Ihan äskettäin kirjoitin tuonne "ihastuminen"-palstalle kertomusta siitä, miten voi hullaantua---- vailla järkeä. Mulle tuosta kokemuksesta opetuksena jäi käteen se, että tunteet on hieno juttu, jos ne vaan osaisi kohdistaa oikeanlaiseen ihmiseen. Ja se, että ok., vaikka olisi kuinka ihastunut, pitää kuitenkin miettiä realiteetteja... ja ottaa huomioon, että ehkä se toinen ei asu edes samalla planeetalla.
Monta kuukautta kului, olin päättömästi ihastunut, sitten... toin ihastumiseni julki hänelle, joka ilmoitti, että voisi olla mulle "toyboy ja ystävä", eli tässä tuli sitten vähitellen järkikin mukaan, joka latisti tunnetta, joten nyt nuolen pieniä haavojani, eli pitäisi varmaan siirtyä tuonne "särkynyt sydän"-palstalle, mutta onneksi sydän voimistuu taas päivä päivältä.
Siis järjettömästi voi ihastua, prinssiin tuolla taivaankannella, ja sitten palata maan pinnalle. Näin mulle kävi.
Monta kuukautta kului, olin päättömästi ihastunut, sitten... toin ihastumiseni julki hänelle, joka ilmoitti, että voisi olla mulle "toyboy ja ystävä", eli tässä tuli sitten vähitellen järkikin mukaan, joka latisti tunnetta, joten nyt nuolen pieniä haavojani, eli pitäisi varmaan siirtyä tuonne "särkynyt sydän"-palstalle, mutta onneksi sydän voimistuu taas päivä päivältä.
Siis järjettömästi voi ihastua, prinssiin tuolla taivaankannella, ja sitten palata maan pinnalle. Näin mulle kävi.
Vastaukset 32
Vanhimmat
voimia sulle ja mulle
Niin. :) Kiitti samoin.
Huomaan kuinka kupliva jännitys ja odotuksen hetket toisen näkemisestä pitivät otteessaan ja sitä energisyyttä pursusi yli laidan...
Nyt ei ole kiirettä minnekään.
Mut muistetaan (varsinkin vappuna) Matin sanat; "jokainen tsäänssi on mahdollisuus...":-P
Kundi ei ollut arvoisesi eli pääset sitä kautta tapahtuneen yli helpommin, ei kannata tuhlata tunteita moiseen (toiselta planeetalta). Turha funtsia enempää, miksei arvostanut sinua enemmän kuin vain leikkikaluna. Siinä mielessä myös reilumpi kundi, kuin monet muut, ettei pelannut peliä, vaan paljasti korttinsa heti.
Onko oppinut aiemmista tuttavuuksista sitten?
Oletko jälkeenpäin kuinka kiitollinen tekemästäsi aloitteesta, oletan että olet?
Ilman aloitetta ikävöisit vielä kyseistä kaveria ja näkisit hänet vielä ns. unelmien prinssinä sinulle?
Tsemppiä ja em. Matin sanat toimii hyvin tähän :)
jaa
Miehenä tai omalta osaltani voin nähdä hänen kommenttinsa niin, että ei ollut parhailla fiiliksillä silloin ja siksi ei halunnut sinun ilakoivan tuttavuudesta teidän välillä, kun hän on allapäin ja siksi ei halunnut lupailla liikoja, sanomiset monesti eivät ole tarkoituksen mukaisia vaan ei osannut/halunnut tilannetta ns. pukea paremmin sanoiksi?
Olen itse kans kerran yhdelle ehdottanut, en ihan noilla sanoilla kylläkään, mut aikuisten tarpeilla korostin viestiä? Hän osoitti kiinnostusta ensin minua kohtaan. Itse ajattelin, jota en hänelle maininnut, et aika
näyttää sitten tuleeko tästä jotain suurempaa/parempaa ja enemmän?
Sen hetkisessä tilanteessa en halunnut lupailla liikoja ja tämä voi olla yleistäkin miesten keskuudessa, ettei ns. markkinoida itseämme, poikkeuksia löytyy aina ja sellaiset monesti myös houkuttelevat toisia, kun ovat niin värikkäitä persoonia jne. Esim. tarjoan sinulle, vaikka kuun taivaalta? Ei tarvi olla uskottava, riittää kun on sopivasti yliampuvaa.
