Millaisessa elämäntilanteessa tahdot olla viiden vuoden päästä? Kenet haluat nähdä vierelläsi? Millaisen ihmisen? Mitä aiot tehdä asialle seuraavan vuoden kuluessa?
Unohda mennyt. Se tuska, kaikki se. Mitä teet kun aloitat uuden elämän?
Unohda mennyt. Se tuska, kaikki se. Mitä teet kun aloitat uuden elämän?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Voipi olla ettei mua ole olemassa viiden vuoden päästä tai elän yksinäni ja annan piupaut muille ihmisille, ei mun kannata kuvitella kelpaavani kellekään, koska ei kukaan ole ennenkään ollut millään tavalla kiinnostunut minusta. Sen tidän ettei mulla ainakaan ystäviä tule olemaan, entisetkin on heivanneet mut, löydettyään ulkoisesti hienompia ystäviä mun tilalle. Ei entistä aikaa kannata unohtaa, hyvä se on ne koetut asiat muistaa, ettei tee samoja mokia uudestaan. Mä olen paska ja sekunda, se on mulle opetettu ja se mun pitää aina muistaa. Näillä eväillä menen eteenpäin päivä kerrallaan, muille toivotan toivon täyteistä ja onnellista elämää.
Älä usko tuota skeidaa, se on vale! Älä myöskään uskottele itsellesi tuota. Ajatuksilla on merkitystä ja ne saavat aikaan toimintaa - hyvää tai pahaa.
Sut on heivattu siksi että heidän tilalle on tulossa parempia ystäviä kuin he ;)
Haluan olla hänen kanssaan kenen kanssa olen nytkin. Sitä elämää eletään ja rakennetaan tässä ja nyt. Jokainen päivä on uusi. Eipä ole oikein mitään minkä haluaisin unohtaa. Kaikki on mennyt niin hyvin kuin on voinut mennä ja aina myös voi oppia kaikesta.
Mitä sitten teet ikävä-palstalla?
Olen vastannut tuohon ennenkin, ei jaksa toistaa. Mut ketään muuta en kattele, se riittäköön tähän.
Hieno juttu. Kuvailit oman tavoitetilani viiden vuoden kuluttua. Strateginen päämäärä. Toimintasuunnitelma pitää laittaa vireille välittömästi. Pienin askelin.
Ei mitään järkeä asua ikävä-palstalla kun oma kultu viekussa.
En täällä asu, joskus jonkun kommentin joutessani heitän.
Suunnitelmia ei ole. Todennäköisesti vietän ainakin seuraavat viisi vuotta palstoilla väkertäen sitä sun tätä.
Paljon rahaa, mainetta ja kunniaa.
Niin. Niillä se maailmaa pyörii. Nuo kaikki olisin uhrannu hänen takiaan.
Erään ihanuuden kanssa haluaisin istua oman mökin terassilla kahvikupposet kädessä meren laineiden käydessä rantaan.....
kannata niin pitkälle miettiä, kun ei tiedä..mitä vaan voi sattua, viisi vuotta on pitkä aika.
Ei mitään tietoa. Tahtoisin olla onnellinen ja että olisi oma kulta elämässäni. Asuntolainaa maksan silloinkin ja tytärtäni yritän kasvattaa parhaani mukaan.
Semmoisia suunnitelmia
tästä hetkestä hmm.... (selaa aikakirjoja....) ....vaikuttaisimme olevan sängyssä/sängyllä ja jossain hotellissa/motellissa ja koita kestää....JEMENISSÄ !?? can you imagine...
Mä kelasin asiaa. Näin se menee : Mä haluan olla haravoimassa omakotitalon pihalla. Katsomassa kun lapsi ja koirat riehuu. Mies on lenkillä tai treeneissä. Kun se tulee kotiin, annan sille suukon ja sanon, etten ikinä olisi uskonut löytäväni ketään yhtä rakasta kuin hän. En olisi osannut uskoa viisi vuotta sitten. Sitten palaan pihalle touhuamaan ja annan lapsen miehen vahdittavaksi....siellä ne syövät ja pölisevät omia juttujaan. Se on minun suunnitelmani.
Uskon, että se toteutuu. Ehkei täysin, mutta pääkohdiltaan. Se on minun unelmani.
miksi ihmeessä naiset ei ikinä keksi mitään muuta suunnitelmaa, kuin joku parisuhde ja lisääntyminen? maailmassa jo muutenkin aivan liikaa ihmisiä, ja lisää pitää vääntää. ja miehet kun on tunnetusti sitoutumiskammoisia, niin väkisin niitä sitten kahlitsemaan.
olisin silloin 39v..toivoisin eläväni parisuhteessa rakkaan ihmisen kanssa ja meillä olisi jo lapsi tai pari...omakotitalo on unelma myös...tällä hetkellä näyttää vaan siltä että yksin tässä porskutellaan eteenpäin :) toivon elämän heittävän tielleni sen oikean :)
Meillä on sitten parivuotias tenava ja asutaan muualla kuin betonisessa pinotalossa, duunissa pykälää ylempänä kuin nyt.
Hyvä suunnitelma. Onnea teille.
En ole kommunisti niin ei ole viisivuotissuunnitelmaa.
5-vuoden päästä, siihen mennessä ehkä on jo tästä erostaan ja ikävästään selvinnyt, silloin toivoisin että olisin löytänyt omaan ja lasten elämään ihmisen joka rakastaa ja pysyy rinnalla niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Talo pellon reunassa, seisoessani talon pihalla näen järvenrannan ja tuulessa heinät heiluvat ja voin haistaa luonnon ja elämän ilon myös itsestäni, olisin vaan onnellinen elämän ja arjesta. Lapset ja minä olisin onnellinen. Kaukana tuo kaikki vielä on mutta tänään on onneksi yksi niistä päivistä kun taas olen saanut itseni kauemmassa ihmisestä jota kaipaan, kiitos hänen itsensä että tekee omilla teoillaan minulle unohtamisen ja yhteisen tulevaisuuden hautaamisen helpoksi. tai no ei se helppoa ole mutta jollain tapaa parempi vihata toista kuin itkeä ikäväänsä.
Haluaisin olla 8 lapsen suurperheen äiti ja hänen onnellinen vaimo. Hallitseva miss suomi, maatalon ja 4 adoptoidun simpanssi vauvan emäntä, ehdokkuus kansanedustajaksi.
Eipä taida olla tahdosta kiinni, sattumaa se on jos jotain haluaa tapahtuvaksi, mutta mitäpä tahtoisin, elän päivän kerrallaan kun erokin on edessä....