haluan kertoa oman tarinani suhteestani narsistiseen Ex-kumppaniini, jonka kanssa olin yhdessä..
Aluksi kumppanini halusi tehdä ihan normaaleja asioita kanssani suhteessa ollessamme, käytiin syömässä, eri laisis tapahtumissa jne..
Jossain vaiheessa kuitenkin alkoivat raivokohtaukset, kehumisten jälkeen jatkuva mitätöinti ja täysin arvottomana pitäminen...En ollut mitään enkä kukaan jos en täyttänyt hänen pienimpiäkin toiveita ja ollut aina "avuksi" jos hän sellasta apua tarvitsi..hänellä oli myös tapana kotrolloida sitä milloin minun tuli tulla kotiin..Jos olin viipynyt esimerkkinä lenkillä liian kauan, hän saattoi soittaa että missä olin ja koska olisin tulossa takaisin täyttämään hänen vaatimuksiaan lähinnä.. Tekemään ruokaa, tekemään kotitöitä, olemaan hänelle seurana jos hän ei halunnut jostain syystä olla yksin jne..
Sairaaltahan tämä kaikki kuulostaa..tiedän. Jos tälle ex-kumppanille sanoi jostain hänen viastaan tai olin itse tyytymätön johonkin asiaan suhteessamme, hän yleensä suuttui ja totesi että vingun ihan mitättömän pienistä asioista ja mun pitäis se lopettaa. Olin hänen mukaansa säälittävä valittaja joka valitti mitättömän pienistä asioista, hänen mukaansa siis.
Suhteen loppuvaiheilla en valittanut juuri mistään kun kaikki alkoi olla ihan sama, sillä en jaksanut vaan valittaa tai mainita epäkohdista suhteessamme..
Lopulta päädyin siihen että minun oli pakko päästä suhteesta pois.. suhteesta jossa toisella on enemmän "vapauksia" kuin minulla.. ja suhde joka söi minua sisältä todella paljon. Tuntui että olin ihan rikki suhteen jälkeen..ja kaikki haukkumiset ja mitätöinnit tulivat lopulta mun uniin suhteen loputtua kun pääsin pois tästä suhteesta, jaloilleni..kaikki se mitätöinti, se oli pahinta ja tuntui myös tosi pahalta..Hänellä oli tapana aluksi kysellä ja ottaa selvää oman luonteeni heikoista kohdista, ns huonommista piirteistä mitä mulla oli, mutta vain sitä varten että hän osasi sitten taitavasti käyttää niitä minua vastaan myöhemmin, mitätöidä mut tarvittaessa..
haluaisinkin kysyä onko muilla samantapasia kokemuksia? Ja miten olette esim. pystyneet pitämään etäisyyttä entiseen kumppaniin? Riittääkö entiselle kumppanillenne, että sanotte vain tekstarilla että ette pysty näkemään ex-kumppania vai kuinka sen kerrotte? Etäisyyttä tämmöisiin ihmisiin pitääkin pitää myös jatkossa.
Aluksi kumppanini halusi tehdä ihan normaaleja asioita kanssani suhteessa ollessamme, käytiin syömässä, eri laisis tapahtumissa jne..
Jossain vaiheessa kuitenkin alkoivat raivokohtaukset, kehumisten jälkeen jatkuva mitätöinti ja täysin arvottomana pitäminen...En ollut mitään enkä kukaan jos en täyttänyt hänen pienimpiäkin toiveita ja ollut aina "avuksi" jos hän sellasta apua tarvitsi..hänellä oli myös tapana kotrolloida sitä milloin minun tuli tulla kotiin..Jos olin viipynyt esimerkkinä lenkillä liian kauan, hän saattoi soittaa että missä olin ja koska olisin tulossa takaisin täyttämään hänen vaatimuksiaan lähinnä.. Tekemään ruokaa, tekemään kotitöitä, olemaan hänelle seurana jos hän ei halunnut jostain syystä olla yksin jne..
