Särkymättömim sydämin

mikä se on Jumalan täydellisen vanhurskauden tunteminen, joka ei salli antaa takaisin, jos lyödään? -vihne-

Siinäpä kysymys!

Siinä näkyy se, miten paljon lihallisuutta ja vanhaa aatamia meissä on vielä vaikuttamassa. Emme suinkaan ole "jalostuneet" ollenkaan.

Olemme ylpeitä omista kokemuksistamme, omasta uskostamme, omasta oikeaoppisuudestamme ja kirves kulkee mukana. Toisinaan piilotetummin, toisinaan se näkyy ja tuntuu.

Jumalalla on tarkka tieto mielemme laadusta ja motiiveista, vaikka uskomme ne peittävämme.

Parannussaarna on tarpeen.

Vihollinen uskottelee, että kirves kuuluu matkavarustukseen.
mutta ei sano, että se EI ole kristityn tuntomerkki Sanan mukaan. Ei tietenkään, koska sehän tahtoo että kaikki lankeamme pois rakkaudesta.
Siksi on oikeaa ja totuudelista, että otamme oikean matkavarustuksen lihallisuuden sijaan.

Mikä se oikea matkavarustus on, millä soditaan kaikkia vihollisen metkuja vastaan?
Eli per---ttä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan?

Niin, Hän oli syytön.

Meistä kukaan ei ole.

Itsessämme olemme syyllisiä.

Se, että Jumalan suuresta armosta saamme uskossa Kristukseen luottaa siihen, että meidän syntejämme ei lueta Jeesuksen lunastuksen tähden ei tee meitä synnittömiksi. Joka päiväisessä katumuksessa ja parannuksessa tahdomme elää.

Armo, kun sen saa käsittää, alentaa.
Kristityn elämä on alennuksessa ja ristin kantamisessa elämistä.

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
1. Kor. 13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
1. Kor. 13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
1. Kor. 13:4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
1. Kor. 13:5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
1. Kor. 13:6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
1. Kor. 13:7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
1. Kor. 13:8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
1. Kor. 13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
1. Kor. 13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
1. Kor. 13:11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
1. Kor. 13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
1. Kor. 13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Etkö löytänyt mitään muuta?

Jumalan sana on tyhjentymätön lähde.

Siihen tulee peilata itsessään piileviä motivaatioita. Se on kaksiteräinen miekka, joka tutkii meitä aurinkoakin tarkemmin.

vihne, tuo saarelman

Seurakunnas tehtävät kirjoitti:

vihne, tuo saarelman

Minä tulen saarnaamaan ihan nöyrästi heti, kun saan kutsun. Olisiko sinulla oikeus tehdä se kutsu?

saarelma<3 kirjoitti:

Etkö löytänyt mitään muuta?

Jumalan sana on tyhjentymätön lähde.

Siihen tulee peilata itsessään piileviä motivaatioita. Se on kaksiteräinen miekka, joka tutkii meitä aurinkoakin tarkemmin.

Lue lisää

Shalom saarelma

Seurakunnas tehtävät kirjoitti:

vihne, tuo saarelman

Itsestään kaivamalla ei todellakaan löydy mitään Jumalalle kelpaavaa. Mikään ihmisestä löytämänsä olkoon sitten nöyryys, hyvät työt tms ei kestä Jumalan kaikkivaltiaan edessä. Jos sillä vähänkään yrittää tulla kelvolliseksi Hänelle.

Jumalalle kelpaa vain Hänen Poikansa pyhyys, puhtaus ja vanhurskaus.

Siksi siinä merkityksessä ei omalla tekemisellä ja olemisella ole mitään arvoa, vaikka miten olisi nöyränä.

Mutta rakkautena vaikuttava usko on Hengen hedelmä. Ja siitä vuotavat ne työt, jotka Jumalalle kelpaavat.

En yritä vähätellä esimerkiksi vihneen työsarkaa. Ja uskonkin, että hänen motiivinsa ovat oikeat.

Silloinhan ihminen ei voi ottaakaan kiitosta itselleen mistään, koska hän vain kulkee niissä tehtävissä sen armolahjan jälkeen, minkä Herra on antanut, muisten, että Herra antaa tahdon ja voiman. Palveleva rakkaus, siinä on elämän merkit.

