Tunnetko sellaisia jotka joivat vuosikaupalla puoliksi työkseen, mutta sitten vähensivätkin ilman isompia tuskia?
Mietin vaan kun jotkut mesovat sen suhteen, että jos kerran on päässyt viinan makuun niin joko juo itsensä kuoliaaksi tai kärvistelee ja masistelee juomattomuudessa.
Mietin vaan kun jotkut mesovat sen suhteen, että jos kerran on päässyt viinan makuun niin joko juo itsensä kuoliaaksi tai kärvistelee ja masistelee juomattomuudessa.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Onhan niitä juoppoelvistelijöitä tullut vastaan, mutta kukaan heistä ei ole vähentänyt juomistaan huom. pysyvästi.
Tuli juotua vuosikaupalla aina kunoli tilaisuus, jopa työn ohessa. Sitten tuli kaikenlaista hässäkkäää dokaamisen seurauksena. Lopetin kokonaan pari vuotta sitten. Eka kuukausi meni masiksissa, sitten helpotti. Taisi masennus johtua liiasta dokaamisesta. Nyt kun kaikki liikenevät rahat ei mene viinaan, pystyy tekemään kaikenlaista hauskaa ja hyödyllistä. Elämä ei ole ensinkään kärvistelyä. On oikeastaan aika vapautunu fiilis.
Etkö ryypiskele enää edes joskus?
Parempi toki kokonaan ilman kuin kokoajan. Mutta itsellä vielä se mieli, että sen verran kivaa on kännissä olla että kokonaan en aio lopettaa :)
Meni touhu sellaiseksi että kivaa oli ainoastaan kännin tapaisessa pöhnässä. Selvinpäin (eli krapulassa) ei ensinkään....
"Tunnetko sellaisia jotka joivat vuosikaupalla puoliksi työkseen, mutta sitten vähensivätkin ilman isompia tuskia?"
On niitä vaikka kuinka paljon, ainakin ikääntyneimmissä juopoissa. Tunnen monia (itseni mukaan lukien) säännöllisen juopottelun taakseen jättäneitä, jotka voivat ottaa pari kertaa vuodessa muutaman oluen niin ettei siitä aiheudu mitään ongelmia. Nyt tietysti joku aa nössö sanoo, ettei ne sitten koskaan mitään alkoholisteja olletkaan. On ne olleet ja vieläpä sieltä rankimmasta päästä.
Tunnen myös täysraittiita kärvistelijöitä joille juomattomien päivien laskemisesta on tullut pakkomielle ja elvistelyn aihe.
Itsekin ihmettelen aika-ajoin miksi jotku lyttää alkoholiongelmaiset kaikki samanlaisiksi? Jos jotain viina vie kuin litran mittaa, niin miksi joku toinen ei voisi hallita sitä paremmin vaikka olisi "ongelmainen" jollain tasolla (ollut)?
Mielestäni heikkopäisten touhua lopettaa kokonaan ja väittää ettei kukaan voi oppia kohtuukäyttäjäksi.
Nostellaanko tätä?
Lähes joka ketjussa on noita jeesustelijoita jotka ovat sitä mieltä, että alkoholisti hautaan asti. Jos ei juo itseään hengiltä niin sitten jokapäivä vituttaa kun ei saa juoda. Tai niitä jotka leimaa perjantaipulloimurit selkeästi juopoiksi joiden lähipiiri on niin kärsivää että ja morjens.
Mahtaako yksi alkoholiin liittyvä oire olla vitullinen kateus siitä jos joku osaakin juoda suht runsaasti, mutta ilman että aiheuttaa ylitsepääsemättömiä oireita itselleen tai läheisille?
Vain aa pelastaa! Juopot aa:han tai linnaan loppuiäkseen!
Itse vastaan aika hyvin noita sun kysymiä speksejä.
Alle kolmekymppisenä tuli juotua kaksin käsin viinaa, tyyliin 50-70 annosta/vko.