Sairaaltahan tämä kaikki kuulostaa..tiedän. Jos tälle ex-kumppanille sanoi jostain hänen viastaan tai olin itse tyytymätön johonkin asiaan suhteessamme, hän yleensä suuttui ja totesi että vingun ihan mitättömän pienistä asioista ja mun pitäis se lopettaa. Olin hänen mukaansa säälittävä valittaja joka valitti mitättömän pienistä asioista, hänen mukaansa siis.
Suhteen loppuvaiheilla en valittanut juuri mistään kun kaikki alkoi olla ihan sama, sillä en jaksanut vaan valittaa tai mainita epäkohdista suhteessamme..
Lopulta päädyin siihen että minun oli pakko päästä suhteesta pois.. suhteesta jossa toisella on enemmän "vapauksia" kuin minulla.. ja suhde joka söi minua sisältä todella paljon. Tuntui että olin ihan rikki suhteen jälkeen..ja kaikki haukkumiset ja mitätöinnit tulivat lopulta mun uniin suhteen loputtua kun pääsin pois tästä suhteesta, jaloilleni..kaikki se mitätöinti, se oli pahinta ja tuntui myös tosi pahalta..Hänellä oli tapana aluksi kysellä ja ottaa selvää oman luonteeni heikoista kohdista, ns huonommista piirteistä mitä mulla oli, mutta vain sitä varten että hän osasi sitten taitavasti käyttää niitä minua vastaan myöhemmin, mitätöidä mut tarvittaessa..
haluaisinkin kysyä onko muilla samantapasia kokemuksia? Ja miten olette esim. pystyneet pitämään etäisyyttä entiseen kumppaniin? Riittääkö entiselle kumppanillenne, että sanotte vain tekstarilla että ette pysty näkemään ex-kumppania vai kuinka sen kerrotte? Etäisyyttä tämmöisiin ihmisiin pitääkin pitää myös jatkossa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No mä oon joutunut vaihtaa osotetta entisen ex- narsisti kumppanini takia :(
Ja jos narsisti ehdottaa tapaamista, kysymyksessä on yleensä tapaaminen jossa hänen paremmuuttaan hehkutetaan, hänen itsetuntoaan nostetaan..Joten en suosittele ex-narsisti kumppanin tapaamista
Mulla oli kanssa narsismi ex-kumppaninani. Heti eron jälkeen hän olisi halunnut nähdä, mutta pitkän puhelinkeskustelun jälkeen , kun hän haukkui ja kehui minua vuoronperään puhelimessa, sain sanottua, että minun ei tarvitse enää nähdä eikä kuunnella häntä. Lopuksi muutin toiselle paikkakunnalle asumaan, joka teki lopullisen rauhan hänestä. Ex löysi uuden nopeasti ja minulle se oli onni.....vaikka sille toiselle ei....
Joo, mulla oli myös ex-narsisti nainen kumppanina.. suhdetta kesti vähän alle vuos..jatkuvat raivokohtaukset mitättömistä jutuista olivat tosi tavallisia hänelle..Hän saattoi jopa väittää että olin tehnyt jotain itsekästä tekoa vaikka en ollut tehnyt, jos siitä oli hänelle itselleen jotain hyötyy..tai jos hän sai sillä kavereittensa arvostusta tai jotain..Tajusin että nainen ei oel terve mutta silti jatkoin suhdetta hänen kanssaan.
