Olen tähänastisen elämäni kanssa kamppaillut sen ajatuksen kanssa että on pakko saada ystäväpiiri ja olla sosiaalinen. Nyt olen kuitenkin luopunut taistelusta.
Olen oikeastaan hyvin tyytyväinen yksikseni. En juurikaan kaipaa muita ihmisiä kuin ajoittain. Pääni ei sekoa yksinelosta tai runsaan sosiaalisen elämän puuttumisesta. Joskus on toki kiva jutella jonkun kanssa, mutta vain ajoittain.
Vaikuttaa siltä että läheiset ihmissuhteet ovat kuin vankila. Silloin tulee velvollisuuksia muita kohtaan. On "pakko" pitää yhteyttä toisen kanssa ja tavata tätä. Aina pitäisi pyöriä samoissa porukoissa, nähdä samoja naamoja ym.
Kaikista pahin ajatus minulle on se, että minulla olisi oma perhe. En voi käsittää miten ikinä voisin kasvattaa lapsia tai sopeutua perhe-elämään. Sekin vaikuttaa jonkinlaiselta yli 20 vuoden vankilatuomiolta. Hermothan siinä menisi mulla. Olen ihminen joka on syntynyt liikkumaan, vaeltamaan ja etsimään aina uusia asioita ja paikkoja. Pysähtynyt elämä on pahin painajainen.
En voi myöskään ymmärtää pitkäkestoisia parisuhteita. Minua ahdistaa ajatus siitä että eläisin jonkun naisen kanssa vuodesta toiseen. Ei kiitos! Mielummin vaikka vaan seksi- ja kaverisuhteita. Tai niiden yhdistelmiä.
On ihanaa kun voi itse päättää mitä minäkin päivänä tekee ja mitä ei. Se on totaalista vapautta, kukaan ei juuri rajoita minua. Voin käydä baarissa milloin haluan, voin mennä ulkomaanmatkalle jos on rahaa, voin käydä katsomassa leffoja, voin tehdä pitkiä kävely- ja pyöräilylenkkejä ym. Kukaan ei silloin käske tai vaadi minua olemaan jossakin. On myös hyvä kun voi vetäistä vaikka kännit eikä joku tyttöystävä/vaimo valita siitä.
Ehkä joku täälläkin on samanlainen kuin minä?
Olen oikeastaan hyvin tyytyväinen yksikseni. En juurikaan kaipaa muita ihmisiä kuin ajoittain. Pääni ei sekoa yksinelosta tai runsaan sosiaalisen elämän puuttumisesta. Joskus on toki kiva jutella jonkun kanssa, mutta vain ajoittain.
Vaikuttaa siltä että läheiset ihmissuhteet ovat kuin vankila. Silloin tulee velvollisuuksia muita kohtaan. On "pakko" pitää yhteyttä toisen kanssa ja tavata tätä. Aina pitäisi pyöriä samoissa porukoissa, nähdä samoja naamoja ym.
Kaikista pahin ajatus minulle on se, että minulla olisi oma perhe. En voi käsittää miten ikinä voisin kasvattaa lapsia tai sopeutua perhe-elämään. Sekin vaikuttaa jonkinlaiselta yli 20 vuoden vankilatuomiolta. Hermothan siinä menisi mulla. Olen ihminen joka on syntynyt liikkumaan, vaeltamaan ja etsimään aina uusia asioita ja paikkoja. Pysähtynyt elämä on pahin painajainen.
En voi myöskään ymmärtää pitkäkestoisia parisuhteita. Minua ahdistaa ajatus siitä että eläisin jonkun naisen kanssa vuodesta toiseen. Ei kiitos! Mielummin vaikka vaan seksi- ja kaverisuhteita. Tai niiden yhdistelmiä.
On ihanaa kun voi itse päättää mitä minäkin päivänä tekee ja mitä ei. Se on totaalista vapautta, kukaan ei juuri rajoita minua. Voin käydä baarissa milloin haluan, voin mennä ulkomaanmatkalle jos on rahaa, voin käydä katsomassa leffoja, voin tehdä pitkiä kävely- ja pyöräilylenkkejä ym. Kukaan ei silloin käske tai vaadi minua olemaan jossakin. On myös hyvä kun voi vetäistä vaikka kännit eikä joku tyttöystävä/vaimo valita siitä.
Ehkä joku täälläkin on samanlainen kuin minä?
Vastaukset 86
Vanhimmat
hymyillen luin viestiäsi....siinä on vaan se yksi muuttuja mutta,.... :)
Itse ajattelin samalla tavalla asioista ennen, mutta entä sitten, kun kolahtaa ja pahasti kolahtaakin, eikä se vapaus tunnukaan enää kivalta ja se yksi pyörii vaan mielessä koko ajan, eikä se lähde sieltä millään vaikka mitä tekisi....sen vuoksi olisi valmis vaikka loppuelämän parisuhdesoppaan, vaikka mihin keitokseen, kun sitä RAKASTAA niin tajuttomasti, että on valmis vapautensa vaihtamaan velkavankeuteen ja kaikkeen siihen kurimukseen mitä suhde tullessaan vain voi tuoda, mutta kun ILMAN HÄNTÄ ei voi ELÄÄ!
:D
"Itse ajattelin samalla tavalla asioista ennen, mutta entä sitten, kun kolahtaa ja pahasti kolahtaakin, eikä se vapaus tunnukaan enää kivalta ja se yksi pyörii vaan mielessä koko ajan, eikä se lähde sieltä millään vaikka mitä tekisi....sen vuoksi olisi valmis vaikka loppuelämän parisuhdesoppaan, vaikka mihin keitokseen, kun sitä RAKASTAA niin tajuttomasti, että on valmis vapautensa vaihtamaan velkavankeuteen ja kaikkeen siihen kurimukseen mitä suhde tullessaan vain voi tuoda, mutta kun ILMAN HÄNTÄ ei voi ELÄÄ!"
Olen kyllä käynyt tuonkin vaiheen jo läpi. Se vei melkein hengen, mutta selvisin. Nyt lähinnä hymyillen muistelen sitä aikaa ja henkilöä.
Olen myös aina viihtynyt erinomaisesti yksin, mikä tuntuu monelle olevan vaikea hyväksyä. En jaksa miellyttää ja viihdyttää ihmisiä. Sellaiset kaverit, jotka tämän ovat hyväksyneet ovat pysyneet rinnalla. Muut ovat pitäneet outona, ylimielisenä tai erakkona.
En ole koskaan jättänyt asioita tekemättä sen takia että olen joutunut tekemään ne yksin: käyn baareissa, syömässä, leffassa, festareilla ja matkustelen ulkomailla. Jos esimerkiksi lähden lomalle rentoutumaan, ei se onnistuisi jos joku olisi häsäämässä ja pitäisi jatkuvasti olla menossa.
Nuorempana ahdisti, kun en ollut kokenut pitkää parisuhdetta. Mietin jäänkö nyt jostain paitsi. No nyt kun sekin on koettu, voin sanoa että ei tartte toista kertaa lähteä tuolle tielle. Elämä on paljon helpompaa yksin. Parisuhde on ihmisille, jotka pelkäävät yksinoloa. Se ei tuo lisäarvoa elämään. Sen puuttuminen on ainoastaan ongelma, jos siitä tekee ongelman.
"Parisuhde on ihmisille, jotka pelkäävät yksinoloa"
Miksi ihmisen sitten pitäisi olla yksin, näyttääkseen vaan muille että on vahva ja pärjää yksin ja ei tarvitse itsekkyyttään ketään rinnalleen?
Ei yhdessä olo ole mitään pelkuruutta, eikä kumppanuus tarvitse olla mitään toisen viihdyttämistä tai miellyttämistä. Yhteen mennään, kun ei voida erossakaan olla, rakkaus siihen ajaa, ei vaatimus tai väkipakolla parisuhde pakko.
En huolisi ketään, jolle en toisi lisäarvoa elämään ja jolle olisin vain pelkkä ongelma. Kumppanuus ja parisuhde perustuu siihen, että kumpikin saa enemmän kuin tuntee antavansa.
"Miksi ihmisen sitten pitäisi olla yksin, näyttääkseen vaan muille että on vahva ja pärjää yksin ja ei tarvitse itsekkyyttään ketään rinnalleen? "
Voisin kyllä melkein vittuuntua tosta lauseesta. Se että ei halua parisuhdetta, ei tarkoita että on itsekäs. Toivottavasti tajuat tämän asian.
Ja mulla on niin että tarvitsisin vahvuutta siihen että eläisin jonkun kanssa. Se olisi mulle todella voimia vievää ja rasittavaa.
