mulla otti ne tapahtumat. Ihme että olen edes hengissä enää. Viet minulta elämäni tärkeät tukipilarit. Mikään ei tuntunut enää miltään...
Vei todella pitkään, että pääsin nousemaan ja kasaamaan itseni. Olin/olen katkera edelleen kaikesta kuten hyvin voit huomata. Tuhosit mut, mun persoonallisuuden, uskon elämään ja tulevaisuuteen.
Vei todella pitkään, että pääsin nousemaan ja kasaamaan itseni. Olin/olen katkera edelleen kaikesta kuten hyvin voit huomata. Tuhosit mut, mun persoonallisuuden, uskon elämään ja tulevaisuuteen.
Vastaukset 126
Vanhimmat
on noin koville vieny?
Mitä sulle tehtiin, kuka teki?
Kai olet kuitenkin nyts saanu elämästä kiinni, kun tuolla kirjotat: Mikään ei tuntunut miltään.
Se kyllä antaa ymmärtää että olet päässyt sen tunteen ja ajan yli.
En voi niihin aikoihin enää palata, edes täällä.
Jäi syvät viillot ja arvet. Vieläkin. Pikkuhiljaa olen kai pääsemässä...en tiedä, joskus on mustempia päiviä, joskus parempia.
Trauma jäi.
Oliko se liven tuoma yhteys, vai netin kautta tapahtunut tutustuminen?
No kyllä sinä siitä ohi pääset, se oli silloin, ja nyt sinun on elettävä tätä päivää, ja huomenna huomista jatkuen eteenpäin, hyvinä päivinä.
Kuule, ihan oikeassa elämässä.
En mä jaksa elää tässä päivässä, saatana, en ainakaan huomisessa.
Vittu, kun kuolis vaan pois.
Olisit voinut antaa kaiken jos olisit halunnut.
Mä en oo nyt lukenut näitä hetkeen juurikaan. Olin menossa pitkän päivän jälkeen juuri nukkumaan, mutta haluan kuitenkin jotain vastata, vaikka pää onkin nyt hieman tyhjä.
En missään nimessä halua olla kenellekään jotain pahaa, mistä jää vain katkeruutta. Etenkään sellaiselle henkilölle, josta olen joskus välittänyt paljon.
Tekisin melkein mitä vain, jotta ne asiat ei aiheuttaisi sulle mitään negatiivista oloa. Jos leikitään, että tää on mielikuvitusmaailma (oothan säkin se satuhahmo) jossa voi sanoa mitä vain, niin mitä mun pitäisi tehdä jotta sua ei harmittaisi mikään enää koskaan etkä tuntisi yhtään katkeruutta tai surua?
Vai onko tää satu ja sen loppu sellainen, jossa on 3 toivetta. Jos se auttaisi paremman olon ja viimeiset sivut tyhjää paremmaksi. Heitä 3 utopistista toivetta, jotka korvaisi jotain siitä tuskasta, niin saat viimeiselle sivulle juuri ne kuvat ja tekstit jotka haluat, vaikka keskivaiheilla tarina menikin niin, että se viimeinen sivu sieltä tuli vastaan. Kuvatkin voi olla mitä haluat. Ei enää tuskaa tähän tarinaan, vain hyvällä muistamista ja lämpöinen ajatus suuntaasi. 3 toivetta on jäljellä, et käyttänyt yhtään. Niiden jälkeen voit laittaa kirjan kiinni ja kaikki on hyvin, ei tuskaa.
Vastasin ja tiedät että välitän.
Ei ole toiveita, ei unelmia, on vaan särjetty ihminen.
Ei sun tartte tehdä mitään, jatka vaan elämääsi sitä samaa rataa kun ennenkin.
Kaikki nuo kuvailemasi kuvat on pelkkää mustaa, ei niistä voi hahmoja eikä värejä erottaa.
Näen hautausmaan ja tuhkauurnan, jossa ei ole ristiä, ei mitään, pelkkä savinen kippo jossa kansi.
tukkimiehen kirjanpito jossa päivät on tosi vähissä.
Siitähän tässä ei ole kysymys, että pitäisi tehdä jotain. Kysymys on siitä, että kuuluu samaan satuun ja joskus hetkeksi pysähtyessä voi tuntea sen suoraan sydämestä tulevan halun piristää jollain tavalla. Ilmaista ettei ikinä sydämessään halunnut pahaa ja muistaa hyvällä, kun joskus asiaa ajattelee.
Jos satukirjan kanssa on niin huonosti, niin jonkun on pakko ehkä heittää sinne vähän maalia, kirkkaita värejä. Ehkä satuhahmot jää hukuksiin, mutta ainakaan se ei ole mustaa.
Piristää tai ei, mutta olit mulle aina jotain todella vastustamatonta. Sellaisten tuntemusten ruumiillistuma. Joten pidetään vaan hahmot vähän hukuksissa, niin ei lähde käsistä mitkään tunteet, koska niitä ei saa tasaantumaan, vaikka tarina loppui.
Ei rikkinäisyydessä oo mitään väärää, muilla tuntuu olevan paljonki ongelmaa sen kanssa jos joku on väsynyt ja rikki! Jos ei muu ni aletaan manipuloida ja puhuu jotain vitun hattaraa. Saa kai sitä ihminen olla rikki, itkee ja hajonnut. Sitten nousta sielä taas viisaampana jaloilleen. Vältellä kusipäitä jatkossa.
johan oli hevonpaskaa
Juu pidetään hukuksissa niin kauan, että ollaan varmasti kuolleita. Jos toinen nousee pintaan niin isketään takaisin pinnan alle taas.
Se on ainoa oikea tapa.
Hehhhhh!!!!! Johan oli hevonpaskaa.Tää ei oo satua kuules tää on oikeaa elämää.Ap:tä tusin auttaa tollanen vitun vallankäyttömanipulointipaska!"
Kusipäät on juuri niitä, jotka manipuloivat ja maalailevat jotain hattaraa. Mihin silläkin pyritään?
Eri asia toki, jos kirjoittaja tunnistaa (tai luulee) ja tarkoittaa omasta puolestaan mitä kirjoittaa. Silloin luulis muuallakin näyttävän ja kertoneen ne tunteet, mitä heillä on.
Ei tietenkään auta, mutta sitä ne ovat harrastaneet koko elämänsä. Jo ihmisten väkisintutustuttaminen on sitä.
Ne kelluvat on yleensä jo kuolleita, ei niitä tarvitse iskeä pinnan alle. Eläväiset kalat menee siellä syvyyksissä ja vastavirtaan. Sun raskaalla mielialallakaan ei ehkä tänään kelluta. Älä hämäänny siitä, että syvyyksissä on aika pimeää, kalat voi silti olla värikkäitä. Säkin.
Ehkä se sitten on ainoa tapa. Käyn joskus hyppimässä pinnalla, mutta et oo tarpeeksi nopea lyömään ja liian kaukana jo, joten hyppiminen jatkukoon vaikka ulos kirjan sivuilta. Mä en lyö sua, kun hypit pinnalla, niin hyppää tulevaan uppotukkiin, että joku hoitaa sen mun puolesta :) Jos se ei onnistu, niin tässä sadussa on ne kolme toivetta vielä jäljellä, vaikka unelmat onkin kadonneet.
Hyvää yötä jokunen, älä murjota. Oot aina se tärkein satuhahmo, vaikkakin aivan surkeassa sadussa :)
Ei ole toiveita jäljellä, epätoivoa ja mustaa.
Hitsi kun vaan pääsisi niiden kelluvien joukkoon pian. Eipä mulla muuta.
