En tiedä onko tämä ihan oikea topa tälle, mutta menkööt.
Ensin vähän minusta.. Olen siis neljätoista vuotias luovaksi kuvailtu tyttö, joka piirtää todella paljon ja on usein omissa maailmoissaan. Vieraiden seurassa olen hiljainen ja ujo, vähän hermostunut. Kaverien seurassa puolestaan käyttäydyn todella sekopäisesti ja olen varmaan porukan kova-äänisin. Minulla on vähän väliä tapana sanoa ja tehdä aivan yllättäen asioita jotka putkahtavat päähäni sillä sekunnilla, ja nauran todella paljon. Tämä on aivan normaalia. Olen kuitenkin huomannut, että minulla on jo vaikka kuinka pitkään ollut vaikeuksia keskittyä. Esimerkiksi tunneilla, vaikka koko luokka olisi hiljaa ja opettaja puhuisi, vaikutan keskittyneeltä mutta pääni sisällä en edes kuuntele. Mielessäni laukkaa omia tarinoita ja ideoita. Tämä on toistunut koko ylä-asteen ja ala-asteen parin viimeisimmän lukuvuoden ajan, valtaosalla tunneista. En osaa tehdä kotitehtäviäni, vaan katson kavereiltani vastaukset välituntien aikana juuri ennen tunnin alkua, harvoin silloinkaan. Tämä on tietenkin yksinkertaisesti tyhmää, mutta minä en osaa aloittaa läksyjen tai oma-aloitteisuutta vaativien projektien tekemistä, vaan mielenkiintoni harhautuu aina jonnekkin muualle, useinmiten piirtämiseen. Onnistun paremmin ryhmäprojekteissa tai tilanteissa jossa minua autetaan ja usutetaan tekemään. Usein käy myös niin että vaikka lukisin tekstiä, en kuitenkaan sisäistä sitä. Saattaisin ymmärtää kyllä, mutten keskity! Tämä saa oloni usein turhautuneeksi, etenkin jos olen vähääkään yrittänyt. Arvosanani ovat laskeneet suhteellisen huonoiksi ja äitini kanssa olemme asiasta tapelleet. Hän sanoo minun olevan fiksu mutta laiska. Niinpä pidin itseäni laiskana, kunnes tajusin että kyse on keskittymisestä. Esimerkiksi minä haluan oppia ja minulla löytyy siihen tahtoa, mutta en vain keskity.
Voi toki olla mahdollista että tämä on ihan normaalia, ja johtuu vaan iästä tai laiskuudesta, mutta toisaalta miksi sitten joka ikinen kaverini pystyy keskittymään? Minulla on myös tapana kulkea jatkuvasti ympäri huonettani tai taloa suunnitellessani asioita. Puhuin asiasta läheisen ystäväni kanssa, joka sanoi että kyseessä voisi ehkä olla adhd. Hän kertoi että se kuullema oireilee eri tavalla tytöillä kun pojilla. Meninpä siis lukemaan netistä adhd:sta nuorilla tytöillä, ja huomasin varsin monen kohdan viittaavan itseeni. Mainitsinkin jo ylempänä ne suurimmat tekijät, mutta löysin myös yksityiskohtia. Suurin osa yksityiskohdista (kuten esimerkiksi jatkuvasti siivoton huone) olivat kuitenkin sellaisia jota kenellä tahansa voisi olla. Kun mainitsin asiasta vanhemmilleni, he eivät osanneet ottaa sitä tosissaan ja sanoivat että kenellä tahansa voisi olla mainitsemiani oireita. Lisäksi he sanoivat etten ole koskaan ollut mikään ylienerginen lapsi. Suljin siis vaihtoehdon adhd:sta pois, kunnes rupesin jälleen miettimään että miksi en vaan pysty keskittymään? En tiedä liittyykö tämä mitenkään adhd:seen mutta minulla on myös välillä hieman poissaolevia kohtauksia, ihan kun en tavallaan olisi paikalla, vaikka olenkin.
Mitä mieltä te olette? Onko tämä aivan normaalia tyhmän ja laiskan ihmisen murehtimista vai voiko kyseessä olla keskittymishäiriö? Minulla on tavoitteita ja haluaisin onnistua panostamaan, mutta en vain jostain syystä onnistu.
