Koska joutuu yhdistämään kaksi tärkeää kehitystehtävää: aikuisuuteen kasvamisen ja vanhemmuuteen kasvamisen.
Alle 25v äiti tarvitsee erityistä tukea.
Muistathan?
9242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo, minulla on kaksi sisarusta, joista toinen sai lapsen 19- ja toinen 23-vuotiaana, kumpikaan ei olisi selvinnyt pelkästään miehensä kanssa ilman vanhempieni, appivanhempien ja sisarustensa vahvaa tukea.
Tästä oppineena teinkin lapseni vasta 27-33-vuotiaana, sillä perheen nuorimpana lapsena en halunnut kipata omia lapsiani vanhempieni hoitoon, joilla jo muutenkin oli kädet täynnä tekemistä.
Ärsyttää myöntää,mutta näääin o! Itse sain esikoiseni ollessani 22-vuotias. Opettelua ja kasvua se oli ja on edelleen. Vauva oli suunniteltu,mutta kaiken kaikkiaan koko tilanne yllätti minut ihmisenä täysin. Paha masennus,sekä muut mielenterveysongelmat puhkesivat myös. (päihteet eivät onneksi koskaan ole varjostaneet meidän perhonneamme) Ilman isovanhempien apua emme mekään olisi niin hyvin selvinneet. He joutuivatkin tulemaan meille aika usein,kun minulla oli lääkärikäyntejä ja auttoivat,kun jouduin sairaalaan(vakava tilanne,ei mielenterveysongelmasta johtuva). He auttoivat aina,kun hoitelin asioita. On niin totta,että ilman hoitoapua en olisi selvinnyt. Tosin turhaan emme hoitoapua pyytäneet. Lapset ovat yleensä olleet yhden yön hoidossa n.kolme kertaa vuodessa,jos olemme halunneet ns.vapaa viikonlopun. Nyt kun lapset ovat vähän kasvaneet,niin isovanhemmat saattavat itse pyytää lapsia koko viikonlopuksi :) Mutta kaiken kaikkiaan olemme joutuneet kasvamaan aikuisiksi ja apua siihen on tarvittu,sekä omaa halua. Taloudellisestikin nuorilla voi olla tiukkaa,ja jos koulutusta ei ole,niin perheen tulevaisuus voi olla vaakalaudalla. Mielestäni on turvallista ,kun kaksi oikeasti aikuista tekevät lapset vasta kestävään avioliittoon. On hyvä,kun vanhemmilla on työ oma asunto ja tarpeeksi elämänkokemusta. Tietenkin löytyy poikkeuksia,koska onhan olemassa teiniäitejä,jotka hoitavat erinomaisesti lapsen ja kodin. Mutta kuitenkin olen sen kannalla,että lapset tehtäisiin oikeasti aikuisena. Onneksi voin jo tässä vaiheessa sanoa itselleni,että olen ihan riittävän hyvä äiti.
Niin, minulle tuli valtavan tärkeäksi pärjätä kaksin mieheni kanssa, koska ajattelin, etten halua olla niinkuin kaksi vanhempaa sisartani. Heillä kummallakaan alku lasten kanssa ei mennyt oikein putkeen. Toisella keskenjääneet opinnot ja toisella mies, josta ei ollut tukemaan nuorta äitiä, mistä puolestaan seurasi erilaisia ongelmia, mukaan lukien mielenterveyden häiriöt.
Mielestäni avaus ei koske keskustelua siitä, kuka on hyvä äiti kuka ei, mutta tuolla alempana on ilmeisesti kirjoittajia, jotka eivät tätä hiffaa. Liian hyvä äiti voi sairastua henkisesti ja hälläväliä tyypit mennä porskuttaa, ajattelematta sen enempää.
Jaa, itse sain esikoisen 20-vuotiaana, ja nyt 22-vuotiaana odotan toista lasta. Ihan ollaan miehen kanssa pärjätty ilman mitään rahallista tukea vanhempien/sukulaisten taholta.
Elämämme ei ole mitään päivästä toiseen taistelua, vaan normaalia perhe-elämää. Teemme edelleen niitä asioita, joita ennen lasta: ulkoilemme paljon, käymme joka kesä lapissa, uimme paljon kesäisin, talvisin harrastamme moottorikelkkailua. On hyvin vähän asioita, jotka on pitänyt jättää pois siksi, ettei lapsen kanssa niitä voi tehdä.
Alkoholi ei kummallekkaan ole erityisemmin koskaan maistunut, vaikka absolutisteja emme toki ole.
Minulle vain kodin hoitaminen, leikkipuistossa käyminen, lapsen kanssa touhuaminen yms sopii paremmin kuin monelle muulle ikäiselleni. Tämä on se minun juttuni.
Voimme aivan hyvin eikä meillä ole mitään hätää.
Emme myöskään rasita Suomea rahallisesti sen kummemmin kuin muutkaan perheet: Kelalta meille tulee samat tuet kuin muillekin äideille. Sossun luukulla ei olla koskaan käyty, sen sijaan minäkin olen töissä välillä. Tilanteeni on oikein ihanteellinen, saan olla välillä pari kolme kk tienaamassa rahaa, sitten pari kk saan olla lapseni kanssa kotona. Nyt kotona enemmän kun toista odotan, mutta ei me mitään köyhiä ollakkaan, joskaan ei myöskään rikkaita.
Niin, vaikka alle 25-vuotias olen, niin en tarvitse mitään erityistä tukea, vaikka niin uskallat väittääkkin :)
Ja höpö, höpö, toiset ovat ihan hyviä äitejä jo alle 25v ja toiset ei ole kunnon äitejä vielä 35 vuotiaanakaan, toiset on jo ihan aikuisia 18-20v ja toiset ei koskaan.
Varsinkin niissä tapauksissa jos isä jäänyt teinin asteelle henkisessä kehityksessä.
Mun mies ei oo jäänyt teinin asteelle, mutta onkin minua vanhempi.
Pakko myöntää, että hyvin harva ikäiseni poika on kypsä. Siis minun tuntemistani henkilöistä. Poikkeuksia löytyy, jopa yhden nuoremman sällin tunnen joka tosi kypsä ikäisekseen, voisi luulla paljon vanhemmaksi.
Ihmiset ovat erilaisia, ei voi yleistää. Jotkut teiniäidit eivät tarvitse ERITYISTÄ tukea ja jotkut 35v äidit tarvitsee. Itselläni oli 25 vuotiaana jo 3 lasta, enkä mitään erityistä tukea saanut enkä tarvinnut. Nyt lapset jo aikuisia. Tukea toki kaikki tarvitsee, mutta toi sana "erityistä"... no miten sen kukin sitten edes määrittelee. Itse yritän parhaani mukaan olla ystävieni ja sukulaisten tukena ja tarjota apua, oli kyse sitten nuoresta tai vanhasta ihmisestä.
Luulen, että avaajalla ei ole tarkoitus halveksia alle 25-vuotiaita äitejä, vaan muistuttaa heidän läheisiään tarjoamaan apua mieluummin ajoissa kuin liian myöhään. Jonkinlaiset tuntosarvet siis valmiina, muttei puututa, jos kaikki sujuu.
Olisi tietysti hyvä, jos jokaisella äidillä ikään katsomassa olisi hyvä turvaverkko auttamassa silloin, kun sitä "erityistä" apua tarvitaan.