Kun olen itsekseni, ei ole mitään syytä esittää kenellekään mitään tai olla kova. Voin vaikka itkeä milloin haluan tai olla miten vaan eikä kukaan vaadi multa mitään.
Ja usein asia on niin että juuri parisuhteessa ihmiset teeskentelee eniten. Harva ihminen on oikeasti "oma itsensä" ollessaan parisuhteessa. Tai niin se omalla kohdalla oli. Rakastin kyllä ihan oikeasti, mutta silti jouduin teeskentelemään. Siihen ne mun parisuhteet sitten loppuikin. Eikä kaduta.
Miksi ihmisen pitäisi käyttää suunnattomia määriä henkistä kapasiteettiaan ja aikaansa ihmissuhteiden hankkimiseen ja ylläpitämiseen, kun voi elää onnellisena yksinkin ja suunnata tuon kaiken energian johonkin hyödylliseen? Tämä ei ole itsekkyyttä, vaan valinta.
Moni nainen ei koskaan ole oikeasti elänyt omillaan. Vanhempien siipien suojista muutetaan poikakaverin kanssa yhteen, erotaan, muutetaan vanhemmille/ bestiksen kanssa yhteen, etsitään uusi mies, muutetaan taas yhteen, erotaan jne. Minusta siinä alkaa jo rakkaudesta puhuminen olla aika naivia. Jokaisen kannattaisi kokeilla ihan reilusti elää jossain vaiheessa elämäänsä yksin.
Kuten itsekin totesit, rakkaus kestää niin kauan kun mies tuottaa naiselle tarpeeksi sosiaalista, rahallista tai henkistä lisäarvoa. Miehelle nainen on aina rasite.
"Miksi ihmisen sitten pitäisi olla yksin, näyttääkseen vaan muille että on vahva ja pärjää yksin..."
No juuri siksi. Ainahan ihmiset puhuvat heikkoudesta ja vahvuudesta, eikä sitä heikkoutta arvosteta, eikä kukaan suostu pitämään itseään sellaisena. Äijät vetävät nuppinsa klaniksi ja iskevät pari tatskaa ja lähtevät isottelemaan ja heiluttamaan nyrkkejään, ja naiset ihailevat tällaisia "vahvoja" miehiä. Mies ei saa itkeä, eikä pelätä ja miehen täytyy osata pitää puolensa, muuten on heikko. Kummasti jopa yksinäisyyskin käännetään heikoudeksi ja tällaisille nämä "vahvemmat" sosiaaliset yksilöt sitten porukalla vittuilevat. Tuntuu jokseenkin oudolta, että kun kaikkien täytyy olla niin helvetin vahvoja, niin ei edes nämä kovista kovimmat karjutkaan pysty olemaan yksin, vaan aina pitää olla joku suttura kainalossa, että pääsee tarvittaessa syliin lämpöiseen. Tuohan sitä heikkoutta enemmän on, mutta eihän kukaan voi tunnustaa olevansa sellainen, ja siksi yksinäisistä onkin leivottu moisia.
Tuo on vaan sinun mielipiteesi ja näkökulmasi asiaan, joka on aika vanhahtavalta kuulostava jo. Maailma muuttuu Eskoseni ja mies, ja naisten miehinen näkemyskin siinä samalla. Enää kukaan nainen ei ajattele noin asioista kuin sinä, miehen ei tarvitse olla yhtään sen vahvempi kuin nainenkaan, mutta luonnostaan mies kyllä kestää paremmin tunneasioita ja on vahvempi ja nainen on herkempi. Naisen pitää olla herkkä, (hoiva ja huolenpito herkkyys) jotta aistisi herkästi lastensa tarpeet ja erottaisi lapsen normaalit ja epänormaalit toiminnot.---- evoluutio on se jo meille naisille järkännyt, että siinä suhteessa olemme naiset ja miehet erilaisia. Muuten tunteileva mies on naiselle ihanne :)
Mies tarvitsee naista ja nainen miestä, eikä se johdu heikkoudesta tai vahvuudesta vaan kemioista.
Olen tavannut karjuja, jotka ovat olleet monta vuotta eronsa jälkeen yksin ja nauttineet vapaudestaan, mutta kokeneet silti elämästään puuttuvan sen tärkeimmän - kumppanin, jonka kanssa ne kaikki kivat tekemiset voisi jakaa, sillä työ ja harrastukset eivät yksin riitä, tarvitaan myöskin intiimimpää läheisyyttä, romantiikkaa ja kaikkea sitä missä ihminen voi tuntea olevansa jollekin joku, -eli tärkeä. Ihmisen perustarve on olla rakastettu ja tärkeä jollekin.
On niitä, joista ei ole parisuhteeseen, eikä kumppanuuteen vaan pelkkään pinnalliseen fyysiseen kanssakäymiseen - narsistit esimerkiksi ja joukko muita häiriöisiä, joiden kanssa ei yksinkertaisesti vaan jaksa ja pärjää.
Sinun tuntuu olevan todella vaikeaa käsittää, että on olemassa ihmisiä joille parisuhde ei ole elämän tarkoitus ja päämäärä. Minä en vaan tarvitse nykyisessä elämäntilanteessani naista. Hankin mieluummin koiran, jos hyväksyntää kaipaan.
Omasta kokemuksesta juuri narsistit ja epävarmat ihmiset tarvitsevat sen kumppanin vierelleen. Narsistihan ei yksin pärjää ja koko homma perustuu siihen että pääsee manipuloimaan muita.
Valehtelet, haluaisit vierellesi oman söötin söpöliinin, mutta, mutta,....niin--
Juu, elämäntilanne...jos on juuri jätetty, petetty, pettynyt, eronnut, karannut tai ei ole löytynyt yhtä ihanaa kuin vaikka se joku varattu, jota ei saa, niin pakkohan sitä on jotain selitystä ja syytä keksiä miksi kukaan ei nyt vaan kelpaa kuin hetkeksi sänkyä lämmittämään.
Narsistit eivät tarvitse kumppania vierelleen, he eivät pärjää parisuhteessa, juuri he ottavat niitä kotieläimiä, jotka eivät laita hanttiin ja jotka auliisti alistuvat tottelemaan naristia.
Erossani ei ollut sen suurempaa draamaa ja siitäkin on jo yli vuosi. Minulla ei ole siis mitään syytä olla katkera tai selitellä yksinoloani. En vihaa naisia, päinvastoin. En ole myöskään väittänyt, että nainen kelpaa vain sängyn lämmittäjäksi. Ei kannata tehdä olettamuksia asioista, joista ei tiedä.
Mutta selitteletpä kuitenkin. Kaikki me oletamme asioita, sinäkin minusta, koska emme muuhun kykene, ellemme asu kärpäsenä toistemme olkapäällä. Ehkäpä hyvinkin vihaat naisia ja olet heille katkera, jos et vaan itse sitä myönnä. Olen edelleen sitä mieltä, että sinulle vapaus on juuri tuota, että saa vaihdella naisia, eikä tarvitse ajatella muuta naisen kanssa kuin seksiä ja voi vapaasti ajatella vain itseään.
Sori vaan, mutta sun kommentit on kyllä ihan hirveetä bullshittiä. Mutta kaipa olet vaan erilainen ihminen... ei kaikkia voi ymmärtää, turha edes yrittää.
On naisten näkemys miehistä todellakin muuttunut. Ennen vaadittiin mieheltä, että hän käy töissä ja pystyy elättämään akkansa ja perheensä, nykyään vaaditaan, että tämä on paitsi upseeri ja herrasmies, niin myös miljonääri, jonkun maailmanlaajuisen ketjun johtoportaassa, ja joka pystyy kustantamaan akkansa pienimmätkin (ja toki ne suurimmat) materialistiset toiveet. Tämä on sitä kemiaa, jota naiset kaipaavat.
Kyllä vain naiset ajattelevat edelleenkin miehistä niin, että heidän täytyy olla vahvoja (rääväsuisia isottelijoita ja nyrkkisankareita, jotka eivät itke), ja joiden ulkoinen olemuskin täytyy olla sen näköinen, ettei naisen tarvitse tuntea oloaan turvattomaksi. Pituus ja paino suhteutetaan aina naisen oman koon mukaan, jollei todellista järkälettä löydy. Meille siroluisille kukkakepeille nauretaan päin naamaa, mutta sitten, kun mainitsee, että naisella pitää olla rinnat, niin lauta usuttaa (ilmeisesti pikkutytön vartalosta kiinnostuneen) gorillansa pätkimään loukkauksesta.
