Nykyisin yö-yhtye tuntuu olevan yksi suosituimmista kotimaisista bändeistä, tai voidaan puhua melkeinpä yö-hysteriasta. Yön kappaleita soitetaan radiossa tietyillä kanavilla hyvin tiuhaan, ja liput yön keikoille myyvät kuin häkä, ja muutenkin hyvin monet tuntuvat fanittavan yötä, ja onhan Olli Lindholmiakin tituleerattu suomirockin kuninkaaksi. Eihän yö nyt niin huono yhtye ole, mutta en kuitenkaan ole sitä koskaan erityisemmin fanittanut. Minusta se ei nyt ole juuri sen kummempi yhtye kuin joku muukaan, ja samanlaista mollivoittoista jollotusta kuulee Suomessa paljon muutenkin.
Mutta mistä moinen yö-hysteria johtuu? Onko siinä se kun yöllä on niin pitkä taival ja kokemus takana suomirockin kiintotähtenä, vain onko vaan se, että muutenkin mollivoittoiseen kansaan, eli suomalaisiin uppoaa juurikin tällaiset mollivoittoiset ja paikoin synkätkin jollotukset, vaikka iloisempaa ja reippaampaakin musiikkia olisi tarjolla?
Mutta mistä moinen yö-hysteria johtuu? Onko siinä se kun yöllä on niin pitkä taival ja kokemus takana suomirockin kiintotähtenä, vain onko vaan se, että muutenkin mollivoittoiseen kansaan, eli suomalaisiin uppoaa juurikin tällaiset mollivoittoiset ja paikoin synkätkin jollotukset, vaikka iloisempaa ja reippaampaakin musiikkia olisi tarjolla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En mä nyt enää tota lähtisi kovinkaan suosituksi bändiksi väittämään. Varmaan silloin 2003-2005 oli yleisömäärät huipussaan, siitä alkaen menty taas alaspäin kuin lehmän häntä.
Ammattimiesten töitähän se on, piti siitä tai ei. Laulut tehdään tilaustyönä sopiviksi yhtyeelle ja Ollin äänelle eli juuri niitä mollituksia. Kiertueet ja muut hoidetaan ammattimaisesti rutiinilla liikoja hötkimättä, ei sekoilla jne. Mikäs siinä, mutta siinä musiikissa ei kyllä rokkia ei enää ole
ollenkaan, mutta tarvitseehan keski-ikäisetkin musiikkia, kaikki ei halua humppaakaan. Työpaikka se lienee niille, harrastavat siitä miten lystää sen ulkopuolella.
Humppaa ja iskelmää Yö nimenomaan on viimeiset 13 vuotta tahkonnut. Vieläpä aika munatonta ja tylsää jopa iskelmäksi. Lisäksi nyky-Yö on koko tämän 2000-luvun "suosionsa" ajan ratsastanut Hakulisen tekemillä vanhoilla biiseillä ja ihan puhtaalla nostalgia-kortilla. Eli samaa hommaa kuin Dingot sun muut.
Nostalgiaa Yö nykymuodossaan lähinnä tarjoaa keski-ikäisille entisille "hurjille punkkareille", jotka voivat himassaan kuunnella niitä Joutsenlauluja ja Likaisia legendoja ja muistella että "sellasta se oli silloin kun minä olin nuori". Mikäli tätä nostalgiakorttia ei voisi käyttää, tuskinpa Yöllä enää nykyään olisi liiemmin suosiotakaan.
Laskelmoitu yrityshän Yö nykyään on. "Bändi" sanaa näistä ei ole voinut käyttää enää vuosikausiin.
Yön suosio johtuu suomalaisten tyhmyydestä. Keskimääräisesti 50% suomalaisista on keskivertoa tyhmempiä, ja se todella tyhmä kansanosa, viimeinen 10% on just tätä amatikoulun käynyt yksinhuoltaja/metsäkoneenkuljettaja -osastoa jolle siideri maistuu ja leijonariipus on pyhä asia.
Ite kuuntelen monipuolista Suomalaista musaa.
Kuuntelen jazzia, progea, taiderockia, poprockia, perusrokkia jne.
Kyllä Yökin käy, mut kautta aikain listallani ei oo ihan kärkipäässä, muttei lähelläkään häntäpäässä.
1.Sibelius
2.Hector
3.Juice
4.Wigwam
5.Tasavallan presidentti
6.Pekka Pohjola
7YUP
8.Kauko Röyhkä
9.Danny
10.CMX
11.Ismo Alanko
12.Eput
13.Pelle Miljoona
14.Pekka Streng
15.Dingo
16.Markku Aro
17.Kari Peitsamo
18.Miljoonasade
19.Riki Sorsa
20.J.Karjalainen
On totta, että perusjamppaan menee helpot ja simppelit biisit, mutta oma makuni on siis laaja ja mulle käy kaikki tyylilajit, vaikeatajuinen ja hieman korni musa.
Muuten melodian keksiminen ei oo helppo juttu.
Vanha Yö on KOVA juttu, 84-88 ja 91-vuoden levy on hyvä ja sit pari hieman heikompaa levytystä kunnes 95, 97, 98 ja 2001 hyvät rocklevyt, joissa Petanderin Markku mukana tuomassa rockuskottavuutta ryhmään.
Sit alkoi Yön alamäki, mut muutamia hyviä yksittäisiä Hakulisen biisei näillä levyillä, jotka seurasi vuotta 2001.
Mikä valtava suosio? Kyllähän tyhmempikin apina alkaa tajuamaan että sitä koijataan. Yö ei tee omia laulujaan, ja valikoi materiaalin kaupallisuuden perusteella. Ja v itun rumiakin ovat vielä.
No Yö oli suosittu tuossa 2000-luvun alussa mutta eipä uusin levy kauaa listoilla hillunut versus tämän päivän hotit, esim. Cheek.
Kesälavoilla on toki kova sana vieläkin kuten aikalaisensa Dingo. Yö on kuitenkin yrittänyt tehdä uuttakin musaa joten pojot siitä. Dingon viimeinen hyvä biisi lienee kohta 10 vuoden takaa, Musta leski.
Onhan Yön suosio taas laskenut viime vuosina. Syynä on varmaan se, että Hakulinen ei tee enää Yölle kappaleita ja totuushan on se, että ne ainoat Yön hittikappaleet on tehnyt juuri hän. Ja osa faneista on kyllästynyt Ollin Maailman Kuningas-asenteeseen.
Yö on siksi suosittu, että tyypit, jotka diggasivat bändiä niin helvetin hienolla kahdeksankytluvulla menivät naimisiin ja saivat lapsia. Nyt nämä samat tyypit ovat muummoja ja pappoja, jotka yrittävät elää -80 luvun nuoruuttaan uudelleen iki-ihanan yön siivittämänä.
Suomessa on vain yksi rasittavampi bändi kuin yö. Se on eppu normaali.
Ei Eput oo rasittavia
Yö alkaa hiipumaan.
Jukulauta se kitaristi on lihonut. Mies on kuin joulupossu kitara kädessä siellä lavalla.
Joka äijähän niistä näyttää pystyynnostetulta sialta, paitsi basisti näyttää ihmisen kokoiselta rotalta.