Oot kaksi toivetta jo käyttänyt, sen että mä jatkaisin vaan elämääni ja että pääsisit kelluvien joukkoon, niin voit nyt miettiä yön yli siitä viimeisestä hieman paremman ja sitten voit kertoa mulle miksi on epätoivoa ja mustaa. Hyvää yötä, nyt meen nukkumaan ja mene säkin, rakas jokunen.
mees nyt katkera juoppo siit sotkemasta ja lisäämästä paskaa tähä ketjuu hus!
Mikset sovi tapaamista sen tärkeimmän jaska jokusesi kanssa, kun näette seuraavan kerran?
En hyväksy valehtelua enkä manipulointia, enkä juo.
ota sitten iltalääkkeesi
Ei kukaan voi ymmärtää mun tilannetta....
Ilmeisesti me lääkkeettömät ja alkottomat emme sovi kommunikoimaan teidän kanssanne. Mitäänantamatonta eikä mikään mene perille.
Huijasin, en mennytkään vielä nukkumaan. Tämän jälkeen tosin menen, käsi sydämellä ja korvat heiluen.
Jaska J.:n kanssa meillä on ollut hieman huonohko linja, ei yhteyttä. Edes näköyhteyttä.
Mutta on se sen verran tärkeä Jokunen, että etenkin sadun viimeisen sivun vuoksi voisi sen tavata jossain rauhallisessa, tunnelmallisessa paikassa kaikelta muulta maailmalta piilossa. Mielikuvituksen ei sitten tarvitse liikaa lähteä lentoon, koska viimeiselle sivulle mahtuu vain muutama kuva.. :) Tosin viimeiselle sivulle tultaessa toiveetkin saa käydä kunnon toiveiksi, koska kirjat yleensä tarvitsee kunnon lopun. Tosin tuo Jokusenihan pystyi kuvittelemaan vain mustaa, niin ei ainakaan ole pelkoa liiallisesta mielikuvituksen lennosta :)
Ehkä ymmärrän, ehkä en, mutta hellyyttä ja halua ymmärtää on aina sua varten. Sun täytyy vain kokeilla kertoa. Nyt hyvää yötä vihdoin :)
No tapaa se sitten äläkä tänne höttöile :)
Teet ainakin jonkun iloiseksi sekä itsesi.
Joo.... Haluaisin.
Oothan ottanut huomioon, että en oo tuhkauurna enkä hauta-arkku, mutta jos jokin muukin olomuoto voisi sua ilahduttaa, niin hyvä sitten. Ja jos silti odotat jotain, jossa on kansi ja jonka sisälle pääset, niin vain toinen on mahdollista. Eli siis se kansi tietenkin, mutta ethän muuta pelkkää mustaa näkevänä kuvitellutkaan :)
Ehkä me jutellaan tästä aiheesta vielä enemmän, koska ne kirjan viimeiset sivut kaipaavat kauniit kuvat. Mukavaa päivää Jokunen :)
Ei, vaan sun täytyy kokeilla kertoa. Jos olet oikeasti kiinnostunut etkä vain nettikirjailija eli vedättäjä.
Hehhhh eli esität vaikeasti tavoiteltavaa vaikka toinen on rikki ja väsynyt, miten mahtava tyyppi meillä tässä onkaan!Varmaan kaiken tuskan ja hien arvoinen etkä koskaan aiheuta pettymystä, mikä palkinto sä kuvittelet olevasi, pyh.
Luulen, että toi on satutäti tai -setä, joka haluaa usuttaa jokusen lähestymään jotain asiasta tietämätöntä kolmatta henkilöä. Toivon tietysti, että ei, koska sellainen manipulointi ja pään sekoittaminen ulkopuolelta tahallaan on niin rumaa ja valheellista. Jotenkin vaan falskahtaa epäaidolta.
Kyllä kiinnostunut ihminen itsekin jotain tekee ja sitä enemmän jos tunteiden kohde olisi surullinen jostain. Joten toimikaa kaikki punaiset posket älkääkä lohduttako ihmisiä kirjoittelemalla satuja.
Se oli vain vitsi. Tilanteeseen sopiva tai ei, mutta eiköhän kukin itse tiedä ettei tässä vaiheessa (viimeisillä sivuilla) ole enää mitään vaikeastitavoiteltavuuksia, tuskaa tai hikeä. Kyllä Jokunenkin sen tietää että mahdoton on oikeasti se kansi ja toistemme iholla oltaisiin ilman valvontaa heti. Jokunen on jostain syystä aivan liian vastustamaton, vaikka sensuroisin omia ajatuksiani kuinka.
Ketään en myöskään halua usuttaa lähestymään tai lähesty itse, vaan voin tätä kautta keskustella aiheesta, myös syvemmin ja jopa oikeasti toteutettavaksi asti. Jos se ei kelpaa, mikä on ymmärrettävää, niin viimeiset sivut ovat osaltani kirjoitetut ja olleet niin jo pitkään. Se on valitettavaa, mutta realistista. Tarina kun kulkee jo niin lopussa, että ei tässä mitään kovin yllättäviä uusia yhteyksiä ehkä siihen enää eksy. Kaikkea lämpöistä ja hyvää kaikkien muiden tarinoihin kuitenkin :)
Ei me koskaan enää tavata, ei edes tekstata tai olla missään tekemisissä...
Viimeisillä sivuilla ei ole enää tilaa kirjoittaa tarinaa turhan monimutkaiseksi. Yksinkertaisesta ei kannata tehdä vaikeaa. Näkemisajatusta voi nyt yhdessä pyöritellä, jutella sellaisista asioista, että mikä tuntuisi hyvältä, mikä olisi vastavoima kaikelle negatiiviselle. Mikä helpottaisi ja saisi tuskan pois. Millainen hetki, millaisessa paikassa. Ja sitten sen voi sopia eikä se ole vaikeaa, koska viimeisillä sivuilla ei ole enää tilaa peleille. Voisin kertoa sulle kaiken yksityisesti, ajatukset, kasvot, henkilöllisyyden... viimeinen sivu.
Sellaista se on tässä vaiheessa tarinaa, että ei enää tule sitä täydellistä loppua, mutta kauniit viimeiset kuvat voi silti tulla, vaikka tarina kulkisikin hetken tätä kautta. Jotain hyvää kaikessa.
Ollaan jo niin kaukana ja irti toisistamme, että oikeassa elämässä me ei ehkä enää sattumalta kohdata. Molempien elämät kulkee niin eri ratoja. Tekstattu ei olla koskaan muutenkaan, niin siihen etäisyyteen on tottunut.. ehkä liikaakin. Sä kuitenkin olit se, jonka kanssa olisi ollut kiva joskus olla yhteyksissä, vaikka se mahdotonta olisikin ehkä ollut.
En usko että ajattelet noin että haluaisit tavata....
Kaikki on ohi, vaikka olisin itsekin voinut joskus jutella, halia ja nauraa iloisesti.
Se mikä kaunis on tuhottu omilla toimillamme, se on mennyttä, surullista mutta mennyttä.
Olit kyllä tärkeä minulle, tärkeämpi kun suurin osa kanssaihmisitä ja läheisistä.
Olen ihan surun murtama, tiedän että en koskaan enää tapaa mitään sinunlaista, en edes halua.
Jatkan hautaan asti elämäni tähän tyyliin, kukaan ei tule minua enää lähelle.
Miksi en haluaisi tavata? Siksikö, että tarina kulkee viimeisillä sivuilla? Ehkä siksi se on helpompaa. Turhasta tuskasta on helppo päästää irti tarinan viimeisillä sivuilla ja muistaa se kaikki kaunis, vaikka se onkin mennyttä ja kaiken alle hautautunut. Ehkä lämmin hymy ja hali toisi niitä tunteita takaisin, jokin kaunis tunne ja muisto kulkisi sydämeen takaisin. Se olisi parempi niin.
