Mies on pitkään halunnut lasta. Itse en ole ollut niin ajatuksen puolesta, sillä tein reilu kymmenen vuotta sitten abortin, jonka jälkeen ajattelin pitkään, etten halua koskaan lapsia.
Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden, ja jätimme ehkäisyn pois. Jo ekalla kerralla minulle iski hirveä paniikki, ja kesken kaiken otin "lastin" suuhuni. Mies tämän jälkeen ihmetteli, että miten oikein olen käsittänyt lasten saavan alkunsa, kun ei se nyt ihan niin mene... Nauroin asialle, kunnes tuli seuraava kerta... Paniikki iski taas, ja toimin samoin... Seuraavalla kerralla vedin vaan suoraan vehkeen ulos, ja annoin sen tulla ulkopuolelle.
Kerroin yllättäen iskevistä paniikeistani, ja päätimme vielä odottaa. Käytimme kortsua taas, ja päätin alottaa pillerit uudelleen. Nyt kuitenkin kuukautiseni ovat myöhässä.
Normaali kiertoni (kuukautisten loppumisesta alkamispäivään), on ollut ilman pillereitä aina todella säännöllinen, 21-23 päivää. Kortsu on siis ollut ehkäsynä reilut puoli vuotta. (Tutkittiin syksyllä perintötekijöitä, että sopivatko pillerit mulle ollenkaan, jollon lääkäri neuvoi käyttämään jonkin aikaa pelkkää kondomia ehkäisynä, ja joka sitten jäi pidempään käyttöön.) Kierto siis tuosta lähtien, ja aina aiemminkin hyvin säännöllinen.
Nyt siis kuukautisistani on 26 päivää. Rintani ovat kipeät, munasrajaani on vihlonut ja kohtua särkenyt, kuten aina ennen kuukautisia. Kuitenkaan eivät ole alkaneet! Olimme siis ilman ehkäisyä kolme kertaa yhdynnässä, eikä yhdelläkään kertaa mies tullut sisääni. Miten mahdollista voi olla, että olen raskaana?
Ahdistaa, kun tänään vielä apteekki ja kaupat kiinni, niin en pääse ainakaan paikkakunnalta hakemaan testiä. Viimesimmällä kerralla hain myös katumuspillerin, mutta vasta kotona huomasin, että ei saa missään nimessä käyttää, jos on pienikin mahdollisuus olla jo raskaana.
Minulla on myös todettu monirakkulaiset munasarjat, joka pienentää mahdollisuutta tulla raskaaksi. Lisäksi sitä vaikeuttaa normaalia pienempi kohtuni, joka todettiin jo tuon aborttini aikaan. Kohtu oli jotenkin litistynyt, joka lääkärin mukaan olisi voinut aiheuttaa pian keskenmenon. Äidilläni on myös todettu normaalia pienempi kohtu, jolloin hänelle (ensi raskautensa aikaan) kerrottiin, ettei varmaan enempää lapsia saisi. No, kuusi lasta sai vielä sen jälkeen.
Eli miten huolissaan tässä pitäisi olla? Varmasti kun asiasta tullut stressikin saattaa pitkittää kuukautisten alkamista?
Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden, ja jätimme ehkäisyn pois. Jo ekalla kerralla minulle iski hirveä paniikki, ja kesken kaiken otin "lastin" suuhuni. Mies tämän jälkeen ihmetteli, että miten oikein olen käsittänyt lasten saavan alkunsa, kun ei se nyt ihan niin mene... Nauroin asialle, kunnes tuli seuraava kerta... Paniikki iski taas, ja toimin samoin... Seuraavalla kerralla vedin vaan suoraan vehkeen ulos, ja annoin sen tulla ulkopuolelle.
Kerroin yllättäen iskevistä paniikeistani, ja päätimme vielä odottaa. Käytimme kortsua taas, ja päätin alottaa pillerit uudelleen. Nyt kuitenkin kuukautiseni ovat myöhässä.
Normaali kiertoni (kuukautisten loppumisesta alkamispäivään), on ollut ilman pillereitä aina todella säännöllinen, 21-23 päivää. Kortsu on siis ollut ehkäsynä reilut puoli vuotta. (Tutkittiin syksyllä perintötekijöitä, että sopivatko pillerit mulle ollenkaan, jollon lääkäri neuvoi käyttämään jonkin aikaa pelkkää kondomia ehkäisynä, ja joka sitten jäi pidempään käyttöön.) Kierto siis tuosta lähtien, ja aina aiemminkin hyvin säännöllinen.
