Vihne avasi vapaan palstan keskusteluun synnistä ilman Augsburgin tunnustuksen raskasta köliä.
Tämä on hyvä ajatus, vapaa keskustelu.
Tässä ketjussa annan joitain näytteitä Philip Melanchtonin vuonna 1531 kirjoittamasta Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta, joka selittää laajemmin Augsburgin tunnustuksen kohtia.
Augsburgin tunnustuksen puolustus kuuluu Suomen ev.lut. kirkon tunnustuskirjojen joukkoon.,
Kohta perisynnistä on melko pitkä ja ammattilaisille tarkoitettuna vaikeatajuinen. En sitä tänne rupea kopsaamaan, kiinnostuneet voivat lukea koko tekstin suomeksi
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/II.html
Tämä on hyvä ajatus, vapaa keskustelu.
Tässä ketjussa annan joitain näytteitä Philip Melanchtonin vuonna 1531 kirjoittamasta Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta, joka selittää laajemmin Augsburgin tunnustuksen kohtia.
Augsburgin tunnustuksen puolustus kuuluu Suomen ev.lut. kirkon tunnustuskirjojen joukkoon.,
Kohta perisynnistä on melko pitkä ja ammattilaisille tarkoitettuna vaikeatajuinen. En sitä tänne rupea kopsaamaan, kiinnostuneet voivat lukea koko tekstin suomeksi
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/II.html
Vastaukset 26
Vanhimmat
Melanchton kirjoittaa Peristynti kohdan lopussa aikansa mahtavimmalle ruhtinaalle, Kaarle V Suuri Espanjalaiselle näin:
Oletamme, että yllä sanottu riittää Keisarilliselle Majesteetille vastaukseksi niihin lapsellisiin ja mauttomiin saivarteluihin, joita vastustajat ovat vääristellen esittäneet syytöksiksi tätä meidän uskonkohtaamme vastaan.
Olemme vakuuttuneita siitä, että meidän käsityksemme on oikea ja Kristuksen katolisen kirkon mukainen. Jos kuitenkin vastapuolelta tahdotaan palata tätä kiistakysymystä käsittelemään, meidän puoleltamme nousee kyllä sellaisia miehiä, jotka vastaavat heille ja puoltavat totuutta.
Sillä tässä kysymyksessä vastustajat suurelta osalta eivät käsitä, mitä puhuvat. Heidän väitteensä ovat usein ristiriitaisia, eivätkä he kykene dialektiikan kannalta oikein esittämään perisynnin muodollista puolta eivätkä sitä, mitä he sanovat puutoksiksi.
Emme ole kuitenkaan tässä yhteydessä tahtoneet turhan perusteellisesti paneutua heidän kiistakysymyksiinsä. Olemme tyytyneet vain tutuin ja selkein sanoin selostamaan pyhien isien käsitystä, johon mekin yhdymme.
Uskonpuhdistajat korostavat jatkuvasti, etteivät he ole tuomassa mitään uusia Hengen ilmoituksia ja opetuksia, vaan tahtovat tutuin ja selkein sanoin selostaa pyhien isien käsitystä.
Tämä on suomi24 Augsburgin arvostelijoilta täysin hukassa.
He eivät ymmärrä, että tässä on kyse Kristuksen katolisen eli yhteisen, koko maailmanlaajan kirkon kannalta peruspilareista.
He luulottelevat itse ymmärtävänsä asiat paremmin kuin Kristuksen kirkon pyhät isät ja opettajat, ja pilkkaavat häpeämättömästi asioita, joista eivät rahtuakaan ymmärrä todellisuudessa.
He eivät ymmärrä, että asettumalla Augsburgin tunnustuksen ulkopuolelle, he ovat vaarassa asettua Kristuksen maailmanlaajan kirkon ulkopuolelle omiin hörhöläisiin harhaoppeihinsa.
Ja näin on tapahtunut.
ANTAA PALAA SIIS!