Sitten olin muutaman vuoden käytännössä juomatta, ja nyt oon taas juonut silloin tällöin pienet kivat, sellaisen 6-10 annosta jonain perjantaina, ja sitten vaikka seuraavan kerran viikon päästä tai vaikka 3 vkon päästä, joskus viikolla 1-2 olutta joskus ei. Sillä tavalla tarkkailen ja tiedostan, etten halua siihen hirveään ryypiskelyyn enää palata, mutta en mitenkään koe kärvisteleväni - itse koen kysymyksen samanlaiseksi kuin vaikkapa makean tai suolaisuuden suhteen - ei sitä sokeria ja suolaakaan ole hyvä vetä kilokaupalla. Kohtuutta meininkiin ja ennenkaikkea itsekuria - ei kaikille impulsseille ja mieliteoille pidä eikä voi antaa periksi.
Kirjassa Nimettömät Alkoholistit sanotaan, että alkoholisti on yleensä alkoholisti hautaan asti. Ja edelleen: Jos joku tekee täyskäännöksen ja alkaa juomaan kuin herrasmies, hänelle me nostamme hattua.
Em herrasmiehiäkin on. Moni on kylläkin kokeillut tunnetuin tuloksin...
Itse olen sitä mieltä, että mitä nuorempana tekee täyskäännöksen, sitä suuremmat on onnistumisen mahdollisuudet. Alkoholismi on etenevää sorttia..
"Alkoholismi on etenevää sorttia.."
Älä naurata, ei se mihinkään etene. No, ehkä aa:laisten kauhutarinoissa, mutta ei muuten.
Uskallatko kokeilla :)
"Uskallatko kokeilla :)"
Kokeiltu on muutaman kerran täysin kontrolloidusti, eikä niistä kokeiluista aiheutunut mitään sellaista jota nyt katuisin. Päinvastoin, tuli voittaja olo ja mikä parasta, tulin vain entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että alkoholi on itselleni täysin tarpeeton aine.
Jos nyt joku haluaa elää alituisesti siinä pelossa, että juomatonta viinaa on jäänyt jäljelle ongelmiksi asti, niin siinä tapauksessa kai on sitten viisainta käydä loppuelämän ajan aa:n kokouksissa vahvistamassa sitä pelkoa vertaistensa kanssa. :)
En tunne sellaisia ihmisiä.
Juomattomuudessa ei muuten ole pakko "kärvistellä". Kokemuksesta sen sijaan tiedän, että jos juoppo yrittää rajoittaa juomistaan "kohtuuteen", niin siinä kärvistellään hampaat irvessä.
^ Määrittele ensin juoppo.
Väität siis kirkkain silmin, että jokainen joka on vähentänyt juomistaan ilman totaalikieltäytymistä, kärvistelee vain?
Vastasin avaajan kysymykseen, sinun, jos olit avaaja
"Tunnetko sellaisia jotka joivat vuosikaupalla puoliksi työkseen"
Käytin siis siinä ollutta määritelmää. Jos määritelty ihminen yrittää vähentää juomistaan kohtuuteen, hän takuulla kärvistelee.
"Ei ole mun silmäni enää kirkkahat!"
- Loppurepliikki näytelmästä "Pohjalaisia"
Kärvistelee varmasti aikansa.
Mutta oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että kaikilla sama juttu? Kun on kerran ollut koukussa niin koskaan ei voi olla ilman kärventelyä jos aikoo ottaa kohtuudella?
Omalla kohdallani tulin (tässä vaiheessa) tien päähän jossa tajusin, että runsas viinan juonti toi vaan pahan olon ja ongelmia. Pienempi viinan juonti tuo hyvän olon( tai ainakin 100x vähemmän ongelmia silloin kun niitä on tullakseen). Miksi en siis valitsisi kohtuukäyttöä "kun sitä tarjotaan vaihtoehdoksi"?
Pitäisikö liittyä periaatteesta sädekehän kiillottajiin muiden absojen kanssa (vain sen takia ettei juomattomia vituttaisi niin paljon kun joku ottaa kohtuudella)?
Sellainen ihminen joka on päässyt eroon alkoholista, raitistunut aidosti, ei enää jäsennä maailmaa viina/viinattomuus-akselilla. Häntä ei "vituta" jonkun toisen paljon tai vähän ottaminen tai ottamattomuus karvan vertaa. Tuota epätodellista maailmaa ei enää ole hänelle olemassakaan kuin korkeintaan haipuvissa muistoissa.
Kun elämä sua elää
ja viina sua juo
se kaiken sulta vie
Se on kivinen tie
- Tuomari Nurmio:"Kivinen tie" albumilta "1999"
Et nyt yhtään vastannut kysymyksiin.
