Beatles: epämusikaalisille, anarkistisille, tylsille, laiskoille

Rannan kundi antoi oman mielipiteensä Beatles-fanien olemusta koskien. Hänestä he ovat samalaisia kuin idolinsakin ovat. Se tarkoittaa Rannan kundista "mielikuvitusrikkaita" ihmisiä.

Minä olen eri mieltä. Minusta Beatles, Dylan ja Pink Floyd ovat laiskoille ja tylsille mielille. Kyse on aika mielikuvituspuutteisesta musiikista, jossa pelataan enemmän sanoitusten, levynkansien ja muiden mielikuvien tasolla kuin itse musiikilla. Onhan Beatlesilla muutama ihan oikea sävelmäkin, sellainen sointuvasti kulkeva pieni laulu, joka kelpaa laulukirjaan. Mutta verrattuna esimerkiksi Schubertin lauluihin, musiikki on pääasiassa ei-musiikillisesta lähtökohdasta tehtyä. Lennon tunnetaan nimenomaan sanoittajana, mutta myös McCartney (jolla ON monta hyvää laulua, pääasiassa Yesterday, Let It Be ja Eleanor Rigby), on tehnyt yllin kyllin vajaata rokkirähinää, jossa pelataan pikkuisin musiikillisin eväin. Lauluina Schubertin Talvisen matkan tai Müllerin tyttären veroista laulusarjaa ei Beatles pystynyt säveltämään edes nelistään - läheskään. Musiikki on Schubertilla yksinkertaisesti melodisempaa ja musikaalisempaa.

Epämusikaalisuus nostaa Beatles-faneissa esiin laiskuus-tekijän. Koska Beatles-fanit eivät ole kiinnostuneita tutkimaan musiikkia ja sen rikasta historiaa (paljon Beatlesia merkittävämpää on tehty tunansien teoksien edestä, uskokaa tai älkää!), on Beatles-faneilla varsin vähän intohimoa muutenkaan musiikin tutkijoina. Sanoitukset, hippiys ja "fiilis" ovat pääasia. Musiikki on ahkeralle ja musiikista itsestään kiinnostuneelle jatkuvan nuoteista soittamisen ja laulamisen riemu, tutkimusmatka kohti renessanssia ja barokkia! Ei KUKAAN todellinen musiikinystävä jaksa jämähtää Pink Floydin, Beatlesin ja Dylanin kankeaan maailmaan, jossa musiikilliset nautinnot ovat äärettömän pienet.

Anarkismi on osa koko rokkia, eikä sinällään aina paha asia. Mutta tällainen mielikuvilla koko yhteiskuntaa vihamielisesti "yritys-vastaisesti" tarkasteleva kevytkulttuuri, jossa mottona on musiikkikoulutuksenkin halveksuminen ja "elismin" vihaaminen puhtaasti mielikuvin, on lapsenmielisen, ankaran tyhmän väestön suosiossa. Ei yhteiskunnan toimivuus tai musikaalinen osaaminen synny "tyhjästä", pelkän fiiliksen varassa, vaan hyvät ideat / osaaminen jalostuvat perustavan koulutuksen ja säännönmukaisuuden ja lakien pohjalta. Ei marihuana tai fiilis riitä musiikkia luomaan, kuten Floyd, Beatles ja Dylan epäonnekkaina luulivat. "Like a rolling stones! soimaan ja vanha hippibailu päälle taas, eikö vain? Viis musiikista!