Muutamat nimittäin selittävät, ettei perisynti ole mikään ihmisluonnon vika eikä turmelus, vaan ainoastaan orjuutta ja kuolevaisuutta, jota ihmiset saavat Aadamin jälkeläisinä kestää ilman mitään omaa syytään, toisen henkilön syynalaisuuden tähden.
He lisäävät tähän vielä, ettei ketään tuomita iankaikkiseen kuolemaan perisynnin tähden.
Syntyyhän orjattaresta orjia, ja nämä saavat kestää tämän yhteiskunnallisen asemansa ilman mitään omassa luonnossaan olevaa vikaa, äitinsä kovan osan tähden.
Ilmaistaksemme nyt, ettei tämä epäkristillinen käsitys meitä tyydytä, olemme käyttäneet sanoja "paha himo", parhaassa tarkoituksessa sanoneet perisyntiä taudiksi ja esittäneet, että ihmisluonto on syntymästä asti kokonaan synnin turmelema.
Me emme kuitenkaan maininneet ainoastaan pahaa himoa.
Sanoimme, että ihmiseltä myös puuttuu jumalanpelko ja usko.
Näin me teimme seuraavassa tarkoituksessa. Myös skolastisilla opettajilla on pinnallinen käsitys perisynnistä, kun he eivät riittävästi ymmärrä isiltä saamaansa perisynnin määritelmää. He puhuvat synnin taulasta sanoen sitä ruumiilliseksi ominaisuudeksi, ja lapsellisia kun ovat, he kysyivät, onko tämä ominaisuus saatu omenan aiheuttamasta tartunnasta vai käärmeen henkäyksestä ja paheneeko vaiva lääkkeistä. Tämäntapaisten kysymysten alle he ovat peittäneet itse pääasian.
Melanchton torjuu paavin toimesta laadittua Augsburgin tunnustuksen kumoamista, jonka kirjoittamiseen osallistui monia "skolastikoiksi" kutsuttuja teologeja.
Niinpä he perisynnistä puhuessaan jättävät mainitsematta ihmisluonnon pahimmat viat:
ettei tunneta Jumalaa,
että halveksitaan Jumalaa,
ei pelätä Jumalaa,
ei luoteta Jumalaan,
vihataan Jumalan tuomiota,
paetaan, kun hän tuomitsee,
ollaan vihoissaan Jumalalle,
ei uskalleta toivoa Jumalan armoa,
perustetaan luottamus siihen, mitä käsillä on jne.
Näitä tauteja, jotka kaikkein eniten ovat Jumalan lain vastaisia, skolastikot eivät huomaa. Päinvastoin he saman tien katsovat, että ihmisluonnossa on tallella sen alkuperäinen voima rakastaa Jumalaa yli kaiken ja täyttää Jumalan käskyjä niin, että niiden syvin sisältö toteutuu.
He eivät huomaa, kuinka ristiriitainen heidän esityksensä on. Jos näet ihminen kykenee rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja täyttämään Jumalan käskyt, eikö hänessä silloin yhä ole alkuvanhurskaus?
Mutta jos ihmisluonnolla on niin vahvat voimat, että ihminen omassa varassaan voi rakastaa Jumalaa yli kaiken, niin kuin skolastikot rohkenevat vakuuttaa, mitä sitten on perisynti?
Mihin sitten tarvitaan Kristuksen armoa, jos me voimme tulla vanhurskaiksi omassa varassamme? Mihin tarvitaan Pyhää Henkeä, jos ihmisvoimat itsessään riittävät Jumalan rakastamiseen yli kaiken ja Jumalan käskyjen täyttämiseen?
Ihmisluonnon lievemmät taudit he kyllä huomaavat, mutta eivät pahempia tauteja, joista kuitenkin Raamattu kaikkialla varoittaa ja joita profeetat yhtenään valittavat. Niitä ovat lihallinen suruttomuus, Jumalan halveksiminen, Jumalaan kohdistuva viha ja muut sen kaltaiset viat, jotka ovat meissä synnynnäisiä..
