Tämä on hyvin inhottava kokemus ja välitön maanis-depressiivisyyden oire, joka on aiheutettu pelkällä osoittelemisella. Voi että kun tajuaisitte, että päivärytmi ei ole ensiarvoisin asia, mielenterveys-kuntoutuksessakaan. Käyttäytymisenne on todellakin ihan vailla ammattitaitoa ja ammattitasoa, nykyään on jo niin monenlaisia erilaisia mahdollisuuksia ja tapoja, ettekä kiinnosta edes seurana.
Osastohoito oli sukupuolta halventavaa ja siksi vaarallista. Se teki psyykkisesti kipeää, eikä naista saa pyrkiä pakottamaan hartioiden avulla, sitenkään julkeavasti.
Ihmistä ei saa tungetellen siten tutkia itsellensä, julkeavasti ja näin yrittää turvallisuushakuisesti etsiä omaa etua.
"Kävelin osastolla miehen vieressä. Olin psykoosissa, mutta menisimme töihin. Koin että minua oli jotenkin häväisty, halvennettu ja hain oman marionettini. Tein monta muuta asiaa, samanaikaisesti yhdessä. Tämä osasto ei sovi lainkaan psykoosien hoitoon. Ei ole tarkoitus, että saatte olla yhdessä, työssä kuten sokeiden kanssa. Heidän vierellään tarpoen arjen elämänne suossa.
Marionettini, hoitaja oli tahallaan vetänyt näköni irti. Meillä oli ollut tällainen häiriö jo pitkään ja jatkuvasti. Psyykkisen kivun poistamine ja olemuksen käyttäminen, se ei miellyttänyt ollenkaan. Osoitellen ja ohjaillen. Kuinka he saattoivat käyttäytyä niin? Suuressa surussakin....
- Halusin tehdä vain aksentinsiirron, mutta en tullut ymmärretyksi...
Inhosin kaikkea irstasta, voi se oli vahingoittanut niin paljon. Luonut sosiaalisesti hektistä, tulevaisuudettomuutta ja aivan vääränkaltaisen olemuksen, joka pyrki voittamaan, vaikka se ei ollut todellisuudessa, vaan intimiteetin, kuin persoonallisuudenkin, identiteetin pelkkä fiktio.
Turvallinenkaan se ei ollut osastona. Olin henkiparantaja, oikea ja aito, halusin varmaan auttaa ihmistä, saavuttamaan läheisyydenkyvyn, ja rakkauden, oppimaan turvallisen egoismin tasapainoisuuden, kiintymys-suhteena. Se loisi turvallisuudentunteen, jo valmiiksi, coping-keinon ja mielenterveyden pitkäksi aikaa, läheisyydenkyvyn.
En ollut halukas tähänkään "iskä käyttäytyvään", joka oli kuin vankina.
Henkilökunta on ihan tasa-arvoinen muiden ihmisten kanssa. Tarkoitus on tosiaankin osoittamisen sijaan, poistaa psyykkinen kipu. Minua ei saanut hakata rangaistaen, tai muutoinkaan rankaista yksityis-elämästä tai pahoinpidellä yksityisyyden voimasta."
Te ette valitettavasti hyödy tästäkään.
Ulkopuolinen, aikuinen ammatti-henkilöstön osa....
- Te ette voi hakea apua sairauden avulla.
Teidän pitää suostua älyllisyyden kehittämiseksi, sitä edistävään työhön.
Teidän on vaadittava läheisyydenkyvyn valmiuksia, itse lähtökohtana.
Teresa, sosiaalityöntekijä: Minä en saa pitää lasta työssä sillä paikkakunnalla kanssanne?
- "Älä mene töihin..." pyytää hän...
Saanko mä nämä sitten tähän?
- Mikä toi on, johon teet tätä selkeästi jo huoliissasi? Itse...
Kun ei ammatti-ihminenkään voi ottaa sellaiseen edes yhteyttä, ja ei saakehittää sellaista persoonallisuutta, joka ihan väkisin sulkee aitauksella? Persoonallisuutta ei saa kehittää sellaiseksi.
All. kirj. Onpahan vaikuttanut persoonallisuuteen negatiivisesti.
- Miksi seurailette ihmisiä julkeavasti ettekä kehittele älyllisyyttä lainkaan?
Se ei muodosta tulevaisuuttamme yhtään..
Teresa, sosiaalityöntekijä, minä all. kirj. "Koska he eivät turvaudu myöskään mihinkään normaaliin coping-keinoon."