Ei siitä tarvitse tehdä liian hankalaa. Haluaisin tavata, koska lämpimät tunteet sua kohtaan saa mennä mun sydämeen nyt viimeisellä sivullakin. Sinne ne kai kuuluvatkin. Voisin tavata sut jossain ihan omassa rauhassamme. Vain siten. Mökillä tai jossain, missä on vaan rauhaa olla ja jutella. Nauraa kaikelle menneelle yhdessä ja halata lämpimästi, olla lähekkäin. Hymyillä ja antaa sun nähdä silmistä asioita, jotka vie surun pois ja jättää kauniita kuvia mustien tilalle...
Vaikka kaikki on ohi, meillä on vielä se viimeinen sivu ja mahdollisuus saada kaikki tuntumaan vielä kauniilta, muistaa hyvällä ja ajaa suru pois. Ei se haittaa vaikkei tehtäisikään sitä, mutta sun kanssa voisin.
"Jokunen J"
Ota yhteyttä häneen ja yritä. Hänellä voi olla kova ikävä ja voitte saada selvitettyä asianne ja antaa menneet anteeksi.
Elämä osaa yllättää myös iloisesti.
Olisin niin onnellinen jos minuun otettaisiin yhteyttä, koska tiedän etten voi tavata toista hänen kaltaistaan, sielunkumppaniani.
Voimme tavata täällä palstalla, en vaan usko että koskaan missään muualla...
Toivon, että et muistele pahalla. En minäkään....
Se on tosiaan järkevää niin, että emme tapaa missään muualla. Ymmärrän ja ajattelen samoin, että fiksuin niin.
Viimeiset sivut kirjoittui nyt näiksi kirjoituksiksi. Ehkä ilman kuvia, koska ei laiteta niitä mustia :)
Ei muistella pahalla :) Nyt menen ja olen pahoillani, jos en kovin usein täällä ole, elämä kulkee eteenpäin kuitenkin eikä aina ole aikaa pysähtyä. Voi hyvin, rakas jokunen.
Jep, kaikkea hyvää.
...moi...
Nythän täällä on jo useita kiinnostuneita ja sielunkumppaneita kuin palstan vanhaan malliin. Toivottavasti saatte kaikki selvitettyä, keskusteletteko oikeiden henkilöiden kanssa. Toivotaan niin.
mieltä, kaikki on todellista tuolla toisaalla ei täällä ja typerää tyrkyttää itseään toiselle kun varmasti tietää että ei ole oikea henkilö huom. tämä meni tuolle nm. "punaiset posket" siinä voi vaan pahoittaa toisen mieltä enemmän ja sinulle aloittaja jos vaan on suinkin mahdollista ota vielä yhteyttä häneen ja selvitä asiat...kuolema ei ole vastaus, tiedän tuon kun itse koin suuren menetyksen 18 vuotta sitten, elämä on lyhyt ikinä ei tiedä mitä tapahtuu...tsemppiä.
Sellaiselle ihmiselle, joka on ollut tärkeä, sanoo joskus helposti heippa, koska se tulee helpoiten ulos. Ehkä se on molemminpuolista. On helpompi olla kauempana, mutta onko parempi. Ehkä, ehkä ei. Mähän en ollut kuollut kala, niin voin sanoa vielä heipan jälkeenkin jotain, jos tuntuu ettei se heippa oikein luonut lämmintä ilmapiiriä ja lähettänyt lempeää ajatusta, joka parantaa sun mielialan.
Apukysymyksiä saa antaa, niin jokin kaunis ajatus ja tunne voi tulla esiin seuraavaan hetkeen asti kantaakseen ja surullisuuden poistaakseen. Elämän jatkamisesta? Sekö ahdistaa, että jatkan ja unohdan? Unohditko itse.. Niin.
Paljon on vaan tekemistä, ehkä joku ihastus, ei sen kummempaa. Oot edelleen sydämessä ja sen näytin vastaamalla. En ajattele pahalla ja muistan.
Voit aina kertoa jos olo ei ole parempi, niin kuuntelen. Toivon, että se auttaa kun tiedät että ne lämpimät tunteet ei katoa, vaikka kaikki loppuiki välillämme. Tunteet jäi.
Elämä ei ole mikään satukirja. Tiedän omasta kokemuksesta, et on vaan asioita joille ei mahda mitään, vaikka huutaisi tuuleen, tekisi kärrynpyöriä tai rukoilisi...
Kukaan muu ei voi täysin tuhota tulevaisuuttasi, persoonaasi jne. kuin sinä itse!!!!!! Sulla on se sulkakynä, sinä kirjoitat elämäntarinaasi, loppujen lopuksi, tuli vastaan mitä tahansa!! Kaikki sivut eivät ole täynnä tuskaisia sanoja, kuvia, tapahtumia jos niin päätät. Täytyy vaan traumoista huolimatta kovettaa itsensä niin, ettei enää anna minkään satuttaa, viedä kaikkia voimia. Käsitellä niitä rankkoja asioita, opetella elämään sen tosiasian kanssa, et elämä ei oo kaikilla ruusujen terälehdillä loikkimista! Niitä hyviäkin asioita voi silti tapahtua, kun vaan niin päätät!
Ei se ole kirja. Sitä ei voi sulkea, eikä kurkistaa onko siinä hyvä loppu.
Se tapahtuu, eikä kaikki siinä ole oikeudenmukaista ja kivaa, jos ei väärin ja kurjaakaan.
Kova pala voi olla niin kova, että on siihen joku lorun lopettanutkin.
En haluaisi kovettaa sillä tapaa itseäni, ettei mikään satuttaisi. Kun oikein perseelleen menee, silloin huomaa, miten valtava voima on yhdelläkin hyvällä ja kannustavalla kommentilla, ihmisellä, asialla, kun sen vaan vois kaiken keskellä huomata.
Se on se seuraava tunti, päivä viikko, minkä se saa jaksamaan.
Kunnes huomaa suunittelevansa jo jotain huomiselle.
Paljon mahtuu maailmaan paskamaisia asioita, mut mahtuu siihen hyviäkin.
Miksi sitä ottaa enemmän itseensä ne huonot asiat ja laittaa sivuun ne hyvät.
Jos joku on yrittänyt tuhota ja polkea toisen persoonaa, muuttaa mieleisekseen, eikö se ole sairasta, väärin, henkinen pahoinpitely ja rikos.
Sehän on kuin nylkisi ihmisen elävältä vain halutakseen vaihtaa hänen ihonsa toisen väriseksi. Samanväriseksi omansa kanssa.ko.
Millaisen ihmisen / hirviön kanssa aloittaja onkaan ollut tekemisissä ?
Vaikka traumoistaan selviää, kovettuu, niin mistä löytää uskon ihmiseen ja elämänhalun, jos se totaalisesti on muserrettu. Kuin olisi vääränlainen koko tähän maailmaan.
Aloittajalle voimia toivon. Kaikki ihmiset kuitenkaan eivät nauti toisen rääkkäämisestä ja suvaitsevat ympärillään myös erilaiset ihmiset.
"Jos joku on yrittänyt tuhota ja polkea toisen persoonaa, muuttaa mieleisekseen, eikö se ole sairasta, väärin, henkinen pahoinpitely ja rikos.
Sehän on kuin nylkisi ihmisen elävältä vain halutakseen vaihtaa hänen ihonsa toisen väriseksi. Samanväriseksi omansa kanssa.ko."
