Olen nelikymppinen mies ja aina viihtynyt paremmin yksin. Muiden kanssa jutellessani minua alkaa rasittamaan samat yksinkertaiset sosiaalisia tapoja noudattavat repliikit, miesten kanssa tylsät "röhönauru" aiheet ja miestoveruuden vahvistusreplat ja naisten kanssa taas tympeän typerät naisellisuutta ja naismaista höperyyttä ja typeryyttä vahvistavat repliikit.
Nuorempana luulin että kaikilla pitäisi olla kavereita mutta minusta tuntui aina tympeältä lähteä kavereita "kerjäämään" ovelta ovelle. Se tuntui tympeältä ja typerältä. Mutta silloin en tiennyt vielä että sellaiselta saa tuntua. Siksi yritin aina lähteä kavereita katsomaan kun luulin että noinhan ne normi tyypit toimivat...
Vasta myöhemmin ymmärsin että maailma tarvitsee oman polkunsa kulkijoita.
Minulla ei ole yhtään kaveria enkä haluakaan kaverteita riippukiveksi!
Nuorempana luulin että kaikilla pitäisi olla kavereita mutta minusta tuntui aina tympeältä lähteä kavereita "kerjäämään" ovelta ovelle. Se tuntui tympeältä ja typerältä. Mutta silloin en tiennyt vielä että sellaiselta saa tuntua. Siksi yritin aina lähteä kavereita katsomaan kun luulin että noinhan ne normi tyypit toimivat...
Vasta myöhemmin ymmärsin että maailma tarvitsee oman polkunsa kulkijoita.
Minulla ei ole yhtään kaveria enkä haluakaan kaverteita riippukiveksi!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva kuulla että on olemassa joku toinen joka ajattelee samalla tavalla.
Tunsin oloni kouluaikoina erilaiseksi ja oli ikävä tunne siitä, että nyt erotun joukosta kun kuljeksin yksin käytävillä. Opettajat ja oppilaat olettaa ryhmätöitä ja sosiaalisuutta jne. Peruskoulussa minulla oli kavereita ja se on normaalia mutta iän myötä tahdoin keskittyä oppiaineisiin enkä sosiaalisiin suhteisiin sillä tavalla kuin lapsena. Se tuntuu vanhana typerältä ja tyhmältä. Kotona on saanut riittävästi sosiaalisuutta perheen kesken.
Ihmisillä on "tietyt kaavat" mitä käytetään ja se tuntuu tylsältä. En seuraa telkkaria, en muotia niin on vaikeeta puhua mistään sen kummemmin naisten kanssa. Miehillä on omat harrastukset.
Ihmiset opetetaan tuntemaan "syyllisyyttä" jos ei käyttäydy laumasieluisesti. Nyt sitä osaa nauttia yksinäisyydestä ja omasta vapaudesta valita juuri sitä mitä tahtoo. Oma perhe voisi olla tulevaisuuden haave mutta ainostaan sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää minua ja on samoilla linjoilla. Hypersosiaalinen ja lapsellinen mies ei sovi........ yyhhyh.
Oikein hyvä jos noin kokee. On meitä moneen junaan ja asemalle vielä jää. Onni ja elämä on yksilöllinen juttu.
Itse en muuta tarvisi, kuin toisen minut. Olisi mukava joskus, kun huvittaa, keskustella mielenkiintoisista asioista. Muutoin yksinolo ei ole kovinkaan suuri ongelma.
Minäkin tunnen ja elelen samoin aatoksin ja vaikka nainen olen itsekkin,en kertakaikkiaan kestä kuunnella naisten tyhjäpäisiä juttuja .