Olen seurustellut vähän yli kuukauden anoreksiaa sairastavan tytön kanssa. Päivänselvää on, että hänellä on vääristynyt kuva omasta ulkonäöstään, mutta sitä itseinhon määrää ja ajatusta siitä, ettei voi olla kaunis jos ei ole langanlaiha, on hyvin vaikea käsittää.
Eli pyytäisin kyseisestä sairaudesta kärsiviä selittämään vähän, millainen on anorektiokon minäkuva ja mistä laihdutuspakkomielle lähtee. Nämä asiat ovat toki yksilöllisiä, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan edes jotain, joka saattaisi auttaa ymmärtämään.
Eli pyytäisin kyseisestä sairaudesta kärsiviä selittämään vähän, millainen on anorektiokon minäkuva ja mistä laihdutuspakkomielle lähtee. Nämä asiat ovat toki yksilöllisiä, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan edes jotain, joka saattaisi auttaa ymmärtämään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Faktahan on se, että tosi monella anoreksiaa sairastavalla on vääristynyt kehonkuva. Oli sitten miten laiha tahansa. En oikein tiedä, mistä se tulee. Kun vain katsoo peiliin, näkee lihavan, ylipainoisen tytön. Itseinho on todella niin korkealla ja itseluottamus matalalla.
Puhuminen auttaa. Käykö tyttöystäväsi esim. terapiassa? On helpottavaa puhua ammattihenkilölle, joka osaa hommansa. Mutta jos parantumismotivaatiota ei ole, on aivan turha väkipakolla viedä tyttöä puhumaan kenellekkään. Ensiksi pitää myöntää itselleen, että on sairas ja tarvitsee apua, muuten ei pääse edistymään yhtään. Itse asian kokeneena voin sanoa, että motivaation ollessa nollissa en kuunnellut terapeuttiani yhtään. Käsitin asian niin, että kaikki yrittivät vain lihottaa minua ja satuttaa. Nyt puhuminen on pikkuhiljaa ruvennut tepsimään!
Toiseksi, vaikka kuulostaakin anorektikosta pelottavalta, auttaa syöminen. Kun kroppa saa energiaa, rupeaa käsittämään myös asioita paremmin. Teillä on varmasti edessä pitkä ja kivinen tie, mutta siitä voi selvitä voittajana. Tsemppiä paljon!
Tyttöystäväni kävi juttelemassa ammatti-ihmiselle, mutta jonkin aikaa sitten valehteli itsensä sieltä ulos. Tästä voitkin varmaan päätellä, että hänellä ei ole halua tai motivaatiota parantua, mikä mutkistaa asioita. Vielä parin kuukauden ajan hän on alaikäinen, joten vanhempien olisi käsittääkseni mahdollista saada hänet "pakkohoitoon". Ompa ruma sana. Mutta tässä ongelma on taas se, että hänen äitiään ei suoraan sanottuna kiinnosta. Isä ei ole kuvioissa ollut ikinä mukana. Eli alaikäisyydestä huolimatta ei tyttöystävääni saada hoitoon ilman hänen omaa tahtoaan.
Toivottavasti saisin jotenkin hänet takaisin terapiaan.
Itse en kärsinyt itseinhosta niinkään, mutta äkilliset vatsan muodonmuutokset ruokailun yhteydessä saattoi säikäyttää. Loppujen lopuksi laihdutuksesta tuli vaan erittäin pinttynyt tapa, jota ei oikeastaan edes halunnut lopettaa - ''mieluummin hieman liian laiha, kun himoläski''-periaatteella. Tiesin koko ajan, etten ollut ulkonäöllisesti parhaimmillani ja kaverien kommentit todellakin auttoi ajattelemaan asioita. Vaikka se oli karua, niin olen onnellinen, että kaverit jopa haukkuivat laihaa ulkomoutoani, sillä se sai viimein tajuamaan kuinka vääristyneitä ajatuksia minulla on ollut.
Etsin tuossa vähän aikaa sitten tietoa anoreksiasta, ja sain tietää olevani Pro-ana.
Pro-ana on ihminen, joka on joko anorektikko tai haluaa saavuttaa sen tilan.
Kaikki tuntuu pitävän minua outona, mutta ei se minusta ole mitenkään outoa.