Joo, naiset ovat hoivaavia ja herkkiä, tämä otetaan aina huomioon myös oikeuden istunnoissa lieventävänä seikkana. Naiset eivät saa välttämättä niin kovia tuomioita, koska he ovat äidillisiä, eivätkä täysin tunteettomia ja hurjia miehenköriläitä, jotka eivät, muuten, edes itke.
Niin, tiedän että yrität provoamalla ja kärjistämällä saada naisesta ja miehestä esiin kielteisiä puolia, mutta suurin osa naisista ja miehistä kuitenkin haluavat ihan sen tavallisen suhteen, jossa tärkeimpänä seikkana pidetään sitä, että siinä suhteessa on tunnetta - rakkautta ja jossa kummallakin on hyvä olla.
Kaikenlaisia pariskuntia näkee, osalla kukkakeppimiehistä on vaimoina valaan kokoinen nainen ja silti pari näyttää olevan onnellisia yhdessä, jossain suhteessa tuo asetelma on toisinpäin. Ulkopuolisen silmin voi pistää miettimään, että mikä noita kahta oikein yhdistää ja mitä toisissaan näkevät, mutta se onkin juuri se juttu, jonka voi selittää vain se asianomainen itse, joka päättömästi rakastaa sitä kukkakeppiään tai ryhävalastaan.
En ota kantaa oikeuden tuomioihin, koska minulla ei ole siihen pätevyyttä, mutta uskon, että oikeus katsoo aina myöskin niitä tuomion kannalta lieventäviä asioita jokaisen keissin kohdalla niin kuin pitääkin.
Minusta mies ja nainen ovat ainakin meidän maassamme aika tasa-arvoisia kaikessa, eikä nainen voi sen paremmin vaatia mieheltä mitään kuin mieskään naiselta vaan kumpikin on huomannut tarvitsevansa toistensa osaamista ja toisiaan täyttämään ne tarpeet, joihin toista sukupuolta tarvitaan.
Minulle tärkeintä ei koskaan ole ollut menestyvä, ulkoisesti komea ja kaikella tapaa ulospäin pätevyyttään näyttävä mies, vaan sellainen, joka ei pidä meteliä itsestään ja tekemisistään, eikä siitä mitä omistaa. Sellainen mies, joka on rauhaa rakastava, kaikille ystävällinen ja avulias, hellä, rakastava, tukee ja osaa ottaa huomioon oikeasti, eikä vaan suurissa puheissaan. Sellainen mies, joka ei vain puhu vaan joka toimii.
"...haluavat ihan sen tavallisen suhteen, jossa tärkeimpänä seikkana pidetään sitä, että siinä suhteessa on tunnetta - rakkautta..."
Mutta kun nainen ei voi tuntea tuollaista miestä kohtaan, ellei mies täytä niitä saakelin tarkkoja kriteerejä. Miehen pitää olla tietynlainen, ennenkuin nainen voi alkaa edes harkitsemaan mitään. Tämän takia on väärin väittää, että kuka tahansa voi hurmata luonteellaan. Jos olet köyhä paskakuski, vaikka sitten niin kultainen sydämeltäsi, niin painoarvo on sillä ammatilla ja tuloilla. Vasta, kun nuo kaksi kohtaa ovat kondiksessa, alkaa sen hienon ihmisen arvo painaa.
En väitä, etteikö kukkakepin ja ryhävalaan välillä voisi olla aitoakin kiintymystä, mutta suuremmalla todennäköisyydellä homma on niin, että kukkakeppi on julkkis, tai rahamies, joka tarkoittaa aina naisen silmin magiaa, ja mies vain tykkää uhkeista tädeistä.
Oikeus voi katsoa naispuolisen lapsen hyväksikäyttäjän olevan vähemmän haitallinen lapselle, koska nainenhan on äidillisen hellä, kun taas mies ei ilmeisesti mitään vastaavaa voi olla, eikä nainen raakalainen. Vaikka eihän tuollaisella pitäisi olla mitään merkitystä, koska tuomion pitäisi tulla jo pelkästä vihjailevasta kosketuksestakin. Tässä tapauksessa siis lieventävät asiat eivät voi olla oikein. Mutta täytyy muistaa, että oikeuden istunto on vain kahden pellen showta, jotka yrittävät junailla itselleen mainetta, keinolla millä hyvänsä.
Mies ei voi vaatia naiselta mitään, mutta nainen voi ja vaatikin, mieheltä. Nainen on huomannut ajat sitten, kuinka miestä voi käyttää hyväkseen tämän seksuaalisten viettien kautta. Koska nainen ei tarvitse miestä, vaan sitä, mitä miehen kautta voi saada, niin tälle ei ole seksuaalisuudella mitään muuta merkitystä, kuin voitelu, lisääntymisen lisäksi. Tämä pistää miehen epätasa-arvoiseen asemaan, koska miehellä on luontaisia haluja naisia kohtaan, ja näin naisella on narut käsissään, joista hän voi vedellä mielin määrin, ja valittaa samalla naisten huonoa asemaa.
Kuvailemasi mies on potentiaalinen tämän palstan käyttäjä, ellei ole helvetin hyvä supliikkimies, ja sellainenhan ei periaatteessa voi olla täysin rehellinen, totuuttahan voi värittää eduksi lipevällä kielellä. Mutta rehellisyydestähän et mitään puhunutkaan.
Toi bullshitti että naisella on niitä ja näitä kriteerejä on nyt jo vanha juttu
jo luomiskertomuksessa kerrotaan kuinka käärme ja nainen saavat aatamin vieteltyä.
mutta nainen luotiin alunperin miehen kylkiluusta miestä miellyttämään ettei tällä olisi yksinäistä.
mutta eihän tämä maailma ole mikään paratiisi
leijonat eivät syö ruohoa ja naisilla on kriteerejä.
mutta sitä suuremmalla syyllä miehellä ei ole mitään menetettävää
siksi on lottovoitto syntyä mieheksi eli vapaaksi siaksi
ja ikuinen kirous olla nainen =(ikuinen panopuu)
jokaiselle löytyy joku jos laskee kriteerejä
naiselle kriteerien lasku on tappiollisempaa joten miehet voittavat tämän pelin
Mies, jolla ei ole koskaan ollut minkäänlaista kysyntää, saattaisikin löytää jonkun, jos naiset laskisivat niitä kriteerejään, mutta koska näin ei tule tapahtumaan, väitteesi, että jokaiselle löytyy joku, ja että miehet voittavat pelin, eivät pidä paikkaansa. On kohtuutonta olettaa, että epähygieenisten puliakkojen pitäisi olla näiden miesten mielestä kelpo seuraa. Se, että naisten kriteerien löysääminen vastaisi samaa, kuin tuo edellämainittu, on jo loukkaavaa ja kertoo naisten halveksunnasta näitä miehiä kohtaan.
Mielestäni irtosuhteita harrastavat ihmiset on jotenkin tunneköyhiä. Ja kantavat ties mitä sukupuolitauteja!
Tärkeää on löytää samanhenkisiä ihmisiä. Minäkään en tykkää juosta ja hössöttää. Rauhallinen tahti on parempi!
"Mielestäni irtosuhteita harrastavat ihmiset on jotenkin tunneköyhiä"
Ei mitenkään välttämättä. Kaikki ei vaan halua parisuhdetta ja kyllä seksuaalivietti on jotenkin tyydytettävä.
Jaksoin jopa lukee ton tekstin kokonaan. Suihkurunkun kautta itkee ittensä uneen. Vittua näitä lukee kun ei kykene vastaan. 10 vuotta iteksee tekee huonoa. Kissahan on lähinnä koriste haha
Itse en ymmärrä niitä jotka arvostelevat toisiaan sen mukaan onko kavereita vai ei.
Jokainen saa elää yksin,kaksin,kolmin...
Jos kerran haluaa.
Itse olen asunut parisuhteessa vuodesta -86.
Kesälomat vietän omilla teilläni,en ota miestä mukaan. En tee mitään arveluttavaa
lomillani. Haluan vain sen ajan,jotta saan tehdä kaiken oman aikatauluni mukaan.
Ilman että kenelläkään on asiaan yhtään ehdotusta.
Viime vuosina olen muutenkin vähentänyt harrastuksia.
Oma rauha on oikein mukavaa,eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa kenenkään.
Mielestäni se on laatuaikaa,jolloin ladataan akkuja.