Kyllä se on sairasta, väärin, henkinen pahoinpitely ja rikos. Myös silloin, kun se tapahtuu naista kohtaan - kauheeta, nainen, hirveetä! - ja tehdään porukalla .
Silloin on muuten turha odottaa minkäänsuuruista myötätuntoa toiseen suuntaan koskaan myöhemmässä elämässä.
"Kaikki ihmiset kuitenkaan eivät nauti toisen rääkkäämisestä ja suvaitsevat ympärillään myös erilaiset ihmiset."
Aivan :-D
Kivaa luettavaa, samoja ajatuksia.
tekstiä sinulta, en tiedä tuntuu pahalle lukea näitä kuoleman kaipuu juttuja..tuskin haluat sitä oikeasti, nyt sinusta vaan tuntuu sille..toivottavasti. Tsemppiä kuitenkin vaikka pahalle tuntuu..
Jokuselle..
Samanlaisia ajatuksia ja tunteita on ollut minullakin, pelkkää mustaa ja toivottomuutta, kuolemankaipuuta. Pahin on jo kuitenkin ohi ja pystyn välillä nauttimaankin elämästä, sisäinen tyhjyys alkaa pikkuhiljaa väistyä. On vain jaksettava päivä, viikko kerrallaan. Jospa vaikka kesän jaksaisi sinnitellä.
Hienoa. Minulla ei ole tuollainen tilanne...mutta hyvä että sinulla on.
Musta tuntuu, että loukkasin sua jotenkin, kun kerroit pahasta olosta ja sitten haluat sanoa ettei ole paha olo. Ehkä sun olo parani, voihan se tietenkin niinkin olla. Uskon, että sulla on elämässä hyviä asioita ja olet onnellinen hetkellisestä huonosta olosta huolimatta ja onnea on paljon olemassa. Ajattelen niin ja toivon hyvää. Olen surullinen, jos meidän menneet asiat aiheuttaa ikinä jotain tuskaa. En haluaisi sen olevan niin, mutta en oikein tiedä miten korjaisin niitä enää. Aina voi tietenkin korjata, mutta sä oot aina tuntunut sellaiselta ihmiseltä, joka ei halua kuulla kaikuja menneisyydestään, niin oon jättänyt sen sun kanssa vähemmälle. Uskon silti siihen, että jos on satuttanut niin haluaa antaa toiselle sydämestään siihen ne sanat, jotka helpottaa. Ne tulisi suoraan sydämestä, mutta ilman vastaanottajaa ovat turhia ja siksi ne on helpompi vaan unohtaa. Myös se kaikki hassu ilo sua kohtaan on siellä tallella. Kupliva hymy ja kiusoittelu. Vaikka ne jääkin kaiken alle piiloon nyt eikä niitä näy sen enempää sussakaan. Mutta ei ne kaukana ole, jos olon piristyminen ikinä sellaisia tarvisi.
En halunnut antaa mitenkään ymmärtää, että olisin onnellinen ja siten yrittää saada sun oloa pahemmaksi, vaan toivon oikeasti sydämestäni että olet aina iloinen ja onnellinen. Jotain ehkä siitä omituisesta fiiliksestä mikä musta ehkä tuli ulospäin tuli siitä, että sulla (tai kohtalolla) on tapa kirjoittaa nuo viestit juuri silloin kun olen kaikista onnellisimmillani ja ihan todella ajattelin, että vilkaisen tätä palstaa viimeisen kerran ja vain vilkaisen, en edes avaa viestejä. Ja sun viestin näkemällä se oli vähän turha toivo.. Olisin voinut jättää vastaamatta, mutta en ole sellainen ihminen että sivuuttaisin jonkun joka oli tärkeä ja mun sydän muisti kyllä välittämisen sua kohtaan heti. Siksi vastasin, että sulla ei olisi surullinen olo ja voisit taas olla onnellinen. Vaikka ei se mun vastaus sitä tee, mutta en kai voi kuin toivoa sitä.
Mä välitän ja kannan susta huolta. En siksi että ajattelisin, että sulla olisi asiat huonosti, vaan siksi että olet mulle tärkeä ihminen. Silloin ensimmäistä kertaa kun näin sut, se ajatus oli jotenkin niin vahva, että jostain syystä toivoin, että olisit onnellinen. Ettei sun elämässä olisi liikaa sadepäiviä, vaan iloa ja lämpöä. Meidän asiat meni surullisesti, koska en ikinä halunnut oikeasti satuttaa sua. Tunnen niistä asioista syyllisyyttä. Säkin satutit mua tietenkin eikä se haittaa enää, se on anteeksi annettu, mutta se oma syyllisyys on vaikeampi. Joten sun suru sattuu muhun syvälle myös siksi. Uskon kuitenkin, että sulla on hyvä elämä ja paljon ilon ja hymyn aiheita ja voit hyvin. Kirjoitin vähän paremmalla ajalla ajatuksen kanssa, ettei tullut sanotuksi vain jotain puoliajatuksella kiireessä kirjoitettua. Nyt en häiritse sua enempää viestipommituksella, jos se häiritsi :) voi hyvin, olet tärkeä.
Kauniita sanoja... Kiitos.
Ei ne mun mielestä mitenkään erityisen kauniita sanoja ole :) Sitä vaan, mitä ajatuksissa on ja millaisia tuntemuksia meidän välisiin asioihin ja suhun liittyy. Ihan hyviä tunteita ne on, mutta niin niiden kohdekin on. Olet se sama rakas jokunen kuin aina ennenkin.
Eihän oo kauhean paha mieli enää?
On paha mieli vielä!
Mä haluan olla pahan mielen ratkaisu enkä syy. Jos lupaat että saan olla sen korjaaja, niin uskallan kirjoittaakin sulle :)
Miksi on paha mieli ja onko se sellaista, että jostain tietyistä tapahtumista tai tuntemuksista juttelu auttaisi? Jos sulla on jotain menneitä asioita, jotka painaa sydämellä, niin voit aina kertoa, niin yritän lempeästi ja hellästi jutella niistä ja kertoa miksi olen käyttäytynyt milläkin tavalla. Ja jos on muuten vain paha mieli, niin voin yrittää piristää sua jollain tapaa muuten vaan tässä nyt. Oon melkein yhtä hyvä siinä kuin kissavideot. Onko sulla nyt sellainen pahan olon piikki, vai onko se ehtinyt jo hetken velloa? Mä hymyilen sulle virtuaalisesti, hymyile takaisin :)
En mä tiedä edes itsekään mikä mua vaivaa. Paha olo on koko ajan ja ajatukset harhailee sinuun. Välillä suutun niin helkkaristi siitä mitä teit, välillä se ei niin haittaa.
En mä tiedä enää mitään mutta paha olo on vaan.
sitä se on ja sellaisena se pysyy niin kauan ennen kuin teet sen että puhut sen ihmisen kanssa ne asiat läpi ja selväksi ne mitkä oli ja mitkä nykyään on.
sairasta tekstiä punaisilta poskilta
Niin minustakin, mutta se falskahtaa feikiltä mielistelijältä. Tosissaan kuitenkin sinutellaan, "rakastetaan" ja "vihataan", kun vielä tietäisi ketä.
Ymmärrän sen tunteen ja pahan olon. Sille on vaikea löytää sanoja, mutta ymmärrän sen. Ehkä se nyt ainakin helpottaa sitä vähän, että tiedät etten oo missään kaukana, vaan oon tässä ja jos sua suututtaa, niin voit kertoa mulle ja yritän lempeästi auttaa ja saada sun oloa paremmaksi. Ei tarvitse olla yksin sen pahan olon kanssa. Oon täällä jossain ja ajattelen sua, niin ei tarvitse olla minkään tuntemuksen kanssa yksin. Ehkä se paha olo on jotain sellaista, että harmittaa vähän se miten kaikki meni. Se on ihan ymmärrettävää, että joskus jotkut asiat harmittaa, mutta ei niitä olisi silloin osannut tehdä eri tavalla. Ja ehkä kaikki asiat elämässä tapahtuu aina syystä. Kyllä muakin on monesti harmittanut ne asiat mitä tein. Mutta on hyödyllisempää ajatella positiivisesti ja niin, että ainakin oppi niistä jotain edes.
