Äitini on narsisti. Diagnoosia ei ole tehty ja päätelmä on perheemme sekä muutaman tutun tekemä.
Diagnoosia ei ole, koska ei suostu hakemaan apua sairaalloiseen luonteeseen ja sen piirteisiin joko siksi ettei näe käytöksessään mitään outoa, tai sitten yrittää uskotella muille että on ihan normaali.
Huomasin hyvin ajoissa että äiti ei ole ihan normaali äiti, tai sellainen kun muilla. Kun katson valokuvia niin aina kun se on lähellä minä olen vakava ja se hymyilee kuitenkin sellaista hymyä missä ei ole ilosta häivähdystäkään. narsistin hymyä.
Ala-asteelta muistan miten kaikki muut olivat parempia ja tekivät kaiken paremmin ja minun kanssa muut olivat vain siksi että saavat nauraa seläntakana minulle. Tämä ei pitänyt paikkaansa ollenkaan.
Joillekin se meni kertomaan asioita minusta vain tarkoituksena nolata minut ja miten vaikea lapsi olen aina ollut. Isäni ei ollut koskaan tätä mieltä, ja tämän vuoksi olenkin selvinnyt näin hyvin, eikä mummoni ja pappani.
Meitä on useita sisarruksia, ja tällähetkellä välejä ei ole oikeastaan ollenkaan. Välit on tuhottu valheilla, syytöksillä, eriarvoistamisella ja niin edelleen.
Pahin on isäni jolle hän keksi diagnooseja ja ironista kyllä yksi oli narsistinen persoonallisuushäiriö. Tässä kohtaa se teki ensimmäisen virheen, sanoi että se on diagnosoitu. Tämä kun selvisi ettei näin ole, alkoi vyyhti purkautumaan.
Ja samoin minulla on tälläinen, ja psykoosikin varmaan ja nämä hän syötti miehelleni. äitini vei sitä kun pässiä narussa, ja minä tiesin koko ajan mistä on kyse.
On ihme että olemme nyt yhdessä ja onnellisia mieheni kanssa joka on onneksi nyt nähnyt läpi tämän kaiken mutta jäljelle jäi hirveä syyllisyys jota on itseni ihan kamalaa katsoa.
Samanlaista on äitini harrastanut kaikkien kanssa ketä elämässäni on.
Olen ollut nyt vuosia täysin erossa siitä ihmisestä ja voin paremmin kun koskaan. Samaa suosittelen kaikille vastaavassa tilanteessa olleille.
Tässä on murto-osa siitä mitä kaikkea on tapahtunut mutta varmasti tälläpalstalla ihmiset käsittävät että niitä on paljon, ne ovat jatkuvia ja nyt kun olen täysin erossa äitini manipuloi sisarruksiani ja yllättäen he eivät olekaan tekemisissä kanssani.
olen siis tämä uhri, yksi vejistäni taas suosikki. Isäni oli myös uhri ja mieheni oli suosikki. Olen miehelleni antanut anteeksi, koska olenhan itsekin mennyt siihen lankaan todella kauan.
mitä tälläisessä tilanteessa voi tehdä, kun tiedän miten tämä ihminen tekee sitä veljilleni ja pian se karu totuus paljastuu. yksikään heistä ei edes seurustele ENÄÄ, ja tiedän siihenkin syyn.
tälläistä.
Diagnoosia ei ole, koska ei suostu hakemaan apua sairaalloiseen luonteeseen ja sen piirteisiin joko siksi ettei näe käytöksessään mitään outoa, tai sitten yrittää uskotella muille että on ihan normaali.
Huomasin hyvin ajoissa että äiti ei ole ihan normaali äiti, tai sellainen kun muilla. Kun katson valokuvia niin aina kun se on lähellä minä olen vakava ja se hymyilee kuitenkin sellaista hymyä missä ei ole ilosta häivähdystäkään. narsistin hymyä.
Ala-asteelta muistan miten kaikki muut olivat parempia ja tekivät kaiken paremmin ja minun kanssa muut olivat vain siksi että saavat nauraa seläntakana minulle. Tämä ei pitänyt paikkaansa ollenkaan.
Joillekin se meni kertomaan asioita minusta vain tarkoituksena nolata minut ja miten vaikea lapsi olen aina ollut. Isäni ei ollut koskaan tätä mieltä, ja tämän vuoksi olenkin selvinnyt näin hyvin, eikä mummoni ja pappani.
Meitä on useita sisarruksia, ja tällähetkellä välejä ei ole oikeastaan ollenkaan. Välit on tuhottu valheilla, syytöksillä, eriarvoistamisella ja niin edelleen.
Pahin on isäni jolle hän keksi diagnooseja ja ironista kyllä yksi oli narsistinen persoonallisuushäiriö. Tässä kohtaa se teki ensimmäisen virheen, sanoi että se on diagnosoitu. Tämä kun selvisi ettei näin ole, alkoi vyyhti purkautumaan.