Kas tässä syy, miksi perisyntiä määritellessämme mainitsimme myös pahan himon ja torjuimme sen, että ihmisellä luonnollisten voimiensa puolesta olisi kyky pelätä Jumalaa ja luottaa häneen.
Tahdoimme näet viitata siihen, että perisyntiin sisältyvät myös seuraavat sairaudet:
Jumalan tuntemuksen puute,
Jumalan halveksiminen,
jumalanpelon ja Jumalaan luottamisen puuttuminen sekä
kykenemättömyys rakastaa Jumalaa.
Nämä ovat ihmisluonnon suurimmat viat, ja ne suuntautuvat aivan erityisesti kymmenen käskyn ensimmäistä taulua vastaan.
Mitään uutta emme ole tässä sanoneet. Oikein ymmärrettynä vanha määritelmä sanoo aivan saman asian väittäessään, että perisynti on alkuvanhurskauden puuttumista.
SYTYTTÄÄKÖ VIELÄKÄÄN?
Näetkö, miten syvältä uskonpuhdistuksen isät luotaavat ihmissydäntä.
Ei tässä ole kyse seksilehtien vilkuilusta, tupakan poltosta salaa äidiltä, kaupasta näpistelystä ja muusta tekosynnistä, jota pikkuvauva ei osaa tehdä.
Uskonpuhdistajat toistavat Kristuksen kirkon opetuksen - ihminen on luonnostaan kykenemätön rakastamaan Jumalaa.
Tässä on kyse aivan muusta kuin mällin ostamisesta Ruotsin laivalta.
Meissä on synnynnäinen VIHA JUMALAN PYHÄÄ TAHTOA KOHTAAN
Olemme synnynnäisesti Jumalan vihollisia luonnoltamme.
Ehkä sinulla on se "alkuvanhurskaus" josta Melanchton puhuu. Olit siis lapsesta asti Jumalan ystävä.
Skolastikot käyvät tässä kiistaa muodollisista kysymyksistä, mutta eivät selitä, mitä alkuvanhurskaus on.
Edelleen on huomattava, ettei vanhurskaus Raamatussa rajoitu vain kymmenen käskyn toiseen tauluun, vaan siihen kuuluu myös ensimmäinen taulu, joka käskee jumalanpelkoon, uskoon ja rakastamaan Jumalaa.
Näin ollen alkuvanhurskauteen ei ollut määrä sisältyä vain ruumiin ominaisuuksien sopusuhtainen kokonaisuus, vaan myös nämä lahjat: varma tieto Jumalasta, jumalanpelko ja luottamus Jumalaan tai ainakin vilpitön kyky saavuttaa nämä.
Tästä on Raamattu todisteena, se kun sanoo, (1 Moos. 1:26, 27) että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja hänen kaltaisekseen.
Mitä tämä muuta on kuin että ihmiseen oli pantu sellaisen viisauden ja vanhurskauden kuva, hänen viisautensa käsitti Jumalan ja että Jumala heijastui hänen vanhurskaudessaan. Ihmiselle oli toisin sanoen annettu nämä lahjat: Jumalan tuntemus ja jumalanpelko, luottamus Jumalaan jne.
Tällä tavoin nimittäin selittävät Jumalan kaltaisuuden Irenaeus ja Ambrosius.
Jälkimmäinen puhuu paljonkin tähän suuntaan, mm. seuraavasti: "Ei siis ole Jumalan kaltainen se sielu, jossa Jumala ei alati ole." Myös Paavali Efesolais- (Ef. 5:9) ja Kolossalaiskirjeissään (Kol. 3:10) osoittaa, että Jumalan kuva tarkoittaa Jumalan tuntemusta, vanhurskautta ja totuutta.