Sinä vaikutat fiksulta ja osaat funtsia asioita jäljestä päin oikeudenmukaisesti eli itse kans kelaan tapahtuneita ja tiedostan sieltä myös omat virheeni ja en syyllistä toista, mut jos tulee pahasti ns. lunta tupaan niin muistan tapauksen aika pitkään (norsun muisti) eli tuskin kohtaan häntä enään toistamiseen ainakaan omatahtoisesti :)
Nokka kohti uusia tuulia.... Ei kannata jäädä tuleen makaamaan! =)
Aloittaja on todellakin fiksu koska ei kuitenkaan tarttunut
ns. pelimiehen syöttiin vaikka olisi saanut tilaisuudenkin. :p
Toivon kovasti että hänen kohdalleen osuu vielä
aito ja häneen oikeasti rakastunut mies. :)
Kuitenkin jäin vähän ihmettelemään nimimerkki Utelian
tapausta, kiinnostuitko siis naisesta siksi koska
hän oli ensin kiinnostunut sinusta? :o
Toisin sanoen pidät häntä järjettömänä ihastuksena omalla kohdallasi?
Miten siis toit itseäsi esille hänelle?
Oletko myös varma että kyseinen nainen ei olisi halunnut
jonkinlaisen selvän pisteen tarinalle ja oliko ihastuksesi
kohde mahdollisesti jotenkin töykeä sinulle?
Minun tapaus ei ollut tähän ihan tällai verrannollinen, koska minä en ollut kiinnostunut hänestä seurustelu mielessä, tämä ei johtunut siitä, etteikö hän olisi ollut kiinnostava, muttei sopinut sen hetkiseen tilanteeseeni, oli muita kiinnostuksen kohteita silloin.
Olimme samassa tilaisuudessa ja osuttiin samaan seuraan, minua ihmetytti aluksi hänen suora puheisuutensa tilanteessa (rohkea) itseensä liittyvästä sattumasta,
kun likasi vaatettaan. Teki tuttavuutta minuun, epäili puheitani aluksi, hänen vastauksistaan paistoi kiinnostus minua kohtaan, siinä tilanteessa oli muitakin paikalla. Olin vähän yllättynyt tilanteesta. Tämä tilanne jäi mieleeni ja mietin asiaa mielessäni aikani?
Sain tietää hänen mailiosoitteen, johon lähetin ehdotukseni. Näin jälkeenpäin ajateltuani, en ollut lähestymisessäni häntä kohtaan kovin varovainen vaan spontaani, jälkeenpäin tämän totesin, kun hänen reakointi oli niin jyrkkä/ehdoton. Totesin, että temperamenttiakin näköjään löytyi. Kunnioitan häntä siitä ehdottomuudesta.
Kokemus oli varmaankin molemmille uudenlainen ja jäi ehkä mieleen joksikin aikaa? En muistele tätä pahalla, mokasin, en halua kohdata häntä uudelleen :)
Jännä juttu. :p
Monet tarinat täällä kuulostavat niin samankaltaisilta
mutta jos ajattelen omaa (nyt jo) aikaisempaa kiinnostuksen
kohdettani niin sinun tapauksesi ei muuten liity mitenkään omaani.
(Toivottavasti ainakaan. ;D )
Vaikka naisena itsekin olin kieltämättä aika innokas toisen suhteen, se johtui vain siitä että ensimmäisenä iltana hänet kohdatessani hänkin
vaikutti olevan kiinnostunut seurastani, (huom koska todellakin
vasta ensimmäistä kertaa omassa elämässäni joku mies jopa tuntui osoittavan minuun aitoa kiinnostusta, jos en sitten kuvitellut kaikkea.)
Olin tuolloin varattu enkä voinut
yrittää sen enempää vaikka jokin veti aina toisiamme
puoleemme juttelemaan toisillemme sen illan aikana.