Nyt siis kuukautisistani on 26 päivää. Rintani ovat kipeät, munasrajaani on vihlonut ja kohtua särkenyt, kuten aina ennen kuukautisia. Kuitenkaan eivät ole alkaneet! Olimme siis ilman ehkäisyä kolme kertaa yhdynnässä, eikä yhdelläkään kertaa mies tullut sisääni. Miten mahdollista voi olla, että olen raskaana?
Ahdistaa, kun tänään vielä apteekki ja kaupat kiinni, niin en pääse ainakaan paikkakunnalta hakemaan testiä. Viimesimmällä kerralla hain myös katumuspillerin, mutta vasta kotona huomasin, että ei saa missään nimessä käyttää, jos on pienikin mahdollisuus olla jo raskaana.
Minulla on myös todettu monirakkulaiset munasarjat, joka pienentää mahdollisuutta tulla raskaaksi. Lisäksi sitä vaikeuttaa normaalia pienempi kohtuni, joka todettiin jo tuon aborttini aikaan. Kohtu oli jotenkin litistynyt, joka lääkärin mukaan olisi voinut aiheuttaa pian keskenmenon. Äidilläni on myös todettu normaalia pienempi kohtu, jolloin hänelle (ensi raskautensa aikaan) kerrottiin, ettei varmaan enempää lapsia saisi. No, kuusi lasta sai vielä sen jälkeen.
Eli miten huolissaan tässä pitäisi olla? Varmasti kun asiasta tullut stressikin saattaa pitkittää kuukautisten alkamista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikös joissain kioskeissa myydå raskaustestejä myös? ainakin R-kioskeissa nähnyt.. Kipasehan katsomassa jos vain mahdollisuus..
Ei ollut täällä auki kun abc, josta ei ikävä kyllä löytynyt testiä... Huomenna aikomus juosta suoraan töistä apteekkiin. Mahtaako näyttää 100% varmuudella oikean tuloksen näin pian? Siis kun kuukautiset on vasta 3-6 vuorokautta myöhässä?
Yöunet on varmuudella menetetty...
Onko siitä yhdynnästä kulunut 19 vuorokautta? Ellei ole niin itse en luottaisi vielä testiin.
Jos et kerran halua raskautua niin miksi ihmeessä keskeytetty yhdyntä??!!
Ap kertoi mielestäni tekstissään miksi..
Tosin onko sillä nyt sit merkitystä.
Pitäähän sitä lasta tehdä omista lähtökohdistaan.ei miehen.
Tosi harmillinen tilanne teillä!!
Kun toinen haluaa ja toinen ei ole varma:/
Kun ei kumpikaan munmielestä voi noin isossa asiassa " joustaa"...
Eli lasta haluavan pitäis saada mahdollisuus lapseen.mut ihan yhtälailla ei sitä lasta voi tehdä jos ei halua..
Selitän nyt vähän ylimääräistä vaikka et mielipidettä tähän kysynytkään.
Mutta onko mahdollista,että abortti on aiheuttanut tuon pelon?
Itsellä kävi niin ja kun lopulta annoin itselleni " anteeksi" ja sain painon pois..huomasinkin kuinka paljon haluan äidiksi!!
Itsellä abortti johtui tyhmyydestä ja sopii esimerkiksi sille,että kyllä sinä voit olla raskaana..se on pieni prosentti mihin mahdut mikäli olet.kosks kertoja noin vähän,mutta mahdollista kuitenkin!
Eli itse harrastin kerran seksiä omaa typeryyttäni ja halujeni takia keskeytetyllä yhdynnällä..voi kuinka tyhmää ..koska raskaaksi tulin!!!( olin nuori ja en puolustele tyhmyyttäni mitenkään..mutta kännissä nyt sit sorruin moiseen aikanaan ) ja se lisäsi syyllisyyttä abortista ihan hirveästi !
Ja ehkä just siksi ajattelin pitkään,etten ole oikeutettu lasta hankkimaan ,kun yhden olen oman toiminnan takia keskeyttänyt..
