Miksi laulu ei ole tärkeiden teostyyppien joukossa

Teostyyppejähän on monia ja laulu on eräs niistä. Kannabista aivojen pehmenemiseen saakka käyttäneen 15 14 saama sääli minulta on vähäinen. En suvaitse virheellisen johtopäätöksen pohjalta kirjoitettua roskatekstiä palstalla, ja siksi tämäkin viesti oikaisee armotta tyhmät luulottelut.

1. Musiikin historiassa suurin osa kaikesta musiikista on piano- ja muuta koskettimille laadittua musaa. Syy on se, että suurin osa ammattisäveltäjistä soittaa pianoa ja lähestyy säveltämistä sitä kautta. Jokaiseen katalogiin kuuluu pianosävellyksiä. Klassisen musiikin säveltäjät ovat reilusti tuotteliaampia kuin kevyen musiikin lauluntekijät, ja kaikkina aikoina on ollut sekä klassista musiikkia että oman aikansa kevyttä musiikkia. Historiallisesti keskeinen ero on se, että klassisen musiikin teosten todetaan vaikuttaneen musiikin historiaan Beethovenin Eroica-sinfonian ja muiden suurten historian lehtiä kääntäneiden teosten tavoin. Klassista on myös säilynyt, toisin kuin kevyttä musiikkia. Kukaan ei soita edes 1800-luvun kevyttä musiikkia enää missään. Syy on valitettavasti se, että poppi on heikkoa kestämään yksinkertaisten rallatusten sisältämien vähäisten musikaalisuusarvojen vuoksi.

Klassisia säveltäjiä on enemmän ja he säveltävät enemmän. Siksi pianomusiikki on suurin määrällisesti dominoiva laji, vaikka popparit tekevät pelkästään lauluja. Ihmettelen joskus, miksi popparit tekevät niin vähän lauluja. Beatleskin sai 10 vuoden (!) aikana noin 300 rallatusta, eikä yksikään niistä ollut edes hyvä.

2. Määrän jälkeen tärkein syy siihen, ettei laulu ole tärkeiden teostyyppien joukossa, on laatu. Se on ehkä iso syy. Klassinen laulu on toki usein ylivertaisen melodinen (Schubert) ja muuten syvällinen ja vaikuttava. Totta kai, kun tekijänä on sama mies, joka pystyy säveltämään suuria sinfonioita (läntisessä käytönnässä sinfonia on ollut säveltämisen kuningaslaji vuosisatoja)! Mutta huolimatta monista sadoista merkittävistä klassisen musiikin lauluperinteen helmistä, ovat sinfoniat, konsertot, sonaatit, kvartetot ja messut rakenteellisesti paljon vahvempaa musiikkia. Niissä päästään kokeilemaan mielikuvituksen ja musikaalisuuden rajoja. Niissä voi ilmaista suuren taiteellisen idean, kuten sadat tuhannet kauniit suurteokset ilmaisevat. Klassisen musiikin historia on niin täynnä ainutlaatuisen ihmeellistä musiikkia, että kukaan ei pysty edes ottamaan kaikkea sitä haltuun elämänsä aikana. Suurin osa tästä musiikista on muuta kuin lauluja. Siksi laulu ei ole tärkeimpien teostyyppien joukossa.