Itsestäni tuntui että hänen seurassaan oli hyvin helppo olla ja
hän oli todella hauskaa seuraa. Tästä epäilin jopa kohdanneeni
sen oikean, mutta ilmeisesti toinen olikin vain kokoajan muuten vain niin ystävällinen että tulkitsin sen täysin väärin.
Otin jopa vähän myöhemmin jopa yhteyttä häneen erään asian varjolla
koska todellisuudessa halusin saada selville hänen mahdolliset todelliset
tunteensa.
Juttu loppui kuitenkin kuin seinään koska suunnittelemani työhomma meni
puihin ja tyypille tuli muuta tekemistä.
Vaikka yhteystiedot löytyvätkin, en viitsi enää vaivautua koska
toista ei selvästikään kiinnostanut tarpeeksi ja elämässä
on muutakin tekemistä kuin jäädä paikalleen junnaamaan.
Olisin vain halunnut tietää oliko hän silloin kiinnostunut jollain
tasolla minusta, mutta se tulee olemaan kai ikuinen mysteeri.
En kuitenkaan ole katkera, life goes on vaikka niin kovasti
kaipaamiamme selviä vastauksia se ei aina annakaan. :)
Mun tapauksessa, hän ei ollut silloin varattu. Yksi toinen yritti vikitellä tätä tyttöä itselleen ja sai aika pahasti näpeilleen häneltä, oikein pahaa teki. Itse olisin pakittanut sellaisesta tilanteesta pois, mutta hän oli lappilainen ja sinnikäs, muttei sekään auttanut asiaan.
Minä uskon siihen, että jos toinen aistii toisessa jonkinlaisia fiboja, tunteiden väreilyjä, on kiinnostus herännyt jollain tasolla? Voin olla väärässäkin?
Eli sinunkin tapauksessa uskon kiinnostuksen olleen jonkinlaista molemminpuolin?
Olen myös sitä mieltä, että jos nainen lähestyy miestä jollain tapaa "ihastuminen mielessä", vaikka lähestyminen tuntuisikin omasta mielestä epäonnistuneen niin
kundit kelaa tapahtunutta ainakin silloin, jos toinen on kiinnostava?
Life goes on, näinhän se menee eli jos jamppa olisi pitänyt sinua itselleen tärkeänä koki sinun yhteydenottosi kiinnostumisen osoituksena hänen suuntaan, tuskin olisi asiaa jättänyt siihen? Näin ajattelen ainakin itse vastaavassa tilanteessa.
Minä olen vähän ristiriidassa näiden asioiden kanssa, kun ravintoloissa kokenut välillä sitä, että nainen tulee juttusille ja heittää ilmaan, että vaikutat sellaiselta kaverilta, jota on helppo lähestyä "sympaattinen"jne. Harrasteiden parissa taas, harvemmin lähestytään sanallisesti, vaan jää yleensä vain katseiden vaihteluun?
Ehkä tulevaiuudessa sitten joku ns. oikea juoksee syliini ihan vahingossa =)
Maltti on valttia hoen itselleni aina välillä.
Mukava kuulla tositarinoita, kiinnostavia kyllä, ja sitä huomaa, kuinka ihan ventovieraiden jututkin herättävät mielikuvia menneeseen...
Mun elämässä aiemmin oli niin että pidin kynttilää vakan alla, en uskaltanut mitään ja seurasin laiturilta kun muut hyppivät juniin. Ei ollut tarvittavaa itseluottamusta tai uskoa itseen; että kelpaisin näin. Aina näin jonkun joka mielestäni oli parempi ja kauniimpi ja luovutin ennenkuin ehdin edes ajatella enempää... En antanut kenellekään tilaisuutta tutustua... Tästä muistan edelleenkin yhden surullisen esimerkin.
Oltiin luokkaretkellä, yläasteen kokoonpanon kanssa. Yövyttiin jossain ihan talossa missä oli huoneita kaikille noin pareittain. Mun huonetoveriksi osui tyttö, joka oli monen muunkin mielestä kaunis, ja luonteensa erittäin sosiaalinen. Tuli toimeen hyvin kaikkien kanssa.
