Kysymys siinä jo tulikin. Päivittäin, viikoittain vai harvemmin...?
Kuinka usein teillä on tylsää
kyselijä..
11340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yleensä päivittäin. Joskus harvoin kyllä osuu sellainenkin päivä kohdalle, että puuhaa tai seuraa riittää aamusta iltaan ja ei siten ehdi pitkästyä.
Silloin tällöin, aina ja ei koskaan. Tylsyys on tullut lihaksi minussa, ja olen tylsyydessä kuin kala vedessä. Arjen harmaus on ihan hauskaa hetkittäin.
Varsinaista tylsyyden tunnetta en oikeastaan tunne, mutta väsymys kai toimii samalla tavalla meikäläisellä. Ajoittain on kyllä väsynyt olo. Joskus sitä vain funtsii, että mitäs nyt ja sitten tunteekin itsensä väsähtäneeksi.
Tylsyyden tunne on jokapäiväistä. Sitten on vielä tämä asuinalueen "ihana" meluongelma, jatkuva huuto jatkuu läpi kesän. Meluherkkänä ihmisenä taidan muuttaa johonkin korpeen. Tylsyyttä siedän, mutta en melua. Edes ikkunoita ei täällä voi pitää auki, huuto kuuluu muutenkin sisälle asti. Pidän lapsista, mutta en kestä aamusta iltamyöhään jatkuvaa huutoa. Viikonloput ja kesä pahinta aikaa. Mitä lämpöisempää tulee sitä myöhäisempään huuto jatkuu, eikä mitään valvontaa ole.
Valittaa en viitsi, koska en muutenkaan kuulu alueen kermaan. No, kämppä menee myyntiin vuoden lopussa. Ei tietenkään yksin tämän metelin takia vaan muistakin syistä.
Jokainen joka haluaa arvostella, voi itse miettiä menisikö hermot.
Joka päivä. Töissä käydessä se osittain unohtuu kiireen vuoksi, mutta kun sieltä palaa kotiin iskee päälle sellainen levoton olo. On vaikea rentoutua. Olisi kova halu tavata ihmisiä, muttei ole ketä tavata. Usein lähden keskustaan pyörimään, mutta palaan sieltä pian takaisin koska en siellä koskaan tapaa ketään. Tulee turhautunut fiilis ja usein joko ryyppään tai syön tylsyyteeni. En tiedä kuinka kauan enää jaksan tätä.
Pelkkä tylsyys ei liene mielenterveysongelma.
Se on vain ongelma joka vaatii korjausta.
Perustavaa laatua oleva apu on liikkumisen lisääminen.
Mene kävelylle. Ei maksa mitään ja parantaa mielialaa.
Liikunta parantaa masentuneenakin mielialaa,se on tutkimuksissa todettu.
Ja auttaa painonhallinnassa.
Itselläni on keskivaikea masennus ja välillä tuntuu vaikealle lähteä ulos ovesta.
Onneksi minulla on liikkuvan ihmisen tausta.
Joten minulla on perustarve liikkumaan.
Nykyään jo 3 kilsan lenkki vaatii aikamoisen rypistyksen,jotta viitsisin lähteä.
Yritän edes päivittäin mennä ostarille ja takaisin,mutta aina en jaksa...
Onnistuu noin neljä kertaa viikossa.
Viime viikonlopulla onnistui kaverin ansiosta kävellä metsässä noin 2 tuntia.
Oli kyllä tosi mukavaa! Tykkään luonnosta.
Uusin harrastus on musiikki.
Paikallisen mielenterveys-yhdistyksen karaoke-illassa minut todettiin hyvä-ääniseksi laulajaksi ja nyt suunnitellaan yhden muusikon kanssa mahdollisia tulevia keikkoja,joita pitää ennalta harjoitella.
Siinä minulle on uusi lyhyen tähtäimen suunnitelma.
Keikat tuskin ovat suurilla areenoilla,mutta laulujen harjoittelu auttaa pitämään kiinni aikatauluista ja kehittää pitkäjänteisyyttäni.
Kaikki tämä auttanee toipumisessa.
eLI harrasta mitä vaan,kunhan harrastat!
Se pitää mielenvirettä yllä.
Mieti asioita joita olisit aiemmin halunnut harrastaa.
Voisitko aloittaa nyt?
Tai mitä vaan,jonka olet josku kokenut virkistäväksi..
Tai kenties jotakin ihan uutta? Virkkaus? Postimerkit? Shakki?
Ei oikeastaan koskaan. Maailmassa on niin paljon kaikkea mielenkiintoista että tekemisestä ei ole puutetta. Tästä huolimatta koen oloni joskus yksinäiseksi.
Nyt on tylsää koko ajan, koska puoliso jätti ja vei koirankin mennessään. Minulle ei jäänyt käytännössä kuin kourallinen valokuvia ja paha mieli kaikesta. En jaksa kokea mitään kovin kiinnostavana tällä hetkellä, enkä usko että tilanne muuttuu kovin äkkiä.
Ei koskaan yksi ollessani, mutta jonkun naisen seurassa voi olla todella vaikea olla tylsistymättä.
Olen sinkku ja vaikea on kuvitella, että todellakin kohdalle osuisi mielenkiintoinen nainen, jolta ei saisi pakkeja. No, ehä joskus vielä mukava nainenkin löytää minut.
Hyvin harvoin. Joskus pimeänä ja kylmänä sunnuntai-iltapäivänä on ehkä olo ankeimmillaan, mutta onneksi nyt ollaan menossa kesää kohti.
24/7. Mulla ei ole juuri mitään muuta tekemistä kuin kahvin litkiminen, netissä roikkuminen ja koulunkäynti.