Lombarduskin sanoo rohkeasti, että alkuvanhurskaus on Jumalan kaltaisuutta, jonka Jumala on pannut ihmiseen.
Me lainaamme vanhojen opettajien sanoja, jotka käyvät täysin yksiin sen kanssa, miten Augustinus Jumalan kuvaa tulkitsee.
Olemme lausuneet nuo puutteet, ettei langennut ihminen voi uskoa Jumalaan eikä pelätä ja rakastaa häntä.
Samoin olemme sanoneet, että ihmisessä on paha himo, joka vastoin Jumalan sanaa kääntyy siihen, mikä on lihallista, toisin sanoen ei etsi ainoastaan ruumiillisia nautintoja, vaan myös lihallista viisautta ja vanhurskautta ja luottaa näihin saavutuksiin halveksien Jumalaa.
Eivätkä vain vanhan ajan opettajat, vaan uudemmatkin, sikäli kuin heillä on järkeä päässä, opeta, että juuri nämä kaksi asiaa yhdessä ovat perisynti: nuo esittämäni puutteet sekä paha himo.
Perisynnin tuntemus on aivan välttämätön asia.
Eihän ole mahdollista käsittää Kristuksen armon suuruutta, jollei ole opittu tuntemaan meidän tautejamme.
Koko ihmisvanhurskaus on pelkkää teeskentelyä Jumalan edessä, jollemme ole oivaltaneet, että sydän on luonnostaan vailla rakkautta Jumalaan,
jumalanpelkoa ja luottamusta Jumalaan.
Siitä syystä profeettakin sanoo: (Jer. 31:19) "Päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni", ja taas: (Ps. 116:11) "Minä sanoin hädässäni: Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita", toisin sanoen, ei kellään ole oikeaa käsitystä Jumalasta.
Perisyntiin, toisin sanoen syntiin, jota ei tehdä, vaan joka Aadamin lankeemuksen jälkeen siirtyy syntymän kautta jokaiseen ihmiseen, kuuluu kaksi asiaa:
a. perisyyllisyys (culpa hereditaria), toisin sanoen Aadamin yhden ainoan synnin syyllisyys, jonka Jumala lukee kaikille ihmisille syyksi (Room. 5:18 - 19);
b. periturmelus (corruptio humanae naturae hereditaria), joka seurauksena siitä, että Aadamin syyllisyys luetaan ihmisille syyksi, luonnollisen polveutumisen välityksellä siirtyy langenneilta vanhemmilta kaikkiin jälkeläisiin (Ps. 51:7; Joh. 3:6).
Sana ‘liha’ merkitsee Joh. 3:6 sellaisen ihmisen tilaa, joka on Jumalan valtakunnan ulkopuolella ja jonka on synnyttävä uudesti, jos hän tahtoo tulla Jumalan valtakuntaan (Joh. 3:3 - 5; Room. 8:7).
Kaikki ihmiset ovat lihaa syntyessään.
Perisyntiä vastaan ihmiset ovat aivan erikoisesti esittäneet vastaväitteitä.
Pelagiolaiset, socinolaiset, arminiolaiset ja uudemmat teologit väittävät, että ihmiselle voidaan lukea synniksi vain se, mitä hän itse on tehnyt.
Meidän täytyy tosin myöntää, että ihmisen tunne sen sokeuden johdosta, minkä vallassa me olemme (Ef. 4:18), nousee suorastaan kapinaan perisynnin tosiasiaa vastaan. Se ei kuitenkaan vähimmässäkään määrässä muuta miksikään perisyyllisyyden tosiasiaa, jota Raamattu opettaa (Room. 5:18 - 19).
Raamatun oppi on seuraava: Yhden ainoan ihmisen synnin kautta tuli kadotustuomio kaikkien ihmisten osaksi.
Osoituksena siitä, että Aadamin synti luetaan kaikkien syyksi, on pidettävä myös periturmelusta (corruptio hereditaria), jonka vallassa Aadamin lankeemuksen jälkeen ovat kaikki ihmiset, jotka luonnollisella tavalla sikiävät ja syntyvät.