Ex-nainen olis halunnu suhteen loputtua jäädä "kavereiks" mitä ikinä se sille sit tarkottikaan. Mutta älkää ikinä menkö tuohon "ansaan." Se kaveruus tarkottaa narsistille sitä että se haluaa vielä käyttää teitä jollain lailla hyväksi ja hyötyä teistä viel jotenkin.. Multa se lähinnä pyys rahaa eli taloudellisesti halus hyötyä musta.. Se kun ei käyny töissä, vaan suhteessakin minä maksoin lähes kaikki meidän kulut :(
tutulta kuulostaa..elin exäni kanssa 11v ja sain 2 lasta, joilla hän pystyi minut pitämään kotona(tosin halusin itsekkin lapset). Tarinani olisi liian pitkä luettavaksi, joten jokainen voi vaan kuvitella mitä 11v aikana saatto tapahtua. Yritin useasti suhteesta irti mutta turhaan..lopulta minulla ei ollut enään mitään jäljellä(paitsi lapset)..itsetunto meni, samoin kaverit ja harrastukset. kenenkään miespuolisen kanssa en saanut ees jutella muuten oli huora ja tiesvaikka mitä muuta. Lopulta revin väkisin itseni irti, pakoilin pariviikkoa sukulaisillani lapsien kanssa, lopulat oli palattava kotiin, mutta hvin pian jouduin pakenemaan turvakotiin, sitten tuli oikeusjutut lapista yms..2,5v sitä helvettiä keti eron jälk. lösin onnekseni uuden miehen jonka ansiosta olen tässä..ex löysi pian sen jälk. uuden naisen ja nt heillä on lapsi. Meidän yhteiset ei isäänsä oo nähnyt 1,5v koska ex sössi (onneksi) asiat niin ettei kysymykseen tulleet muutkuin valvotut tapaamiset joihin hän ei suostunut..nyt toistaiseksi saadaan olla rauhassa kun hän pyörittää uutta perhettään, se on meidän onnemme...
Tuttuja juttuja kaikki nuo. Itse lähdin turvakodin kautta omaan asuntoon, jona aikana onkin tapahtunut lähes kaikki mahdollinen kiusanteko. Elämä on ollut helvetillinen vuoristorata joka katkuu vaan. En jaksa tässä niitä kirjoittaa, koska kirjoitan blogiani. Sieltä voi lukea jos haluaa: hajalla.blogaaja.fi
Tuttuja juttuja. Onnekseni asuin narsistin kanssa saman katon alla vain 2 ja puoli vuotta. Raivokohtaukset esimerkiksi siitä, että viikkasin pyykin väärin, saattoivat johtaa siihen, että hän seurasi minua huutaen huoneesta toiseen, ja kun olin hiljaa (en osannut sanoa mitään), minut haukuttiin siitäkin. Myöhemmin, ehkä seuraavana päivänä, oltiin taas kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja huojentuneena siitä yritin olla normaalisti ....kunnes seuraava räjähdys tapahtui.
Räjähdysten yhteydessä väärin viikatun pyykin haukkumisesta edettiin nopeasti niihin arkoihin asioihin, joita joskus olin luottamuksella kertonut. Leikitään tässä esimerkiksi vaikka, että isäni olisi lapsena ollessani ollut toisinaan väkivaltainen ja olisin kertonut sen. Isäni satunnaista väkivaltaisuutta hän saattoi käyttää lyömäaseena siihen, että en osaa ottaa vastaan minkäänlaista kritiikkiä, tai saattoi sanoa, että "Et pysty edes normaaliin keskusteluun, mutta ymmärtäähän sen, kun olet koko lapsuutesi elänyt aggressiivisen hirmuvallan ja seksuaalisen hyväksikäytön ja hakkaamisen ympäröimänä!"
...ja näiden hänen itsensä liioittelemien asioiden loppuun hän totesi että minun tulisi hakeutua terapiaan, koska olen todella sairas ja kieroutunut, enkä ole sinut ulkonäköni, työurani, seksuaalisuuteni tai äitiyteni kanssa.
Nämä kaikki syytökset siis menivät ihan överiksi aina. Tiedän, että hän haukkui minua myös omalle perheelleen.
Sitten keräsin kamani ja eräänä päivänä häivyin. Kyllä oli mies kauhuissaan, ja sanoi, että tyypillistä skitsofreenisen ihmisen itsekästä paskatoimintaa lähteä noin vain.
Ihan sama.
Hyvä kun läksit. Ei se siitä miksikään muutu. Ainoastaan silloin HETKELLISESTI, kun hän tarvitsee hyötyä sinusta jotenkin. Han voi olla normaali mukava ihminen.
