King Arthur
Jerry Bruckheimer leffoista on tullut tietynlainen laadun käsite. Hollywoodin vaikutusvaltaisimpana miehenä pidetty Bruckheimer otti kiinni suurestaa haasteesta. Hän päätti tuoda Kuningas Arthurin tarinan uskottavana ja myyvänä kokonaisuutena 2000-luvulle. Ensi kertaahan englantilaista myyttiä ja tarinaa ei olla tuomassa valkokankaalle. Onhan Excalibur viuhunut leffateattereissa jo useita kertoja!
Kuitenkin Bruckheimerin tuotannossa on tiettyjä vikoja. Tuottajaguru on rahamiehiä, eikä yritäkkäään tehdä muuta kuin valtaväkeä mielyttäviä elokuvia. Kuitenkin jossain määrin King Arthur on tässä ketjussa poikkeus. Siinä ei ole Hollywoodin suuria staroja, nopeita autoja tai alituista nopeaa leikkausta kuvasta toiseen. Kuitenkin huono käsikirjoitus on seurannut Bruckheimeriä tähänkin elokuvaan ja se aiheuttikin Arthurin keksikastiin elokuvana jumittumisen.
Arthur (Clive Owen) sai nuorena roomalaisena poikana käskyn valtakunnan palvelukseen. 15 vuoden armeija pesti koulii Roomaa rakastavasta pojasta karismaattisen sotamiehen. Arthurin komennus maailmaa kiertävänä sotilaana on päättymässä Britanniaan. Ennen palveluksen loppua Arthur ja hänen ritarinsa saavat vielä viimeisen tehtävän.
Heidän pitää pelastaa saarroksiin jäänyt roomalaisperhe. Arthur tietää, että hän on viemässä miehiään surman suuhun sillä matkalla vaanivat Merlinin (Stephen Dillane) johtama pakanakansa ja saksien joukko, joka on tullut valloittamaan Britanniaa roomalaisten väistyessä. Matkalta löytyy kaunis Guinevere (Keira Knightley) , joka Woadina luetaan pakanaksi roomalaisten silmissä. Hänet määrätään uhrattavaksi jumalille, mutta Arthur ehtii väliin. Tehtävän aikana moni Arthurille tärkeä asia menettää merkityksensä ja uudet tulevat tilalle.
Tarina on kuorittu täysin kaikesta mystisestä ja taruista. Tilalle on tullut tarina Lucius Artorius Castuksesta ja hänen ritareistaan Sarmatiasta. On outoa, että Gladiaattori elokuvassa huipputyötä käsikirjottajana tehnyt David Franzoni epäonnistuu näin pahasti. Elokuva ottaa itsensä liian tosissaan ja näin tarina johon leffa kuitenkin pohjautuu jää lähes kokonaan kaiken todellisuuden taakse.
Antoine Fuqua elokuvan ohjaajana tekee hyvää työtä. Hän loi elokuvaan likaisen ja karun visuaalisen ilmeen. Kuitenkin elokuva tuntuu ohjaajan osalta vähän ruutiinin omaiselta, eikä pääse Fuquan huipputeoksen Training Dayn tasolle. Elokuvan taistelukohtaukset ovat kyllä hienosti ohjattuja. Voi olla, että Jerry Bruckheimerkään ei ole päästänyt Fuquaa täysin irti.
Elokuvan paras puoli ehdottomasti on sen näyttelijäkaarti. Stellan Skarsgård on aivan mahtava roolissaan saksilaisena johtajana Cedricinä, jonka raaka käytös muita kohtaan kummastuttaa. Hän hoitaa roolinsa aivan ilmiömäisesti ja varastaa shown täydellisesti. Ray Winstone tuo elokuvaan kaivattua huumoria Arthurin ritarina Borsina, jonka sydän kuitenkin särkyy kun ystävä Dagonet kuolee. Myös Tristanin roolihahmoa näyttelevä Mads Mikkelsen hurmaa erakkona tappajana Sarmatiasta.
Clive Owen on myös hyvä Arthurina, uskovaisena roomalaisena, joka löytää rakkauden ja totuuden Britannian sateiselta saarelta. Hän ei edellämainittujen tasolle pääse, mutta on hyvin todennäköistä, että tästä miehestä kuulemma vielä suurissa leffoissa.