Vastasin kyllä, mutta ajatusmaailmamme eivät kohtaa.
Hauskaa Vappua kuitenkin!
Kirjoitit aiemmin : "Kokemuksesta sen sijaan tiedän, että jos juoppo yrittää rajoittaa juomistaan "kohtuuteen", niin siinä kärvistellään hampaat irvessä."
Olisi kiva tietää niputetaanko kaikki runsaasti käyttäneet juopoiksi jotka eivät osaa muuta kuin kärvistellä?
Wappua sinnekin! Ja ilman isoa-Simaa!
Kun pääsee eroon juomisen hallitsemasta ajatusmaailmasta, niin tuollainen kysymyksenasettelu häviää itsestään. Ei todellakaan tarvitse miettiä kohtuukäytön mahdollisuutta. Aivan omasta kokemuksesta voin sanoa, että suurimpia yllätyksiä itselleni raitistumisessa oli siihen asti koko elämää hallineiden pakkomielteisten ajatusten nopea häviäminen. Toivotan sinulle rohkeutta ja hyvää tulevaisuutta.
Miksi muuten tinkaat tinkaamistasi tuota vähentämisasiaa? Pidätkö hampaat irvessä yllä toivoa, että alkoa ei tarvitsisi kokonaan jättää samalla kun tiedät, että nykyistä tahtia et voi jatkaa? Jos niin on, niin turhaa työtä teet; alkoholisti (juoppo, suurkuluttaja, miten vain) v o i raitistua, jos hän sitä t o s i s s a a n yrittää. Mutta siinä ei saa olla kuin se yksi päämäärä, kokonaan ilman reunaehtoja. Mielen taustalla tietoisuus siitä, että ei koskaan voi enää ottaa huikkaakaan.
No voi elämä! :D pidän yllä toivoa? No todellakin, kun juuri sitä nyt teen. Lopetin sairaan ja typerän viinan kiskomisen ja käytän äkkiä nyt kohtuullisemmin. Ehkä en ole vielä kauan ollut vähemmällä, mutta joka viikko aina enemmän. Mikä kumma siinä on ettei voi valita vähentämistä?
Senkus vähennät, vaikka drinkkiin per viikko. Tule kertomaan, kun olet ollut kaksi vuotta ehkä-lasi-viiniä-ruoan-kanssa-ja-pari-drinkkiä-ystävien-kanssa-linjalla.
Minun kokemukseni vähentämisestä on kielteinen; olen yrittänyt monta kertaa ja epäonnistunut ja olen nähnyt monen muun yrittäjän epäonnistuvan; tarkkaan ottaen KAIKKIEN sitä yrittäneiden. Alan kirjallisuus ei tunne vähentäjä-onnistujia. Se voi onnistua aikansa, väkisin, muutaman päivän, viikon, jopa kuukauden, mutta ei ikänä pysyvästi.
Kysyt:"Mikä kumma siinä on ettei voi valita vähentämistä?"
Se kumma siinä on, että se johtaa samaan, tai pahempaan tilaan joka vallitsi ennen yrityksen alkua.
Tavallaan ymmärrän sinua - minunkin piti yrittää monta kertaa ennen kuin uskoin, että se ei kerta kaikkiaan onnistu. Jokaisen pitää näemmä tehdä itse omat virheensä, kokemusta ei voi siirtää.
Ja muuten riittää, kun laitat yhden miinuksen. Ei tarvitse laittaa joka lukukerralla uutta.
Haluaisin ehdottomasti tietää ja lukea mitkä alan kirjallisuudet noin sanovat! Lähteet kiitos.
Jos sinä tai tuttavasi ette ole onnistuneet vähentämään, niin älä kuitenkaan vedä kaikkia samaan lokaan. Mäki tunnen muutamia tosialkkiksia ja yhteinen piirre on katkeruus, sulki pitää linkittää jostain miinuksista. En ole painanut ensimmäistäkään kertaa peukalonappeja.
No yks kaveri dokaili lasolia parikybäsenä, mutta tuli järkiinsä ja nykyään dokailee vaan kirkasta silloin tällöin. 36 vuotta myöhemmin.