Raamattu myös rinnastaa toisiinsa Aadamin synnin syyksi lukemisen ja Kristuksen vanhurskauden lukemisen koko ihmiskunnalle (Room. 5:18 - 19).
Sen, joka torjuu Aadamin synnin syyksilukemisen, täytyy myös torjua Kristuksen vanhurskauden lukeminen ja näin hyljätä evankeliumin ydin !!!
Mitä perisyyllisyyden todistamiseen tulee, lienee tässä paikallaan palauttaa mieleen eräitä asioita.
Osoitukseksi siitä, että Aadamin synnin syyksi lukeminen on oikeamielistä, viitataan tavallisesti siihen tosiseikkaan, että Aadam oli koko ihmiskunnan sekä siveellinen että fyysinen päämies ja että sen vuoksi yksi ainoa Aadamin tekemä syntinen teko syystä luetaan kaikkien hänen jälkeläistensä syyksi (Quenst., Syst. I, 995).
Sitä vastaan voidaan esittää kysymys, onko oikein, että poika joutuu kärsimään isänsä pahan teon tähden (Hes. 18:20). Tähän voitaisiin vastata, että Jumala on varmasti ennalta nähnyt, että kaikki ihmiset vastaavissa oloissa olisivat toimineet Aadamin tavoin. Mutta loppujen lopuksi ei mikään apologetiikka tässä edistä asiaa hiukkaakaan. Meidän on pitäydyttävä Raamatun oppiin, että Jumala kerta kaikkiaan tuomarina, ylimmän tuomarinvaltansa nojalla, rankaisee myös Aadamin jälkeläisiä siitä rikkomuksesta, että tämä on loukannut hänen jumalallista majesteettiaan.
Se tosiasia, että Jumala lukee kaikille ihmisille syyksi Aadamin synnin, kuuluu niihin asioihin, joista meillä on Raamatun selvä todistus ja joita vastaan argumentoiminen on turhaa, mieletöntä ja jumalatonta.
Jumalan vanhurskautta ei saa mitata inhimillisen mittapuun mukaan. Samalla ei pidä kuitenkaan unohtaa evankeliumin oppia, että nimittäin Jumala on armossaan Kristuksen vanhurskauden tähden julistanut kaikki ihmiset vapaiksi ja vanhurskaiksi (Room. 5:12 - 21). »Sen minkä Aadam ja Eeva kuoleman kautta menettivät, sen olet sinä, Jeesus, elämäsi ja kärsimyksesi kautta lahjoittanut», veisataan virressä.
Periturmeluksen kohdalla erehtyvät:
a. kaikki, jotka kieltävät kokonaan periturmeluksen väittäen, ettei synti siirry vanhemmista lapsiin luonnollisen polveutumisen, vaan huonon esimerkin kautta (vastoin Joh. 3:6);
b. kaikki, jotka tosin myöntävät periturmeluksen, mutta kieltävät sen, että se on synti, koska synnin muka aina täytyy syntyä harkinnan, itsenäisen ratkaisun jne. kautta (vastoin Ef. 2:3);
c. kaikki, jotka kaventavat periturmelusta, kuten tekevät semipelagiolaiset, arminiolaiset ja synergistit kaikkina aikoina, he kun eivät pidä ihmistä lankeemuksen jälkeen synteihinsä kuolleena (Ef. 2:1 - 5), vaan eri asteita edustaen ja eri nimityksiä käyttäen sanovat hänen olevan hengellisesti niin kykenevän, ettei pelastuksen saavuttaminen riipu ainoastaan Jumalan armosta Kristuksen tähden, vaan myös ihmisen myötävaikutuksesta.