Ja samoin minulla on tälläinen, ja psykoosikin varmaan ja nämä hän syötti miehelleni. äitini vei sitä kun pässiä narussa, ja minä tiesin koko ajan mistä on kyse.
On ihme että olemme nyt yhdessä ja onnellisia mieheni kanssa joka on onneksi nyt nähnyt läpi tämän kaiken mutta jäljelle jäi hirveä syyllisyys jota on itseni ihan kamalaa katsoa.
Samanlaista on äitini harrastanut kaikkien kanssa ketä elämässäni on.
Olen ollut nyt vuosia täysin erossa siitä ihmisestä ja voin paremmin kun koskaan. Samaa suosittelen kaikille vastaavassa tilanteessa olleille.
Tässä on murto-osa siitä mitä kaikkea on tapahtunut mutta varmasti tälläpalstalla ihmiset käsittävät että niitä on paljon, ne ovat jatkuvia ja nyt kun olen täysin erossa äitini manipuloi sisarruksiani ja yllättäen he eivät olekaan tekemisissä kanssani.
olen siis tämä uhri, yksi vejistäni taas suosikki. Isäni oli myös uhri ja mieheni oli suosikki. Olen miehelleni antanut anteeksi, koska olenhan itsekin mennyt siihen lankaan todella kauan.
mitä tälläisessä tilanteessa voi tehdä, kun tiedän miten tämä ihminen tekee sitä veljilleni ja pian se karu totuus paljastuu. yksikään heistä ei edes seurustele ENÄÄ, ja tiedän siihenkin syyn.
tälläistä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Olen siis valoittanut tämän veljilleni jokaiselle siis, kertonut heille mitä tämä ihminen on saanut aikaan, näyttänyt määritelmiä tälläisestä ihmisestä. Toisaalta mitä muuta voi tehdä?
olemme harkinneet syytteen nostamista kunnianloukkauksista joita on paljon, ja kaikkea haittaa mitä elämäämme on valheista aiheutunut. Mutta, kun niin taitavasti on käyttäytynyt että edes rikosnimikettä ei pysty todistamaan kunnolla koska aivopesu on ollut niin täydellistä että nämä suosikit ovat leivittäneet ne sen puolesta.
Ajattelin sitten että paras kosto, paras oikeutus miksi sitä nyt sanotaankaan, on unohtaa koko ihminen ja pysyä mahd. kaukana. Ja ei koskaan muuttua samanlaiseksi kun se.
Lisään vielä että äitini on uskovainen jolla saa kuvan että on todella hyväätekevä ihminen.
Tämä jopa naurattaa minua tässä vaiheessa, koska niin älytöntä tuo on. Ei naurattanut silloin kun olin tekemisissä vielä.
Tarinasi on kuin suoraan ex-vaimostani ja hänen äidistään. Sillä erotuksella että narsistinen äiti sai tyttärensä eroamaan aviomiehestään eli minusta. Äidin manipulointi, minut diagnosoitiin myös narsistiksi, teki viimein tehtävänsä ja sekoitti vaimoni pään. Erotuksena sinun tarinaasi on siis se että tytär todellakin alkoi uskoa äitiään, niitä järkyttäviä valheita ja mustamaalausta. Tytär myös alkoi käyttäytyä kuten narsistinen äitinsä.
Takana on perättömiä rikosilmoituksia, kaksi oikeudenkäyntiä ja kolmas tulossa, lastensuojeluilmoituksia. Kaikki törkeää valehtelua ja nämä kaikki kolmen vuoden sisällä. Pienet lapset määrättiin asumaan minulle ja jokainen ilmianto on perättömäksi todettu ja julistettu. Ainut asia minkä tulen "häviämään" on käynnissä oleva omaisuuden ositus joka voi viedä minut konkurssiin, yrittäjä kun olen.
Ymmärrän hyvin harkintanne syytteen nostamisesta. Minäkin olen sellaista harkinnut ja kerran tehnytkin mutta se vesittyi näytön puutteeseen. Aivan samoin suosikit on junailtu tekemään rikosilmoitukset yms. niin että syyllinen ei jää kiinni.
Minun suurin ongelmani ja "syntini" nykyisin on se että miten saaan itseni koottua ja pääsen eroon tästä vihan tunteesta narsistia kohtaan? Sairastutan itsenikin vatvomalla kokemaani vääryyttä päivittäin. Pienet lapseni tarvitsevat minua vielä pitkään ja vaikka olen jo yli nelikymppinen ukko, ehkä elämällä olisi minullekin vielä jotain annettavaa. En haluaisi katkeroitua ja alkaa kenties käyttäytyä samoin kuin ne pikkulapsen tavoin käyttäytyvät pirut, kiusaajani.