Numeroleikittömyydessä ei saa pyrkiä ylläpitämään.
Osastohoito oli sukupuolta halventavaa ja siksi vaarallista. Se teki psyykkisesti kipeää, eikä naista saa pyrkiä pakottamaan hartioiden avulla, sitenkään julkeavasti.
Ihmistä ei saa tungetellen siten tutkia itsellensä, julkeavasti ja näin yrittää turvallisuushakuisesti etsiä omaa etua.
"Kävelin osastolla miehen vieressä. Olin psykoosissa, mutta menisimme töihin. Koin että minua oli jotenkin häväisty, halvennettu ja hain oman marionettini. Tein monta muuta asiaa, samanaikaisesti yhdessä. Tämä osasto ei sovi lainkaan psykoosien hoitoon. Ei ole tarkoitus, että saatte olla yhdessä, työssä kuten sokeiden kanssa. Heidän vierellään tarpoen arjen elämänne suossa.
Marionettini, hoitaja oli tahallaan vetänyt näköni irti. Meillä oli ollut tällainen häiriö jo pitkään ja jatkuvasti. Psyykkisen kivun poistamine ja olemuksen käyttäminen, se ei miellyttänyt ollenkaan. Osoitellen ja ohjaillen. Kuinka he saattoivat käyttäytyä niin? Suuressa surussakin....
- Halusin tehdä vain aksentinsiirron, mutta en tullut ymmärretyksi...
Inhosin kaikkea irstasta, voi se oli vahingoittanut niin paljon. Luonut sosiaalisesti hektistä, tulevaisuudettomuutta ja aivan vääränkaltaisen olemuksen, joka pyrki voittamaan, vaikka se ei ollut todellisuudessa, vaan intimiteetin, kuin persoonallisuudenkin, identiteetin pelkkä fiktio.
Turvallinenkaan se ei ollut osastona. Olin henkiparantaja, oikea ja aito, halusin varmaan auttaa ihmistä, saavuttamaan läheisyydenkyvyn, ja rakkauden, oppimaan turvallisen egoismin tasapainoisuuden, kiintymys-suhteena. Se loisi turvallisuudentunteen, jo valmiiksi, coping-keinon ja mielenterveyden pitkäksi aikaa, läheisyydenkyvyn.
En ollut halukas tähänkään "iskä käyttäytyvään", joka oli kuin vankina.
Henkilökunta on ihan tasa-arvoinen muiden ihmisten kanssa. Tarkoitus on tosiaankin osoittamisen sijaan, poistaa psyykkinen kipu. Minua ei saanut hakata rangaistaen, tai muutoinkaan rankaista yksityis-elämästä tai pahoinpidellä yksityisyyden voimasta."
Te ette valitettavasti hyödy tästäkään.
Ulkopuolinen, aikuinen ammatti-henkilöstön osa....
- Te ette voi hakea apua sairauden avulla.
Teidän pitää suostua älyllisyyden kehittämiseksi, sitä edistävään työhön.
Teidän on vaadittava läheisyydenkyvyn valmiuksia, itse lähtökohtana.
Teresa, sosiaalityöntekijä: Minä en saa pitää lasta työssä sillä paikkakunnalla kanssanne?
- "Älä mene töihin..." pyytää hän...
Saanko mä nämä sitten tähän?
- Mikä toi on, johon teet tätä selkeästi jo huoliissasi? Itse...
Kun ei ammatti-ihminenkään voi ottaa sellaiseen edes yhteyttä, ja ei saakehittää sellaista persoonallisuutta, joka ihan väkisin sulkee aitauksella? Persoonallisuutta ei saa kehittää sellaiseksi.
All. kirj. Onpahan vaikuttanut persoonallisuuteen negatiivisesti.
- Miksi seurailette ihmisiä julkeavasti ettekä kehittele älyllisyyttä lainkaan?
Se ei muodosta tulevaisuuttamme yhtään..
Teresa, sosiaalityöntekijä, minä all. kirj. "Koska he eivät turvaudu myöskään mihinkään normaaliin coping-keinoon."
Numeroleikittömyydessä ei saa pyrkiä ylläpitämään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En jaksanut lukea puoliakaan, kukaan ei voi sokeeuttaa toista vaikka te taikauskoiset hörhöt, niin luulisitte? Olisitte ihmisiä, ettekä leikkisi päissänne jumalia.