Aina milloin on kysymys periturmeluksen kaventamisesta, tapahtuipa se karkeaan roomalais-arminiolaiseen tai hienompaan, jopa mitä hienoimpaan synergistiseen tapaan, mikä on hiipinyt luterilaiseen kirkkoonkin, hylätään johdonmukaisesti SOLA GRATIA -periaate ja näin koko kristinopin syvin olemus.
Luonnollinen eli liha-ihminen, toisin sanoen ihminen sellaisena kuin hän syntiinlankeemuksen jälkeen luonnostaan on, käsittää vielä jossakin määrin luonnollisia, maallista elämää koskevia asioita, mutta on täysin kykenemätön pääsemään totuuden perille siinä, mikä koskee Jumalan armon ja pelastuksen saavuttamista.
Evankeliumia, joka syntiinlankeemuksen jälkeen on ainoa pelastus, hän sokeudessaan pitää hullutuksena (1. Kor. 2:14), mutta lakia sen sijaan luonnollisena pelastuksen tienä, vaikka juuri laki julistaa hänelle Jumalan vihaa ja kadotusta (Gal. 3:10 ss.).
Siksi Raamattu lausuu kaikista luonnollisista ihmisistä sen todistuksen, että heidän järkensä on hengellisissä asioissa täysin sokea (Ef. 4:18; 5:8; Jes. 9:1; 60:2; Gal. 3:3 jne.).
Millään inhimillisellä koulutuksella ja taidolla ei voida saada korjatuksi tätä täydellistä ymmärryksen puutetta, niinkuin Raamattu myös selvästi todistaa (1. Kor. 2:6 - 9; Kol. 2:8).
Aamen sumerin ja tyhmelinin tuomille perisyntiopetuksille.
Kiitos vanhoista kirkkoisistä, kiitos Lutherista!
Kiitos kunnia ja ylistys Jumalalle, joka on antanut Sanan säilyä meidänkin aikaan asti!
Skolastikot vesittävät siis kummankin asian, sekä synnin että rangaistuksen, opettaessaan, että ihminen voi omin voimin täyttää Jumalan käskyt.
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa esitetään kuitenkin alkusynnin eli perisynnin tähden annettu rangaistus aivan toisin.
Siellä ei ihmisluontoa ainoastaan tuomita kuoleman ja ruumiillisten onnettomuuksien alaiseksi, vaan myös Perkeleen valtapiiriin kuuluvaksi.
Lausutaanhan siellä tuo hirvittävä sana: (1 Moos. 3:15) "Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille".
Puutos ja paha himo ovat rangaistuksia ja syntejä; kuolema ja ruumiilliset onnettomuudet sekä Perkeleen hirmuvalta ovat varsinaisia rangaistuksia.
Ihmisluonto on nimittäin annettu orjuuteen, ja Perkele pitää sitä vankinaan. Hän sokaisee ihmisen ja johtaa hänet jumalattomiin kuvitelmiin ja harhoihin ja viettelee hänet kaikenlaisiin synteihin.
Aivan niin kuin Perkelettä ei voida voittaa ilman Kristuksen apua, emme myöskään voi omin voimin vapautua tuosta orjuudesta. Maailmanhistoriakin on osoituksena siitä, kuinka mahtava on Perkeleen valtakunta.
Maailma on täynnä Jumalaan kohdistuvaa herjaa ja jumalattomia harhakäsityksiä, ja näihin kahleisiin kytkettyinä Perkele pitää niitä, jotka ovat viisaita ja hurskaita maailman silmissä.
Muissa ilmenee sitten karkeampia paheita.
Nyt on Kristus annettu meille poistamaan nämä synnit ja rangaistukset ja hävittämään Perkeleen vallan, synnin ja kuoleman. Kristuksen hyviä tekoja emme voi kuitenkaan tuntea, jollemme käsitä onnetonta tilaamme.