Mulla on pienoinen ongelma myöskin samaisen asian kanssa. Viihdyn yksin, mutta niinkuin varmaan useampi meistä, haluaisin edes yhden tai kaksi sellaista kaveria joiden kanssa voisi tehdä jotain silloin kun siltä tuntuu.. en halua ketään sählääjää ja jatkuvaa pää kolmantena jalkana menemistä, mutta sellaista kivaa olemista, lenkkeilyä ja asioiden jakamista, mitä ihminen yleensäkin tarvitsee. Olen aiemmin ollut sosiaalinen ja nuorempana haluttu ystävä, mutta kaikki on kadonnut jonnekin kun elämä on mennyt eteenpäin, mikä on sinällään aika kurjaa, vaikka ystävystyminen ei varmaan vaatisi kaikilta sitä pitkän ajan tuntemista. En vain osaa jotenkin muodostaa sellaisia suhteita että ne sitten kestäisi pidemmälle kuin yhden siideri-illan. Enkä väitä että vika on vain minussa.. tuntuu että kaikilla on niin se oma elämä, että tällainen yksi joku tyyppi unohtuu niiden muiden ollessa olemassa, joiden kanssa on pidetty yhteyttä :(
Olen ollut parisuhteessa ja solmin hyvinkin suhteita miehiin.. mutta naisystävät vaan jotenkin on jääneet.. olen mielestäni ihan hyvännäköinen ja laitettu yleensä, mutta niinhän me kaikki jos niin haluamme, että en voine väittää että kateudesta naiset häviäisivät pois, koska monilla itseäni mielestäni viehättävämmillä tytöillä on suuretkin kaveripiirit, tiedä sitten niiden syvällisyydestä..
Olen melko syvällinen ja ajattelevainen, en mikään hilluja tai hirveän suulas.. mutten myöskään hissukka.. ärsyttää suunnattomasti. Käyn salilla ja lenkkeilen koiran kanssa, nyt yrittäny muutettuani tutustua ihmisiin baaareissa mut sieltä ne toverit tulee varmaankin pidemmän ajan kanssa.. Kertokaa ihmiset hyvät kommentteja tekin kuinka tutustua..
Kyllähän tätäkin "yksinäisten" ihmisten kirjoittamia kertomuksia on ihan mukava lukea.
Huomaan näistä kaikista sellaisen yhteneväisen seikan, kaikki tuntuvat olevan ihan
selväjärkisiä ja fiksuja ihmisiä. Näillä muilla palstoilla kirjoituksten taso on kyllä hyvinkin kirjavaa ja yleensä kommentit menevät niin että ihmiset keskittyvät eniten
siihen miten toista saadaan haukuttua mahdollisimman paljon. Olisiko siis liian stereotyyppisesti leimaavaa sanoa että meissä yksinäisissä ihmisissä on enemmän
suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan tai ainakin me ymmärrämme ja sitä kautta
pystymme hyväksymään toisten erilaisuutta. Meillä ei ole niin suurta halua satuttaa
tai loukata ketään, ehkäpä emme ole niitä päälle päsmäreitä jotka haluavat aina olla
äänessä... näin itse ainakin ajattelen. Tälläseksi itseni koen ja uskoisin joiden toisten
yhtyvän näkemykseeni.
Nyt kun/jos meillä on halua alkaa tutustumaan kaltaisiimme niin miksi emme voisi
tehdä tämän asian eteen mitään? Voisimmeko siis aloittaa...?
Kyllä vain.. mistäpäin maatamme olette? Kun toivois tietenkin löytävän porukkaa mahdollisimman läheltä itseä mutta muukin tietty sopii..
Hei! Mistäpäin olet Blondari? Tuo on vähän kuin mun elämästä. Olen 26 vuotias nainen Tampereelta.
Testaahan tunnelukkosi, sieltä voi löytyä vastauksia.
http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php
Ihmiset jotka eivät ole parisuhteessa ovat mielisairaita. He eivät pysty parisuhteeseen.
idiootti... Taitaa sulla olla vähän päässä vikaa!
Ihmiset, jotka ovat parisuhteessa ovat mielisairaita. He eivät pärjää yksinään ja tarvitsevat jatkuvasti jonkun tukea ja huomiota. Siinä vaiheessa, kun tällainen jää yksin, on hän todellinen uhka muille, koska pipi pää ei pysty käsittelemään yksinäisyyttä.
Ihmiset, jotka tuskin parisuhteita ovat kokeneetkaan eivät ole kykeneväisiä arvostelemaan mitään.
Tarpeeksi monta katsos kun kokee niin tajuaa ettei se maailma siitä tule aukenemaan.
Päinvastoin.
Samoin yksinäisyydenkin kohdalla. Parisuhteesta katkolla olevat eivät ole kykeneväisiä arvostelemaan jatkuvaa yksinäisyyttä kokevien ongelmia.
Mutta miksi pitää hakeutua parisuhteeseen, jos tarpeeksi monta on takana tajutakseen, ettei maailma siitä aukene? Ovatko kaikki parisuhteessa olevat sitten vain madon tasolla, joiden tarvitsee saada riittävän monta sähköiskua, ennenkuin tajuaa, että kannattaa lähteä toiseen suuntaan?
Onhan se ihmiselle normaalimpi käytös etsiä itselleen sopiva kumppani kuin olla vallan yksin. Se, että joutuu tai haluaa olla hetken yksin ja katsella, etsiä sitä oikeaa tai odottaa sopivaa aikaa ja ihmistä tulevaksi on paljon hyväksyttävämpää tai ulkopuolisten näkemysten mukaan normaalia, mutta täysin yksinään elämäänsä elävästä halutaan löytää aina joku epänormaali syy siihen miksi hän on yksin.
Ennen yksinäistä naista pidettiin lesbona ja miestä homona, mutta nykyään tämäkään ei enää riitä selitykseksi. Totaali yksinäisiä on todella vähän ja kyllä heillä tosiaan on ihan aina joku muu pätevä syy yksinäisyyteensä kuin vain aloittajan mainitsema "viihtyminen yksinään"...se nyt vaan on vastoin ihmisen mieltä.
"Onhan se ihmiselle normaalimpi käytös etsiä itselleen sopiva kumppani"
Ja miksi pitäisi olla "normaali"? Ja ei kyllä kaikki ne parisuhteissa elävät ihmiset keitä tunnen, ole mitenkään "normaaleja". Osa on paljon friikimpää porukkaa kuin minä!
"se nyt vaan on vastoin ihmisen mieltä."
Sitten en taida olla ihminen? Tai mikä on todennäköisempää on se, että ajattelet että kaikki on samanlaisia kuin sinä. Kaikki ei vaan ajattele samoin kuin sinä. Osa ihmisistä elää aina sillä tavalla mitä itse ei ymmärrä. Ihmiset on kaikki oikeastaan outoja, eikä toinen voi ymmärtää täysin toista.
Minusta olisi hirveää kokoa, tunne "jossa en voi elää ilman toista". Se on mielisairaus eikä tunnetila.
Eikä ihmissuhteissa saa kuin turpaansa.
kirjoitit juur minun ajatuksiani.
Olisiko tällä palstalla liikkuvaa joka haluaisi tehdä tälle yksinäisyydelle
mitään? Itse uskon että mahdollisuus löytää sellaisia ihmisiä joiden
seurassa voi tuntea samankaltaisuutta, voi viihtyä ja tiedostaa olevansa
jonkun ystävä, se on mahdollista?
Itse etsin ihmisiä Helsingin seudulta, käyn työssä päivittäin ja olen perheetön,
se kai on itsestäänselvyys kun puhutaan yksinäisyydestä tai yksinäisyyden
tunteesta.
Itse olen miettinyt että vähintäänkin hyviä ystäviä pitäisi olla (tosin tällä hetkellä 0 kpl). Yksinäisyys ei haittaa niin kauan kun pystyy itse hoitamaan asiat.. Esimerkiksi jos sairastuisin vakavasti niin olisi kiva jos joku olisi tukena ja vaikkapa hakisi puolestani kaupasta ruokaa.
Elämä olisi silloin parasta, kun saisin elää erämaassa ja vuorilla turkismetsästäjänä. Sillointällöin kävisin maalikylillä kylpylöissä ja nauttisin seitsämän neitsyen kanssa shamppanjaa ja viiniryäleitä. Olisi hyvä terveys ja voimaa tehdä mitä haluaa. Pyrkikää siihen, ei tarvitsisi kuunnella toisten ivailua ja huolia. Yksin parempi, en tarvitse kylkiluuta.
edullinen versio on oma tontti kuivalta maalta ja sinne asuntovaunu.
ei tarvitse nähdä kieroja ihmisiä huijaamassa toisia vaan toivottaa heidät h...tiin.