Toivotaan ettet ole raskaana ja saat ensin miettiä mitä haluat!!
Mutta mua kiinnostais tietää miten kävi?
Joten jos jaksat vielä kertoa tuloksen olis kiva kuulla?
Merkit viittaa raskauteen..mutta voihan ne menkat olla myöhässä myös esim.kun stressaat asiaa noin paljon!!
Niin tai näin toivotan epäonnea raskaaksi tulemisen kanssa:D
Ja onnea siihen ettet ole!
Toivottavasti saat pian sekä itsesi että miehesi takia selvyyden mitä nyt sitten haluat..
Kiitos vastauksista! Lähdin töistä tänään jo aiemmin, hain paniikissa kuusi raskaustestiä, joista yhden tein heti, oli negatiivinen! Kuukautiset eivät edelleenkään ole alkaneet, ja päätin tehdä heti illalla uuden testin, sekä aamulla, jolloin ilmeisesti näkyy se varmin tulos?
Kerroin tilanteestani sisarelleni, joka hyppi heti innosta, että hänen lapsensa saavat lisää serkkuja... Kertoi että hänen keskimmäisen lapsensa ilmoittaessa tulostaan, testi näytti positiivista vasta kun kuukautiset olivat kolme viikkoa myöhässä! Ei siis ymmärtänyt lainkaan, että en ollenkaan toivo olevani raskaana... Ja tieto tollasesta lisäsi suuresti ahdistustani. Onko tuo kovin yleistä, että vasta noin pitkän ajan päästä voi näyttää positiivista?
Tehdessäni aborttia, olin vasta 16-vuotias, ja kauhu raskautta kohtaan ei jäänyt niinkään tunteesta, että olisin kokenut "tappaneeni" jotain, vaan ensinnäkin iästäni, siitä että oli koulut kesken ja elämä vasta alkamassa, mutta se suurin syy tekoon oli ehdottomasti se hirveä pahoinvointi jota tuolloin koin. Oksensin aivan kaiken mitä söin tai join. Laihduin kymmenen kiloa, ja olin tosi huonossa kunnossa kaikin puolin.
En muista koskaan tunteneeni ihanempaa oloa, kun herätys toimenpiteen jälkeen, kun se hirvittävä olo oli poissa. Samantien jouduin myös nesteytykseen, veriarvoni olivat huonoimmat koskaan. Vaikka kipuja toki oli, mikään muu ei ollut mielessä, kun ajatus siitä, että koskaan en enää halua sitä kamalaa olotilaa. Kyllä se sai nostamaan hattua kaikille äideille, varsinkin omalleni, jonka jokainen raskaus oli jollain tapaa ongelmainen.
Mikäli nyt olen raskaana, en usko miehen koskaan antavan anteeksi, mikäli teettäisin abortin. Hänelle lapsien saaminen on ollut aina suurin haave elämässä. Jokaisen työpäivän hän painaa ylitöissä vaan sen ajatuksen voimin, että saa asiat järjestykseen tulevia lapsia varten. Puhuu lapsista usein, ja siitä, miten hyvä isä hänestä tulee. Lepertelee jokaiselle vastaantulevalle lapselle.
Tuo pahoinvointi nyt siis puuttuu kokonaan, sekä se "tunne" että olen raskaana. Viimeksi tiesin jo paljon ennen testin tekoa sen, että olin raskaana. Adoptioon olisin valmis, pidän kyllä itsekkin lapsista, mutta pelkoni raskautta kohtaan on niin suuri, etten tämän "muistutuksen"(?!) jälkeen tahdo ehkä oikeasti koskaan tulla raskaaksi. Toivottavasti en vaan jo ole...