Oli viisas teko Bruckheimeriltä etsiä näyttelijät Euroopasta, sillä meillehän se tarina kuuluu. Valinta oli hyvä myös sen takia, että suhteellinen tuntemattomuus tuo hahmoille uskottavuutta.
Elokuva ei ole huono, mutta ei se pärjää vertailussa saman genren edustajille. Kuitenkin viimeisimpänä elokuvana, jota voi Arthuriin verrata on Troija. Näiden kahden elokuvan kamppailu toisiaan vastaan kyllä päättyy Arthurin eduksi, rasvatut vartalot kun eivät luo ihan samallaista uskottavuutta kuin mitä kuninkaassa esiintyy.
Elokuva tarjoaa Bruckheimer tyyppistä räiskettä, jonka tahdissa on hyvä syödä popcornia. Sääli, että hyvä ohjaaja ja huippu näyttelijät hukataan perus Bruckheimer
ongelmalle: käsikirjoituksen heikkoudelle. Näyttelijät ja ohjaaja pelastavat sen mitä pelastettavissa on hukkuvasta laivasta, jonka suunnittelija on tehnyt selvän virheen.
***/*****
Juha Nurmi
Jerry Bruckheimer leffoista on tullut tietynlainen laadun käsite. Hollywoodin vaikutusvaltaisimpana miehenä pidetty Bruckheimer otti kiinni suurestaa haasteesta. Hän päätti tuoda Kuningas Arthurin tarinan uskottavana ja myyvänä kokonaisuutena 2000-luvulle. Ensi kertaahan englantilaista myyttiä ja tarinaa ei olla tuomassa valkokankaalle. Onhan Excalibur viuhunut leffateattereissa jo useita kertoja!
Kuitenkin Bruckheimerin tuotannossa on tiettyjä vikoja. Tuottajaguru on rahamiehiä, eikä yritäkkäään tehdä muuta kuin valtaväkeä mielyttäviä elokuvia. Kuitenkin jossain määrin King Arthur on tässä ketjussa poikkeus. Siinä ei ole Hollywoodin suuria staroja, nopeita autoja tai alituista nopeaa leikkausta kuvasta toiseen. Kuitenkin huono käsikirjoitus on seurannut Bruckheimeriä tähänkin elokuvaan ja se aiheuttikin Arthurin keksikastiin elokuvana jumittumisen.
Arthur (Clive Owen) sai nuorena roomalaisena poikana käskyn valtakunnan palvelukseen. 15 vuoden armeija pesti koulii Roomaa rakastavasta pojasta karismaattisen sotamiehen. Arthurin komennus maailmaa kiertävänä sotilaana on päättymässä Britanniaan. Ennen palveluksen loppua Arthur ja hänen ritarinsa saavat vielä viimeisen tehtävän.
Heidän pitää pelastaa saarroksiin jäänyt roomalaisperhe. Arthur tietää, että hän on viemässä miehiään surman suuhun sillä matkalla vaanivat Merlinin (Stephen Dillane) johtama pakanakansa ja saksien joukko, joka on tullut valloittamaan Britanniaa roomalaisten väistyessä. Matkalta löytyy kaunis Guinevere (Keira Knightley) , joka Woadina luetaan pakanaksi roomalaisten silmissä. Hänet määrätään uhrattavaksi jumalille, mutta Arthur ehtii väliin. Tehtävän aikana moni Arthurille tärkeä asia menettää merkityksensä ja uudet tulevat tilalle.
Tarina on kuorittu täysin kaikesta mystisestä ja taruista. Tilalle on tullut tarina Lucius Artorius Castuksesta ja hänen ritareistaan Sarmatiasta. On outoa, että Gladiaattori elokuvassa huipputyötä käsikirjottajana tehnyt David Franzoni epäonnistuu näin pahasti. Elokuva ottaa itsensä liian tosissaan ja näin tarina johon leffa kuitenkin pohjautuu jää lähes kokonaan kaiken todellisuuden taakse.
Antoine Fuqua elokuvan ohjaajana tekee hyvää työtä. Hän loi elokuvaan likaisen ja karun visuaalisen ilmeen. Kuitenkin elokuva tuntuu ohjaajan osalta vähän ruutiinin omaiselta, eikä pääse Fuquan huipputeoksen Training Dayn tasolle. Elokuvan taistelukohtaukset ovat kyllä hienosti ohjattuja. Voi olla, että Jerry Bruckheimerkään ei ole päästänyt Fuquaa täysin irti.