Voihan sitä uskotella itselleen että yksinäisyys on oma valinta ettei tule luuserifiilistä
Ns, luuserifiilis on aina itsensä vertaamista muihin ja toisten ihmisten oletuksiin sopeutumista. Ajatus menee:"Minä olen huono, kun en ole kuin nuo muut". Mutta mitäs järkeä siinä on? Miksi pitäisi olla kuten muut? Etenkin jos ympärillä on sairas, pinnallinen ja valheellinen maailma.
Kyllähän se niin on, että sopeutuminen nyky-yhteiskuntaamme kertoo vain henkilön huonosta harkintakyvystä. Välillä itsekin ihmettelin, että miksi missään ei tunnu olevan oikein järkeä, mutta saatuani lisää tietoa asioista, kuten yhteiskunnallisen päätöksenteon takana olevasta korruptiosta, rahajärjestelmän vinoutuneisuudesta yms, en yhtään ihmettele miksen ole tuntunut löytävän paikkaani tässä yhteiskunnassa.
Yhteiskunnallinen meno jatkuu niin, että se mitä pidemmälle se menee, sitä useampi tippuu tai tiputtautuu kyydistä. Työttömyys ja syrjäytyminen lisääntyy, mielenterveysongelmat pahenee ja rikollisuutta tulee enemmän.
Jossakin vaiheessa voi tulla sitten se tilanne että yhteiskuntaa on mahdotonta enää pitää kasassa kun tarpeeksi monet elävät tavalla tai toisella sen ulkopuolella.
Minä aikuisena naisena koen samoin , äijä tuo huusholliin vain turhaa työtä , pese ruoki , ja ole illal kiltti . Miten nainen alistuu tuollaiseen systeemiin ? Yäk , sexiä saa ja voi valita aina siistin seuralaisen joka yrittää parhaansa ja joskus jopa onnistuu. Sanotaanhan ettei kyljyksenvuoksi kannata koko sikaa ottaa !
Sinä aikuinen nainen, voisitko harkita/miettiä että tutustuisit mieheen jonka ensimmäinen ja tärkein tutustumisen motiivi ei ole seksi? Itselläni on hyvin samankaltainen ajattelumalli suhteesta naiseen, en etsi naista seksiin, etsin ihmistä
tavalliseen normaaliin kaverisuhteeseen.
Olet hyvä esimerkki itsekkäästä tai oikeastaan sellaisesta, joka ei välitä muista ihmisistä. Kun sanot esim. ystävien tapaamista velvollisuudeksi se kertoo jo kaiken. En usko että pystyt oikeasti tuntemaan toisia ihmisiä kohtaan rakkautta, välittämistä... koska rakkaus ei ole mikään velvollisuus. Rakkaus tuntuu hyvältä. Ei ole mikään ''pakko'' nähdä rakastaan, vaan ihan aidosti ja oikeasti haluaa nähdä tämän, tietää mitä hänelle kuuluu jne. Valitettavasti sinä olet aika tunneköyhä yksilö, surullista, mutta ei sille mitään voi millaiseksi syntyy tai kasvaa. Toivon kaikkea hyvää sulle elämääsi, ja älä vahingossakaan ota muita henkilöitä elämääsi, sillä kaltaisesi saavat meidät hieman voimakkaammin tuntevat surulliseksi kun paljastuukin ettei me olla millään tavoin sulle tärkeitä!
Älä puhu paskaa ihmisistä joita et tunne... Ihan vaan yleisenäkin vinkkinä!
Ja et edes ole tainnut lukea oikein mitään mitä olen tänne kirjoitellut
Joten:
Haista paska ja vedä vaikka käteen, niin tulee parempi mieli!
Juuri sun kaltaisten ylimielisten idioottien vuoksi haluan tästäkin eteenpäin elää itsekseni.
Ja jos en tunne mitään, niin miksi kirjoittelen tänne sitten tunteistani?
Ja en halua rakastua, koska se on liian rankkaa ja tuntuu liikaa. Ja voisin sanoa sulle, että itse olet tunneköyhä paska kun voit tuosta vaan elää parisuhteessa ilman mitään hankaluuksia!
Rakkaus on kipua. Siltä se musta tuntuu.
Et taida itse olla ikinä tuntenut varsinaista rakastumista?
Anteeksi, tarkoituksenani ei ollut mitenkään loukata! Siis tuon aloituksesi perusteella sinusta saa kuvan että ihmiset eivät ole sinulle mitään muuta kuin pakkopullaa jos kerrran susta tuntuu että olet ihmisten kanssa kuin vankina. En ole sanonut että olet mikään tunteeton, mutta tuntuu että et rakkauttakaan ole kokenut, jos et ole siitä pitänyt? Rakkaus ei satuta paitsi jos rakastuu väärään ihmiseen. Jos sopiva henkilö löytyy niin rakkaus ei satuta, vaan se tuo voimaa ja on ihanaa, mahtavaa. Toki hyvissäkin parisuhteissa on ongelmia, mutta ei mitään kovin suuria. Rakastaminen on maailman paras tunne jos sille tunteelle saa vastakaikua!
"Kateellisuus ajaa kalatkin vedestä". Suomi on sairas maa. Ihmiset ovat täällä siinä mielessä hassuja, että he ahdistuvat, jos he eivät tiedä kokoajan kaikkea, mitä joku tai jonkun kaveri tekee.
Aikuisten ja pärjäävien ihmisten asioihin ja elämään pikemminkin puututaan kuin osallistutaan ja se voi viedä tasapainoiseltakin ihmiseltä voimavarat.
Yksityisyys ja sen kunnioittaminen on myöskin katoava luonnonvara ja sellainen ihminen, joka ei halua asioitaan kailottaa ympäriinsä lähestulkoon kriminalisoidaan...
Olen paljon mielummin yksin ja onnellinen, kuin laumassa, jossa jatkuva toisten vertailu ja lähestulkoon riivattu tasapäistäminen on läsnä kuin pakonsanelemana.
Minusta yksinäisyys ja rauhassa saamisen oleminen eivät ole sama asia. Haluan itse olla ja elää rauhassa kyttääjiltä ja ilkeiltä ihmisiltä, mutta en silti halua elää yksin vailla toisten seuraa ja kaikkea sitä tukea ja antia mitä ystäviltä saa.
Tuo vertailu lähtee aika pitkälti meidän omasta ajatus asenteestamme miten me itse teemme havaintoja ympäristöstä ja ihmisistä, kuinka paljon ja miten niihin kiinnitämme huomiota. Olen huomannut sen seikan, kun on itse aivan luonnollinen, ei esitä mitään ja on oma itsensä, niin siten on helpommin lähestyttävä, eikä kukaan ota silmätikukseen. Silmätikuksi joutuvat yleensä ne epäaidot ja jotain roolia vetävät ei-omana itsenään olevat.
On itsestä kiinni millaisen kuvan haluaa itsestään antaa ja millaista roolia vetää. Olemalla oma itsensä oppivat muutkin sinut tuntemaan juuri sellaisena, eikä tänään sitä ja huomenna tätä, eikä oikein tiedetä kuka sinä olet. Hyvin pian jää yksin, jos ei ole aito ja aina pelkää mitä muut ajattelevat vaikka tärkeintä on olla sellainen kuin on ja muiden ongelmaksi tulee se, jos en kelpaa sellaisena kuin olen.
tää nyt taas tätä,,..aika sekavaa, mutta hoono päivä :(
Päivä on vasta aluillaan, parempaa iltapäivää-iltaa sulle!
Omana itsenä oleminen saattaa olla yllättävänkin vaikeaa, kuten varmasti moni tietää. Sitä epäilee, että tuleeko "henkisesti turpiin" jos on oma itsensä. Jos on esittänyt jotain muuta kuin on ja on saanut muilta dislikeä, voi ainakin ajatella, että eipä nuo muut dislikettänyt mua vaan sitä rooliani.
Roolin vetäminen on kuitenkin henkisesti uuvuttavaa ja silloin on vaikeampaa nauttia elämästä ja lisäksi automaattisesti tulee sitten mietityksi mitä muut itsestään ajattelevat ja sitä miten seuraavaksi tulisi toimia jne. Sitä en osaa vielä sanoa, että jos sitä itse haluaisi olla erilainen, kannattaako yrittää olla sellainen kuin haluaisi olla vai "luovuttaa" ja tyytyä siihen perusluonteeseensa. Jos esimerkiksi on tapana ajatella asioista kauhean negatiivisesti, muttei haluaisi, voisi ehkä olla hyvä idea opiskella positiivisempaa ajattelua. Tässä on kuitenkin kyse itsensä kehittämisestä, vaikka se sosiaalisissa tilanteissa saattaisi alkuun tuntuakin roolin vetämiseltä.