Mä tunnen syyllisyyttä niin monesta asiasta ja siitä miten käyttäydyin sua kohtaan. Tuntuu, että ne tunteet oli niin syviä etten oikein osannut käsitellä niitä. Sä olit kuitenkin mun ensirakkaus ja olin niin kokematon sellaisissa tunteissa. Käyttäydyin todella huonosti ja olen siitä pahoillani. En aina edes ymmärtänyt, että suhun sattuu. Ajattelin kai jotenkin ettet muista enää. Ehkä säkin oot ajatellut musta vähintään yhtä paljon samalla tavalla. Vaikka tiesin kyllä monesti, että suhun sattuu, koska näin sen etkä tiedä kuinka monesti oon ajatellut susta hyvää ja toivonut, että oot iloinen ja onnellinen. Olit joskus mun iltarukouksessakin ja joka ilta toivoin, että maailma pitää susta huolta. Enkä koskaan tipauttanut sua siitä iltarukouksesta, vaan lopetin koko rukouksen, koska en osannut vaan pudottaa sua.
Onko sulla jokin tietty mun tekemä asia tai sen aiheuttama tunne, joka tuntuu kaikkein pahimmalta? Voin yrittää kertoa mitä oon ajatellut ja miksi oon tehnyt niin. Kaiken takana on kuitenkin aina ollut se, että oon välittänyt susta paljon ja se ei oo ikinä hävinnyt, vaan se on joskus muuntautunut vaan tuskaksi ja oon satuttanut sua. Mä en tiedä auttaako se sun oloon yhtään, vai tuoko vaan pahoja muistoja mieleen, mutta jos haluat tietää, niin oon elänyt ihan kiltisti. En oo sekoillut poikien kanssa tai mitään sellaista. Tosin en mä tiedä olisiko se ollut sulle helpottava tieto, mutta samassa lukumäärässä oon edelleen eli siinä yhdessä. Ehkä mäkin oon mennyt jotenkin rikki enkä osaa päästää ihmisiä lähelle.
Nyt meni niin vakavaksi, että pitää kysyä, ootko lukenut tän kirjan http://pics.kuvaton.com/kuvei/sofi_oksasen_puhdistus.jpg :) Tosin se on ehkä meikkausopas, niin ehkä et. Tai ehkä oot, mistä mä tietäisin :)
Vastaan tänne alas kun nää sivut hieman tökkii, tuo kone ei anna mulle yhteenlaskuj. Oon varmaan niin hyvä niissä, etten tarvi kertausta.
Taitaa olla todella mielenvikainen tämä "punaiset posket". Täällä hän kirjoittelee ja ilmeisesti oikeasti kuvittelee tuntevansa tämän ap:n. Voi luoja. Mitähän jos menisit hoitoon !
Olet tainnut seota tämän palstan kanssa. Hae apua !!!!!!!!!!!!!!!
Ehkä tunnetaankin....
Aivan varmaan joo =)
Taidat olla jakautunut persoona.
No, ei mene hyvin sullakaan.
Meillähän menee ihan hyvin, kun nää kaikki muut on sitä mieltä, että tavataan viimeistään suljetulla osastolla, kun molemmat luullaan olevamme käkiä :) Tunnistat mut sitten kukunnasta. Olisi siellä varmaan muutamalle harakalle ja haaskalinnullekin sijaa, jos joku teistä muista haluaa liittyä seuraan. Anteeksi etukäteen edellisestä lauseesta, ei ollut tarkoitus :D Mutta ette saa haukkua jokusta, kun se on mulle tärkeä.
Mutta siis hyvä, että aiheutan sussa korkeintaan vähän suuttumusta, kun ilmeisesti sun pahaoloiset suuttumuspuheetkin on sen verran lämpimiä että ne aiheuttaa muissa reaktiota, että nyt jutellaan liikaa rakkausjuttuja 'tuntemattomille'.
Mietipä jos juteltaisiin iloisesti kiusoitellen, niin se olisi heti niin kamalaa, että sheriffin olisi pakko poistaa ne meidän imelyydet ja torpeedoida koko keskustelu ettei vaan koko palsta huku vaahtokarkkiin ja ihmiset saa murjottaa rauhassa :)
Tosin onhan se tavallaan kansalaisteko, että jos huomaa joidenkin olevan "samanlaiset tuulipuvut"-vaaravyöhykkeellä, että sellainen rikos estetään heti :) Ja siis rakastumishöyryt on sen verran hallinnassa, että vaadin ainakin erilaisia käkipukuja meille sitten sinne suljetulle osastolle, mutta voidaan lenkkeillä niissä yhdessä kuitenkin. Tai voidaan mennä samaan pukuun ja kukkua hoitajille yhdessä, kun ne sanoo ettei tunneta ja käskee heti omaan huoneeseen.
Eihän oo paha mieli tänään? Uskallan toivoa ettei oo siitäkin huolimatta, että saat kaikki naiset, miehet ja käet kimppuusi heti kun sun suusta lipsahtaa liian hurmaavia sanoja :D Vähän voisit yrittää sitä hillitä, mutta et varmaan pysty kun oot se sama jokunen kuin aina ennenkin :) Ja mähän en sitten hyökkää koska oon kiltti käki ja kukun täällä ettei sulla olisi koskaan paha mieli.
voisimmeko me kenties tutustua? vikutat mielenkiintoiselta,todellakin,tarvitsisin juuri sinunlaista nyt elämääni ihan vain juttu kaveriksi
Vaikutuitko samanlaisista tuulipuvuista vai käkiasusta? :) Jos sua ei haittaa mun epäolennaisiin hassutuksiin lipsuvat jutut eikä se, että aina hassuttaa ja naurattaa, eikä se että oon välillä vähän kiireinen, mutta en aina ja jokahetki, niin tietenkin voidaan tutustua. Väännät vaan ensin sen utopististen hassutteluiden sietokyvyn maksimiin :) Onko nupit kaakossa jo? :) Nuppikin saa olla kaakossa tai sekaisin, eiköhän sekin heti korjaannu, kun irrottaa jalat hetkeksi maasta ja muistaa vähän hymyillä, aina ei tarvitse olla niin vakava ja aikuismainen :) Ees hyppynarun hypyn verran jalat irti maasta. Voin olla sun juttukaveri tietenkin.
aha, vai niin, ole sit sen kaa vaan kaveri.
Ei kun en olekaan, jos et tykkää. Jalat takaisin maan pinnalle. Sun kanssa vain haluaisin olla, en kenenkään muun. Eli en olekaan kaveri, koska jokusen mielipide on tärkein mulle. Sen kanssa vaan viitsin hyppiä hyppynarua tosin me ollaan naruissamme aika sotkussa eikä oo paljon hyppimistä tässä, mutta mieluiten näin sotkussa sun kanssa jokunen kuin kenenkään muun.
No hyvä sit :) Älä tee mua mustasukkaiseksi.
