Metsäteollisuuden kannattavuus

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/paperiteollisuus putoaa kuin kivi/201304408593

Mikään ei enää kannata tässä maassa paitsi kusetus.

Häpeällisen alhaisten palkkojen vuoksi ala on pikemminkin metsäläisteollisuus...

Onko KIINA ainoa tie?

Onko summa viivan alla aikuisten oikea vai paratiisisaaren kautta kiertänyt?

Sellunkeitto ja paperin tekeminen on korostunut erittäin pitkän aikaa "Suomen metsäpolitiikassa". Sitten on sen lisäksi toisena olennaisvaihtoehtona ollut myös sahapuu, tukkipuun hyödyntäminen. Kovin yksisorttistahan meidän metsäpolitiikkamme on ollut. Saimme muutama vuosikymmen sitten kuulla jopa semmoisen linjauksen, jonka mukaan "koivu on Suomen metsien valkoinen valhe"!

Kyseenalaistajien kohtalona on useimmiten ollut halveeratuksi joutuminen. Tosin onneksi viime aikoina on metsäpoliittiseen asetelmaan saatu myös ripauksittain tervejärkisyyttä. On ollut täysin aiheellista kysyä, että mitä mieltä on työntää sellunkeittokattilaan tiheäsyistä pohjoisen puuta, mikä on erinomaista raaka-ainetta esim. puusepänteollisuudelle?

Niin ikään virkistysarvojen ymmärtämisen arvostus on sekin saatu mahtumaan jopa päätöksentekijöitten koriven väliin hyödyllisenä mahdollisuutena. Sata vuotta sitten taidemaalari sai innoituksensa monihaaraisesta petäjästä, jollainen puunjalostusinsinöörin käsityksen mukaan on kelvoton räkämänty. Ehkäpä meillä Suomessakin aletaan jo lähestyä monipuolisen ajattelun ilmapiiriä, kun metsistä (huom. monikkomuoto) puhutaan ja metsiä koskevia linjauksia tehdään.

Veroparatiisi ja Kiina siis, onko Suomi nyt puhunut?

http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/metsajatti/

Paperikone investoinnit on LOPPU.

Aloitusotsakkeena on "Metsäteollisuuden kannattavuus". Kansainvälisesti vertailtuna meillä on ollut Kaakkois-Suomessa Euroopan suurin metsäteollisuuden keskittymä. Viime aikoina ei ole esiintynyt julkisuudessa tietoa, mahtaisiko niin olla edelleen tänä aikana v.2013?

Otanpa esille yhden uunituoreen EU-keksinnön eli rikkidirektiivinä tunnetun Itämeren kuljetusten lisärasitteen. Sitähän olivat keskeisellä ja päämäärätietoisella tavalla värkkäämässä mm. meidän ikiomat vihreämme Satu Hassi ja kokoomuslainen Sirpa Pietikäinen tietääkseni suoranaisina ideanikkareina. Ja Kataisen-Urpilaisen hallitus kehuu EU-jäsenyyden autuaaksi tekevyyttä. Siellä sitä on oltu päätöksentekijöitten pöydissä "vaikuttamassa" kuten Paavo Lipponen julisti. Teot puhuvat.

En ole havainnut kenenkään enkä minkään tahon yrittävän hakea vaihtoehtoa noille rikkidirektiivin uhkaamille Itämeren merikuljetuksille. Sellainen vaihtoehto olisi ymmärtääkseni kuitenkin olemassa.

Suomesta ja erityisesti Kaakkois-Suomesta olisi varsin suora rautatieyhteys Keski-Eurooppaan Suomenlahden itäpuolitse eli Viipurin-Pietarin-kautta kohti Varsovaa ja Berliiniä. Tarjolla olisi jopa vaihtoehtoisia ratareittejä eli toinen Pihkovan-Daugapilvsin-Vilnan kautta Varsovaan ja toinen hiukan itäisempi Vitebskin-Minskin kautta Varsovaan. Kartalta katsomalla on helppo havaita, että tarjolla olisi todellakin aivan järkevältä vaikuttavia rautateitse kuljettamisen yhteyksiä. Nykytekniikkahan mahdollistaisi myös erilaisten raideleveyksien kohdalla vekslaamisen kuta kuinkin kätevästi Puolan alueella. Saattaa tietysti olla, että EU- ja Nato-intoilijoitten ideologiaan ei sovi mikään "itäinen ratayhteys" Keski-Eurooppaan.

Eli metsäteollisuus ei ole auringonlaskun ala Suomessa?

Teollisuuden itsensä taholta on kuulunut melkoista jeremiaadia mm. Itämeren likennettä koskevan rikkidirektiivin johdosta. Miksi esim. juuri metsäteollisuus ei ole oma-aloitteisesti katsonut tarpeelliseksi ryhtyä operoimaan "rikkidirektiivin kiertämistä" maaliikenteen kautta? Ainakaan julkisuudessa ei ole semmoista harrastusta ollut havaittavissa. Tietääkseni kuitenkin teollisuudessa lienee edelleen yhtenä keskeisenä päämääränä tavaran saaminen markkinoille ja jos yksi menettely käy liian kalliiksi, niin valikoidaan toinen tarjolla oleva menetteöly.

Tuon Viipurin-Pietarin kautta Keski-Eurooppaan koukkaavan rautatieyhteyden hyödyntäminen käytännössä tietenkin teettäisi töitä ja neuvottelujakin olisi käytävä muutaman maan ja niitten rautatieliikenteestä huolehtivien instanssien kanssa. Silti arveleisin, että se vaivannäkö kaikkineen taitaisi jäädä vähäisemmäksi kuin esim. ajan, henkisen energian ja rahan kohdentaminen Islannin lentelyprojektiin tai puhumattakaan siitä vaivannäöstä, mikä on nähty Kreikan apupakettien tekemisessä. Mikä on tahtotila?

Suomalainen teollisuus hakee pohjoismaisen linjan ???

Katse on Venäjälle, kotimaassa alasajo?

Karjalan kehitys suomalaisen rahan taakse?

Metsäteollisuus ja EU laki mukaan?

Kiina ja muut ei pelaa länsimaisin pelisäännöin ja siksi kaatuvat?