Miten monta kertaa itsekkyys ja laiskuus vaivaa itseäni. Hävettää tunnustaa.

saarelma<3 kirjoitti:

Itsestään kaivamalla ei todellakaan löydy mitään Jumalalle kelpaavaa. Mikään ihmisestä löytämänsä olkoon sitten nöyryys, hyvät työt tms ei kestä Jumalan kaikkivaltiaan edessä. Jos sillä vähänkään yrittää tulla kelvolliseksi Hänelle.

Jumalalle kelpaa vain Hänen Poikansa pyhyys, puhtaus ja vanhurskaus.

Siksi siinä merkityksessä ei omalla tekemisellä ja olemisella ole mitään arvoa, vaikka miten olisi nöyränä.

Mutta rakkautena vaikuttava usko on Hengen hedelmä. Ja siitä vuotavat ne työt, jotka Jumalalle kelpaavat.

En yritä vähätellä esimerkiksi vihneen työsarkaa. Ja uskonkin, että hänen motiivinsa ovat oikeat.

Silloinhan ihminen ei voi ottaakaan kiitosta itselleen mistään, koska hän vain kulkee niissä tehtävissä sen armolahjan jälkeen, minkä Herra on antanut, muisten, että Herra antaa tahdon ja voiman. Palveleva rakkaus, siinä on elämän merkit.

Miten monta kertaa itsekkyys ja laiskuus vaivaa itseäni. Hävettää tunnustaa.

Lue lisää

vihne, tuli mieleeni kysyä, että millaisen saarnan pitäisit esikoisille?

Seurakunnas tehtävät kirjoitti:

vihne, tuo saarelman

>>>>>Jumala on tarkoittanut niin, että sinä pysyt siinä seurakunnassa johon olet syntynyt, ja alistut käyttämään Jumalan palvelutehtävää varten antamat armolahjat seurakunnan asettaman johdon alaisuudessa.

Sue K kirjoitti:

>>>>>Jumala on tarkoittanut niin, että sinä pysyt siinä seurakunnassa johon olet syntynyt, ja alistut käyttämään Jumalan palvelutehtävää varten antamat armolahjat seurakunnan asettaman johdon alaisuudessa.

Lue lisää

miten synnytään johonkin "seurakuntaan" ?

minä ainakin synnyin vanhemmilleni, perheeseen, en mihinkään muuhun.

saarelma<3 kirjoitti:

vihne, tuli mieleeni kysyä, että millaisen saarnan pitäisit esikoisille?

vihne, ihan aidosti kysyin mitä saarnaisit. Olen havainnut sinut taitavaksi sanan käyttäjäksi. Jumalan lahjaa sekin.

Olen joskus kuvitellut meneväni pönttöön ja sanovani suoraan ja kovaa, mitä ajattelen, mutta vain kuvitelmissani. Enkä osaisi valita sanojani ollenkaan.
sumeri on jossain viestissään jotakin sanonut, mitä pitäisi tehdä.
Helpompi sanoa kuin tehdä.

saarelma<3 kirjoitti:

vihne, ihan aidosti kysyin mitä saarnaisit. Olen havainnut sinut taitavaksi sanan käyttäjäksi. Jumalan lahjaa sekin.

Olen joskus kuvitellut meneväni pönttöön ja sanovani suoraan ja kovaa, mitä ajattelen, mutta vain kuvitelmissani. Enkä osaisi valita sanojani ollenkaan.
sumeri on jossain viestissään jotakin sanonut, mitä pitäisi tehdä.
Helpompi sanoa kuin tehdä.

Lue lisää

Olin tässä välillä rukoilemassa Turun mediamission jatkon puolesta, joten en heti ehtinyt vastata.
Minä olen kertaalleen tämän kamppailun käynyt. Kun noin kolmetoistavuotta sitten sain kutsun ja siunauksen vankilalähetiksi ja aloin sitä tointa harjoittaa, niin mieti mi9kä on oikea sanoma. Sitten sain ymmärryksen, jonka uskon tulleen Pyhältä Hengeltä, että evankeliumi on kaikille sama. Sanoma kärsineestä, mutta ylösnousseesta Vapahtajasta aina Pyhän Hengen täyteyteen asti.

Minulla on Paavalin kanssa samat ajatukset, mitä hän ilmentää Room 10. alusta lukien.
Sellaista se olisi ja oikeastaan rukoilen, että sen saarnan saisin jossain pitää.

Raamattuunko Lutetri peilasi näitä oppejaan ?