Kärsin todella pahasta sosiaalisesta fobiasta, ehkäpä myös paniikkihäiriöstä ja nyt on tullut se kynnys jolloin olen saanut tarpeeksi ja olen päättänyt ottaa yhteyttä ammattiauttajaan. Olen miettinyt lähinnä lääkitystä ja ehkä jotain keskusteluapua.Mitään terapiaa mulla ei ole varaa maksaa.Voiskohan joku täällä neuvoa mihin minun kannattaisi ottaa yhteyttä?Lääkääriin vai johonkin psykiatriin?
sosiaalinen fobia
sairaanonneton
5211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varaa ensiksi aika lääkärille omalta terveyskeskukselta ja siitä lääkäri antaa pyydettäessä tai tarpeen mukaan lähetteen eteen päin. Itse olen saanut lääkäriltä psykiatrisen sairaanhoitajan numeron, josta voi saada keskusteluapua. Henk.kohtasesti niistä keskusteluista ei ollut mulle mitään apua, mutta sä saatat hyvinkin hyötyä, jokainenhan on yksilö. Kannattaa kysellä omalta lääkäriltä tuosta psyk.sairaanhoitajien tarjoamista avuista. Niistä käynneistä ei peritä erillistä maksua.
Minä kyllä tiedän miten tämä asia menee. Tulee lähete jonnekkin psykiatriselle poliklinikalle keskustelemaan jonkun sairaanhoitajan kanssa ja sieltä määrätään masennuslääkeresepti. Minä en ainakaan ole hyötynyt tuollaisesta mitään. Kannattaa varata aika jostain yksityisen puolen lääkäriltä jos on varaa sellaiseen, niin luultavasti saa parempaa apua.
Mutta jo pelkkä avautuminen jollekin (tässä tapauksessa siis ehkä se sairaahoitaja), joka kuuntelee ja osaa kommunikoida voi auttaa pääsemään alkuun. Ei saa teilata täysin oman kokemuksen perusteella.
Ainahan tietty jos on tukku rahaa, ni eiku yksityiselle. Ite menisin saman tien kognitiiviseen terapiaan, jos vaan rahaa löytyisi tarpeeksi.
No eipä tietenkään saisi teilata mitään omien kokemuksien perusteella mutta minun mielipide on se ettei myöskään kannata laskea liikaa lääkkeiden ja sairaanhoitajien kanssa käytävien keskusteluiden varaan. Mitään ihmeitä kun ei hetkessä tapahdu edes oikeassa terapiassa.
Käyn oman pienen paikkakuntani mielenterveyspaikassa, jossa käyn keskustelemassa erään sairaanhoitajan kanssa. Olen nähnyt häntä vasta kolme kertaa ja tunnen jo nyt turvallisuutta. Ennen olen ollut yli kaksi vuotta eri terapeuttien pyörittämänä, eikä yksikään ole osannut ymmärtää täysin.
Onneksi nyt olen uskaltautunut uudelleen. Sosiaalisen fobian juuria seuraamalla, saa pikkuhiljaa aukaistua itselleen tilannetta, joka on vaikuttanut merkittävästi pelon syntyyn. Sitten alkaa myös pitkä, mutta varmasti hyvää tuottava puimisprosessi. Suosittelen avuin hakemista ja oman tilanteen ilmaisemista niin selvästi kuin vain pystyy. Ja jos on joku asia, josta ei ole samaa mieltä, niin mielipide kannattaa ilmaista omasta näkökulmastaan, jotta saa aikaiseksi mahdollisimman hyvän keskustelun.