No sitten yhden kerran huoneen oveen koputettiin ja ruskeat, iloiset silmät katsoivat minuun. Ennenkuin hän ehti mitään sanoakaan niin kerroin hänelle, ettei Kaisa nyt ole täällä.
Poika sopersi, ettei hän sitä...
Mutta lähti sitten pois...
:*
Myöhemmin tosi nolona ajattelin tuota kohtaamista ja todellakin kelasin monta kertaa yleensäkin hetkiä jolloin hän oli mulle jotain sanonut... Näin voi menettää yhtä hyvin tilaisuuden tutustua jos ei anna edes mahdollisuutta.
Oli ikä mikä tahansa.
Todellakin maltti on valttia ja
tilanne oli minullekin silloin täysin uusi
koska mies itse tuntui silloin lähestyvän
minua aina kun töiltään vain ehti. :)
Vastavuoroisesti itsekin pyrin hänen seuraansa
koska mies vaikutti muutenkin kiinnostavalta
ja koin että jo ihan esittäytymishetkestä lähtien
jotain jännää väreilyä oli tuolloin ilmassa. :D
En nähnyt häntä kovin useasti mutta aina kun näin
yritin lukea tunteitani hänestä.
Ennen tätä tapausta ja nykyään olen itsekin ruvennut tekemään
aloitteita enemmän mielenkiintoisten miehien kohdalla
koska minusta tuntuu että aina kun ennen
olin kiinnostunut jostakin tyypistä, mitään ei tapahtunut
pelkällä haaveilulla. Vaikka rakastankin muuten toimintaa, varattuihin en
koske ja yhden yön jutuista en välitä.
Olen seurustellut siis aiemmin (oma aktiivisuus kannatti
kerrankin elämässäni ;) )
mutta suhde päättyi koska
siinä alkoi olla liikaa henkisiä ongelmia joita en pystynyt
yksin ratkaisemaan ja masennuin tämän takia.
Nyt olen yksin ja yritän piristyä pikkuhiljaa uudestaan.
Onneksi kesä on tulossa ja ympärillä on paljon
nähtävää ja hiffattavaa, joten eiköhän tämä tästä
vielä kohene. :)
Tuo olisi aika hauskaa jos oikean löytäisi heti kättelyssä,
(minun tapauksessani silloin melkein löysinkin mutta
en vain ollut hänelle itse se oikea :D )
mutte tuntuu muutenkin siltä että jos hänet löytääkin niin vaikeaa
se on ainakin aluksi. Tiedä sitten mihin elämä kuljettaa
mutta itse yritän olla liikoja stressaamatta mistään,
elämästä täytyy yrittää muuten nauttia ennen sitä. :)
Jaksamista kaikille päiväänne, itse uskon että jokainen
päivä joka on annettu on lahja ja uusi mahdollisuus! :D
Niin ja jatkan vielä tuohon aiempaan että
jos mies olisi ollut todella kiinnostunut
minusta, hän olisi varmasti ollut tehnyt
kaikkensa asian eteen jotta pääsee
lähemminkin tekemisiin kanssani.
Joskus ujouskin voi olla esteenä miehillä,
mutta arvostan kyllä paljon enemmän sitä
jos saa suoran reaktion tai vastauksen
yms. "merkin" että tietää missä mennään,
eikä sitä kuulunut missään vaiheessa.
Itse en enää odota häneltä mitään, harmittaa
vain vietävästi että tyhmänä käsitin hänen ystävällisyytensä
aitona kiinnostuksena minua kohtaan. :p
Sen oikean löytymiseen olisivat muuten olleet
kaikki ainekset kasassa, mutta resepti ei vain
toiminut. Kuulostaa ehkä katkeralta, mutta
yritän olla kerrankin realistinen itselleni. :D
Ei tätä silti liian vakavasti pidä ottaa, kuten jo
aiemmin tuumin että elämä jatkuu kaikesta
huolimatta.
