HUOMIO -- OHJEET ELÄMÄLLE

Olet mielisairas koska et luota koulutettuihin lääkäreihin.

Ei asia ihan noin ole, mutta itse olet kyllä vapaa hoitaamaan itsesi.

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa! Psykiatrit nimenomaan olivat lähellä viedä minutkin ennenaikaiseen hautaan, tajusin onneksi itse lopettaa lääkkeet kotona, hirveitä myrkkyjä ja nytpähän tiedän ettei kannata enää niitä aivojen pienentäjä myrkkyjä syödä !!!

Psykiatrit opiskelee sen takia monta vuotta, että ne sais keskimääräistä parempaa palkkaa. Ei ne hyväntekijöitä ole. Mä olisin ollut jo monta vuotta haudassa ilman psykiatria ja lääkkeitä.
Jokainen syö lääkkeitä tai on ilman, tämä on vapaa maa. Ja koska olen blondi, mun aivoja ei edes lääkket voi pienentää. Ne on jo valmiiksi niin pienet, ettei lääkkeet niitä edes löydä. Onnea valitsemallasi tiellä.

Aloittajalla ilmeisesti psykoosi.

Tai huonot kokemukset lääkkeistä. Olin mäkin aluks katkera, kun syöttivät jatkuvalla syötöllä neuroleptejä suljetulla osastolla. Tajusin vasta myöhemmin, että mulla oli pakkomielle saada itteni hengiltä, yrittivät vain pitää mut hengissä. Ja vaikken uskonnollinen olekaan, kiitän luojaani siitä että yrittivät ja onnistuivat.

Oli se psykoosi siitä kamala, kun hoitajat vaani mua koko ajan ja tiesin että joku on vialla, mutten tiennyt mikä. Mulla sujui kaikki mielestäni muuten normaalisti, mitä nyt joka käänteessä yritin saada itseni päiviltä. En kadehdi psykiatrin työtä, on se varmaan niillekin raskasta kattoa, kun ihmiset on ihan sekasin.

Hyviä vinkkejä nimimerkki: samat sanat !!! Paitsi että joku tietämätön tutkii roskia ja löytää ja pahimmassa tapauksessa ottaa vielä ite haltuunsa nämä myrkyt, että parempi jättää joko suoraan apteekkiin taikka polttaa ulkona, lääkäri saattaa vielä soittaa apteekkiin ja kysyä onko kyseinen henkilö hakenut lääkkeensä, apteekkari vastaa on, sillon eivät voi tietää että poltit ne kotona roskien seassa !! Suljetullakaan en syöny, parhaimmassa tapauksessa eivät ees huomanneet, koska mulla oli suunnitelmat siltäkin varalta, en kaikkia voi paljastaa, mutta yks hyvä on että menet vessaan ''lääkkeen oton jälkeen'' ja sylet tabletin vessasta alas, eivät osaa aavistaa mitään, koska jos otat jo lähtiessäsi huoneesta hammasharjan ja tahnan mukaan niin pysäyttävät ensin lääkkeen ottoon jos ei silloin ole paikalla niin odotat kunnes tulevat ja oot lähtevinäs pesemään hampaita, toinen pahemmassa tilanteessa on jos tietävät tai on luuloa että pinnaat lääkkeen otosta ja jos eivät huomaa ettet ottanut menet huoneeseen ja värjäät jollain tabletin, jos on suussa joutunu pitämään niin värjääntyy paremmin, murskaat sen ja jos on joku tarkempi partio vastassa etteivät päästä vessaan tai jotain voit jossain yleisemmässä tilassa viskata tabletin jonnekin, eivät voi tunnistaa väristä/muodosta/koodeista tablettiasi eivät voi perusteella syyttää sinua eivätkä ketään muutakaan joten asetetaan hoitajien viaksi eivät välttämättä edes tajua että oli lääke kun viskaat vaikka johonkin kulkuväylälle niin luulevat että jaloissa tullu, monet hoitajatkin sen verran pulskia etteivät jaksa tai kerkeä nähdä kaikkea... Keksiköön lisää ken keksii...

Otan osaa kärsimykseesi, mulle on uuden polven neuroleptien jäljiltä tullut hengenahdistusta ja sydän kiihtyy vähäisestäkin liikunnasta, joskus liikkumattomanakin kiihtyy, ja tuo tunne sydämessä välillä särkeekin, olen sentakia joutunut aloittamaan verenpainetta madaltavan lääkkeen (ei oikea verenpainelääke), koska jos menen sanomaan neurolepteistä niin väittäävät että valehtelen tai haluan vain häpäistä niiden maineen, saan jonkun paranoidin leiman ja uudet neurot sen päälle, kun olen skitso, olen vielä tähän mennessä selvinnyt hengissä, vaikka koskaan ei voi tietään koska menen, Herra päättää ne päivät, eikä mulla hätää ole Herran siivessä!

Aloittajalta täyttä asiaa.

Minullekin lätkäistiin ajan hengen mukaan muotidiagnoosi bipo ja siihen sellainen lääkitys, että nukuin 23h/vrk. Kuukausien aikana muutuin vajakiksi, en osannut käyttää enää matkapuhelinta, en muistanut enää yhtään mitään. Pääni ajattettiin neurolepteillä ja tasaavilla kaaokseen, tulin lääkkeiden vuoksi mielisairaaksi.

Lääkkeidenhän pitää AUTTAA ei pahentaa vointia/oloa. Vaikka minullekin vakuuteltiin, että omaksi parhaaksi syön lääkkeitä niin kotona vierotin itseni kahdesta neuroleptistä ja tasaavista.

En olisi koskaan tuolla lääkemäärällä voinut tehdä töitä tai elää itsenäistä elämää. Nyt ymmärrän miksi mielenterveyspotilaat jäävät eläkkeelle nuorina; tuo valtava lääkemäärä ja ennenkaikkea se miten nuo lääkkeet syövät ihmisestä ihmisyyden ja minuuden. Lääkkeiden vaikutuksen alaisena kadottaa kosketuksen itseensä ja todelliseen maailmaan, lääkkeillä viedään vielä järkikin päästä. Eroon ei noista lääkkeistä moni pääse, koska lopettamisen / vierottamisen aikana on melko varmasti psykoosi päällä.

Luoja kiitos pääsin eroon myrkyistä. Koskaan ei sellaista tilannetta enää tulekaan, että minä hakisin apua psykiatrian puolelta. Harmittaa kun aikoinaan erehdyin sitä hakemaan ja elämäni meni tuon vuoksi vaan pahempaan solmuun.

Tietenkin psykiatrian puoleen kannattaa kääntyä jos haluaa menettää oman elämänsä, haluaa elää lääkepöhnässä, päästä eläkkeelle nuorena ja elää toisten siivellä. Bonuksena vielä tähän kaikkeen saa elää elämää jonka tahdin määrää mt-toimiston henkilökunta, saa olla lääketeollisuuden muovaama ajattelematon bässi.

Siinäpä miettimistä. En usko yhtään, jos joku kirkkain silmin vannoo, että neuroleptit tms PELASTIVAT elämään takaisin. Onko se elämää, kun elää neuroleptien tuomassa höpö maailmassa? Onko se elämää, jos et enää tunne mitään, et haaveile tms