Itse olen luonteeltani pessimisti ja usein minua harmittaa, kun ihmiset tulevat ja kritisoivat siitä ja sen olevan huono asenne. En ole koskaan oppinut optimismia ja minun on kauhean vaikea asettua olemaan positiivisella mielellä tai asenteella sellaisen edessä, jos ensin ole sitä lähestynyt pessimismin kautta.
Kuitenkin ihmiset näkevät ihmisen pessimismin pelkästään negatiivisena luonteenlaatuna vaikka se ei sitä ole. Itseäni taas vähän ärsyttää sellainen lapsellinen optimismi, josta tavallaan uupuu sellaien aikuisen realismi ja pidetään yllä vain sellaista lapsenomaista toiveikkuutta ja hölynpöly optimismia.
no, meitä pessimistejä pidetään varmasti vähän ankeina, mutta löytyy meistä se iloinen optimistikin, mutta sen kaivaminen vaatii vähän työtä :)
Sellainen hirveän pessimistinen ihminen on kyllä raskasta seuraa. Jos ajatellaan, että ylioptimistisuus ja ylipessimistyys eivät ole kummatkaan hyviä luonteenpiirteitä, valitsen silti ennemmin ylioptimistisen asenteen itselleni tai seuralaiselleni.
Paras toki olla realisti...Moni muuten käsittää realismin sellaiseksi hieman nuivaksi ajattelutavaksi, jopa pessimistisyydeksi. Näin ei tietenkään voi olla. Mielestäni realistinen asenne on kyllä hyvä - tiedostaa epäkohdat eikä katso niitä ruusunpunaisten lasien läpi. Samalla olisi hyvä kuitenkin omata sellaista positiivisuutta, että tähtää kuitenkin ylös (vaikka tietää, että saattaa tulla hutikin), sillä mielestäni on parempi yrittää kevyesti ylittää itsensä kuin alittaa ja jättää potentiaaliaan käyttämättä. Siinä vaan masentuneisuus ja turhautuneisuus tulevat kehiin.
Sellainen ihan kevyesti itsestään liikoja luuleminen on hyväksi, mutta ei kuitenkaan mikään Johanna Tukianen -asenne
http://hikipedia.info/wiki/Pessimismi
no, jos itseään jonkin mukaan pitäisi kuvata, niin ehkä se olisi tämä :D
Mielestäni on täysin tervettä haluta elää yksin. Ihmiset ovat erilaisia. Itse olen ollut parisuhteissa sekä sinkku. Olen huomannut, että miehillä usein puskee mustasukkaisuus ja omistushalu päälle seurustellessa. Mihin menet, kenen kanssa, milloin tuut? Tai sitten naista helposti pidetään jonkinlaisena äidin korvikkeena tyyliin, laita mun lempi ruokaa, missä mun villasukat on? Olen itsenäinen paljon työkseni matkusteleva nainen. Ajatus siitä, että pitäisi olla jatkuvasti jonkun toisen aikuisen saatavilla tai passaamassa on todella ahdistava. Mielestäni on ihanaa, mennä ja tulla omien aikataulujen mukaan ja elää miten itse tahtoo. Rennot kaverityyliset seksisuhteet, joissa kummallakin säilyy oma elämä ovat ok. Olen huomannut, että joitakin ihmetyttää ajattelumallini koska olen nainen. Mutta ihan sama se mulle, jokainen eläköön miten tahtoo.
hhah, vai nainen.. :)) ootko käynyt sukupuolenvaihtoleikkauksessa :))))
Et ole ainoa, mikäli siis olet mies:
http://www.mgtow.com/
http://mgtowfi.wordpress.com/
Niinkuin sanoin pojat! Monia ihmetyttää ajatteluni, koska olen todellakin ja ihan oikeasti nainen. :) Ja vielä hyvin naisellinen sellainen. Sohvalla jonkun kainalossa nyhjöttäminen ja pullanleipominen ei vaan kiinnosta. Haluan elää, toteuttaa itseäni ja tutkiskella maailmaa. Pahalta tuntuu ainoastaan se, että olen satuttanut miehiä elämässäni, koska en ole halunnut sitä koiraa ja rivitalonpätkää, mitä he ovat halunneet. Mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa, jokaisella on omat polkunsa kuljettavanaan. Miehiä elämässäni on aina riittänyt, koska olen huomannut, että rohkea ja itsenäinen asenne viehättää heitä. Jossain vaiheessa he haluavat kuitenkin kahlita mut kotiin, joten helpompi on elää ilman miestä.
höpö, höpö- naiset haluaa miehen, mutta moni mies ei halua naista vaan "naista"- siis, vaan SEKSIÄ naisen kanssa :)
Narsisteille tuollainen joka paikan höylääjä luonne käy, mutta normaalisti ihminen haluaa vakiintua, asettua aloilleen, koska elämässä muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa ja yksi kaunis päivä huomaa, että hups vaikka maailma on nähty, niin se tärkein elämästä uupuu - ketään ei ole vierellä, tai ainakaan ketään sellaista, jonka tuntisi hyvin.
Naiset haluavat miestä, joka ei etsi naista tai "naista". Nainen ei halua miestä joka etsii parisuhdetta. Kemiat löytyy seksin kautta jos löytyy. Tämä on todettu.
Ulkoisen hyväksynnän hakeminen muilta aikuisena on merkki heikosta itsetunnosta.
Aikuiset ihmiset ripustautuvat ja kerjäävät kehuja ja namupaloja toisiltaan kuin pienet sylikoirat. Säälittävää.
Lopettakaa asioiden haluaminen ja merkitysten etsiminen, niin elämästä tulee paljon onnellisempaa. Päästäkää irti. Tämä ei tarkoita välttämättä löysäilyä ja passiivisuutta, vaan parempaa läsnäoloa tässä hetkessä ja kykyä nauttia siitä mitä on annettu. Asioita alkaa tapahtua. Toimii niin ihmissuhteissa kuin työssäkin.
jassoo...
Ei ne kemiat seksin kautta löydy vaan ensin on se kemia, joka sitten vetää sinne sänkyyn harrastamaan sitä seksiä. Pitää olla sitä oikeaa vetovoimaa toiseen muutakin kuin vain hetkellistä seksin kautta tulevaa huumaa. Seksi voi olla hyvää, mutta kemia jää uupumaan ja suhteesta ei sen vuoksi tule mitään. Kemia on ihastumisesta/rakastumisesta johtuvaa kemiallista seksuaalista vetovoimaa, mutta ei koskaan pelkkää seksiä.
Eikö seksin hakeminen juuri ole sitä hyväksynnän hakemista, jonka perään täälläkin toitotetaan?
Kaikki tyrkyt ovat juuri niitä säälittäviä, jotka seksin avulla yrittävät täyttää sitä parisuhdetyhjiötään elämässään, kun eivät oikeasti kykene muuta tarjoamaan kuin seksiä.
Asioita saa haluta ja pitääkin haluta muuten elämästä tulee juuri niin irtonaista ja häilyvää, että se täyttyy pelkillä kuvitelmilla ja epärealistisilla haaveilulla ja häilyväisellä toiminalla.
Minä ainakin harrastan seksiä ihan vaan nautinnon takia. Sinusta en tiedä =)
Tiedät itsekin, vaikka et sitä halua myöntää, että ylenmääräinen haluaminen ja merkityksen etsiminen kaikesta on syypää sinunkin henkisiin ongelmiisi. Haluat että kaikki olisivat sellaisia kuin sinä. Vastauksistasi ja vastustuksestasi paistaa kateus ja katkeruus ihmisiä kohtaan, jotka ovat löytäneet vapauden jota sinäkin aina sisimässäsi olet etsinyt.
Sovitaan sitten niin, jos se sinua rauhoittaa. Minä taas harrastan seksiä mielummin rakkaan kanssa, jonka tunnen ja johon voin täydesti luottaa. En haluaisi sekstata vain nautinnon tähden jonkun tuntemattoman kanssa, mutta en silti tuomitse, jos joku niin haluaa tehdä.
En osaa olla kateellinen kenellekään kenenkään elämästä tai miten hän sitä elää, minulla on ihan täysi työ oman elämäni kanssa, että en kerkeä kadehtimaan ketään, eikä siihen ole mitään syytäkään.
En minä halua, että kaikki olisivat sellaisia kuin minä, en todellakaan. Minä olen vapaa, vapaampi kuin koskaan, mutta minulle vapaus ei ole seksuaalista vapautta harrastaa seksiä kaikkien vastaan tulevien kanssa tai hakea seksikontakteja, jotta elämä olisi nautinnollisempaa.