En tee tietenkään. Sulla ei oo sen asian kanssa mitään ongelmia, kun jos sä oot lähellä, niin en ehkä edelleenkään näe mitään muuta kuin sut ja kaikkien muiden ihmisten olemassaolo lievästi sanottuna unohtuu. Ikävä supervoimasi se, älä käytä väärin :) Oon kiltti ja ihan sun toiveidesi mukaan käyttäytyvä aina kun muistuttelet olemassaolostasi, rakas jokunen. En tee mitään mitä et halua. Mutta oonkin kiltti ja sä joskus veit sen palasen mun sydämestä, mitä et antanut takaisin.
Mulla on sun sydän tallessa, älä huoli.
Ruokin sitä aina välillä, jotta se voi hyvin. Se on ihan lähellä, aina siellä missä minäkin.
Se sydämeni on ollut karkuteillä aika pitkään, oot kai silitellyt sitä niin hyvin, että se kesyyntyi sulle. Mutta kipittää kyllä heti kotiin, jos et ruoki tarpeeksi hyvin.
Turha kai anella sitä takaisin, kun oot päättänyt pitää sen, ottaisin sen kyllä mielelläni takaisin, tyhjiä kohtia :)
jos te kerta "tunnetta" muka toisenne niin tarttukaa kännykkään ja keskustelkaa sen kautta..parempi niin, tämä alkaa vaikuttaa typerälle..
Joo, ei tipu takas.
Se on ihan kesyyntynyt eikä halua palata. Sillä on lokoisat oltavat täällä.
Joten, keksi jotakin uutta täytettä jos kolot harmittaa.
Ai mun sydän ihan kesyyntynyt, en olisi uskonut :) Mutta sun vaikutuksesta ei ikinä voikaan tietää mitä kaikkea hullua teet mun sydämelle. Mä haluaisin kyllä sen mun sydämen takaisin, onhan sillä varmasti hyvät olot eikä vaan Tukholma-syndroomaa :) Niin ja ethän pidä sitä kahleissa kellarissa. Vähintään aina taskussa :) Mäkin kyllä pidin sitä mun sydäntä hyvin, en altistanut stressille enkä tukkinut sen verisuonia ja silti se halusi sulle. Sun silittelyissä oleminen on ollut sille liian lokoisaa, kun se aikoo jäädä sulle.
Joo voin laittaa olkia täytteeksi ja maalata ne punaiset posket vähän pyöreemmäksi punaiseksi palloksi, niin sitten ei olisi enää toivoakaan, että se mun sydän eksyisi mulle takaisin, koska pääsen jonkun lelulaatikkoon.
Samat täytteet ei varmaan käy kaikkiin koloihin.
Oota mä kysyn haluukse palata.... Joo, nyt vastas ettei todellakaan.
Se saa joka aamu kalaöljykapseleista elinvoimaa ja juttelen sille usein.
Sanoin, että jos haluaa palata, niin vastasi ettei missään nimessä.
Eli mistään Tukholman syndroomasta ei todellakaan ole kysymys.
Siis kidutat sitä jollain kalaöljykapseleilla, vähän niin kuin se kalanmaksaöljy, mitä piti lapsena aina ottaa suu mutrussa :) Mun sydän raukka (ressu) tarvitsee paljon hellyyttä, jos se joutuu syömään sellaisia. Tai se varmaan saakin niitä, kun ei edes niistä huolimatta kipitä kotiin. Oon odotellut sitä aina ja pitänyt parvekkeen ovea auki, kun on tullut vähänkään routaa, mutta on vaan omat jalat jäätyneet. Sekin on siis sun kontolla ja haluun lämmitystä. Muutama lämmin ajatus kiitos, mulla kun ei oo enää edes sitä sydäntä lämmittämässä rintaa :) Saati jalkoja. Ei se sinne asti kyllä koskaan valunut ihan lämmittämään, mutta kaikkialla muualla omassa kehossa kyllä vaelteli hakkaamassa, kurkussa ja silleen. Joten lämmitä mun jalat, jokunen :)
joo joo , seli seli
Annahan ne kintut tänne niin kutitan, siis tarkotin hieron.
Voit siihen sitten vaikka nukahtaa..
Sydämesi rakastaa kalaöljyä :)
Joo rupea vaan pitämään ovet kiinni, ei se sydän palaa takas... :)
Ai nukahtaa kun kutitat? :) Muakin kidutetaan, onneksi ei sentään kalaöljyä mulle. Mä oon ihan varma, että mun sydän haluaa jotain muutakin ruokaa. Se on vilkas sydän ja saattaa etsiä itse syötävää ja alkaa nakertaa sua, jos et ruoki sitä tarpeeksi muullakin kuin kalaöljyllä.
Mua ei sitten saa edes kiltisti hieroa jalkapohjista, koska sekin kutittaa. Parempi että oot vaan lämpöisesti lähellä ja saan kietoa jalat suhun niin ehkä ne ei jäädy, vaikka ovi on auki mun sydämen paluulle. Ehkä laitan sille sellaisen sydämenmuotoisen kissanluukun. Älä kuitenkaan lihota sitä niillä kalaöljyillä ettei se mahdu enää siitä kotiin. Tai mun rintaankaan, jos tarkkoja ollaan. Ei saa antaa sen voida liian hyvin, koska sitten se ei mahdu takaisin. Sille on vaan pieni kolo, laita se laihikselle.
Tabula rasa, tyhjä taulu,
elämä kirjoittaa
itse vaitsemme kiitollisuus päiväkirjan, muista, paljon on!
opun voi aina kirjottaa uusiksi.
Tämän ketjun voisi jo kuopata ja haudata sinne minne aurinko ei paista.
Kaksi toisilleen sairasta ihmistä juttelee keskenään.....
Hohoijaa...
Tai sitten yksi vastailee itselleen.............................................
just oli miten oli onpahan näissä asiattomuudet sekä asialliset näkökohdat esille.
Oikein hyvää baaritiskikeskustelua :D
tämä on ketju on tarkoitettu vain kahdelle ihmiselle...
Punaiset posket esittää olevansa joku Jokusen tuttu koska haluaa sabotoida tämän viimeisenkin toivonrippeen ja esiintyy tahallaan sekopäisenä. Mustasukkainen nainen todennäköisesti. Ja vielä todennäköisemmin erehtyy Jokusen henkilöydestä.
Eipä tuo haittaa, ei.
En mä ymmärrä näitä viestejä. Jos mun palsta"kavereilla" on jotain asiaa, niin voi sanoa suoraan, ei tarvitse mölistä jatkuvasti muiden ketjussa. Eikä se sanominen mitään muuttaisi kuitenkin.
Erästä Jaska Jokusta vuosien takaa on ikävä enkä sille mitään voi. Sitäpaitsi sehän on satuhahmo, niin ei voi mennä pieleen. Satuhahmo ehkä, muttei ikinä tarpeeton ja turha, vaan se tärkein.
Jokunen ja Ressu, suoraan satukirjasta.
Ai oonko mä joku ressu vai, kiitti vaan jokunen :D Siis sun talutushihnassa? :) Tosin ei Ressukaan taida olla. Se sydän tosin taisi olla, kun ei tuu kotiin.
No et oo, se Ressu on mun koira tai ehkä mun talutusnuorassa sinä sittenkin joo, sehän olisi mukavaa.
Saisit olla sellaisessa flexissä, vähän liikkumavaraa muttei likaa.
En mä ihan kauheasti liikkumavaraa tarvitse, jos sä oot sen narun toisessa päässä :) Oon sun kiltti koira.
Asiaa, hyvä näin. Sitten et voi edes huonosti koska flexi joustaa hieman, jos joskus tarttet liikkumavaraa.
Mä voin sun mieliksi esittää, että tarvitsen hiukan liikkumavaraa, mutta viihdyn ihan hyvin tiukassa narussa. Siis jos kesyttäjä on tehnyt hyvää työtä ja mieleinen :)
Öitä. Menen nukkumaan.
