Erosin tuossa helmikuun alussa ja sittemin olen tietysti ollut ilman seksiä. Irtosuhteita en halua enkä niihin todellakaan lähde. Mutta vitutusta on kuitenkin ollut paljon erosta asti kuin myös seksuaalista painetta. Aloin lenkkeilemään ihan vitutuksen vuoksi, koska se tuntui luontevalta tavalta tuulettaa päätä ja purkaa pahaa mieltä lihaspoltteen kautta. Peruskunnon parantaminen ja painon pudotus oli myös taka-ajatuksena.
Se mikä tuli täysin yllätyksenä, oli se euforia joka kunnolla puristetusta lenkistä alkoi muutaman viikon jälkeen tulemaan aina lenkin päätteeksi. Olin tietty kuullut miten himohölkkääjät sanoo, että lenkkeilyyn jää koukkuun ja siitä tulee hyvä fiilis, mutta pidin sitä lähinnä sellaisena "olen tehnyt jotain tänään, nyt saa olla hyvä fiilis" tunteena. Nyt voin sanoa olevani itse koukussa siihen ihanaan endorfiiniryöppyyn. Tänään oli pakko hölkätä rivakasti 9 kilometriä koska kuusi ei enää riittänyt.
Hiki valuu valtoimenaan lenkin päätteeksi, sydän jyskyttää tasaisesti mutta voimakkaasti rinnassa, lihakset ovat lämpimät mutta mihinkään ei satu, olo on kuin hautaan valmiilla, vetämätön mutta autaan nautinnollinen. Siinä hetkessä kaikki tuntuu siltä, että kaikki tulee järjestymään, kaikki mikä on huonosti ei olekaan niin kauhean huonosti ja kaikki tuntuu mahdolliselta ja hyvältä.
Jäätyäni tähän fiilikseen koukkuun, tajusin seksuaalisten paineideni vähentyneen huomattavasti. Kaipaan tietysti seksiin kuuluvaa läheisyyttä, intohimoa ja kumppanuutta, mutta itsessään "tarve saada" on kadonnut miltei tyystin.
Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia? Ja muuten, saako esimerkiksi punttisalilta tälläisen fiiliksen aikaiseksi, olen sitä harkinnut lenkkeilyn jatkeeksi?
Se mikä tuli täysin yllätyksenä, oli se euforia joka kunnolla puristetusta lenkistä alkoi muutaman viikon jälkeen tulemaan aina lenkin päätteeksi. Olin tietty kuullut miten himohölkkääjät sanoo, että lenkkeilyyn jää koukkuun ja siitä tulee hyvä fiilis, mutta pidin sitä lähinnä sellaisena "olen tehnyt jotain tänään, nyt saa olla hyvä fiilis" tunteena. Nyt voin sanoa olevani itse koukussa siihen ihanaan endorfiiniryöppyyn. Tänään oli pakko hölkätä rivakasti 9 kilometriä koska kuusi ei enää riittänyt.
Hiki valuu valtoimenaan lenkin päätteeksi, sydän jyskyttää tasaisesti mutta voimakkaasti rinnassa, lihakset ovat lämpimät mutta mihinkään ei satu, olo on kuin hautaan valmiilla, vetämätön mutta autaan nautinnollinen. Siinä hetkessä kaikki tuntuu siltä, että kaikki tulee järjestymään, kaikki mikä on huonosti ei olekaan niin kauhean huonosti ja kaikki tuntuu mahdolliselta ja hyvältä.
Jäätyäni tähän fiilikseen koukkuun, tajusin seksuaalisten paineideni vähentyneen huomattavasti. Kaipaan tietysti seksiin kuuluvaa läheisyyttä, intohimoa ja kumppanuutta, mutta itsessään "tarve saada" on kadonnut miltei tyystin.
Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia? Ja muuten, saako esimerkiksi punttisalilta tälläisen fiiliksen aikaiseksi, olen sitä harkinnut lenkkeilyn jatkeeksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lisättäköön nyt siis vielä että olen tosiaan 25 vuotias nuori mies, jolle on aikaisemmin elämässä ollut varsinkin kova sukupuolivietti.