Tietäisin, että olen sinulle oikeasti olemassa.
Miksi et vain tulisi ja ottaisi kädestä kiinni.
Kaipaan sinua
14415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Otan sinua kädestä kiinni ja vedän sinut lähelleni mielikuvissa nyt. Niin paljon ikävöinyt sinua, ettei mitään rajaa.
Jotta saisit sen yhteyden edes alulle...
Kaipaan oikeasti sinua. Juuri sinua.
Otin sinuun yhteyttä tiedostaen, että rikot minut täysin. Mutta ei minulla ollut vaihtoehtoa... tajusin, että teet sen joka tapauksessa.
Minulla on vain voitettavaa, ei hävittävää.
Tiedän. Olet välillä niin lähellä...käden ojennuksen päässä. Usein olisin halunnut, en vain ole osannut. Teet minut heikoksi. Sinun lähellä kaikki on niin hyvin ja samalla niin huonosti, koska en ole voinut kertoa tunteistani. Otetaanko toisia kädestä kiinni, kun on mahdollisuus ja ollaan ihan hiljaa? Pu
Kesken jäi ed. viesti vielä. Piti sanoa, että puhutaan me vielä ja silloin haluan selvittää sun kanssa jotain. Työt kutsuvat, mutta mehän palataan.
Tilaisuuden tullen
Suuria tunteita, suurta kaipausta jollekkin tai johonkin. Epätoivoa. Suurta uskoa paremmasta minästä. Kaipaamme täällä ihmistä, jonka kuvittelemme tuntevanne tyyliin "tulisit ja ottaisit kädestä kiinni". Oletko ajatellut, montako kättä sulla on täällä vastassa? Montako unelmaa samalla murskaat, kun tartutkin vain siihen yhteen kätöseen? Miten helppoa se olisi jos todellakin tuntisimme sen kätösen, johon tarttua. Olen huomannut (sori), että unelmat kohtaavat, jos kohtaavat, ihan jossain muualla. Se todellinen minä en olekaan minä, vaan se hauska kirjoittelija, joka saa vastapuolten vetovoimat ns. "papilotit päässä" liikkeelle. Todellisuus on ihan toisenlainen. Todellisuus on ikävää. Mihin sitä todellisuutta enää oikeasti tarvitaan? En tiedä, enkä haluakkaan tietää.
Osuit naulan kantaan, kaikki pitää suhteuttaa. Siksi ei voi pettyä, jos toinen ei ottaisikaan kädestä - ei olisikaan hän. Kuitenkin on muistettava, että lotossakin joku voittaa, vaikka vain harvan kohdalle osuukin. Pieni mahdollisuus kohdatuksi tulemiseen siis on.
Aivan ja onhan tämä jos ei muuta, niin ainakin hauskaa ajanvietettä monellekkin meistä. Surkuhupaisaa, mutta niin jännää.
Turiset :)
Itse haluan yhä uskoa, että kaipaamani mies vielä joku päivä uskaltaa tulla luokseni ja ottaa kädestä kiinni.
Siitä se todellisuus alkaisi hahmottua...
Tänään tapahtuu!
Koska minulla on jo vaimo jonka kättä pidän kädessäni.
kenenkäs kädessä vaimosi käsi onkaan??vinkki;ei sinun
Oikeassa olet, minun käteni ei ole enää hänen kädessään, vaan hänen kätensä on nyt jonkun muun kädessä.... Ihan se ja sama, en haikaile hänen peräänsä enää!