Mitä on jäänyt mieleen sinulle Thernobyl keväästä 1986?

On jäänyt mieleeni hyvinkin tuo "säteilevä" päivä. Oli hyvin lämmin päivä, ilmeisesti lauantai tai sunnuntai, koska oli vapaapäivä työstä. Istuimme naapurin, ystävättäreni kanssa Sipoossa ulkona talon seinustalla auringossa, Siinä joimme kahvia ja nautimme auringosta jutellen.
Koko ajan porotti Thernobylin ydinvoimala säteilyä, mutta emmehän sitä tienneet.

Samana kesänä oli hyvä mustikkavuosi, joten poimin aivan kotimetsän rinteeltä yli 20 litraa mustikoita.
Tarkastin kyllä laskeutumakartasta jälkeenpäin, ettei juuri sillä alueella ollut pahin laskeutuma. Tarpeeksi kuitenkin, hirvittihän se silloin.

Teillä olikin paljon romanttisempi päivä meneillään sinä päivänä, säteilitte itse varmaan eniten!
Niin, minne päädymmekään, monen edesmenneen tapaan, siitä saamme aikanaan varmuuden, jos jotakin on!

Poikani itsari pyyhki sen vuoden lähes täysin muististani.Ainoat muistot ovat todella toi ydinvoimalan possahtaminen ja Presidetti Kekkosen kuolema syksyllä.
Olen kirjoittanut liikaakin poikani omankädenoikeudesta,joten ei siitä sen enempää.

Mieheni on taas osa ruokakuntaani ja hänen kissansa.Siis Aman raittia vilistää neljä kissaa ja koira.
Sen "omanaikani",jonka sain seitsemän kuukauden yksinolon myötä rauhoitti kummasti.Tuli testattua,että nainenhan pärjää todella hyvin yksikseenkin.Sain verkot jäänalle ja pilkkireät olen aina tehnyt itse.
Sorry kapu,nyt meni itsekehun puolelle,mutta kesää kohti se amakin porhaltaa

Pihahommia tehtiin eikä kuultu vasta kuin kauppareissulla auton radiosta tuo uutinen, kieltämättä tuli jonkinlainen pelkotila, koska mitään ei tiedetty seurauksista.
Kotiin tultua piti istua kauan verannalla ja miettiä, odottaa tvstä uutislähetystä että jotain näkisi, aikaisempia atomivoimaloita ei muistaakseni ollut tuhoutunut.
Elämä jatkui kuitenkin ja tietoa ja tilastoja alkoi tulemaan radiosta ja tvstä.

Kauheathan ne vahingot olivat ja laskeumia oli meilläkin täällä, muistakseni sienistä varoitettiin koska oli liika becquerellejä (piti googlelta kysästä miten kirjoitetaan).

Ilman suojaimia ja suojavaatteita siellä raunioilla työskenneltiin, se tuntui hyvin oudolta, ettei tuollaiseen oltu varauduttu, vai oliko suojaimia liian vähän?

Sen muistan, kuinka hankalaa oli mieheni löytää apteekkia, jossa olisi ollut myytävänä joditabletteja.
Sai niitä vasta neljännestä.

Monta syöpää sanotaan aiheutuneen pamauksesta. Ikävä kyllä.

Varsinaisesti itse tuosta tapahtumasta ei ole mitään henkilökohtaista mielikuvaa. Muistan kuitenkin, että jonkin aikaa tuosta tapahtumasta oli kova vesisade ja olimme tyttäreni kanssa lenkillä sadeviitat päällä. Vesi, joka virtasi sadeviittaa pitkin, tuntui ihmeellisen limaiselta ja epämiellyttävältä. Silloin ajattelimme, että vaikuttaakohan ne Tsernobylin tapahtumat meilläkin asti.

Vaikuttihan ne todella meidänkin luontoon ja oli joitakin paikkoja, joista kiellettiin marjojen ja sienien poimiminen.
Vieläkin taitaa löytyä joitakin jäämiä Suomestakin.

Tsernobylistähän näytettiin TV:ssa ohjelmaa ja eläimiä, jotka ovat vallanneet tienoon. Ihmettelen vain, mahtaako noissa eläimissä olla syöpiä ja epämuodostumia vai ovatko ne saavuttaneet jonkinlaisen immuniteetin myrkkyjä vastaan.

Ydinsaasten laskeuma-alueista saatiin havainnekarttoja ehkä vasta vuosien viiveellä. Paikoin oli kuulemma esiintynyt syöpäsairauksien lisääntymistä.
Savolaiset kyselivät toisiltaan; syöttekö työ tikittäviä sernopyliahvenia. Oli ne syöneet. Ketjussa sanottiin, että kevät oli kuuma. Näin se tais olla.

Töissä olin silloin. Kaunis aurinkoinen päivä.
Suuri Päällikkö kävi katsomassa säteilymittaria. Ei siinä mitään outoa. Kun parin tunnin päästä kävi uudestaan, aloimme tenttaamaan. Etelä-Ruotsissa oli kova säteily, ei meillä vielä. Sitten illalla vasta tuli meille... Tiesi kertoa isotooppijakautuman perusteella, että aivan äskettäin on tapahtunut jotakin.
Minä arvasin missä maassa, ja sain Punaista Aatetta tunnustavan työkaverini suuttumaan...

Satoi vettä ja naapuri rakensi koirankoppia. Piti varoittaa naapuria radioaktiivisesta sateesta, mutta kun itse olisin saanut samaa saastetta, niin en varoittanut...

Kaverit lainasivat yhtiön säteilymittareita kotiin ja saivat syöksytorvien alta hurjia lukemia.

