Katsoin tässä telkkarissa yhtä ohjelmaa ja sen juontajaa....
Aika kivan näkönen nainen. Näitä vastaavasti kivan näkösiä on monessa muussakin yhteydessä ja on niitä tuolla turuilla ja toreilla.
Mutta entä sit ne kemiat. On niissäkin eroja ja eroja..... joku on jossain kuppilassa kiva vaan sen takia ku on vähän pakko vaikka työn puolesta. Kun se ihminen sit on siinä työroolissaan muuten, niin se tilanne voi olla aivan eri... tai entä jos se tulee vastaan muuten muussa tilanteessa, niin ei se enää ees moikkaa.....
Ihmisellä on tosiaan eroja ja kemiat ratkoo
Aika kivan näkönen nainen. Näitä vastaavasti kivan näkösiä on monessa muussakin yhteydessä ja on niitä tuolla turuilla ja toreilla.
Mutta entä sit ne kemiat. On niissäkin eroja ja eroja..... joku on jossain kuppilassa kiva vaan sen takia ku on vähän pakko vaikka työn puolesta. Kun se ihminen sit on siinä työroolissaan muuten, niin se tilanne voi olla aivan eri... tai entä jos se tulee vastaan muuten muussa tilanteessa, niin ei se enää ees moikkaa.....
Ihmisellä on tosiaan eroja ja kemiat ratkoo
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo on totta. Kemia se ratkaisee, että tapahtuuko mitään vai ei. Mulla ei ollut kemiaa kenenkään kanssa, jotkut miehet tulee juttelemaan, mutta ei siinä mitään kemiaa ole heidän puoleltaan. Ehkä heidän mielestä olen niin tavallisen näkönen eli mulle on helppo jutella, kun en kiinnosta heitä sillä tavalla eli olen vaan keveri tai hyvä tyyppi. Ehkä yks syy siihen etten kiinnostanut ikinä ketään miestä sillä tavalla, on se etten ole nätti tai sievä, olen harmaa hiirulainen, kasvoilta muita rumempi. Totuus on se ettei ruma nainen vedä miehiä puoleensa, nätti nainen taas kiinnostaa melkein kaikkia miehiä. Kun ei ole kemiaa kenenkään kanssa, niin minkäs sille voin. Seuraan vierestä miten muut seurustelevat, pääsevät tanssimaan. Mä olen sellainen ikuinen seinäruusu, kellekään kelpaamaton.
tietenkin ihmisillä jotka juontaa tai esiintyy on enemmän tai vähemmän rooli päällä noin yleisesti ottaen, eli ei kannata ihastua kiiltokuvaan, ja eroja on. .. ei varmaan moikkaakaan jos on ylpee eikä muista sua tai ahistaa sun ihastukses siihen., ole hyvä ja lähesty jalat maassa kohdettasi mutta pidä "turvaväli" älä liimaannu ellet todella ole varma siitä kemiasta kiitos :)tavan tallukoita silti kaikki, toiset eivät silti pidä esim. humalaisesta lähestymisestä tai ole kuten sanoit,...yhtä mukavia kuin kuvittelit -roolin takaa voi paljastua mitä vain, hyvässä ja pahassa, älä luota kasvoihin älä sanoihin, tutustu!
Kyllä sen keskinäisen kemian huomaa heti, jos sitä kahden ihmisen välillä on. Sen huomaa itse, sen huomaa muut. Se on yksi katse, ei muuta. Se yksi katse puhuu omaa kieltään, jota ei edes itse voi kontrolloida. Se kertoo kiinnostuksesta, intohimosta, ihastuksesta, hullaantumisesta... kun sen kerran kohtaa, tuntee, se vie mennessään ja sitä janoaa lisää eikä sitä pysäytyä mikään, ei aika eikä statukset.
Sitä en osaa sanoa miksi sen pitäisi olla vain kauniiden naisten omaa aluetta, miksei hieman tavisten? Itse saan huomiota ja olen ulkoisesti sitten vissiin useimpien miesten mieleen tahtomattani, mutta en syty tosiaan mistään kiiltokuvamiehestä...eräs joka ei ehkä ulkoisesti herätä naisissa niitä ihastumisen tunteita, on täysin vienyt tältä jalat alta ;) Miehessä se karisma varmaan puhuu sitten enemmän, naisessako pitää olla ulkonäköä jotta mies syttyy?
Sen muuten tosiaan huomaa, jos kahden ihmisen välillä on kemiaa vaikka he koittavat salata sen. Sitä kiinnittää huomiota heidän käyttäytymiseen toisiaan kohtaan, mitä enempi he yrittävät salata sen kemian, niin sitä enempi sen huomaa ja rupeaa oikein sivusilmällä seuraamaan ett jotain sutinaa noiden kahden välillä on.
ap. kuittaa...
Olin kerran tilanteessa jossa oli yksi ihminen, joka oli tuohon aikaa paljon esillä ja paljon kaikenmaalilman kissan ristiäisiä. Sitä ihmistä katso kauempaa, nii näki miten väsyny se oli kaikkeen taputteluun, ja miten se inhos kaikkea sitä lääppimistä mitäs se sai ottaa vastaan.....
Mutta mitä tulee sit ekaan tässä ketjussa olevaan kommentiin. Ei kait kukaan ihminen oikeasti ole niin ruma ettei katsetta kestäis. Se on marginaalisen pieni ryhmä ihmisiä jotka ovat olleet vailla toisen ihmisen antamaa positiivista huomioita.
Sit kemiat. Itselläni on omat syyt miksi olen varauksellinen vastakkaisen sukupuolen kontaktessa... ehkä vähän estynyt. Mutta miten olen itse kokenut asioita toisinpäin. Kyllä sillä on eroa miten ihmset ottaa asioita vastaan. Joku sanoo hyvin vakiintuneella tapaa terve, joku tietyllä äänensävyllä moi, joku juttelee enemmän ja joku vähemmän..... Joku ihminen tulee vastaan ehkä kerran ja se on siinä... mutta ne ilmeet ja eleet pitkässä ajassa kertoo mikä se joku ihminen on oikesti toiselle. Onko sitä kemiaa vai onko se opittu tapa..... Onnkeksi näitä totaalisia ärripurreje on vähemmän kuin vaseman käden sormia.
Voi, miten voi hienosti "Niinkö" -nimimerkki kirjoitti aiheesta. Olen samaa mieltä kaikesta tuosta :)
Olen myös kerran elämässäni päässyt kokemaan tämän kemian kahden ihmisen välillä. Sydäntä oikein raastaa välillä, kun mietin, että en varmasti tule ikinä elämässäni kohtaamaan samanlaista kemiaa. Toivon, että olen väärässä, mutta pahoin pelkään.
Ei sillä kemialla välttämättä ole mtn suurempaa merkitystä tai se ei johda mihinkään. Voi olla, että kaikesta huolimatta tiet erkanevat, mutta tulet muistamaan tämän ihmisen läpi elämäsi. Ja sen katseen. Se on se katse. Ei sitä voi selittää sanoin. Kun katsot silmiin tätä ihmistä, niin tuntuu kuin lukisit niistä silmistä jotain. Jotain tietyllä tavalla tuttua. Ja samalla niin vastustamatonta. Vaihtamanne katseet puhuvat paljon.