joskus mietin, uskaltaisko edes koskettaa

Onneksi kaikki ei ole turhamaisia. Laitan toki tukkaani kun lähden ihmisten ilmoille, mutta inhoan muotoilutuotteilla jäykäksi laitettuja hiuskuontaloita, mun tukkaani saa pöyhiä mielin määrin! Ja jos palkaan, käytän tuotteita jota on kevyitä mutta kestää kosketuksen.

Mietin itseäni.
Tuulikin tuivertaa hiuksia.
Meikittömyys (silmämeikitön) on vapautta.

Saa katsoa, mielummin myös koskea. Vain hän.

No joo... ei ollu mulle. Hiukset ja meikit saa korjattua jos nikseen tulee. Saa sotkee ja koskee. ;)

Hah, mä nyt muutenkin sotken itseäni töissä minkä ehdin. Ja illalla vielä viimeistelen räjähdysmäisen kuontaloni lenkillä ja hevosten parissa. Että siitä vaan pöyhimään ja koskettelemaan ;)

jos on juhlaan lähdössä, ja laittautunut erityisesti, tunnin laittanut nassua ja tukkaa, niin olisihan se melko tökeröä mennä se sotkemaan. ei kai nainenkaan tule juhlatamineitasi sotkemaan?
muutoin ei niin väliä.. joten tilannetajulla pärjää.

No just. Miksi sitten olet ihastunut turhamaiseen naiseen, jos kerta ajattelet noin. Itse en edes tukkaani pahemmin laittele ja meikkiäkin käytän hyvin vähän. Joskus ripsaria/poskipunaa.

saa muutoinkin pörröistä kuontaloani sotkea. Ja sängyssäkään en piittaa kutrieni tilasta, nautinto ennen kaikkea.

nipottavaa nirppanokkaa? eiks parempii oo olemassa?

olisikin laitettu, ei se tarkoita etteikö sitten kaksin ollessa voisi vähän sotkeakin sitä kampausta...yms ;)