Kirjasin piirturista säteilymittarin lukemia. Piirsin käyrää, puoliintumisesta laskin milloin oli tullut lisää säteilysaastetta. Maksimissaan oli säteily vähän yli 150 -kertaista normaaliin verraten. Helsingin Sanomien julkaiseman käyrän mukaan vain 50 -kertaista... Dokumentit on tallessa.

Lehdissä oli kaavioita ja karttoja, miten säteily levisi Keski-Euroopassa, mutta ne hävisivät pian eikä niitä enää löydy mistään. Harmi, etten ottanut talteen niitä. Keski-Ruotsin porot teurastettiin.

Myöhemmin vaivasi kuukausia kestävä nenäverenvuoto. Piti jo mennä poltattamaan verisuonia nenästä, mutta sitten loppui. Nyt Fukushiman jälkeen kansainvälisiltä palstoilta netistä selvisi, että säteilysaasteesta se johtui. Samoin kuin joskus 1950-1960 -lukujen vaihteen jatkuvat nenäverenvuodot minulla ja muilla. Ensimmäinen merkki säteilysairauksista.

Naapurin tyttö Kaisa L oli kouluttautunut sairaanhoitajaksi. Kertoi äidilleen, että heillä on hyvin tiedossa, että kolmella seudulla Suomessa on leukemiaepidemia Tsernobylin laskeuman takia. Itse työskenteli yhdellä noista kolmesta alueesta. Sai sitten itsekin leukemian. Revonlahden hautausmaalla on hänen nimellään varustettu kivi ollut jo kauan.

Tsernobylin onnettomuuden syy on selvillä. Siitä levinneestä cesiumista on vielä yli puolet jäljellä. Samoin strontiumista. Cesium kertyy lähinnä lihaksiin ja on kemiallistakin myrkkyä lähinnä sydämelle. Strontium kertyy pääasiassa luustoon ja tuhoaa mm luuydintä mistä seuraa leukemiaa ja kuolema.
Muut isotoopit näitten kahden lisäksi.

Miljoona ylimääräistä kuolemaa Tsernobylin onnettomuuden takia muistaakseni jonnekin vuosituhannen vaihteeseen mennessä venäläisen akateemikon mukaan, ja kuolemat jatkuu. Virallisen valheen mukaan vain muutamia kymmeniä kuoli ja luonto voi hienosti laitoksen ympäristössä. Vaikka ei kuulu linnun laulua eikä hyönteiset vaivaa. Etelä-Suomessakin oli pitkä sääsketön kausi, parikymmentä vuotta...

Näin se meni.

Tsernobylin onnettomat tapahtumat toivat ison muutoksen ihmisten asennoitumiseen ja niin kävi täällä meillä Sumessakin. Siihen aikaan keväällä 1986 katastrofista saatu tieto oli ensi aluksi erittäin vajavaista. Kun sitten koko kauheus alkoi paljastua, niin siinä vaiheessa taas viranomaiset meillä Suomessakin katsoivat aiheelliseksi ryhtyä "rauhoittelemaan" yleistä ilmapiiriä ja jaettu tieto ei sitten ollutkaan aivan oikeata. Esim. tänne Kymenlaaksoon ei viranomaisten mukaan ollut päätynyt kuin hienoista säteilyä. Siihen ilmapiirin tyynnyttelyyn kuului "kertoa", että eniten säteilyä oli laskeutunut harvaan asutuille seuduille eli esim. Suomenselän alueelle. Kuitenkin paljon myöhemmin jälkeen päin on todellisista säteilykartoista ollut nähtävisä, mitenkä huomattavan runsaan säteilysaasteen aluetta oli mm. Kymenlaakso.

Aivan ensi alkuun kävi semmoinenkin honkkeli, että Kotkassa ei sikäläisen säteilymittarin mukaan ollut havaittu poikkeavaa säteilyä laisinkaan ja sen ansiosta viranomaiset saattoivat todeta ja tiedottaa, että ei meilä ole mitään ongelmaa. Sittemmin selvisi, että se Kotkan säteilymittari olikin rikki, mitä mahdollisuutta aparaatteihinsa uskovat viranomaiset eivät olleet tulleet ajatelleeksi.

Ruotsalaisilla taas ei maantieto ollut hallinnassa. Jopa muuan ruotsalaisministeri katsoi aiheelliseksi syyttää Suomea siitä, että meiltä käsin ei kerrottu Ruotsiin tapahtuneesta onnettomuudesta. Nähtävästi arvon naapurimaan ministeri kuvitteli, että säteilyn täytyi tulla ensiksi Suomeen ja sitten vasta Ruotsiin, koska Suomi sijaitseen Ruotsin ja Neuvostoliiton (silloisen) välissä. Ruotsissa ei siis käsitetty, että Etelä-Ruotsi on lähempänä Tsernobliä kuin Suomi ja niin ollen eteläiseen Ruotsiin säteilysaaste saapui aikaisemmin kuin Suomeen.

Mitä tulee sitten koko katastrofiin, niin siihen oli olennaisimpana syynä Tsernobylin laitoksen oman henkilökunnan toiminta. Siellähän porukka voimalaitoksen johdon käskystä teki kokeiluja, miten laitos toimisi poikkeuksellisissa olosuhteissa. Niinpä ne neropatit mm. ottivat pois päältä turvajärjestelmiä ja alkoivat rynkyttää voimalaitoksen tehoja sääntökirjaa korkeammalle. Sen hölmöilyn seurauksena se äärimmäinen raja sitten löytyikin ja laitos poksahti. Jos voimalaitoksessa olisi noudatettu toimintasäännöstöä, niin mitään onettomuutta ei olisi tapahtunut.