Minä en nyt ymmärrä miksi minun pitäisi ylenmääräisesti haluta tai hakea merkitystä elämääni? Ja mistä henkisistä ongelmista puhut tai mitä tarkoitat, en käsitä? Ei minulla ole mitään henkisiä ongelmia, eikä tarvetta löytää joka ainoaan asiaan selitystä tai etsiä sille merkitystä. Kaikelle vaan ei löydy ja siihen on tyytyminen. Elämällä olisi kuitenkin hyvä olla jonkunlainen suunta ja perusta mille se rakentuu. Haluaisin että minun elämäni rakentuisi pysyvälle rakkaudelle, josta saa voimaa. Pelkkä seksi ei anna sellaista pysyvyyttä ja rauhan tunnetta elämään vaikka nautintoa tuokin ja varmasti paljon ihmis kohtaamisia ja kontakteja.
Minä vaan nyt olen parisuhdeihminen, yhden miehen nainen, joka ei osaa jakaa itseään, mutta liekkö se sinulle sitten kummajainen, kuten minulle kaikille itseään jakavat, mene ja tiedä?
No aika moni nainenhan on parisuhdeihminen. Yhtä moni mies ei kuitenkaan ole sellainen, joka ei haluisi harrastella seksiä vähän vieraampienkin kanssa. Nuo miehet voivat kyllä olla parisuhdeihmisiä kunhan se oikea tyttö osuu kohdalle.
Pitäisi varmaan saada vähän enemmän prostituutiota tänne Suomeen, jotta hinnat laskisivat. Moni mies mielellään vaikka viikon päätteeksi kävisi tyhjäämässä pussinsa naisen luona, mutta ei nuo monen sadan egen kertahinnat paljon perusduunareita houkuttele. 50 - 100 euron hinta muutaman kymmenen minuutin työstä olisi jo aivan hemmetin hyvin, vertaa sitä sitten ihan mihin tahansa muuhun ammattiin.
En minäkään ole koskaan tuntemattoman kanssa harrastanut seksiä. Eikö se ole raiskaus? Vapaus ei ole minullekaan tässä tapauksessa seksuaalista vapautta harrastaa seksiä kaikkien vastaantulevien kanssa, vaikka yrität kovasti kääntää sen niin. Annat ymmärtää, että olet pettynyt karvaasti miehiin jossain vaiheessa elämääsi. Tiedoksi vaan että seksille löytyy omakin keskustelupalsta.
Minulla on korkeakoulutus, vakiduuni ja kiinnostuksenkohteita joista saan henkisesti paljon. Ne on itse hankittu. Rakkaus on sen verran epästabiili rakennelma, että en elämääni sen varaan pelkästään rakentaisi. Mieti mitä sinulle jää, jos se viedään sinulta. Oikeasti.
Kai nyt tuntemattoman kanssakin voi seksiä harrastaa. Jos sinä ja minä mennään sänkyyn, niin se on seksiä tuntemattoman kanssa, eikö?
No, vapaus merkitsee eri ihmisille eri asioita, joillekin se on tuo seksuaalinen vapaus, joka on tärkeää, joillekin jotain muuta,...ehkä jollekin miehelle se, että pääsee autotalliin tuunaamaan vanhaa autoromua ilman muijan jäkätystä tai poikien kanssa kalaan tai baariin oluelle?
En ole pettynyt yhteenkään mieheen, mutta itseeni ehkä olen,..ja olenkin.
En nyt halua mitään sen kummempaa seksikeskustelua, mutta yksinäisyydestä kun puhutaan, niin uskon seksittömyydenkin liittyvän siihen....jos se sinua kovasti kiusaa, niin annetaan aiheen olla.
Rakkaus, ..niin se on epästabiili rakennelma, mutta ilman sitä kukaan ei näytä toimeenkaan tulevan, se on vähän kuin ilma, jota hengitämme, vesi jota juomme ja ruoka, josta elimistömme saa ravintoa. Minkään varaan ei täällä elämässä voi pelkästään elämäänsä rakentaa, ei pelkkään seksiinkään, kun sen ihmisen seksuaaliviettikin vähenee ajan mittaan, mutta rakkaus voi silti säilyä, että paljonko sen seksin ja irtosuhteiden varaan voi sitten rakentaa, mieti sitä.
Mitä minulle jää, jos rakkaus viedään minulta....ei mitään,..ihminen on tyhjä kuori ilman rakkautta. Aina on silti mahdollista itse rakastaa vaikka ei vastarakkautta saisikaan ja se on stabiili juttu.
On hyvä että elämässäsi on kaikki hyvin.
Voi hellanduudelis lottamari hanki sinäkin elämä, niin huomaat etteivät kaikki ihmiset vaan sovi siihen omaan ahtaaseen muottiisi. Joillekin vaan tekee niin vaikeaa hyväksyä se, etteivät kaikki ole yhtä ahdasmielisiä ja rajoittuneita kuin itse. Usein se on vain kateutta siitä, että oma sisäinen ääni kehottaa elämään toisin. Uskallus ei vaan riitä.
Moni nainen ei halua miestä vaan SEKSIÄ miehen kanssa!
Kerroppa se kanssasisarillesi siellä kirkon neulontakerhossa, niin saatte oikein joukolla paheksuttavaa.
Ja se on yleensä narsisti itse, joka on ensimmäsenä toisia nimettelemässä ja tuomitsemassa.
Miksi pitäisi hankkia sellainen elämä kuin sinulla? Ei se istu kuin vähimpään osaan ihmisistä tuollainen kukasta kukkaan irtosuhteet meininki. Ehkä vähän aikaa se on kivaa ja tuottaa mielihyvää, kun saa ihailevia katseita, kehuja ja on toisten huomion alla ja sinusta kilpaillaan ja kaikki yrittävät saada sinut omakseen, mutta kiistämättä aika teinimäistä ja ei-aikuismaista ja minusta sori nyt vaan, niin aika itsekeskeistä ja narsistista.
Useimmitenhan nuo tuollaiset suhteet ovat kovin pinnallisia ja siinä tahtomattaankin tulee toisia käytettyä hyväksi, valehdeltua ja yritettyä peitellä todellista luonnettaan ja motivaatiotaan. Kaikki se oma toimimattomuus laitetaan haluun olla vapaa, itsenäinen, nähdä maailmaan ja olla riippumaton ja kenenkään käskyvallan alla, mutta todellisuudessa tuossa ei ole kysymys muusta kuin peloista, itsekkyydestä, kyllästymiseen taipuvaisesta luonteesta ja kypsymättömästä narsistisesta luonteesta.
Ei minulla ole ahdas muotti, enkä ketään halua ajaa mihinkään muottiin, mutta tunnustan myöskin tosiasiat ja sen, että naisten ajattelumaailma tähtää perheen perustamiseen, pysyvyyteen, kumppanuuteen, jossa pelkät vietit eivät ole viemässä vaan osataan elää myöskin sen parisuhteen rajojen sisäpuolella tuntematta oloaan ahtaaksi, rajoitetuksi ja vangituksi.
Elämä on parisuhteessakin vapautta, ehkä vielä vapaampaa ja antoisampaa kuin yksinäisyyden ahdasmielisessä vankilassa....mietippä sinäkin siellä Martti kerhossasi sitä.
Se koira älähtää...kuten sanoin yleensä ne nimitykset joilla muita haukutaan kuvaavat enemmän nimitelijää itseään. Puheistasi kuultaa naivius ja kokemattomuus sekä vahva halu luokitella ihmiset tiettyyn normiin.
Et taida tietää elämästä vielä mitään, kun luulet kaikkien naisten olevan smanlaisia kuin sinä. En ole yksinäinen lainkaan, minulla on laaja ystäväpiiri ja useita rakastavia ihmissuhteita, sellaisten ihmisten kanssa jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.
Hehe enpä taida tämän enempää mielipiteitäsi miettiä ja mikä on "martti kerho" sain ainakin päivän naurut.
Olen lähdössä hyväntekeväisyystyöhön taas ulkomaille, suosittelen avartavana kokemuksena sinullekkin. Ennenkuin alat nimittelemään muita itsekkäiksi.
Btw kerron paikalliselle neulontakerholle sinulta terveisiä...still laughing :D
En hauku ketään, jos nyt ensin selvitetään tämä puoli. Minusta on muutenkin lapsellista ja mautonta puhua kuin kakarat jostain haukkumisesta. Sanon nyt vaan mielipiteeni, josta sinun ei sen liiemmin tarvitse välittää.
