Löytyyköhän palstalta ketään jolla olisi kokemusta asiasta. Olen menneisyydessäni (elämäntilanne silloin tosi raskas) yrittänyt itsemurhaa joka jäi yritykseksi. Nyt olen kuitenkin raskaana ja tämä asia näkyi siellä terveydenhuollon järjestelmässä. Neuvolassa todettiin että heidän velvollisuutensa on tehdä ennakoiva lastensuojeluilmoitus. Mä olen nyt ihan kauhusta kankeana, mitä tästä seuraa?? Loputonta palaveeraamista varmaan .. Olen kuitenkin terapiassa, joten toivottavasti se katsotaan eduksi.
Itsemurhayritys ja raskaus
ennaltatuomittu
12764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ystävänikin yritti teininä lääkkeillä itsemurhaa ja hän on nyt äiti ja jopa sijaisäiti. Oletko nyt naimisissa? Jos et, suosittelen menemään, sillä vakiintunut parisuhde olisi nyt tilanteessanne eduksi.
Hei! Se on ihan hyväkin asia, että sua nyt vähän "kytätään". Eihän siitä tuen tarpeen kartotuksesta mitään haittaa oo? Ja JOS tarve vaatii niin saatte vauvan kans paljon nopeemmin apua syntymän jälkeen kuin ehkä muuten. Kerrot vaan rehellisesti asiat ninku ne on/ on aiemmin menny. :) Puhun kokmuksesta: Itse olen sairastanut vakavaa masennusta useaan otteeseen (ei kuitenkaan itsemurhayritystä tai itseni vahingoittamista, mutta vuosien työkyvyttömyyttä) ja sairastuin sitten synnytyksenjälk. masennukseen. Minulla kesti turhan kauan saada sitten oikeanlaista apua (oikean terapeutin ja terapian rahoituksen löytäminen oli kamalanvaikeaa) lapsen syntymän jälkeen ja asiat monimutkastui ja vaikeutui. Ei ole helppoa taistella oman avun/ hoidon puolesta samaan aikaan kun on vastuussa avuttomasta vastasyntyneestä.!!!
Ajattelin vielä itse kommentoida tätä, jos joku joutuu samanlaiseen tilanteeseen. On nyt palaveerattu sitten neuvolassa ja ties missä. Kaikki tahot ovat todenneet että mun asiat ovat nyt kunnossa. Silti ovat vaan neuvolassa tehneet sen ls-ilmon. Sieltä ei ole vielä otettu yhteyttä ja taas saan sitten valvoa yöni siihen asti. En vaan voi ymmärtää mitä apua sieltä voidaan tarjota, toi raskauden jälkeinen masennus on tietysti vaarana, mutta siihen tarvitaan kyllä terveydenhoitoresursseja eikä lastensuojelua! Ja varmasti nyt koska asia on terveydenhuollon tiedossa, niin uskoisin myös saavani sitä apua tarvittaessa.
Kylla vaa HITTO VIEKOÖT tarvitaankin lastensuojelua!!!!!
Vai onko mielestäsi näin, että jos äiti uupuu, masentuu, ei jaksa, niin silloin tarvitaan vain apua äidille mt-puolelta, se pieni vauva saa selvitä niinkun parhaakseen tahtoo!!!????
Huh! kyllä kaikenlaisita äideistä olen kuullut mutta..... :-O !!!!
Ole onnellinen, ihminen, että apu on jo ennakoitu! Saat sen heti jos tarve vaatii, toiset täällä taistelee kynnet verillä eikä apua heru!!
Ja moni lapsi kärsii juuri sen takia, että eivät avun piiriin pääse!! Ei ls. ole sama kuin että nutturatädit tulee ja riistää lapsen itkevän äidin käsivarsilta, vaan apua on niin monenlaista ja asteista tarpeesta riippuen. Ja ilmeisesti taustasi on katsottu olevan sen verran raskas ja riskialtis, että asia ennakoidaan. Jos kaikki menee ok, ei ole mitään hätää!
Ja jos e mene, saatte avun sekä sinä ETTÄ vauva, joka kyllä on se tärkein tässä!
No kyllä masennuksen läpikäynyt tietää hakea apua seuraavalla kerralla itsekin.
Ei siihen viranomais armeijaa tarvitse.
Älä stressaa. Ei kukaan tule sillä mielellä teitä kotiin kyttäämään, että onkohan siellä nyt pölyä sängyn alla tai otatko sinä sen yhden saunasiiderin tms. Oot vaan oma ittse ja rehellinen. Lastensuojelun tukitoimena saatat tarvittaessa saada vaikka siivousapua kotiin tai apua lastenhoitoon. Esim. yhdellä tutulla oli vauva-aikana paljon valvottavat kaksoset ja kun muuten ei oikein saanut kunnalta kotiapua niin tehtiin ls-ilmo ja apu järjestyi sitä kautta. Ja väsynyt äiti sai yhtenä aamupäivänä viikossa nukkua tai siivota sillä aikaa kun ILMAINEN kotiapu vei vauvat vaunulenkille.
Ei lastensuojeluilmoitusta automaattisesti tehdä jonkun menneisyyden tapahtuman perusteella, kyllä siellä on oltava joitain muita syitä taustalla miksi ovat nyt huolissaan. Itsekkin olen masennusta sairastanut lapsesta asti ja teininä on ollut joitain lääkkeiden yliannostuksia ts. itsemurhayrityksiä. Mutta nyt kun minulla on lääkitys ja avohoito kunnossa ei ole kenelläkään mitään syytä epäillä lasteni hyvinvointia tai kykyäni huolehtia lapsistani. Ei myöskään odotusaikana neuvolassa, vaikka siellä kyllä puhuttiinkin sairaudestani ja mahdollisesta masennuksen uusiutumisesta avoimesti.
Tuohan on ihan henkilöstä kiinni tekevätkö ilmoituksen. Terveydenhoitajissakin on eroa.
Aijaa. Luulisi että nykypäivänä, kun lastensuojelusta niin paljon puhutaan, olisi hoitohenkilökunnalla tarkat ohjeistukset asiasta. Eli jos mitään huolta ei lapsesta ole, miksi kukaan tekisi ilmoitusta? Mutta enpähän ala väittelemään, kun en tunne tämän maan kaikkia terveydenhoitajia.
Tottakai on ohjeistukset, mutta ilmoitus tehdään jos th tuntee huolta. Osa ilmoittaa automaattisesti kaikki ja osa miettii tunteeko sitä huolta.
Terapeuttini soitti kyseiselle th:lle ja kysyi perusteita. Niitä ei th:n mielestä ollut mutta vetosi sitten vain heidän ohjeistukseensa. Että sillä lailla! Arvaa tekeekö mieli mennä enää koko neuvolaan.
Minä vaihdoin omaani, kun hän syytti minua lapsen ongelmista. Ongelmat olivat sellaisia ettei niitä olisi voinut itse aiheuttaa. Voisitko sinä vaihtaa neuvolapiiriä tai terveydenhoitajaa? Raskausaikana kun sitä ylimääräistä stressiä ei kaipaa.
Jaksamista.