CMX:n erään biisin sanoin sanoin "ja elämä jatkuu
loputtomasti kuin sade". ;D
Täytyy vielä sanoa että eri ihmiset näyttävät myös
kiinnostuksensa eri tavalla, toiset lähestyvät suoraan
ja toiset epäsuoremmin. Itsekin olisin ehkä lähestynyt
suoraan silloista kiinnostuksen kohdettani mutta
hän ehtikin ensin. :D
Kaikki tuntui niin ihmeellisen helpolta
ja taianomaiselta, vaikka emme siitä koskaan
ääneen puhuneetkaan. Hänen seuransa
tuntui vain niin luontevalta ja mukavalta että ihmettelin
itseksenikin miten kaikki oli niin kummallisen
mutkattoman tuntuista aina hänen lähellään.
Tälläista ei ihminen varmasti kovin montaa kertaa
elämässään koe, mutta nyt ainakin tiedän minkälaisen
tunteiden myllerryksen yksikin ensikohtaaminen voi saada
aikaan. :)
Face to face- keskustelu antaa paremman kuvan tilanteesta jos toisella on tunteita
myös sinua kohtaan, tuskin haluaa jättää asiaa siihen, jos vaikka eka keskustelu jäisi
vähän puolitiehen? Huomasin et tuli sattumalta sama sana kuin on nimimerkkisi :)
Tätä em. vertaan mielikuvaan jota mietit toisesta ennenkuin olet käynyt mitään keskustelua hänen kanssaan. Tällä ohitettais monta ikävän tunnetta tälläkin palstalla. En halua olla mikään jeesustelija, myönnän sortuvani itsekin tähän :(
Näissä ihan täysipäiset järkevätkin tekevät pahoja virhearvioita tai tiedä sitten ovatko lopulta sitä vai onko jännittynyt keskinäinen kanssakäyminen tuonut lisäväriä vienyt keskustelua vikaraiteille ja tulee epämiellyttävä fiilis tilanteesta molemminpuolin?
Otetaan jalat alle ja nollataan tilanne tämän jälkeen? Surkutellaan omaa tilannetta ja manataan toista, pitipä nyt mennä tämänkin vielä kokemaan jne.
Nämä hyvä ottaa kokemuksena ja oppina tulevaan niinkuin sanoit, et on vanhana jotain mitä muistella :) Eivät ole niin mustavalkoisia juttuja, kun on tunnetta pelissä.
Eiköhän me kaikki ihmiset kasveta ja opitaan virheistään. Monesti tietty epävarmuus toista ihmistä kohtaan saa sanomaan asioita joita oikeasti ei halua. Hyvänä esimerkkinä on tuo ettei halua sitoutua koska oikeasti pelkää että tunteet syvenee ja polttaa itsensä pahasti.
Elämä ja aika opettaa ja nykyään tuokin mies voi olla täysin sitoutumismateriaalia.
Oletko funtsinut että pitäisi puhua suoraan ja jos sinä et tykkää jostain asiasta niin sano suoraan.
Sitten teillä on selvät sävelet ja asia on loppuun saatettu tyylikkäästi. Molemmille jäi hyvä maku ja jos asiat joskus muuttuu kuten tässä maailmassa joskua käy niin kaikki on avoinna.
Voin sanoa että hoidit asian tyylillä loppuun saakka ja sinulle täydet 10 pistettä. :)
Tuosta on hyvä jatkaa kulkua.
okei okei
Vai niin siinä sitten kävi.
Kuinkahan suuri kynnyskysymys tälle miehelle oli tää teidän ikäero? Paljonko sitä muuten oli?
ME ei otettu puheeksi lainkaan sitä vielä. Kyllä mä uskoisin että sillä jotain merkitystä saattaa olla... Itte lähinnä miettinyt tätä... Mutta eipä nyt tartte enää. On mun oma poika kuitenkin nuorempi kuin tuo hurmurikaveri... Heh.
Kiitti sulleja palataan taas joissain merkeissä luultavasti. :)
Minä se sama.
Sinä sentään sait jonkunlaisen selvyyden asiaan. Minä mietin omaa tilannettani elämäni loppuun asti, mitä hemmettiä oikein tapahtui ja miksi. Miksi joku näki noin paljon vaivaa vain pelleilläkseen kustannuksellani?