Ensin vähän minusta.. Olen siis neljätoista vuotias luovaksi kuvailtu tyttö, joka piirtää todella paljon ja on usein omissa maailmoissaan. Vieraiden seurassa olen hiljainen ja ujo, vähän hermostunut. Kaverien seurassa puolestaan käyttäydyn todella sekopäisesti ja olen varmaan porukan kova-äänisin. Minulla on vähän väliä tapana sanoa ja tehdä aivan yllättäen asioita jotka putkahtavat päähäni sillä sekunnilla, ja nauran todella paljon. Tämä on aivan normaalia. Olen kuitenkin huomannut, että minulla on jo vaikka kuinka pitkään ollut vaikeuksia keskittyä. Esimerkiksi tunneilla, vaikka koko luokka olisi hiljaa ja opettaja puhuisi, vaikutan keskittyneeltä mutta pääni sisällä en edes kuuntele. Mielessäni laukkaa omia tarinoita ja ideoita. Tämä on toistunut koko ylä-asteen ja ala-asteen parin viimeisimmän lukuvuoden ajan, valtaosalla tunneista. En osaa tehdä kotitehtäviäni, vaan katson kavereiltani vastaukset välituntien aikana juuri ennen tunnin alkua, harvoin silloinkaan. Tämä on tietenkin yksinkertaisesti tyhmää, mutta minä en osaa aloittaa läksyjen tai oma-aloitteisuutta vaativien projektien tekemistä, vaan mielenkiintoni harhautuu aina jonnekkin muualle, useinmiten piirtämiseen. Onnistun paremmin ryhmäprojekteissa tai tilanteissa jossa minua autetaan ja usutetaan tekemään. Usein käy myös niin että vaikka lukisin tekstiä, en kuitenkaan sisäistä sitä. Saattaisin ymmärtää kyllä, mutten keskity! Tämä saa oloni usein turhautuneeksi, etenkin jos olen vähääkään yrittänyt. Arvosanani ovat laskeneet suhteellisen huonoiksi ja äitini kanssa olemme asiasta tapelleet. Hän sanoo minun olevan fiksu mutta laiska. Niinpä pidin itseäni laiskana, kunnes tajusin että kyse on keskittymisestä. Esimerkiksi minä haluan oppia ja minulla löytyy siihen tahtoa, mutta en vain keskity.
Voi toki olla mahdollista että tämä on ihan normaalia, ja johtuu vaan iästä tai laiskuudesta, mutta toisaalta miksi sitten joka ikinen kaverini pystyy keskittymään? Minulla on myös tapana kulkea jatkuvasti ympäri huonettani tai taloa suunnitellessani asioita. Puhuin asiasta läheisen ystäväni kanssa, joka sanoi että kyseessä voisi ehkä olla adhd. Hän kertoi että se kuullema oireilee eri tavalla tytöillä kun pojilla. Meninpä siis lukemaan netistä adhd:sta nuorilla tytöillä, ja huomasin varsin monen kohdan viittaavan itseeni. Mainitsinkin jo ylempänä ne suurimmat tekijät, mutta löysin myös yksityiskohtia. Suurin osa yksityiskohdista (kuten esimerkiksi jatkuvasti siivoton huone) olivat kuitenkin sellaisia jota kenellä tahansa voisi olla. Kun mainitsin asiasta vanhemmilleni, he eivät osanneet ottaa sitä tosissaan ja sanoivat että kenellä tahansa voisi olla mainitsemiani oireita. Lisäksi he sanoivat etten ole koskaan ollut mikään ylienerginen lapsi. Suljin siis vaihtoehdon adhd:sta pois, kunnes rupesin jälleen miettimään että miksi en vaan pysty keskittymään? En tiedä liittyykö tämä mitenkään adhd:seen mutta minulla on myös välillä hieman poissaolevia kohtauksia, ihan kun en tavallaan olisi paikalla, vaikka olenkin.
Mitä mieltä te olette? Onko tämä aivan normaalia tyhmän ja laiskan ihmisen murehtimista vai voiko kyseessä olla keskittymishäiriö? Minulla on tavoitteita ja haluaisin onnistua panostamaan, mutta en vain jostain syystä onnistu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anteeksi, keskittymiseni lakkasi kesken viestisi. Voisitko lyhentää?
Saattaa kuulua myös murrosikään, mutta varmempaa tietoa (tai arveluja) saat osoitteesta http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5555