Omalla kohdalla huomasin sen, että ihan kun olisin katsonut peiliin. Ne syytökset ja solvaukset, joita sain kuunnella koko ikäni. Näin tässä omassa vanhemmassani. Hän haukkui minua mielisairaaksi, tyhmäksi ja ihmiseksi, jota kukaan ei ollut rakastanut koskaan. Olisin joutanut kuolemaan lapsena.
Ja tämä kaikki päättyi sitten siihen, että lopetin yhteydenpidon vanhempaani. Joskus soitamme toisillemme. Mutta, jos vanha ralli jatkuu. Suljen puhelimen.
Joskus joku sanoi, että tee hänelle niin, kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Olen kokeillut sitäkin. Mutta ei siitä ollut ainakaan tässä tapauksessa mitään hyötyä. Parempi, että olemme tekemisissä vain ne ihan pakolliset tapaamiset. Ja nekin niin, että paikalla on ulkopuoleisia henkilöitä. Joskus hän unohtaa muut ihmiset ja alkaa saman valehtelemisen ja solvauksen. Silloin kävelen ulos tilanteesta heti.
Minun ei ole pakko alistua hänen käytökseen.
Tämän jälkeen olen sitten kuullut muilta paikalla olleilta, kuinka minut on solvattu jälleen todella kyvyttömäksi ja ikäväksi ihmiseksi. Vaikka en ole tehnyt yhtään mitään. En edes avannut suutani. Onneksi muutkin ovat alkaneet ymmärtämään sen, että kuka on todellinen "syyllinen" tapahtuneisiin asioihin.
Hänen ystäväpiiri on harventunut melkein olemattomiin. Sekin on kuulema minun syytäni. Vaikka asumme eri paikkakunnilla. Tiedän, että hän on yksinäinen. Mutta, nyt hän kulkee valitsemallaan tiellä.
Säälin sinua. Katkeruus tuntuu syöneen sinua kymmeniä vuosia. Uskaltaisitko muuttaa elämäsi suuntaa ja unohtaa katkeruuden? Katkeruus on uhriuden moottori.
Hei. Epäilen vahvasti, että seurustelin noin vuoden ja kolmen kuukauden ajan (onneksi ei sen pidempään) narsistisen ihmisen kanssa.
Alussa kaikki oli ihan taivaallista. Oli, kuin olisi tavannut sen sielun toisen puoliskon, hänen seurassaan saatoin olla ihan millainen tahansa ja hän hyväksyi ja rakastui minuun juuri sellaisena kuin olin.
Pikkuhiljaa asiat kuitenki alkoivat mennä alamäkeen. Noin viiden kuukauden kuluttua siitä kun tapasimme, hän löi minua ensimmäisen kerran. Kaverini kaikki kehottivat minua jättämään hänet, he näkivät hänessä jotain sellaista, miltä minä ummistin silmäni. En kuitenkaan voinut häntä jättää, sillä kun niin tein, hän uhkaili itsemurhalla. Kaveritkin jäivät kaikki pikkuhiljaa, sillä "kukaan heistä ei kohdellut minua tarpeeksi hyvin, toisin kuin hän itse".
Lähdimme ulkomaille noin puolen vuoden jälkeen tapaamisestamme. Ja minun rahoillani, tottakai.. niillähän olimme eläny melkein koko suhteemme ajan. Hän aina korosti sitä, miten rahalla ei oikeasti ollut minkäänlaista arvoa, ja miten hän oli itse joskus saanut valtavan määrän perintöä ja tuhlannut sen kaiken kavereihinsa. Hänellä ei myöskään ollut töitä, hän sai sieltä potkut, koska "teki kaiken niin paljon paremmin kuin työkaverinsa, ja he olivat hänelle siitä katellisia".