Samoin :)
Jos joku on pissismäistä niin se, että esiinnytään muina ihmisinä netissä.
Ilman, että edes tunnettaisi näitä ihmisiä, heidän persoonallisuuttaan ja oikeita ajatuksiaan ja mieltymyksiään miltään osin. Ihmistuntemuksen pitäisi olla jo muutakin kuin itserakkautta - kaiken tyylittömän ja mauttoman projisointia ihmisiin, joita ei tunneta miltään osin, ihailun kerjäystä lyömällä itsekasattuja olkinukkeja tatamiin.
Heikkoa ihmis- ja itsetuntemusta se on.
Onpa taas kauniita juttuja. Se voi olla parempi, että poistun täältä, niin kellekään ei tule tarvetta riehua ja pysyy ketjut kauniimpina. Jokusen vuoksi näitä kamalia palstoja ylipäänsä olen lukenutkaan kun olen. Nykyään se on aika selvää, että tää on yksi niistä viimeisistä paikoista joissa haluaisi olla. Eli jokunen saa olla itseensä tyytyväinen onnistuneesta sydämen kesyttämisestä (?), että hänenkään vuoksi edes kirjoitin tänne enää. Hyvin kaapattu se sydän :) Tänne kirjoittamisesta on vaan ongelmia ja sun takia jokunen oon myös surullinen siitä, että koskaan tänne kirjoiteltiin, oli niin väärä paikka. Ei mitään katastrofia, mutta enemmän kuin olisin halunnut mihinkään kertoa. Vain sun silmille ne meidän jutut mun puolesta.
Minä en ole esiintynyt minään muuna kuin itsenäni. Tähän aiheeseen voisin sanoa vaikka sen verran, että vaikkei Ressun koppi liity meidän ensikohtaamiseen mitenkään, niin jotain koria tulee mietittyä, ei siis koiria mutta yhtä koria. Jos asiaa voisi vielä epäselvemmin ilmaista. Siitä tulikin mieleen, että jokunen oot mulle jätskin velkaa. Koska joskus aikoja sitten näin sut jätskiä syödessä (ja se oli hyvää) ja sun näkeminen sai sellaisen olon sisälle etten pystynyt syömään enää mitään ja jouduin heittämään sen roskiin. Joten oot jätskin velkaa. Mutta koska oot samanlainen kuin ennenkin ettet aio maksaa kylmettynyt jalka -velkoja tai mitään muutakaan, niin voit joskus antaa sen mun sydämen syödä jätskin niiden kalaöljykapseleiden sijasta. Katson sen velan kuitatuksi sillä :) Jalkoja sillä ei oo, eli et niitä voi lämmittää, niin siitä joudut jäämään velkaa. En unohda, mutta annan sen anteeksi joskus :)
Ehkä voit nyt hyvin ja se paha olo on laantunut. Toivon sulle vain kaikkea hyvää ja ehkä sun on helpompi kun meen nyt, niin ei sulle ei tule mitään syyllisyyksiä kalvamaan, jos ne kalvaa liikaa. Voi hyvin rakas jokunen.
OK, syötän sydämellesi jätskin ja sinua ajattelen :)
Se sitten tykkää piparmintusta. Muista syöttää hyvä jätski, se roskiin mennyt oli tosi hyvä mitä ehdin maistaa :) Ja lämmitä sitä sen jätskin jälkeen, kun se aina palelee. Kiitti kun hoidat mun sydäntä, voin jättää sen sulle hyvillä mielin :)
Entä Magnum...?
Ai heti aloitat neuvottelun niin, että lopulta päädytään kalaöljyjäätelöön. Magnum suussa kuulostaa viimeiseltä aterialta. Ehkä voin sydämeni puolesta suostua sellaiseen minttu-Puffetiin. Se tykkää kaikesta jäätelöstä, mutta oon tiukka näissä neuvotteluissa, koska se roskiin mennyt oli niiiin hyvää :) Sen pitää saada syödä se myös sellaisena lämpimänä kesäpäivänä.
Kalaöljy-mehujää. Sehän olisi hyvää.
Ok, saatan hankkia sen minttu-puffetin, ehkä siis kerran kesässä.
Mehujäähän saa myös alkaa tottumaan, sellainen Ässä-mix on hyvää.
Kalaöljy-mehujää olisi ehkä huijannut mua lapsena syömään sen, mutta ei mun sydäntä. Se Ässä-mix -mehujää on tosi hyvää, söin viime viikolla :) Ehkä mun sydän on sulla siis jäätelövalintojenkin kannalta ihan hyvässä hoidossa. Mäkin voin syödä jätskejä ja ajatella sitä, siis kaipaavasti kun oot sen multa varastanut :) Ehkä sä syöt parempia jätskejä ja se halusi siksi sulle.
Tänään annos oli kolme kalaöljyä. Nam.
Siis sulle, ei mun sydämelle. Mun sydän saa vaan jätskiä :) Sanoinhan kai jo, että mun sydän on vahva ja terve, se ei tarvitse kalaöljyä, jätskiä vaan. Silloin kun se oli mulla se eli niin terveellisesti, että se voi nyt vähän herkutella. Tai mansikoita, niistäkin se tykkää tosi paljon.
Sun sydänhoito ei nyt oikein vakuuta mua... :)
usko pois, kalaöljy tekee hyvää sydämelle. Kerran kuukaudessa yksi jäätelö, kesällä vähän useammin mansikoita :)
Punaiset posket = jokunen j.
Yksi ja sama henkilö joka on seonnut....
samanlaista haastelua kuin "pimpparaisella ja veijarilla".
Miten musta tuntuu, että ne silittelyt tekee sille paljon parempaa kuin se kalaöljykidutus :) Eli silityksiä enemmän ja kalaöljyä vähemmän. Miten niin se saa jätskin vaan kerran kuukaudessa, kun lauantaikin on useammin ja se on sen jätskipäivä, jonka se kyllä itse unohtelee, niin se onkin sun tehtävä muistaa se. Voin suostua siihen, että se saa jätskin kerran kuukaudessa, mutta ainakin kaksi kertaa kuukaudessa se saa maistaa sun jätskistä. Ja tuollaisen jätskikurin vuoksi sun pitää sitten jollain muulla tavalla tehdä sille hyvä mieli. Silittelet ja lämmität sitä hyvin kanssa. Ja siis mun sydänhän ei oo vaativa, vaan haluaa näköjään olla sun luona vaikka syöttäisit sille kerran vuodessa puoliksi syödyn kalaöljykapselin, mutta mun on oltava vähän vaativampi kun oot sen sydämeni niin törkeästi varastanut enkä saa sitä enää takaisin :) Vaatimukset kun pysyy kovina, niin et vahingossa varasta mitään muita sisäelimiä multa :)
Sydämesi on muuttunut, sille riittää yksi jätski kuukaudessa, Ben & Jerry's
on sen herkkua. Boksi on pakastimessa, mutta sieltä ei saa mennä omin luvin ottamaan.
Jos kalaöljyjen ottaminen sujuu hyvin, niin joskus on mahis saada yksi jäätelöannos bonukseksi.
Älä huoli, ei sun sydän halua enää palata, sillä on hyvä täällä mun kanssa.
Silittelyjä se kyllä saa, niitä ei säännöstellä.
Olen harkinnus seuraavan sisäelimen valloitusta.... :)
lapset / lapsi on teveitä kun on tekemistä ja kun on vielä niin "mielenkiintoinen" aihe, sanon kiltisti..mänkee muualle, tuonne oikeeseen elämään höpisemään.
