Yksinäisyyteni jotenkin korostuu näihin aikoihin päivästä, kun aurinko paistaa suoraan asuntooni täyttäen sen valolla. On kesäisen ilma, niin mukavaa ja lämmintä. Kaiholla katselen ulos ikkunasta milloin mitäkin; leikkiviä lapsia, ohikulkevia ihmisiä, vihertävää luontoa. Taustalla kehä 1:n jatkuva liikenne, joskus joku lintu muistuttaa olemassaolostaan. Täydellinen alkukesän ilta.
Elämä on tuolla jossakin. Ja juuri nyt kaipaan jotakin niin sanoinkuvaamattoman paljon. Kaipaukseni on liian abstraktia, jotta voisin kuvailla sitä; liian kaukana jossakin menneisyydessä ja tulevaisuudessa - paahtavan auringon tuolla puolen...
Elämä on tuolla jossakin. Ja juuri nyt kaipaan jotakin niin sanoinkuvaamattoman paljon. Kaipaukseni on liian abstraktia, jotta voisin kuvailla sitä; liian kaukana jossakin menneisyydessä ja tulevaisuudessa - paahtavan auringon tuolla puolen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei, elämä ei ole tuolla jossakin vaan se on tässä ja nyt. Jokainen hetki on ainutlaatuinen eikä koskaan palaa. Et pysty kääntämään aikaa taaksepäin.
Astu sen ikkunan ulkopuolelle, lähde kävelylle. Jo tunti vihreässä metsässä tekee ihmeitä. Ja kävellessäsi nosta katseesi ylös maasta aika ajoin. Ne valkovuokotkin ovat toki kauniita, mutta on tärkeää huomata myös puut, pilvet ja taivas.
Tämä on omasta mielestäni vuoden parasta aikaa. Puiden silmut kasvavat ja puhkeavat lehdiksi hetkessä. Siellä, missä tänään on silmuja, on huomenna jo versoja. Mustikanvarvuissa on kohta herkullisia lehtiä - niitä kannattaa maistaa, ketunleivistä puhumattakaan. Ja linnunlaulu ja kevään tuoksut...