Elokuvan paras puoli ehdottomasti on sen näyttelijäkaarti. Stellan Skarsgård on aivan mahtava roolissaan saksilaisena johtajana Cedricinä, jonka raaka käytös muita kohtaan kummastuttaa. Hän hoitaa roolinsa aivan ilmiömäisesti ja varastaa shown täydellisesti. Ray Winstone tuo elokuvaan kaivattua huumoria Arthurin ritarina Borsina, jonka sydän kuitenkin särkyy kun ystävä Dagonet kuolee. Myös Tristanin roolihahmoa näyttelevä Mads Mikkelsen hurmaa erakkona tappajana Sarmatiasta.
Clive Owen on myös hyvä Arthurina, uskovaisena roomalaisena, joka löytää rakkauden ja totuuden Britannian sateiselta saarelta. Hän ei edellämainittujen tasolle pääse, mutta on hyvin todennäköistä, että tästä miehestä kuulemma vielä suurissa leffoissa.
Oli viisas teko Bruckheimeriltä etsiä näyttelijät Euroopasta, sillä meillehän se tarina kuuluu. Valinta oli hyvä myös sen takia, että suhteellinen tuntemattomuus tuo hahmoille uskottavuutta.
Elokuva ei ole huono, mutta ei se pärjää vertailussa saman genren edustajille. Kuitenkin viimeisimpänä elokuvana, jota voi Arthuriin verrata on Troija. Näiden kahden elokuvan kamppailu toisiaan vastaan kyllä päättyy Arthurin eduksi, rasvatut vartalot kun eivät luo ihan samallaista uskottavuutta kuin mitä kuninkaassa esiintyy.
Elokuva tarjoaa Bruckheimer tyyppistä räiskettä, jonka tahdissa on hyvä syödä popcornia. Sääli, että hyvä ohjaaja ja huippu näyttelijät hukataan perus Bruckheimer
ongelmalle: käsikirjoituksen heikkoudelle. Näyttelijät ja ohjaaja pelastavat sen mitä pelastettavissa on hukkuvasta laivasta, jonka suunnittelija on tehnyt selvän virheen.
***/*****
Juha Nurmi
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei voi muuta kuin yhtyä tuohon arvosteluun. Kyllä King Arthurin katsoo useampaan kertaan, muttei siitä tule samanlaista klassikkoa kuin esimerkiksi Braveheartista...
Mutta Tristan oli todella elokuvan kiinnostavin hahmo, kiitos myös loistavan näyttelijänsä, jota olen jo aikaisemmin "fanittanut". Mads Mikkelsen on todella loistava näyttelijä...
mahtava elokuvaa LANCELOT ON IHAANA JA SEKSIKÄS.
KOMEIN MIES MAAN PÄÄLTTÄ TOI IOAN GRUFFUDD
SEKSIKÄS HE IS HOT VERY VERY HOT. I LOVET HIM IOAN GRUFFUDD
IS THE BEST.
Minusta taistelukohtaukset olivat lähinnä tyyliin kun olisi Batmaniä katsonut. Lapsellisia ja epärealistisia. Massoittain saksilaisia kaatuu ja "pahikset" eivät saa mitään aikaiseksi.
Lisäksi minusta Bors pilasi elokuvaa typerällä ylihumoristisena hahmona. Se jos joku söi uskottavuutta.
Koska JB:n leffat ei oikeastaan koskaan ole minua juurikaan miellyttäneet, niin taidanpa jättää tämänkin väliin. Jos jollakin tutulla tämä DVD:nä löytyy, niin lainaan sitten.
Arvostelustasi saa kyllä hyvin selville sen, että minun makuuni leffa ei ole ja popcornia voin halutessa syödä kotosallakin.
Kaikenkaikkiaan melkoisen keskinkertainen leffa.Ei syty eikä nouse kunnon lentoon, mutta kyllä sen pahemmin kärsimättä katsoo.
Joel Edgerton (Gawain) on Australiasta...
Leffana aika kökkö, paljon kauniita miehiä, vähän karvaisia tosin. Ihan katsottava.