Siitä syystä meikäläiset saarnaajat ovat näitä asioita uutterasti opettaneet. Siinä he eivät ole esittäneet mitään uutta, vaan ainoastaan tuoneet julki Pyhää Raamattua ja pyhien isien mielipiteitä.
että niin Philip
koko teksti on siis luettavissa
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/II.html
""""Sen, joka torjuu Aadamin synnin syyksilukemisen, täytyy myös torjua Kristuksen vanhurskauden lukeminen ja näin hyljätä evankeliumin ydin !!! """"
MILLÄ PERUSTEELLA??? TÄYSIN VÄÄRIN!
"""b. kaikki, jotka tosin myöntävät periturmeluksen, mutta kieltävät sen, että se on synti, koska synnin muka aina täytyy syntyä harkinnan, itsenäisen ratkaisun jne. kautta (vastoin Ef. 2:3); """"
KAS KUN EI SAMA LUKU SOVI ALUSTA TÄHÄN??? EI TIETENKÄÄ, KOSKA SE KUMOAA KOKO PERISYNNIN!!!!
1 Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2 joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
3 joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
4 mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut-
KUINKAS SE RIKOKSIIN JA SYNTEIHIN KUOLEMINEN VOI JO VALMIIKSI "KUOLLEENA" SYNTYNEELLE TAPAHTUA???
Mysteeriseksi tosiaan menee kun ei pitäydytä raamatun sanassa!!!
KUINKA NIIN SAARA ? , KYOLLÄ SE ON EDELLEEN SAMAKYSYMYS
MIKSEI ,AADAMI USKONUT KUN HÄNELLÄ TULI TAI EEVAN MYÖTÄ
NIIN SE KYSYMYS OLI VARSIN YKSINKERTAINEN ,JA SEN ESITTI
SAA TA NA ,,JA KUULUI NÄIN "ONKO JUMALA TODELA SANOUT "
NIIN ETETTE SAA SYÖDÄ MISTÄÄN PARATIISIN PUUSTA ?
'Se sai Eevan lauamaan , kyllä me saamme syödä muista puista paratiisissa ,
mutta emme siitä puusta jossa sinä olet . Eli tässä on näyvissä se seikka
josta olen puhunut ennenkin , . Toiseksi kun asiaa on aloitettu selvittämään
Julala katsoi sen syntiin Langeemukseksi syystä siitä että he meinasi liittyä
saa ta naan , ja sitä kautta tähän ovelaan ja pahaan synnintekijään sitten
kuin Jumala ajatteli , ellei hän nyt tatä korjaa tästä ei hyvää seuraa ..
Eli Jumala on silloin ymmärtänyt että tottelemattomuus siinä asiasaa on
on verrattavissa kavaluuteen ja kelvottomuuteen , ja ennen kaikkea siihen
että Jumala on ajatellut tämän menevän siinä asiassa niin pitkälle että se
olisi kapinahenki , joka olisi nujerretta kerralla ,, Armo tässä asiassa
oli se että he ei kuollut ruumiillisesti , vaikka olivat kuolleet Hegellisesti
kaikki toimen piteet tähtäs siihen , että Jumala Rakkaudessa hoiti
kuitenkin asiat kuntoon .
Kaikki mitä sumeri olet kopsannut sopii paatuneeseen syntiseen, m utta ei pieneen lapseen.
Henkilö, joka tuntee näöltä äitinsä ja tietää miltä rintamaito maistuu ei ole pystyny osoittamaan millään tavalla vastenmielisyyttään tai kapinallisuuttaan Luojaansa kohtaan.
Siis vauvaiän ja paatumuksentilan välillä täytyy tapahtua jotakin, jonka käärme saa aikaan ihan samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla. Sikäli se ei ole keksinyt mitään uutta.
Tarkoitukseni ei ole täällä ryhtyä teologisiin väittelyihin perisynnistä. Vaan koska asia nousi esille keskusteluissa, halusin muistuttaa missä ja mitä meidän useimpien hengellinen kori, Suomen evankelis-luterilainen kirkko asiasta opettaa.
Hengellinen kori... Hmmm. Tarkoitin kotia