Rakkaus ja rakastaminen on jo sanana niin loukkaava ja järjellä ajateltuna yksi turhimmista tunteista maanpäällä. Miksi rakastaa jos se satuttaa ja se häiritsee. Kuka saakeli on senkin keksinyt?
Rakkaudessa ei ole järjen hiventä kun miettii mitä on sen rakkauden tunteen jälkeen ja mitä se rakkaus tuottaa ja mitä pahaa se saa aikaiseksi eli täysin ikäviä asioita. Harmeja, suruja, ja kaikkea siltä väliltä. Voisin luetella niitä tähän loputtomiin.
Vaikka rakastaisinkin en juuri tällä hetkellä halua hyväksyä sitä, en pidä siitä ja suorastaan tulen ärtyneeksi siitä, ja en vain siedä sitä. Olisin suorastaan hämmästynyt jos joku ihminen joskus palauttaisi uudestaan rakkauden tunteen siksi rakkauden tunteeksi mitä se oikeasti olisi,palauttaisi uskon ja hyvän siihen. Palauttaisi ajatteluni rakkaudesta ja ylipäätänsä niistä tunteista samaan mitä se oli joskus ennen.
En taida uskoa enää rakkauteen enkä mihinkään siihen liittyvään.
Rakkaudessa ei ole järjen hiventä kun miettii mitä on sen rakkauden tunteen jälkeen ja mitä se rakkaus tuottaa ja mitä pahaa se saa aikaiseksi eli täysin ikäviä asioita. Harmeja, suruja, ja kaikkea siltä väliltä. Voisin luetella niitä tähän loputtomiin.
Vaikka rakastaisinkin en juuri tällä hetkellä halua hyväksyä sitä, en pidä siitä ja suorastaan tulen ärtyneeksi siitä, ja en vain siedä sitä. Olisin suorastaan hämmästynyt jos joku ihminen joskus palauttaisi uudestaan rakkauden tunteen siksi rakkauden tunteeksi mitä se oikeasti olisi,palauttaisi uskon ja hyvän siihen. Palauttaisi ajatteluni rakkaudesta ja ylipäätänsä niistä tunteista samaan mitä se oli joskus ennen.
En taida uskoa enää rakkauteen enkä mihinkään siihen liittyvään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et ole koskaan selvästikään rakastanut tai saanut vastarakkautta.
Tai jos olet joskus rakastanut, oletko toivonut saavasi vastarakkautta? Miettinyt rakastaako toinen, toivonut hänen rakastavan. Ja kun olet sen saanut kuulla, eikö sydämesi ole pakahtunutkin riemusta? Helmiä sioille sinun kohdallasi.
Toivottavasti et koskaan tule saamaan rakkautta osaksesi.
Jos sinulla on lapsia, muista ettet rakasta heitäkään. Rakkaus on turhaa ja ärsyttävää ja häiritsevää myös heitä kohtaan.
Yleensäkin tunteet tuntuvat turhilta ja häiritseviltä. Kukapa ei haluaisi päästä eroon mustasukkaisuudesta, katkeruudesta tai kaunasta jne. Silti ne kuuluvat normaalien ihmisten tunne-elämään eikä niiden tuntemista voi valita. Voit päättää ettet rakasta muttet voi hallita sitä tunnetta. Rakastatko edes itseäsi? Ilman tunteita ihminen on psykopaatti.
Hei viesti tuli perille. Ole huoleti, en enää häiritse tunteitasi.
http://www.youtube.com/watch?v=e45_mLYUcjU
Mun ensi rakkaus vei rakkauden mun elämästä. Sen jälkeen koko sana on kauhistuttanut mua. Olen yrittänyt etääntyä ja neutralisoida sen sanan. Konkretisoida sen ja taas hajottaa ja murskata. Kaiken jälkeen mä yhä tiedän kuka se on, jos on, jos sitä on, sillä on kasvot.
Kukaan ei ymmärrä.Joku on jopa tuntevinaan. Tuntekoon, pieleen menee silti kaikki. Kun joku taas arvelee muitta mutkitta psykopaatiksi; on niin helppo latkäistä ja arvuutella kaikenlaista diagnoosia, eikö ihminen voi olla tavallinen, se tavallinen ihminen. Lapsia? miten tähän lapset mitenkään liittyvät vaikka lapsista paljon pidänkin niin en puhuisi nyt lapsista ja vielä vähemmän kun niitä omia lapsia ei ole.
toivottavasti et tule saamaan rakkautta osaksesi? rehellisesti sanottuna en toivoisi sellaista kohtaloa edes pahimmalle vihamiehellenkään. Sellaista tämä elämä on; tuomitaan, tuomitaan ja vielä kerran tuomitaan. Eikö ikinään opita että asiat ja syyt voivat olla niin monen summa. Ihmiselläkin on sietorajansa, jokaisella omanlainen. Aina on helppo olla ensimmäisenä tuomitsemassa mutta sitäkin vaikeampi ajatella laaja- alaisesti monesta näkökulmasta ja useasti katsotaan vain "putkinäöllä" asioita.
Edelleenkään en luota enää rakkauteen ja tämä saa riittää.
Olen samaa mieltä kanssasi ap. Rakkaus on tuottanut myös minulle ainoastaan kipua. En kuitenkaan ole hänelle yhtä vihainen ja katkera kuin sinä olet. Kai.. minä sitten vielä.. toivon.
Jos rakkaus toiseen ihmiseen on epäonnistunut, niin älkää antako sen pilata koko rakkauskäsitystä. Koska se on vain yksi osa sitä.
Rakkaus on paljon muutakin. Rakkaus itseesi, arkeen, omaan elämään, raikkaaseen ilmaan, lapsiin, lemmikkeihin, lähimmäisiin, ystäviin...mihin tahansa.
Kyllä, joskus joidenkin ihmisten huono käytös voi loukata, mutta rakkaus ei silti katoa.
Olen samoilla linjoilla. Rakkaus näihin muihin kohteisiin säilyy eikä ole niin vastoinkäymisille altista. Ihminen, joka haluaa kaiken vain yhdeltä, tajuaako miten vaativa hän on? Sellainen voi myös muuttua itsekkääksi ja ahdistavaksi...
Vai onko se vain tässä illassa kantava mielipide... Jos ei saa sitä ketä haluaa, tänä iltana. Niin tarviiko sitä hyljätä toisena. Monellekko olis elämää ilman sitä... se saattaa kannatella elämää, koetella ja viedä alas. Kun se viimein on siinä edessä.
Näkeekö joku vielä jossain rakkautta??
Ihmisten välillä en siihen oikein usko.
Johtuu varmaan ettei kukaan ole koskaan rakastanut..