Olen monesti miettinyt miten kohta jälleen maanteille tulevien asfalttimiesten omatunto kestää tehdä täysin luokatonta työtä? Heidän laittamansa "uusi" tienpinta on montuilla jo levityksen ja jyräyksen jälkeen. Se on karkeaa ja sen seurauksena kivet irtoilevat jo parin viikon kuluttua. Urat ovat tiessä kuin ne olisivat siinä aina olleet. Ja jos muuten olisi vaara, että teinpinta paranisi entisestään, niin sitten asfalttia tuovat kuorma-autot kääntelevät pyöriään niin hanakasti että tiessä on 100m välein kunnon urat. Ja vastaavasti sinne tänne jätetään asfalttinökäreitä.
Minkähänlainen ammattiylpeys noilla asfalttimiehillä on? Nukkuvatkohan he yönsä hyvin vai vaivaako röyhkeällä rahastuksella tehty aliarvoinen työnjälki lainkaan?
Minkähänlainen ammattiylpeys noilla asfalttimiehillä on? Nukkuvatkohan he yönsä hyvin vai vaivaako röyhkeällä rahastuksella tehty aliarvoinen työnjälki lainkaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asfaltointi on aivan turhaa.
Rekkojen kokonaispainon noustessa loppukin teiden kunnosta romahtaa.
Tähän tepsivä keino on muuttaa tiet takaisin sorateiksi. Ne on helppo lanata tasaisiksi vaikka joka päivä.
Silloin rekkojen koko voidaan nostaa vaikka 100 tonniin ja nopeus 100 kmh ja tiestö senkun kestää.
Minusta taas tiet ovat yleensä sitä huonommassa kunnossa, mitä pitempi aika päällystämisestä on. Ennen vanhaan ammattiylpeys oli siis varmaan vieläkin heikompi.