Käsität väärin. En halua luokitella ketään mihinkään. Minusta kaikki luokittelu on rasismia, kuten esim. elitismi.
Tiedän elämästä yhtä sun toista, mutta kuten sanoit kukin elää tavallaan ja olen nähnyt niitä tapoja useampia ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.
Älä mieti, parempi niin. Elä juuri niin kuin parhaaksi näet. Ei sinun tarvitse todellakaan tehdä tiliä muille, eikä varsinkaan minulle, en ole kiinnostunut.
No. kerroppa neulonta Marteille terveisiä lottamarilta. Minä tästä, jos alkaa aurinko paistamaan lähden moottoripöyrällä katselemaan maalaismaisemia ja käyn "esson" baarissa juomassa kupillisen kahvia.
Hyvää sunnuntaita sinulle :)
Tekisiköhän Lottamarin jo mieli seksiä, mutta hän ei voi harrastaa sitä sellaisen miehen kanssa, josta ei tykkää tosi paljon muutenkin. Hän voi olla katkera, ettei sopivaa miestä tunnu löytyvän mistään. Tällaisessa tilanteessa voi muiden vapaamielisempi iloittelu tuntua ahdistavalta. Muut saavat nauttia, mutta hän ei.
Se on totta, että useat naiset haluavat seksiä vain miehensä kanssa. Oli se mies sitten aviomies tai vain seurustelukumppani. On kuitenkin niitäkin naisia, jotka pystyvät "miehisempäänkin" ajattelumalliin, eli harrastamaan seksiä pelkästään seksinä - pitämään hauskaa toisen sukupuolen edustajan kanssa tunteita siihen sen kummemmin sotkematta. Tiedän, että ulkopuolisesta sellainen voi vaikuttaa paheksuttavalta, mutta kun oikein asiaa miettii, mitä se on itseltä pois?
Olet oikeassa. Ei keneltäkään pois se miten kukin elämäänsä elää. Olen löytänyt elämäni miehen, oikean helmen, enkä voisi kuvitellakaan seksiä kenenkään muun kuin hänen kanssaan, joka on parasta mitä olen kokenut :)
en paheksu, jos joku "pitää hauskaa" eli paneskelee kaiken mikä liikkuu kanssa, mutta minulle sellainen ei tosiaan sovi, enkä edes ole mikään marttyyri tai tiukka pipo ja voisin jopa jonkun kivan kanssa mennäkin, jos olisin vapaa, mutta varattuna rakastuneena ei haluja sellaiseen tietty ole.
No se nyt riippuu ihan päivästä esiinnytkö täällä varattuna vai vapaana :D
Tuo on liioiteltua, ettäkö joku panisi kaiken liikkuvan kanssa. Eiköhän miehille kelpaa siihen ihan kuule ihmisnainen, jonka lisäksi täytyy olla tietyt kriteerit ylittävä. Kriteerinsä kullakin toki.
Sano mr. Dildolle terkkuja multa ;)
Niin, tiedä niistä kriteereistä, kun nekin vähän riippuu päivästä esiinnytkö vaativana vai vaatimattomana kriteeriesi kanssa :D
Voipi olla liioiteltua, mutta voipi olla ettei ole, ehkä monelle miehelle nainen kuin nainen kelpaa, kun pelkästä seksistä ja panosta on kiinni. Ehkä silloin ei niitä kriteerejä niin tarvita, kun on kysymys vaan kertakäyttöseksi panosta.
En omista dildoa, enkä tarvitse sellaista, on onneksi sellainen olemassa kuin mies :)
No okei, sovitaan sitten, että sulla on oikeesti mies ;) En halua kiusata sua enää enempää tästä aiheesta. Tiedän kyllä, että monelle naiselle se elämänkumppanin löytäminen on niin tärkeää.
Aijai ku Lottamari taas käyttää halventavia nimityksiä satunnaisesta seksistä. Vai että oikein kertakäyttöseksi pano ....:)
Ainoastaan sellasen miehen kanssa vois harkita pelkkää seksiä, joka olisi HYVÄ rakastaja!!!! Monet on huooooonoja, eikä edes tiedä että naisen orgasmi tulee klitoriksesta eikä vaginasta!!!! Todellakaan ei kiinnosta seksi huonojen kanssa. Ja baareistahan ei ikinä tiedä, minkä sian saa säkissä. Ennemmin ottaa dildon käyttöön!
Toisekseen halveksin hieman irtosuhteen harrastelijoita. Kukapa lopulta haluaa kumppanikseen miestä / naista, jolla on ollut kymmeniä tai satoja seksikumppaneita??????????????? Hyi yök!
Mutta toisaalta taas ne, joilla ei ole ollut irtosuhteita kymmeniä, tai satoja, eivät osaa tyydyttää naista. Kokematonhan ei eräillekään tällä palstalla kirjoitteleville kelpaa juuri tämän takia.
Selvitetäänpä nyt se, että rasismi tarkoittaa rotusyrjintää. Uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen, iän, tai minkään muun, kuin rodun perusteella tapahtunut syrjintä, ei ole rasismia. Itse asiassa sana rasismi, joka tulee sanasta racism (race = rotu, ism = ismi), tarkoittaa rotuismia, eli rotuoppia, joka tarkoittaa ihmisten erilaista kohtelua rodun perusteella. Toisin sanoen myös se, että kaupan kassa on yhtä hymyä ja mielin kielin, kun ostoksiaan on maksamassa musta mies, jonka jälkeen naama kantasuomalaisten asiakkaiden kohdalla on "ei voi vähempää kiinnostaa" -lukemilla, eikä palvelu enää ole yhtä kohteliasta, on rasismia.
Myöskään uskontojen kritisoiminen ei ole rasismia, vaikka uskontojen edustajat olisivatkin arabeja. Uskontohan ei ole rotu, kuten ei ole elitismikään. Rasismi on siis aina rodullinen juttu.
Mitä, mihin tämä tietoisku nyt liittyi?
Elitismi on mielestäni syrjintää, sillä se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Rasismi on syrjintää oli sen taustana sitten rotu, uskonto, arvo, tai ammatti...minusta sillä nyt paljon väliä ole. Rasismin samoin kaiken syrjinnän takana on moraalittomuus, jota voidaan harjoittaa sekä muka sivistyneellä ja sivistymättömällä tavalla.
Kritisoiminen ja rasismi eivät olekaan samaa tarkoittava asia. Kritisoida voi, mutta syrjiä ei.
En tiedä mihin Invisible boy:n tietoisku liittyi, mutta näemmä se ei mennyt sulle perille. Rasismi siis on syrjintää vain ja ainoastaan rodun perusteella. Sä käytät näitä termejä kuten rasismi ja narsismi varsin huolettomasti. Ei siinä tietenkään mitään, mutta nyt sua on ojennettu, joten parannahan tapas tyttö!!
Niin, siis syrjintäähän rasismi on, mutta vain rotuun perustuvaa sellaista. Kaikesta muusta syrjinnästä voikin käyttää sitten niinkin omaperäistä sanaa, kuin... syrjintä. Ei siis ole ikärasismia, eli ikärotusyrjintää, vaan ikäsyrjintää.
Kritisoimisen ongelma on siinä, että tiettyjä asioita ei voi asiallisestikaan kritisoida ilman, että vedetään se rasismi -kortti esiin. Erittäin hyvänä esimerkkinä tuo islam. Jos kritisoi vaikka maaliskuussa Suomessa salaisen puheen pitäneen Anjem Choudaryn vihapuheita, saakin itse kuulla olevansa suvaitsematon kiihkoilija ja rasisti. Sillä ei tunnu olevan minkäänlaista painoarvoa, että Choudary yllytti Suomessa asuvia kurdeja terrorismiin ja sanoi, että muslimin täytyy vihata kaikkea ei-islamilaista. Sama hemmo kehottaa vielä muslimeja elämään sosiaalituilla, koska se on nähtävä jizya-verona, joka ei-muslimien kuuluu maksaa muslimeille. Enhän minä valita, mutta kyrsiihän se vähän.
Hulda Huoleton kun olen, niin käytän huoletonna näitä termejä. Kuka se tiukkapipo täällä taas olikaan :)
No, jos narsismi on tervettä ja samaan aikaan epätervettä, niin yhtä hyvin rasismi ja syrjintä voivat olla samansuuntaisesti samaa käsitettä käsittäviä termejä, eikö?
Voisitko harkita tutustumista mieheen jonka mielessä ei ole ensimmäsenä seksi?
Voisimmeko esim. tavata kahvikupin äärellä ja jutella asioista, sellaisista asioista
jotka meitä molempia kiinnostaa.