Onko täällä muita äitejä, joilla on sosiaalisten tilanteiden pelko? Kuinka äitiys on vaikuttanut pelkoihisi? Omalla kohdallani jännitys on vain kasvanut lapsen saannin myötä. Välillä tunnen itseni huonoksi äidiksi, kun en pysty joka paikkaan menemään hänen kanssaan pelkojen takia. Suurimmaksi osaksi vietämme aikaa kotona. Koko perheen voimin uskaltaa sitten paremmin lähteä, kun isäkin on mukana. En pysty esim. kauppaan menemään lapsen kanssa kahdestaan. Kotipihallekin on vaikea mennä oleilemaan, jos naapuritkin sattuisivat juuri silloin olla ulkona. Kaikki äiti-lapsipiirit yms. on jäänyt meiltä pois. Olen jatkuvasti huolissani tulevista tapahtumista ja pelkään etukäteen kaikkea, esim. juhlia. Harmittaa lapseni puolesta.
Sos. pelot ja äitiys
pelokas äiti
3233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on aika lailla samanlainen ongelma kuin sulla,kauppaan meno ahdistaa ja pihalla lasten kanssa oleminen,pelkään että jos joku tulee juttelemaan enkä osaa/uskalla keskustella. Kaikki juhlatkin jännittää kamalasti,enkä niihin pystyisi osallistumaankaan,ellen olisi saanut opamox nimistä lääkettä..otan sitä siis ennenkuin täytyy mennä johonkin ja silloin ei tule paniikkia ja on helppo lähteä kotoa. Toki tuo on aika koukuttava lääke jos sitä joka pvä syö ja vaikutus heikkenee.
Itselläni on myös Opamoxia tarvittaessa otettavaksi. Olen tosin uskaltanut sitä ottaa vasta yhden kerran ja puolikkaan tabletin. Kyllä se auttoi jonkun verran olotilaan. Täytyy kesällä sitten kun on juhlia tiedossa, ottaa toisen kerran.
Jännitys on voimakasta siksi, kun lapseni on jo vuoden ikäinen kävelijä ja hänen perässään täytyy mennä joka paikkaan ja olla "esillä", varsinkin juhlissa ja väkijoukkojen keskellä. Ennen kun jännitti, sai tavallaan olla omassa rauhassa "piilossa".
Minä taas ihmettelen sitä että miten sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät ihmiset ovat ylipäätään kyenneet pariutumaan ja hankkimaan lapsia. Minä kun en pystyisi seurustelemaankaan ongelmieni takia ja yksinkin kauppaan meneminen on tuskaa saati sitten että menis lapsen kanssa kauppaan.
Tuntuis kiusalliselta kun lapsilla on tapana kysellä kaikenlaista ja välillä osoitella muita ihmisiä kohti. En voisi koskaan kuvitella olevani lapsen isä kun nolostuisin ja menisin aivan hämilleni siitä jos lapsi alkaa vaikka itkeä kaupassa. Siinä kävis varmaan niin että nappaisin äkkiä lapsen kainalooni ja painelisin kaupasta pihalle tekemättä ollenkaan ostoksia.