No olit nyt tai et,voin lohduttaa tiedolla että kaikista raskauksista ei edes sama äiti tule pahoinvoivaksi. Itsellä takana ihan pian 3 raskautta ja kaikki erilaisia. Ensimmäiseltä vain oli paha pahoinvointi.
juuh rv37piantäynnä. sinun kertomaasi lainaten tuo on täysin totta raskaudet ovat täysin erillaisia.. itse 2lasta synnyttäneenä voin kertoa että esikoista odottaessani minulla oli pahoinvointia aamuisin päivisin iltaisin ja joskus jopa öisin ja sitä jatkui reilusti viikoille 20 en pystynyt syömään melkeen mitään kun kaikki tuli samalla kaarella pihalle mitä sisään laitoin... kaikki huuhteluaineet sun muut oli niin etovan hajuisia etten voinut pestä vaatteita hajustetuilla aineilla... kun sitten taas toista lasta odottaessani oksensin koko raskauden aikana 2kertaa.. mitkään hajut ei tehnyt pahaa ja sain jopa pidettyä kaiken syömäni sisälläni :D !!! sen verran vielä kerron että esikoista odottaessani en kerta pystynyt mitään syömään niin ei painokaan oikeeen päässyt nousemaan, kun lapsi syntyi nii ei ollu lapsella painoa kuin vaivaiset 2300g... kun sitten taas toisen lapseni kanssa söin kaikkea, painokin nousi ruhtinaalliset 11kg ja lapsi painoi syntyessään reilusti yli 3kiloa :)
Olen nyt tehnyt neljä raskaustestiä, jotka kaikki negatiivisia, ja nyt kuukautiset ovat viikon myöhässä... Rinnat ovat todella arat, ja kohtua supistelee usein. Pahoinvointia ei ole.
Olen kyllä tosin laihtunut vuoden aikana 15kg, ja aloinkin miettimään, että voikohan tämä johtua siitä? Ensin lähti puolessa vuodessa 7kg, kuukautiset silti tulleet aina ajallaan. Pari kuukautta sitten podin rajun influenssan, jonka aikana paino tippui 5kg. Viikon aikana siis. Paino jäi tohon, mutta kun nyt ekaa kertaa kuukauteen aamulla kävin puntarilla, oli lähtenyt vielä 3kg.Viimesimmät kuukautiset olivat aivan normaalit.
En siis ole muutoinkaan tarkotuksellisesti laihduttanut, mies vaan eräänä päivänä huomautti että juon maitoa n.2litraa päivässä. Jätin siis ainoastaan maidon pois, ja paino lähti putoamaan. Olen siis nyt 167cm, ja paino 53kg. Voikohan nämä nyt liittyä toisiinsa? Olen siis joskus viisi vuotta sitten ollut 48kg:n painossa, ja silti kuukautiset olivat tuolloinkin normaalit.
Kuitenkin paino aika rajusti heitellyt näiden viiden vuoden aikana. Milloinka pitäisi mennä lekurille? Näyttääkö verikoe raskauden tarkemmin kuin apteekin testit?
Mene veritestiin, selviää ainakin mahd.raskaus. Näyttää aiemmin kuin virtsatesti. Jos et ole raskaana niin voit odotella ja varata sitten jossain vaiheessa ajan gynekolgille jos ne kuukautiset pysyvät pitkäänkin poissa.
Ei tuo painonpudotus vaikuta, et ole kuitenkaan äkillisesti laihtunut vaan vuoden aikana.
Noh, näillä tiedoilla on aika epätodennäköistä, että olisit raskaana. Miehesi ei ole tullut sisääsi ja olet tehnyt jo monta negatiivistä raskaustestiä pitkällekin menkkojen mahdollisen alkamisajankohdan jälkeen.
Yksi mahdollinen syy menkkojen poissaoloon voi myös yksinkertaisesti olla stressi. Stressaan sitä, että olet raskaana, pelkäät mahdollista raskautta, kannat (alitajuista) syyllisyyttä abortista sekä siitä, että miehesi haluaisi kovasti lapsia, mutta et itse tiedä haluatko/kykenetkö niitä hänelle antamaan...
Kehoitan sinua siis yksinkertaisesti rauhoittumaan. Sun kannattaisi käsitellä nyt yksin ja miehesi kanssa omia tuntemuksiasi ja pelkojasi liittyen aborttiin ja raskauteen. Mieti ensin itse ja kerro sitten miehellesi miksi pelkäät. Jos pelko ja ahdistus tuntuvat liian suurilta itse käsiteltäväksi niin käänny ammattiauttajan puoleen. Joskus auttaa jos voi puhua jonkun täysin ulkopuolisen kanssa ongelmasta, saat uusia näkökulmia asioihin etkä vatvo koko ajan samaa noidankehää.
Onnea ja rauhaa sinulle aloittaja, toivottavasti pääset eroon peloistasi.