Nyt täytyy sanoa että menee totaalisesti hermot. Minulla todettiin kilppparin vajaatoimintaa 1,5 vuotta sitten vaikka olen sairastanut sitä jo lapsesta saakka. Noh, nyt lääkityksen pitäisi kuitenkin olla kunnossa eli syön tällähetkellä lääkärin määräyksen mukaan 1,5 "aikuisten tabua" thyroxinia aamuisin. Olo on helpottunut paljon ja selviän nykyään monta tuntia lyhyemmillä yöunilla, iho ei ole enää yhtä kuiva, silmäni ei vuoda jatkuvasti jne..
Nyt asiaan. Olen ollut koko ikäni ylipainoinen, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Tällähetkellä painoindeksini on 37 eli huolestuttava! En ole koskaan syänyt mitenkään erityisen paljon, oikeastaan paljon vähemmän mitä normaalipainoiset ystäväni. Lääkityksen saatuani ajattelin että jes, nyt pääsen normaalimittoihin mutta ei.. Olen ollut muutaman kk nyt suht. tiukalla dietillä yhtä "mässypäivää" viikossa lukuunottamatta. Syön normaalia kotiruokaa ja olen lisännyt hedelmien ja vihannesten käyttöä. Mässypäivänäkin yritän suosia terveellisempiä herkkuja. En ole tarkkaan laskenut mutta nykyään syön päivässä n. 1000-1300 kcl. (älkääkä sanoko että olen säästöliekillä, jos syön enemmän lihon _todella_ nopeaa, kulutukseni ei ole kovin suurta. Sään ja terveyden salliessa käyn pienillä lenkeillä ja lisäksi lihasjumppaa kotona lähes joka päivä.)
Nyt tämä laihdutus on menossa vain siihen pisteeseen että kun paino ei grammaakaan tipu, pikemminkin hieman noussut(!!!) alan tosissani sairasatua syömishäiröön. Olen muutaman viikon ajan syönyt muutaman leivän mistä saan hyvinkin täyden vatsan ja mennyt sen jälkeen oksentamaan ne ulos.. Kysyisinkin nyt teiltä mitä helvettiä teen?! En halua pilata hampaitani ja terveyttäni tuollaiseen idioottimaisuuteen.
Onko teillä muilla samoja ongelmia? Monet kertovat että aloittavat tässä tilanteessa karppauksen vaan se ei tunnu ollenkaan minun jutultani.. Voiko lääkärini auttaa minua tässä jotenkin? Haluaisin olla kerrankin elämässäni suht. normaalin painoinen...
Nyt asiaan. Olen ollut koko ikäni ylipainoinen, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Tällähetkellä painoindeksini on 37 eli huolestuttava! En ole koskaan syänyt mitenkään erityisen paljon, oikeastaan paljon vähemmän mitä normaalipainoiset ystäväni. Lääkityksen saatuani ajattelin että jes, nyt pääsen normaalimittoihin mutta ei.. Olen ollut muutaman kk nyt suht. tiukalla dietillä yhtä "mässypäivää" viikossa lukuunottamatta. Syön normaalia kotiruokaa ja olen lisännyt hedelmien ja vihannesten käyttöä. Mässypäivänäkin yritän suosia terveellisempiä herkkuja. En ole tarkkaan laskenut mutta nykyään syön päivässä n. 1000-1300 kcl. (älkääkä sanoko että olen säästöliekillä, jos syön enemmän lihon _todella_ nopeaa, kulutukseni ei ole kovin suurta. Sään ja terveyden salliessa käyn pienillä lenkeillä ja lisäksi lihasjumppaa kotona lähes joka päivä.)
Nyt tämä laihdutus on menossa vain siihen pisteeseen että kun paino ei grammaakaan tipu, pikemminkin hieman noussut(!!!) alan tosissani sairasatua syömishäiröön. Olen muutaman viikon ajan syönyt muutaman leivän mistä saan hyvinkin täyden vatsan ja mennyt sen jälkeen oksentamaan ne ulos.. Kysyisinkin nyt teiltä mitä helvettiä teen?! En halua pilata hampaitani ja terveyttäni tuollaiseen idioottimaisuuteen.
Onko teillä muilla samoja ongelmia? Monet kertovat että aloittavat tässä tilanteessa karppauksen vaan se ei tunnu ollenkaan minun jutultani.. Voiko lääkärini auttaa minua tässä jotenkin? Haluaisin olla kerrankin elämässäni suht. normaalin painoinen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mene lääkäriin.Sinulla on jo syömishäiriön oireet.Se laihdtutaminen ei ole helppoa mutta jos menet säästöliekille-paino nousee,Ruokaa pitää syödä aj herkut ja turhat hiilarit veks.Liikuntaa ohella ja kohtuudella sitäkin-ei tartte maratonariksi ruveta.Painon pitäisi laskea oikealla ruokavaliolla.