Hei ihmiset
Olen vasta 18v täyttänyt pojan alku ja menossa jo toinen anoreksiavuosi.
Kaikki alkoi siitä, kun anime fanina törmäsin Vocaloid virtuaalilauluyhtyeeseen ja sitä kautta löysin Vocaloideihin perustuvan MMD, eli MikuMikuDance, 3D-animaatio-ohjelman.
Sen mukana tulleet naispuoliset hahmot olivat lantiota ja jalkoja myöten järkyttävän laihoja. Aluksi mua oksetti todellisuus sellaisesta kehosta, mutta animointia niillä treenatessani aloin pitämään moista kehoa omana peilikava, eli kauneusihanteena, jolloin tapahtui mallioppiminen.
Olen sen jälkeen alkanut saavuttaa samanlaista kehoa laihuttamalla hiljalleen. Luulin noin vuosi laihuttamisen aloittamisen jälkeen pystyväni nyt lopettamaan laihduttamisen mutta en onnistunut siinä, koska en enää osaa syödä normaalisti. Olen jatkanut laihduttamista yhä senkin jälkeen, eli melkein kaksi vuotta tullut laihdutettua, koska en osaa lopettaa!!! :(
lisäksi harrastan tanssia ja juoksua eli parantaa tilannetta tosi hyvin... juuri ketään lähimmäisiäni ei kiinnosta ongelmani, joskus piirtelen kämppäni peileihin tussilla herjaustekstejä itsestäni kuinka läski ja ruma olen..... kaunista.
en koita saada laihutuksellani mitään naisen vartaloa, vaan olla ylipäätään hoikka, mitä hehkutetaan lähes kaikissa animesarjoissa..
Olin ennen anoreksiaa normaalipainoinen, ja ehkäpä hoikkakin... nyt minulla on vain vääristyny kauneuskuva itsestäni sekä halu koko ajan olla hoikempi ja hoikempi.
Olen 180cm ja painan noin 61kg.
Tulen sosiaalisesti toimeen todella hyvin kaikkien kanssa ja rakastan tanssimista sekä piirtämistä =) mutta siitä en nauti että en osaa olla enää normaali...
"trolli kommentit" voi jättää pois pyydän, ja sori kirjoitusvirheet, käytin padia ja tällä on tosi vaikea selata pitkää tekstiä.
Kiitos niille jotka lukevat tämän, ja ovat edes vähänkään valmiita kuuntelemaan sen yhden lukiolaiskaverin lisäksi (^3^)
Olen vasta 18v täyttänyt pojan alku ja menossa jo toinen anoreksiavuosi.
Kaikki alkoi siitä, kun anime fanina törmäsin Vocaloid virtuaalilauluyhtyeeseen ja sitä kautta löysin Vocaloideihin perustuvan MMD, eli MikuMikuDance, 3D-animaatio-ohjelman.
Sen mukana tulleet naispuoliset hahmot olivat lantiota ja jalkoja myöten järkyttävän laihoja. Aluksi mua oksetti todellisuus sellaisesta kehosta, mutta animointia niillä treenatessani aloin pitämään moista kehoa omana peilikava, eli kauneusihanteena, jolloin tapahtui mallioppiminen.
Olen sen jälkeen alkanut saavuttaa samanlaista kehoa laihuttamalla hiljalleen. Luulin noin vuosi laihuttamisen aloittamisen jälkeen pystyväni nyt lopettamaan laihduttamisen mutta en onnistunut siinä, koska en enää osaa syödä normaalisti. Olen jatkanut laihduttamista yhä senkin jälkeen, eli melkein kaksi vuotta tullut laihdutettua, koska en osaa lopettaa!!! :(
lisäksi harrastan tanssia ja juoksua eli parantaa tilannetta tosi hyvin... juuri ketään lähimmäisiäni ei kiinnosta ongelmani, joskus piirtelen kämppäni peileihin tussilla herjaustekstejä itsestäni kuinka läski ja ruma olen..... kaunista.
en koita saada laihutuksellani mitään naisen vartaloa, vaan olla ylipäätään hoikka, mitä hehkutetaan lähes kaikissa animesarjoissa..
Olin ennen anoreksiaa normaalipainoinen, ja ehkäpä hoikkakin... nyt minulla on vain vääristyny kauneuskuva itsestäni sekä halu koko ajan olla hoikempi ja hoikempi.
Olen 180cm ja painan noin 61kg.
Tulen sosiaalisesti toimeen todella hyvin kaikkien kanssa ja rakastan tanssimista sekä piirtämistä =) mutta siitä en nauti että en osaa olla enää normaali...
"trolli kommentit" voi jättää pois pyydän, ja sori kirjoitusvirheet, käytin padia ja tällä on tosi vaikea selata pitkää tekstiä.
Kiitos niille jotka lukevat tämän, ja ovat edes vähänkään valmiita kuuntelemaan sen yhden lukiolaiskaverin lisäksi (^3^)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen samanikäinen poika. Olen 181cm ja painan 52-55kg ja voin hyvin. Ehkä olen kevytrakenteinen, mutta syön paljon eikä minulla ole ongelmaa.
Tiedän etten voi parantaa ketään tällä kommentillani, mutta toivon että saisin edes sinut ajattelemaan asiaa ja mitä menetät jos jatkat laihduttamista. Oman kokemuksen perusteella tiedän, miltä tuntuu kun menettää kaiken rakastamansa, mutta toisaalta tiedän myös miltä tuntuu kun saa kaiken takaisin. Onneksi.
Sinulla on kaksi huippu harrastusta, rakastat tanssimista ja urheilua, mutta älä anna epärealistisen kehonkuvan viedä kaikkea sitä rakastamaasi pois sinulta. Jotta jaksaisit tulevaisuudessakin harrastaa lajejasi ja pysyä niissä hyvänä, et voi antaa itsesi haihtua ilmaan. Ja myös se että jaksaisit tulevaisuudessakin pitää näitä lajejasi itselle rakkaina vaatii sen, että pysyt kunnossa.
Tiedän, on ehkä turha saarnata ja jankata tästä...haluaisin kuitenkin että saisin sinut ajattelemaan kaikkea sitä minkä menetät jatkaessasi laihduttamista. Tulevaisuudessa haluat varmasti jaksaa opiskella ja tehdä työtä haluamallasi alalla, mutta jossain vaiheessa kehollasi ei ole enää voimia jaksaa eteenpäin. Jälkikäteen mietittynä olen onnellisessa asemassa, että olen saanut kaiken menettämäni takaisin, ainakin miltein samanlaisena kuin ennen sairastumistani. Mutta hetkittäin tiedän, että jos olisin välttänyt sairastumisen olisin parempi omassa urheilulajissani ja se kirpaisee. En pysty omaa menneisyyttäni muuttamaan, toivon vain että saan sinut ajattelemaan omaa tulevaisuuttasi, sillä on monia ihmisiä jotka välittävät sinusta eivätkä he halua nähdä sinun katoavan.
Todellisuus on se, että sinä olet hoikka tälläkin hetkellä, mutta myös se, että tiedostat oman tilasi ja sen että et osaa lopettaa. Mene pieni juttelemaan jollekin, koulun terveydenhoitajalle tai kuraattorille, sillä sinulla on tulevaisuus edessä ja haluan että jaksat elää sen tulevaisuuden.
p.s. kaikella rakkaudella, olet varmasti tämän pelastusyrityksen arvoinen:)