Viiden vuoden parisuhde juuri päättyi viikko sitten. Onneksi kävivät tyttäret poikakavereidensa ja ystäviensä kanssa mamin luona vappua aloittelemassa, se oli tosi mukavaa. Nyt jäin yksin kotiin, ja yksinäisyys tuntuu niin todelliselta ja surulliselta. Jotenkin niin tyhjä ja ontto olo. En jaksaisi olla yksin kotona, mutta toisaalta en jaksaisi mihinkään lähteäkään. Kuuntelen ääniä kerrostalossa ja katselen elämää ikkunan takana; jotenkin minä en nyt kuulu mihinkään, minulla vain on oma itseni ja omat ajatukseni. Kissani ovat kavereinani =)
Tyhjän päälle
kissanminttu13
5123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viikkohan on lyhyt aika, mieti miten paska fiilis on sitten kun olet yksin ja aikaa on mennyt vaikka puoli vuotta.
Ei hän varmaankaan tule niin kauaa yksin olemaan. Todennäköisesti hän on tavallinen ihminen, joka kyllä löytää seuraa. Ei siis sellainen ihme yksinäinen, joita suurin osa täällä aktiivisemmin käyvistä - sellainen, joka tunnu ikinä löytävän mitään pysyvää seuraa.
Hei "taitaa olla silleen"
Yksinäisyys on aina musertava tunne. Ja se epäonnistumisen tunne, kun suhde päättyy. Siinä jää taas omilleen, ja miettii, miten eteenpäin. Tällä hetkellä tunnen, etten ehkä ikinä enää löydä kumppania loppuelämäkseni. Siksi olenkin asennoitunut niin, että elän loppuelämäni yksin. Keskityn kaikkeen kauniiseen ja hyvään ja kehitän itseäni joka tavalla. Toisaalta hellyyttä ja huolenpitoa kaipaan VALTAVASTI. Sitä en saanut entisessä suhteessani =(
Hei koiranminttu13!
Toivon mukaan puolen vuoden jälkeen olen jo päässyt tästä yli, ja unohtanut sen, miten hän minua sanoillaan loukkasi, syyllisti ja teki kyseenalaiseksi koko elämäni. Uskon että olen jo vahvempi silloin =)
Hei "koiranminttu". Todennäiköisesti voin puolen päästä jo paljon paremmin. Kehityn kasvan, jopa muutan uudelle seudulle. Ja ikävä kyllä, olen ihan kivannäköinen..