Tämä on keskustelupalsta. Antakaa ihmisten keskustella. Yksin, kaksin tai kolmisin, mitä väliä. Ei se ole teiltä pois.
Uskon kyllä, että se pärjää vaikka ilman jätskiä, jos silittelyjä ei kerran säännöstellä. Sä et oo ihan tilanteen tasalla jos et oo jo huomannut, että ei se Ben & Jerry's pakastimessa, vaan se käsi joka sitä annostelee. Tai sitten se ehkä luulee, että mulla ei oo Ben & Jerry'siä. Siis sen jätskin takia se majailee sun luona tietenkin. Mun muut sisäelimet ei muuten sit tykkää jätskistä. Joten ei kannata ees yrittää :) Paitsi ehkä mansikoista tykkäävät, mutta ei pakasteista, niin sun pakastin ei nyt auta siihen, itsekerätyillä ja heinän varteen pujotetuilla metsämansikoilla sulla voi olla jotain mahkuja mun ruokatorveen, mutta ne muut osat mua on silti kuuliaisempia eivätkä lähde karkuun :)
Ei sulla riittäisi kädet enää niiden muiden sisäelinten kanssa siihen kalaöljyn syöttämiseen, kun ne kaikki on hellyyden kanssa aika vaativia. Joutuisit vaan itse syömään niitä kalaöljyjäsi että itse jaksat niiden hellyyden tarpeen. Ne saa siitä hellyydestä kyllä virtaa enemmän kuin mistään :)
kesällä on suunnitteilla mustikka, metsämansikka, mustikka heiniävartaita... :)
Ai jai kun ne on suloisia ja hyviä.
Sinun sydämesi on ihan myyty, ei kuulemma ole koskaan sellaisia saanut.
Ben & Jerry's jäätelöä et ole kuulemma koskaan raaskinnut ostaa, siksi se on loukkaantunut ja ei halua palata.
Usko pois, kyllä me pärjäillään. Ei se enää palaa :)
Siis olen minun ja sydämeni yhteisinä vuosina syönyt metsämansikoita heinän varresta, jotka ensin itse keräsin. Sydämeni on sen kaiken näköjään unohtanut. Tosin en voi syyttää sitä siitä, koska se oli ehkä 6 v. Niinä myöhempinä hetkinä se oli ehkä jo karannut sulle. Mustikoitakin keräsin sille. Tosin ehkä sille ei vedä mikään vertoja, että se saa sellaisia pojalta lämpimänä kesäpäivänä. Sydän on siis aivan mennyttä.
Mun sydän tykkäsi niin paljon siitä Bravon suklaabanaanijäätelöstä, että ostin sille sitä. Törkeää ettei se edes kertonut mulle mitä jäätelöä haluaa ja heti karkasi. Eikä ees muista sitä kun keräsin sille metsämansikoita ja se sai syödä niitä heinän varresta, kun tallusteltiin hiekkatiellä ja aurinko porotti. Et kyllä kerää sille niitä tai se ei tuu ikinä takaisin. Hyvähän sun on siellä mun vaativan sydämen kanssa, mutta kun mäkin haluaisin syöttää sille Ben & Jerrysiä. En kyllä annakaan sulle sitä jalkojen kylmettymistä anteeksi, kun yrität vaan ihan täysin viedä mun sydämen :) Siis jotain sääliä muakin kohtaan nyt :)
Samaa mieltä täälläkin. Ei kyllä pysty lukemaan kaikkia näitäkään jaarituksia.
Juu, syömme marjavartaita ja Ben Jerrystä kohta kun kelit on kohdillaan ja metsä täynnä herkkuja. Nam.
Mustikoita et ole koskaan kuulemma syöttänyt.... niin....?
Mä en enää tiedä mistä mun pitäisi olla kaikkein tuohtunein, siitä että en saa sitä mustikkasuu-sydäntäni kotiin mustikkapiirakalle vai siitä, että mun sydän saa syödä sun kanssa marjavartaita ja mä en, tässähän alkaa mennä ihan sekaisin kun ei muista kaikesta tuohtua niin kuin nuo muut ketjulaiset :) Lipsahti iloisesta mielestäni kaikki tuohtumukset, hupsista. Mutta omalle sydämelleen ei oikein voi olla mustasukkainen, niin ei se mitään. Ja mun sydän tykkää sun lähellä olemisesta niin paljon, että se pitää kyllä huolta, ettei sulle tule tuohtumuksen aiheita. Se kerää sulle tosi tehokkaasti mustikoitakin, jos uskallat päästää sen vapaaksi metsään juoksentelemaan, vai pelkäätkö että karkaa kotiin :) Se ei oo ihan niin nopea juoksemaan kuin minä, mutta saisit varmaan kiinni mutkin, kun se sydänkin jäi kalaöljyyn koukkuun.
Se on tullut jäädäkseen. Meillä on hyvä näin.
Mun sisällähän ei siis ole lemmikkikauppaa, vaikka erehdyit ilmeisesti niin ajattelemaan ja veit sieltä sen helppohoitoisimman. Tosin jos ihan tarkkoja ollaan, niin se ei ehkä ole kaikista helpoin lemmikki siinä mielessä ettei ollut vielä kesyyntynyt kellekään. Mutta kesyyntymisen jälkeen se on hyvin vaatimaton, kuten oot huomannut. On seurallinen ja leikkisä eikä näköjään kaipaa kuin vähän silityksiä välillä, kun se on niin tykästynyt (tukholma-syndrooma) suhun. Ja ottaa sun vuoksi kalaöljyäkin. Tai sitten se on oppinut piilottamaan ne kapselit suuhunsa ja löydät joskus sohvan takaa ison kasan niitä. No ei vaan, kyllä se nielaisee niin mielellään ne kun oot sen niin kuuliaiseksi kesyttänyt ja se tykkää susta vaikka kuinka paljon.
Oot aika vakuuttava ollut sen hoitosi kanssa, niin ei tarvitse soittaa edes el(ä)insuojeluun. Lemmikkikauppaliittoon soitan kyllä ja kerron että olin joidenkin vuosien päästä suunnittelemassa kaupan avaamista, kun joku häikäilemätön varas kävi siellä sisällä ja vei vetonaulan. Ihan uudessa kaupassa jota ei oltu avattu. Sähän tietty sanot, että pelastit mun sydämen kaikelta siltä ja se on turvassa sun taskussa. Ja onneksi se ei oo painava sydän, vaan ihan keveä, niin en voi olla sulle kanniskelusta koituvia hierontatarpeitakaan velkaa, vaan kaikki velat on tietysti tännepäin :) Se on myös ihan pehmeä ja lämmin sydän, niin sitä on hyvä kanniskella. Ei siis yhtään kuulosta siltä, että kaipaisin sitä... :)
Samoin.
Ei
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11292098
Onpas rasittava, en yhtään ihmettele jos eivät tapaa.
haaska ja jälkeenjäänyt=sinä
Aivan. Jälkeenjääneet täällä on äänessä...siis noi kaksi siis tai nenähän on yksi sama...............................
Joku on tainnut juoda aivonsa pilalle.......
Raskaita syytöksiä Jokunen. Ovatko itse vastuuta mistään? Oliko mikään mitä tapahtui seurausta omista teoistasi ja valinnoistasi. Toivottavasti sillä muuten olet elänyt toisen elämää, toisten odotusten mukaan. Kun elää omannäköistään elämää ja tekee itse valintansa, joutuu ottamaan niistä myös vastuun. Se on aikuisen, tietoisen ihmisen elämää. Raskasta se on joskus. En epäile sitä. Pärjäät kyllä. Vapaus tuo vastuun omista valinnoista. Ja se vapaus on jokaisen otettava itselleen.