Tuo pyrkimys "kohtuukäyttöön" on aika yleinen harha alkoholistien keskuudessa,
oikeastaan oire rankan juomisen muuttumisesta pakkomielteiseksi. Jos ei ole alkoholisoitumassa niin ei tuollaiseen pyrkimykseen ole tarvetta. Alkoholisoituneelle
siirtyminen kohtuukäyttöön todella harvoin onnistuu. Toinen harha on kuvitelma jostain
suuresta korvaamattomasta menetyksestä elämässä alkoholinkäytön loppuessa. Se ylläpitää järjenvastaisesti juomista, vaikka kaikki terveet vaistot sanovat ettei se ole totta. Näitä on muutamia muitakin alkoholismia ylläpitäviä ajatuskulkuja. Itseasiassa nämä juomisen synnyttämät sairaat ajatuskulut juuri ovat alkoholismia paljaimmillaan
Eli sinäkin väität että kaikki jotka ovat reippaamasta kulutuksesta vähentäneet, kärvistelevät ja juovat sen vähemmän määrän täysin pakkomielteisesti?
Kääntäen voisi sanoa, että juomisen aiheuttamat pakkomielteiset ajatukset ovat paljaimmillaan sitä ettei kyetä minkäänlaiseen kohtuuteen vaan pitää vetää jojon lailla äärilaidasta toiseen kun polttimo on seonnut ja suhde alkoholiin on pakkomielteinen joko-tai. Kuolema tai absolutismi.
Miksi sitä sitten kutsutaan jos alkoholia runsaasti ja usein käyttänyt vähentää ja onnistuneesti? Humanoidin yli-inhimilliseksi teoksi joka onkin vain kangastus tai näytelmä?
Suurkuluttajat voivat vähentää, esimerkiksi monet juovat opiskeluaikoinaan paljon alkoholia mutta "aikuistuttuaan" juominen jää kohtuuteen ja vähentäminen onnistuu vallan mainiosti ja on täysin luonnollista.
Alkoholistin ollessa kyseessä vähentäminen ei onnistu kuin rautaisella itsekurilla (kärvistelemällä, kuivistelemalla) tai asiat läpikäymällä (raitistumalla).
Alkoholia runsaasti ja usein käyttänyt ei välttämättä ole alkoholisti. Alkoholistin ajatusmaailmaa juominen hallitsee pakkomielteisesti. Suurkuluttajalla ei.
Voi kuulostaa saivartelulta, mutta ei tosiaankaan ole. Monet suurkuluttajat vähentävät
alkonolinkäyttöään esim. Iän tai ihmissuhteiden vuoksi. Kuka on kukin ? Lopulta vain alkoholin käyttäjän mielipiteellä on merkitystä. Olipa se sitten oikea tain väärä.
Helppoa. Alkkiksen pitää päättää että en olekaan enää alkkis enkä rapajuoppo ja TADAA, ollaankin taas normaali ihminen joka voi samantien nostaa kossupullon huulilleen.
"Helppoa. Alkkiksen pitää päättää että en olekaan enää alkkis enkä rapajuoppo ja TADAA"
Olet asian ytimessä, kaikki on lopulta itsestä kiinni.
No toki se juoman määrä ja juomisen tapa määrittää alkoholismin määritystä asenteen lisäksi.
Huvittaa vaan nää katkerat sädekehän kiillottajat jotka väittävät alkoholistin olevan sitä loppuun asti AINA ja varsinkin se että joko lopetat kokonaan tai sitten kärvistelet ellet kuole. :D
Miksi minun pitäisi itseäni sano kun suhteeni alkoholiin on melko neutraali. Ei ole pakkomielteistä juomista enää eikä edes pahaa kärvistelyä. Joskus tulee minuutin kestävä oluen himo, mutta pakkoko sille on valtaa antaa? Se menee ohi hyvin nopeasti. Esim. tupakkiin tule pahempi himo joskus.
Joku tietysti sanoo, että en juonut tarpeeksi tai ollutkaan "alkkis". No, join about 40-60 annosta/vko JOKA PÄIVÄ noin vuoden ajan, joten omasta mielestä ainakin ihan tarpeeksi jotta tuli paska olo. Tulin siinä sitten järkiini, että niin hyvää ainetta kuin alkoholi on, ei kannata käyttää kovin usein.