Aikamoisia tuntemuksia kun alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, että se ihminen jota on kohta kaivannut takaisin elämäänsä, että ei sitä taitaisi edes itsekkään enää yhdessä olemaan eikä yhteen palaamaan. Pystyisikkö sitä painamaan villaisella, kaiken mitä toinen eron jälkeen on kerinnyt touhuamaan,niin sinkkuhan saa tehdä mitä haluaa vaan kyllä ne teot kuitenkin kertovat sen, ettei se toinen ole oikeasti ole sitten oikeasti minusta välittänyt. Näin minä ainakin koen tällä hetkellä jos se että hänen rakkautensa silloin kuoli ja kaikki muut asiat ja naiset olivat tärkeämpiä. Miten nyt sitten yhtä äkkiä tämä ihminen joka minut jätti taas minua rakastaisi? ei se vaan mene minun ymmärrykseen...
aika jatkaa matkaa...
rakkaus???
2303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tähän tapaa ajattelen. Kun on menty eteenpäin ja ryhdytty romanttisiin kanssakäymisiin, edellisen suhteet tunteet ja haaveet on siinä vaiheessa kuopattu. Eri asia on jos suhde oli hyvä, todella kehityskelpoinen ja yhteiset tavoitteet sekä tunteet vetävät yhteen. Se on aika tärkeää, miksi on ylipäätään erottu.
Omalta osaltani olen todennut, etten palaa siihen, minkä olen joskus lopullisesti jättänyt taakseni. Siksi jollekin pieni juttu, on minulle askel toiseen todellisuuteen. Voi olla, että olen yksin ajatuksineni, mutta niin elän kuin opetan. Rakkaus antaa anteeksi. Tulevaisuus on kuitenkin se, mitä on katsottava, ja missä haluaa olla. Ei menneisyys.
Olisin halunnut elämääni sen nuoren miehen, jonka tunsin 15 vuotta sitten,
mutta tätä nykyistä pelimiestä, miksi hän muuttui, en. Ei se olisi enää mitään
puhdasta ja viatonta, niinkuin silloin. Se katse ja hymy, tosi suloinen oli poissa.
Silmistään paistoi pelimiehen katse, ja feikki hymy. Ei vaan nappaa enää.
Olen itse korkea moraalinen ja sitä odotan myös mahdolliselta puoliskolta.
Jos toinen on jo "piip" ympäri kyliä, niin omalta osaltani se oli sitten siinä.
En ole kovinkaan mustasukkainen, mutta pelimiehet on turn off, niin sanotusti.
Mitä tästä opin? Sen minkä jo tiesinkin, eli aidan toisella puolella ruoho ei ole vihreämpää.. Hyvää kesää lukijoille.