Moikka, elikkä oon 17vuotias ja mulla on tässä sellanen ongelma.. Niin kun otsikosta huomaa.. Kaikki alko siitä ku alotin uudessa koulussa.. Tutustuin yhteen poikaan, joka on mun luokalla.. Aloin hengailemaan sen kanssa aika paljon.. Oltii koko ajan toistemme kanssa.. Se oli kun unta ja se oli niin ihanaa.. Varmaan pari kuukautta meni ja me lähennyttiin entistä enemmän.. Lopulta päädyttiin sänkyyn ja siitä se sitten alko..
Ei enään pidetty yhteyttä niin kun ennen.. Ihan ku se olis vältelly mua koko ajan.. Me vaan etäännyttiin toisistamme.. Mä en vaan kestänyt etten enää saisikaan olla sen lähellä.. En tiiä olinko niin kiintynyt tai jtn.. Mä en tehny mitään muuta ku puhuin vaa siitä.. Tästä on nyt puolvuotta ja teen sitä siis edelleen.. En vieläkään oo päässy yli, vaikka ei missään vaiheessa olla edes seurusteltu.. En vaan voi tajuta et miten ihminen voi muuttua päivässä ihan eri ihmiseksi.. Ja kaikista vaikeinta tässä on se, että joudun näkemään tätä ihmistä joka ikinen päivä! Ajattelen sitä aamulla, päivällä, illalla, unissa, KOKO AJAN! En vaan kestä enää sitä kun satutan itseäni koko ajan.. Kaikki kaverini sanovat että "palaa todellisuuteen, teillä ei ole mitään.." Tajua ettet voi saada sitä " olen yrittänyt tapailla muita poikia.. Mutta ei siitä tule mitään kun ajattelen vain tätä yhtä koko ajan.. Tuntuu että eläisin jossain omassa mielikuvitus maailmassa ja ajattelen että no "ehkä" jonain päivänä olisimme yhdessä.. Tai ajattelen niitä vanhoja aikoja kun vielä olimme yhdessä! Tai että jos vain kerran saisin vielä olla hänen lähellään.. En vain halua kohdata sitä totuutta ettei meillä voisi koskaan enään olla mitään.. Katson hänen Facebook seinäänsä joka päivä.. Luen vanhoja viestejä.. En todellakaan tiedä että olenko seonnut tai hullu tai jtn... Tätä on todella vaikea selittää!... mutta Voisiko tämä myös johtua siitä että kaikki loppui kuin seinään eikä mitään asioita selvitetty?
Ei enään pidetty yhteyttä niin kun ennen.. Ihan ku se olis vältelly mua koko ajan.. Me vaan etäännyttiin toisistamme.. Mä en vaan kestänyt etten enää saisikaan olla sen lähellä.. En tiiä olinko niin kiintynyt tai jtn.. Mä en tehny mitään muuta ku puhuin vaa siitä.. Tästä on nyt puolvuotta ja teen sitä siis edelleen.. En vieläkään oo päässy yli, vaikka ei missään vaiheessa olla edes seurusteltu.. En vaan voi tajuta et miten ihminen voi muuttua päivässä ihan eri ihmiseksi.. Ja kaikista vaikeinta tässä on se, että joudun näkemään tätä ihmistä joka ikinen päivä! Ajattelen sitä aamulla, päivällä, illalla, unissa, KOKO AJAN! En vaan kestä enää sitä kun satutan itseäni koko ajan.. Kaikki kaverini sanovat että "palaa todellisuuteen, teillä ei ole mitään.." Tajua ettet voi saada sitä " olen yrittänyt tapailla muita poikia.. Mutta ei siitä tule mitään kun ajattelen vain tätä yhtä koko ajan.. Tuntuu että eläisin jossain omassa mielikuvitus maailmassa ja ajattelen että no "ehkä" jonain päivänä olisimme yhdessä.. Tai ajattelen niitä vanhoja aikoja kun vielä olimme yhdessä! Tai että jos vain kerran saisin vielä olla hänen lähellään.. En vain halua kohdata sitä totuutta ettei meillä voisi koskaan enään olla mitään.. Katson hänen Facebook seinäänsä joka päivä.. Luen vanhoja viestejä.. En todellakaan tiedä että olenko seonnut tai hullu tai jtn... Tätä on todella vaikea selittää!... mutta Voisiko tämä myös johtua siitä että kaikki loppui kuin seinään eikä mitään asioita selvitetty?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No miksi ette puhu? Miksi et mene puhumaan hänelle?
Arvaa vaan kuinka monta kertaa on yritetty, mut ei vastausta vaan näy tai kuulu :/ turhauttavaa tällanen :( en todellakaan tiedä mitä teen??:o
Voi sinua 17-vuotias.. Sulle on käynyt/tehty vanhanaikaiset.. Mielenkiinto meni kun pääsi pöksyihisi.. Vaikket ehkä ollutkaan tyrkky tai helppo.. Ni Se maailma on julma ja pojat osaa olla.