Kukaan lähelläni ei ymmärrä tätä tuskaa.. Nuri kärsii kovasta ahdistuksesta, on puoliväkisin käynyt psykiatrisella juttelemassa mutta kokee että ei ole saanut mitään apua siitä. Eilen illalla viimeksi itki että haluaa pois.. Minun tuska sisälläni on suunnaton. Silitin, kannustin, lohdutin .. Ei oikein itsekkään löydä syytä tähän pahaan oloon, eikä sanoja kuvaamaan sitä. Voi sitä äidin voimatonta tunnetta kun ei ole buranaa joka auttaisi. Ja kun ystävälle yritin kuvailla oloani ja voimattomuutta , kommentit ovat: "kyllä se siitä"
Olen vakavasti ajatellut kysyä lääkitystä tytölle.. vaikka sekin pelottaa mutta ei noin pahaa oloa toivo kenellekkään. Onko kellään kokemusta ? Ja miten te itse jaksatte, minä en saa nukuttua ja olen toso väsynyt kokoa ajan. Lisäksi verenpaineet huitelee ties missä. Töitä silti teen, en kehtaa sairaslomaakaan hakea kun muut sais painaa sitten niska limassa.. Kun ehnhän minä oikeesti ole sairas.. Mistä voimaa ??
Olen vakavasti ajatellut kysyä lääkitystä tytölle.. vaikka sekin pelottaa mutta ei noin pahaa oloa toivo kenellekkään. Onko kellään kokemusta ? Ja miten te itse jaksatte, minä en saa nukuttua ja olen toso väsynyt kokoa ajan. Lisäksi verenpaineet huitelee ties missä. Töitä silti teen, en kehtaa sairaslomaakaan hakea kun muut sais painaa sitten niska limassa.. Kun ehnhän minä oikeesti ole sairas.. Mistä voimaa ??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen lähes samassa tilanteessa. Todella voimaton ja puuduttava olo. Mitään ei voi tehdä kuin olla tukena. Päivät miettii ja pohtii, mitään ei jaksa itse. Keskustele lääkityksen mahdollisuudesta! Niitä on erilaisia, eri vahvuisia jne. Onko syytä miksi tytöllä on paha olo? Onko yksinäinen, onko kavereita, onko kiusattu? Käy itsekin keskustelemassa psykiatrin kanssa jolla tyttö käy ja pyydä konkreettisia apukeinoja, mitä tehdä, mitä sanoa.
Itse soitin koulun rehtorille ja sanoin että nyt on tyttärellä niin paha olla että jää kotiin kahdeksi viikoksi ja otin itsekin sairauslomaa (kerroin työpaikkalääkärille tilanteen) ja vietimme kaksi viikkoa lomaa. Ja kyllä, kyllä voit hakea sairauslomaa, olet oikeasti sairas tai voit sairastua pahemminkin. Ei ole sinun asiasi miettiä miten työnantaja järjestää työt sillä välin. Siksi sinä olet työntekijä ja joku muu on työnantaja. Älä ota itsellesi turhaan rooleja, joita sinun ei tarvitse.
Ystävät eivät osaa lohduttaa, ei tuohon voi mitään sanoa... jos jaksaisivat kuunnella. Minua auttaa kun saan välillä purkaa tunteitani. Yritä saada unta, se auttaa sinua ja tytärtäsi jos sinä jaksaisit kun hän ei jaksa.
Yritä jutella tyttärellesi tulevaisuudesta, mitä hänestä voisi tulla, mitä voisitte tehdä (matkustaa tms) yms. Muista kertoa mitä hyvää näet hänessä, missä hän on taitava. Lähtekää lenkille joka ilta.
Minulle tuli ihan kyynel silmään, kun luin kirjoituksesi. Itsekkin kun olen äiti, niin ymmärrän hyvin kuinka kurja olo tulee, kun ei voi auttaa mitenkään.
Mietin tässä, että mikähän olisi sitten parhain apu lapsellesi..Kyllä tekisi kuitenkin hyvää, kun voisi jutella sellaisen ammattiauttajan kanssa, joka oikeasti osaa hoitaa tämmöisiä juttuja. Siihen avuksi voisi olla sitten sitä lääkitystäkin.
Tuossa aiemmassa kommentissa saitte ohjeen noista ulkoilujutuista. Kävelylenkit ovat todellakin mielialaa kohentavia, joten voisitte yhdessä käydä lenkillä. Siinä samalla voitte yhdessä jutella. Voimia teille !