Vaikkakin mun mielestä sait vähän halventavaa kohtelua, toi toyboy-juttu särähti sen verran korvaan. Mies siis voisi olla sun seksilelu, mutta muuten ei olisi kiinnostunut susta? Eli näin äkkiseltään pääteltynä se ikäero oli hänelle se suurin este, eikä mikään sitoutumiskammo tai näpeilleen saamisen pelko.
Tämä siis vain täältä luettujen perusteella tehty päätelmä ja oma mielikuvani siitä että teidän ikäero olisi 10-20 vuotta. Mutta jos sinulle itsellesi jäi positiivinen tunnelma kohtaamisestanne, päätelmäni täytyy olla väärä.
Tarkoitukseni ei ollut mikään mitä-minä-sanoin-viesti.
Voihan se olla nuori "poika" hakoteillä tässä "puumabuumassa" jos vanhempi nainen lähestyy, ja ottaa itsekin jo valmiiksi asenteen, että hänestä halutaan vain sitä seksileluseuraa.
Nolo on varmaan olo. Tiedän tunteen. Mulle vielä naureskelee hänen työkaverinsakin (näin ainakin kuvittelen). Lähinnä nolottaa ne omat odotukset, jotka nousi niin suuriksi, eikä se toinen osapuoli tietenkään ole niistä vastuussa. Eihän hän tehnyt muuta kuin katsellut minuun päin. Itsehän päässäni päättelin, että hän olisi katsonut minua. Olisi pitänyt ottaa asioista aiemmin selvää, ennen kuin nostin hänet jo jollekin jalustalle.
Sinulle kaikkea hyvää ja kaunista, enemmän kuin unelmia onnesta.
Täytyy sanoa, kun noita yo. viestejä lukee, et olet fiksu likka :)
Yksityisviestittely vaatii rekisteröitymistä, johon en ole vielä raaskinut mennä,
vaikka onkin ilmainen. (Mul ei ole anonyymi mailiosoitetta) Vaikka sinunlaisen naisen kanssa voisi saada mielenkiintoiset keskustelut ym. aikaan? Houkutteleva? Olen aika varovainen ja allekirjoitan osin yllämainitun lauseen" ettei halua sitoutua, koska oikeasti pelkää, että tunteet syvenee ja polttaa itsensä pahasti".
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, kun kundi on kommentoinut tilannettaan noin, kun sanot yllä, roikkuu ns. löyhässä hirressä, kun ei osaa päästää irti ex:stään?
Tilivelvottomuus ei lämmittäisi mieltä, kuulostaa samalta kuin vastuunpakoilu- minusta?
Hyvin olet tilanteen läpikäynyt ja todentanut itsellesi, ettei varmaan kummittele mielessä liikoja, ilmeisesti aikaisemmat kokemukset myös opettaneet asioiden käsittelyä omassa pääkopassa, näin uskon ;)
yritätsä iskee tota? ääliö.tyypillinen mies, miks te miehet ootte noin epävarmoja ja dominoimiseen taipuvaisia et pitää koettaa iskee jokaista vastaantulijaa, kuten naista joka pikkasen haavat auki voi tsiisus
Voi hyvin ollakin, mut sitä ihmettelen, et jos nainen on pettänyt pahasti häntä,
onko pettäjä hyvä manipuloimaan miestä tms. Miksi haluaa roikkua hänessä...tyytyy tilanteeseen, hyötyjä? Ei voi tietää? Vanha suola janottaa?
Henkisesti kuluttavaa minusta, jos ns. pyörittäisin kahta tai useampaa samanaikaisesti. Kyllähän se kertoo jotain ihmisestäkin, itsekkyyttä? Toisen arvostamista? Pelaamista? Narsismia? Vaikeita juttuja.
turpa kiinni jo etsä mistään mitään älyy
Hölmömpikin oppii, elämä opettaa jopa minuakin :) Positiivisuus maistuu paremmalle kuin negatiivisuus, maista vaikka itse? Pettymyksiä tulee kaikille, niistäkin voi oppia jotain uutta. Aina ikäkään ei tuo riittävää näkemystä asioihin?
