teen lähipäivinä. Mutta aika varma olen että raskaana ollaan.
Mietin vain kaikkea mahdollista, ei ole mikään paras aika tämä tulla raskaaksi....
Ennen aborttiani en juuri ajatellut koko asiaa, eli en ollut puolesta enkä vastaan. Sitten kun tulin raskaaksi niin muuta vaihtoehtoa en edes ajatellut vaan se oli heti abortti. Se on aivan kamala tilanne kun 17-vuotiaana alat odottaa lasta eikä tulotkaan ole kovin hyvät, saatikka asunto. Sitten vielä lääkärin lähettämänä sosiaalitoimistoon selvittämään asioita että olenko oikeutettu aborttiin vai en, siinä meinas hymy hyytyä. Mutta onneksi tilanteeni oli taloudellisesti niin kehno että sain abortin. Sen jälkeen olen ollut vapaan abortin kannattaja eli kaikkinainen turhanpäiväinen selittely pois ja oma pyyntö pitäisi vaan riittää. Mitä nyt olen kuullut ja täältäkin lukenut niin asiat on tälläkin hetkellä melko hyvällä tolalla abortin saannin suhteen: nimenomaan se ettei enää tarvi sosiaalitoimistoon mennä asioitaan selvittämään. Vielä kun päästäisiin eroon turhista syiden etsimisistä: sanos vaan lääkärille että haluan abortin ja lääkäri lapun kirjottas ilman kommervenkkejä, sitten vasta ollaan oikeassa tilanteessa.
Aiemmin koko aiheeseen ei ollu jyrkkää kantaa mutta yllätysraskauden ja aborttipainostuksen myötä se selkiyty vastustavaks. Ja mitä enemmän näitä abortoijien ja muiden abortteja edistävien sekoraivoomisia ym. valheita lukee, sitä vankemmaks vaan on vuosien kuluessa muuttunu.
Onneks näyttää viime aikasten suuntausten perusteella siltä että jos lakia muutetaan niin sitten tiukempaan suuntaan.. pois vaan kaikki turhakkeet sosiaalisyyt, ja abortti saatavaks vaan selkeesti toteen näytettävillä fysikaalisilla terveyssyillä! Ei tartte mennä ruikuttaan lääkäreille enää yhtään mitään seliselityksiä.
aikoinaan kun tein abortin se oli varma päätös. olin nuori ja tyhmä ja lapsi ei todellakaan kuulunut kuvioihin. sitten vuosia myöhemmin kun halusin lapsen en tullutkaan raskaaksi. kahdeksan vuoden jälkeen onnistui keinohedelmöitys.
luin abortti paperit aikuistuttuani ja sain sokin, sehän oli jo pieni ihminen !
kadun tekoani ja se seuraa minua loppuelämäni...
olen abortin vastustaja monesta syystä ja muutama niistä on se että ei asioita ymmärrä, ainakaan nuorena ja abortti ei ole ratkaisu omaan huolimattomuuteen sillä luulen että monesti se on huolimattomuutta ehkäisyn kanssa.
ja taloudelliset syyt ei päde... jos ihmiset pärjäs ennen niin kyllä sitä pärjää nykyisinkin jos ei kurkottele liian hyvää.
Tein abortin 47-vuotiaana, vanhana ja viisaana. Se kun vaan ehkäisykin voi pettää, vaikka kuinka olevinaan olisi kunnossa. Lapsia minulla on ennestään jo kaksi, aikuisuuden kynnyksellä olevia fiksuja nuoria naisia, jotka ovat aina olleet elämäni tärkein asia. En siis ole tunteeton, irtosuhteissa rypevä bilettäjä, vaan ihan vastuullinen aikuinen. Mutta kun ikää on tämän verran ja miehellä lähes kymmenen vuotta enemmän, on aika pahasti ajanut lapsenteon ohi. Riskit kun tämän ikäisenä on jo merkittävät niin lapselle kuin itsellekin.
Aborttia voi aina moralisoida ja omalla paremmuudellaan hurskastella, mutta samantien voisi tuomita myös seksin. Sitä nämä hyvät ihmiset harrastavat tietty vain lisääntymistarkoituksessa?
tietty muutenkin kun lisääntymismielessä, mutta epätodennäköisen VAHINGON sattuessa normaalit tervejärkiset ihmiset on kuitenkin valmiita kantaan vastuunsa, ja sitähän ei tehdä hankkiutumalla likaisin keinoin eroon "ei-toivotusta" pikku ihmisestä ;)
Kyllä ne normaalit tervejärkiset kuule aika moni abortin tekee, mikäli raskaaksi tulee ehkäisystä huolimatta. Aina ei vaan elämäntilanne ole sopiva lapsenhankintaan, tai sitten ei yksinkertaisesti haluta lapsia. Se ei kenestäkään todellakaan epänormaalia tee. Ei jokaista vahinkoa tarvitse jatkaa loppuun asti. Se on elämää, kestä se, äläkä elä siellä vaaleanpunaisessa kuplassasi.
Normaalit sydämensivistyneet, tervemoraaliset valtaenemmistön ihmiset ei tapa lapsiaan vaikka ois kuinka "vahinkojakin". Eli on epänormaalia tappaa minkään ikäsiä lapsiaan.