Itsetuntoni heikkeni pikkuhiljaa.. aina, jos minulla oli jokin ongelma, niin valitin vain turhasta ja hän ei ikinä lohduttanut minua, päinvastoin. Mutta aina kun hänellä oli huono olo, hän vaati jakamattoman huomiokykyni. Väkivalta paheni, kun olimme ulkomailla. Hän aina perusteli käyttäytymistään sillä, että fyysinen väkivalta ei ole mitään verrattuna henkiseen. (Hän kyllä epäilemättä harjotitti sitäkin.)
Kiinnitin erityisesti huomioni tapaan, jolla hän puhui entisistä tyttöystävistään. Suurin osa heistä oli "kaikki ihan hulluja" ja kohdelleet häntä erittäin epäoikeudenmukaisesti.
Suhteemme loppui, kun lopulta hän paljasti todellisen nahkansa. Hän muuttui muutamassa viikossa totaalisesti erään tapahtuman seurauksena. Hänestä tuli avoimesti kylmä ja erittäin julma. Hän sanoikin, että nyt hän voi vihdoin olla täydellisesti oma itsensä. Hän jopa ihmetteli, miten minä kykenin edes juttelemaan hänen kanssaan, sillä hän myönsi, että niin pahasti hän oli minua kohdellut. En kyennyt ymmärtämään, että hän voisi todellisuudessa olla niin läpeensä paha, joten kesti vähän aikaa uskaltaa lähteä hänen seurastaan. Hän sanoi myös samoihin aikoihin, että ymmärtää yhtäkkiä isäänsä paljon paremmin. Hän oli kertonut paljon tarinoita lapsuudestaan ja perheestään, ja olen aika lailla sataprosenttisen varma, että hänen isänsä on narsisti.
Tajusin, miten paljon hän oli valhdellut minulle suhteemme aikana, ja luultavasti pettänytkin minua useammin kuin kerran.
Tämän seurauksena minä sairastuin psykoosiin ja joudun jopa suljetulle osastolle pariksi viikoksi. Erostamme on nyt puoli vuotta, ja vieläkin tapahtumat tulevat satunnaisesti mieleeni, ja olen kamppaillut ikävän kanssa häntä kohtaan ja sen, että millaisen kuvan hänestä säilytän mielessäni. En todellakaan usko, että hän tai kukaan muukaan, on oikeasti paha ihminen. Enkä ole varma, kuinka paljon voin uskoa johonkin sairauteen, missä luokitellaan toiset narsistiseksi.
Tämä on kutienkin jättänyt syvät arvet, enkä tiedä ollenkaan, miten uskallan enää luottaa keneenkään mieheen, tai ylipäätään miten uskallan edes päästää ketään sen verran lähelleni, että kykenisin seksuaaliseen kanssakäymiseen. Pelkään, että kaikki yrittävät vain jollain tavalla käyttää minua hyväksi, ja että ainoa, mitä miehet minusta haluavat, on joko seksi tai raha tai jokin muu.
Tuo sairastuminen psykoosiin
Epävarmuus toisen sairaudesta
Ei uutta suhdetta, pelko muita kohtaan
Sinä olet oikean narsistin uhri.
Uhriutuminen suojelee omaa psyykeä. Siinä oma paha olo siirretään jonkun/jonkin aiheuttamaksi, ja vastuun omasta eheytymisestä voi myös siirtää muiden käsiin. Jonkun tahon on autettava uhria ettei uhri olisi enää uhri.
"Sinä olet oikean narsistin uhri. "
Phöh. Tässä nyt varmaan kaikki ihan yhtä "OIKEAN" narsistin uhreja. Ja ihan yhtä oikeita uhreja. Miten siihen nyt vaan reagoidaan.
Älä ghgfgg... pakota ketään sairastumaan pahemmin kuin on käynyt, että olisi uskottava. Ihan yhtä uskottavaa on, vaikka olisi vähän ns. tefloniakin uhrilla. Naarmuttakin selvinnyt on uhri. Kun vain on tahtomattaan moisen kelkaan joutunut -se riittää.