Luin lehdestä perjantaina toteamuksen, jonka alleviivaan täysin. Eli
Minua viisaampi ihminen on vakuuttunut, että alkoholismilla, väkivallalla ja masennuksella on ainakin jonkinasteinen yhteys tähän meidän yksinpärjäämisen ihanteeseen, välttelvyyden ja torjumisen kulttuuriin.
Olen itse nykyisin pyrkinyt välttämään provosoitumista ja katkeroitumista tilanteissa, jotka ärsyttävät/ raivostuttavat mieltä. Olen ollut liian kiltti tilanteissa, kokenut myös narsismia, josta meinasi tulla kunnon yhteenotto, mut toinen onneksi otti vähän etäisyyttä. Pakon sanelemana? Oli fyysisesti heikompi.
Olen tehnyt virheitä ja näin jälkeenpäin oppinut niistä. Kylmyyden tilalle tullut jo ripaus lämpöäkin :) Opin lisää asioita!
Kaikki me opitaan aikanaan asioista, toisille se hetki voi olla vielä pitkällä tulevaisuudessa? Palstalla kirjoittelukin voi olla antoisaa. Arvostan tasapainoisia ja
keskustelukykyisiä ihmisiä, välttelen " muka hauskoja ihmisiä".
Niin ja kaikille äideille hyvää äitienpäivää!
No itse kävin äidinpäivä- keskustelut äidin kanssa, jossa aihetta myös sivuttiin, kun edes mennyt isäni oli myös narsistinen ja rasistinen luonteeltaan. Pelottavia tarinoita kuulin, arvaamattomaksi hänet tiedostin.
Ehkä sen myötä itsekin kaipaisi asioiden jonkinlaista läpikäyntiä, valitettavia asioita. Ehkä myös jotain tiedostamatonta ja traumaattista asiaa, joka vielä läpikäymättä?
Tapaukset tapahtuivat yleensä niin, ettei ollut ulkopuolisia todistamassa asioita?
Irtiotto tapahtui vasta, kun lapset olivat aikuisia, mikä tietyllä tapaa hyvä, kun muuten mahdollinen uhka ikäville asioille olisi voinut olla suuri? Koki itsensä petetyksi lopulta ja ei päässyt asioista yli loppuelämänsä aikana.
Vaikka ei ollut ihanne isä. silti lapsille isä, josta joutui muutaman kyyneleen valuttaa, kun tuli tiensä päähän. Harrastaa sain mm. lätkä, futis, yu, pingis, hiihtoa, suunnistusta.Omaa aikaansa näihin ei halunnut kuluttaa paljoa.
Eli tuki oli aika minimaalista, onneksi tänäpäivänä tuetaan lapsia enemmän.
Tsemppiä sinulle, toivottavasti lapsille ei jää ikäviä muistoja lapsuudesta, sen totesin jälkeenpäin sain varmistuksen, että sitoi aika vahvasti lasten menemisiä, eli yökyläilyt mökkeilyt sukulaisten tai kaverien kanssa kiellettyjä. Oli aikamoinen pelote myös lapsena, ettei uskaltanut hirveästi pahoja tehdä, mikä osin positiivinen juttu, näin aikuisen näkövinkkelistä katsottuna :)
Joo, olen puhunut näistä omista tapahtumista monille ja välillä tuntuu, että ehkä liiankin monille? Periaatteessa, ei saisi jäädä ns. tuleen makaamaan eikä paikalle polkemaan.
Toi on niin totta, minkä koit ihanimpana asiana. Siksi itsekin mietin, työpaikanvaihtoa?
Onnistumiset ruokkii positiivisia asioita ja virkistää mieltä. Ja eheytymistä myös.
Runossa on pohtimisen aihetta, syvyyttä, minusta enemmän naisille osoitettu?
Kyyneleistä ja itkuisista silmistä en löydä oikein miehistä ajatusta? Surua toivottomasta tilanteesta koin lapsena, isä vei minulta osin luottamuksen toisiin ihmisiin, keskittymiskykyä heikensi ja rauhattomuutta ja turvattomuutta synnytti.