Kiitos vastauksistanne! =) kuulostaa niin tutulta kaikki tarinat..ja kyllä se on opettelemista täälläkin suunnalla ollut tuo lähelle päästäminen. Ja muistakaahan kaikki tämä: narsisti ottaa yhteyttä ainoastaan jos hän haluaa vain hyötyä teistä. Älkää suhteen loputtua sitten myöhemmmin kertoko mitään henkilökohtaista itsestänne tai omasta elämästä :) kannataa pitää varansa, sillä narsistihan osaa tunnetusti sen manipuloinnin ja haistaa heikkouden teistä jos vain esitätte olevanne heikkoja jollain tavalla..Joten: varokaa narsistia suhteen loputtuakin.
hei
Jaksoin ite kaks vuotta,välillä oli tosi ihanaa. välillä ei.
Minä itse sinisilmäsenä maksoin asunnon vuokria missä ex asui,lainasin rahaa hänelle menoihinsa,hän lupasi maksaa takaisin mutta niitä rahoja en koskaan saanut. en itse suhteen aikana omistanut autoa ja hän käytti minua koulussa ym.annoin melken aina kerta bensarahaa,vaikkei pyytänytkään.koska jos en antanut niin myöhemmin olisi alkanut syyttely "minä se kuskaan sua koulussa ja tulee niin kalliiksi" miten voi tulla kalliiksi jos maksan bensat? maksoin autoon uudet renkaat lupasi maksaa takaisin, ei maksanut ja syytti "ne renkaat kuluivat siinä kun sua kuskannut" . käyttäyty myös minua kohtaan aika pelottavalla tavalla välillä,haukkui, ym laski minun itsetunnon alas. en saanut lähteä koulukavereden kanssa minnekkään esim jos pyysivät ajelulle,jos lähin vaikka lenkille niin soittoja perään,kauppareissuilla sama juttu myös.
mietin johtuko tuo vaan mustasukkasuudesta vai mistä hitosta, väitti myös minua narsistiksi olen tässä miettiny että olenko? voin sanoa että oli mullaki jotaki ihme raivokohtauksia välillä, ja oli vaikeuksia olla huutamata jos jotakin kysyttiin,kai sitä hermo petti ku pitää syytöksiin vastata mitä ei oikeasti ole tapahtunu. Niin ja sittenkun vielä erottiin en saanut hakea tavaroitani hänen asunnostaan pois,piti ne itsellään ja niillä oli kyllä paljon rahallista arvoa.
eron jälkeen tämmönen lause " sä et niitä tavaroita enään saa sitä saa mitä tilaa"
Harmittaa kyllä eniten ku menetin rahani ja itsetunnon siitä jatkuvasta haukunnasta. mitä ootte mieltä?
eron jälkeen välillä ollu yhteyksissä ja nähtykkin,en ole sanonut nuista rahasysteemeistä mitään koska pelkään sitä raivostumista mikä alkaa. nyt ko ollaan nähty pari kertaa on ollu taas niin ihana ihminen ko olla ja voi.
en kehtaa tänne kirjottaa sen enempää..jos joku jolla samantapasia juttuja niin voisko laittaa postia
[email protected]
Tuttuja juttuja.Itse yritän eroon mutta kiristämällä, uhkaamalla tai muuten vaan pelottelemalla saa mut luokseen.Esim uhkaa jotenkin mun lapsia jotka tosin ei enää pieniä mutta kuitenkin äitinä heitä puolustan.Me olemme aina kaikessa syyllisiä.Olen aivan täynnä tätä jätkää.Ei jaksais yhtään enää, stressi menee pian yli.Jokin aika sitten hirveellä tappelulla muutin yhteisestä kodista poikani kanssa omaan kotiin.Sekin oli yhtä farssia.Juhannuksesta tulee varmaan helvettiä...Hänen perheessään tai helvetin suvussaan ei zen sijaan ole koskaan mitään vikaa.Auta armias jos uskallatkin mainita asiasta niin ne raivarit eli luokkaa jos katse ja huuto vois tappaa niin olisin ollut kuollut jo ajat sitten.On uhannu tappaa meiät kaikki moneen kertaan.
..jokaisen ex-kumppani on narsisti ;D