Pienenä vain joutuu hyväksymään asioita, kun ei osaa nähdä vaihtoehtoja, läheisesi on ollut ymmärtäväinen ihminen, runon sanoma on raskas ja vaatii vahvaa luonnetta välittää moinen viesti sitä tarvitsevalle, tämän jälkeen pitää istua myös sanoman takana.
Huomaat aika nokkelasti asioita...
Niin. Asioista joita on kokenut, voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Mutta edelleenkään en ole yli 10 vuoden takaisia kirjoituksiani kyennyt enkä halunnut kerrata. Tarina on haudattu ja minun puolesta saa muilta osin tomuttua rauhassa. En tiedä olenko antanut anteeksi kun toinen ei ole koskaan pyytänyt. Mutta tyydyn tähän mitä nyt on koska enimmäkseen saan jatkaa elämää rauhassa ja ympärillä on tärkeitä asioita joihin keskittyä.
Hankalampaa jos tätä ilmenee työpaikalla. Työ sinänsä jo yleensä vaatii, saati sitten ylimääräiset pohdinnat ja huonot olot siihen päälle. Ja riippuu siitä millaisessa asemassa tämä hankala tyyppi pomottaa...
Tulkitsit runoa ihan täsmälleen oikein. Se on edesmenneen mieheni kirjoittama. Ja hän piti niin vahvasti puoliani että olen siitä ikuisesti hänelle kiitollinen. Hänen ansiostaan hyvin pitkälti nousin sieltä suosta ja askel keveni...
Usein siis riittää se että löytää ihmisen joka näkee sinussa kaiken sen hyvän mitä ollaan poljettu aiheetta alas ja saatu sinut uskomaan ettet olisi mistään kotoisin.
Olen havainnut samoja piirteitä varsinkin yhdessä lapsessa joka halusi muuttaa luokseni äskettäin. Hänen eheyttämisensä on yksi hieno kunniatehtäväni, johon en välttämättä yksin pysty mutta teen sen minkä voin.
Kun on itse kokenut pahaa ja toipuu, on helpompi samaistua ja koettaa saada toinenkin nauttimaan elämästä - vapaana ja tärkeänä yksilönä.
:)
Juuri noin ja asioista on helpompi keskustella ihmiselle, jolla samanlaisia kokemuksia.
Vielä parempi, jos tuntevat henkilöt tarinan taustalla. Näitäkin olen kokenut vuosien varrella. Nämä ovat vahvistaneet itseä ihmisenä samalla luottamus itseen parantanut.
Vanhojen asioiden kertaaminen vaikeata. Pitäisi olla turvattu ympäristö ihmisiä, jotka tuntee tapauksen ja näin helpompi antaa tukea asian läpikäymiselle?
Kyllähän näissäkin helppoa saada ns. lynkkaus mieliala aikaan, mut syyllisilläkin taitaa olla suuria traumoja taustalla, joita eivät ole osanneet käsitellä? Isänikin oli sota-ajan lapsia, sieltä hänenkin luonne/persoona lähtenyt muokkautumaan?
Harrasteet on hyvä pako keino, hyötyliikuntaa ja sitä kautta positiivisempia arvoja mieleen ladattavaksi :)
Kävin uteliaisuuttani lukemassa tämän mainitsemasi tarinan.
On ollut karua ja kovaa tuolloin.Noihin päiviin verrattuna nyky päivänä voi sanoa, että on lottovoitto syntyä Suomeen :) Avaa silmiä menneisyyden kokemuksille, jotka vaikuttaneet/ vaikuttavat jossain muodossa myös nykypäivään.
Jutut karanneet jo aika lailla siitä, mistä keskustelut lähti liikkeelle :)
Aika kattavasti tuli asioita käsiteltyä asiasta ja asian vierestä, hyvät keskustelut!
Kiitoksia, nyt täytyyy alkaa jännää Suomen peliä Latviaa vastaan, menee peli jännäksi, kun Suomelta yksi maali hylättiin :(
No niin. Eli päästiin ASIAAN, heh. :)
Onneksi Suomi pääsi taas kunnialla tästäkin eteenpäin!
Kiitokset vaan. :)
Lienee PISTEEN paikka. Ja se onkin jo tässä: .