Olen saanut keskusteluapua pahimpaan aikaan, käyttänyt masennuslääkkeitä vuoden päivät. Olin henkisesti täysin riekaleina. Luulin jo selviäväni ja toipuvani mutta vaikeaa tämä on.
Osaako kukaan neuvoa, kertoa omista kokemuksista, miten olette toipuneet narsistin jäljiltä? Ikuiset jäljet jäävät minunlaiselle herkälle ihmiselle, mutta haluaisin takaisin elämäniloni.
Hyviä puolia tilanteessasi lie muunmuassa se, että lapset ovat huollettavinasi. Sekä se, että olet saanut apua siihen pahimpaan aikaan. Ilmeisesti olet vatvonut asioita myös läheistesi kanssa?
Aikaa on ehkä kulunut vielä melko vähän aikaa? Trauman jälkitiloilla on tapana pitkittyä heillä, joilla käteen jää oikeusistunnot ynnämuut ikävät jälkiseuraumukset.
Oma suositukseni on se, ettet itse tarkoituksella pitkitä sellaisia prosesseja, jotka eivät ole niin tarpeellisia. Ajattele kokonaistilannettta. Taloudelliset seikat esimerkiksi ovat sellaisia, joihin moni haluaa oikeutusta, mutta harvemmin saa. Lopulta menettää enempi kuin saa. Aikaa kuluttuaan, tavalla tai toisella pääset taas jaloillesi. Itseensä luottaminen ja eläminen eteenpäin pienin askelin on tärkeää.
Oletko käynyt läpi kaikki tunteesi, koska viha on mielestäsi voimakkaasti läsnä? Viha ja katkeruus ovat niitä tunteita, jotka useimmiten syövät elämänilon. Masennuskin voi ymmärrettävästi olla taustalla (lukuisat muutokset, pettymyksen sietokyvyn aleneminen, selviytymisen opettelu epävarmassa tilanteessa jne kaikki nämä altistavat).
Tunteita on käytävä läpi. Askartele niissä luvan kanssa omana hetkenään. Ajattele, kirjoita, harrasta fyysistä. Koe myös surun tunteet jos et ole sitä tehnyt (hyväksy menetykset). Kaiken tunteiden läpikäymisen vastapainoksi anna lupa tehdä myös jotain muuta. Etsi huumoria elämääsi (sen tervehdyttäviä vaikutuksia vähätellään), harrastus jota et ole ennen kokeillut, käytä ajatteluasi ja toimintaasi sellaiseen, joka saa mielenkiintosi suuntautumaan toisaalle.
Olet kasvattaja ja elämää on huikeasti jäljellä. Käytä se aika hyvin. Elämänilo tulee silloin, kun haluaa elää ja nauttia ihmisistä ja asioista ympärillään, antaa mahdollisuuksien pullistella purjeitaan ja nauttii käsillä olevasta hetkestä. Se tulee, mutta sille on annettava myös mahdollisuus :)
Sinä pääset yli kyllä, kunhan aikaa kuluu ja löydät sisältöä elämääsi. Hanki harrastus, ja hyviä ihmisiä ympärillesi. Varo kuitenkin sitä ettei narsisti anopistasi jää levy päälle soimaan.
mitä vähemmän siitä puhut, ja näet sen vain säälittävänä ihmisenä jonka itsetunto on täysin pohjamudissa eikä mitään toivoa parantua, unohdat koko ihmisen.
Minua kiinnostaa tuo lastesi suhde äitiinsä sillä heidän kauttaan narsisti jatkaa tuota peliään aivan varmasti jos on tekemisissä. Ilmoita lastensuojeluviranomaisille että tälläinen huoli sinulla on, koska ei ole tervettä lapsille olla tekemisissä tälläisen ihmisen kanssa jotka varmasti haluavat mustamaalata sinut.
Muista etteivät kaikki ihmiset ole tuollaisia, siinä meni minullakin pitkään käsittää se, koska minulle oli sitä toitotettu koko elämä kuitenkin.
Kiitos vastauksista ja kommenteista. Hyviä ihmisiä on ympärilläni ja olen saanut henkistä tukea varmaan enemmän kuin ansaitsenkaan. Esim. ex-vaimon sukulaiset ja tuttavat ovat auttaneet minua paljon. Jopa anopin ja vaimon todistajat ovat oikeudessa puhuneet loppujen lopuksi minun puolesta joten tilanteeni on kyllä siinäkin mielessä hyvä.
Anoppi ja ex-vaimo jatkavat peliään lasten kanssa. Lapset kertovat säännöllisesti miten minua haukutaan äidin luona. Ex-vaimon poikaa, joka on hänen edellisestä suhteestaan, on myös yritetty "käännyttää" minua vastaan. Muuten tuo lyhyt suhde pojan isään on päättynyt samalla tavalla kuin minun avioliitto eli miestä alettiin syyttää väkivaltaisuudesta yms. ja sitten anoppi tuli ja pelasti tyttären "hirveän" miehen kynsistä.
Olen ilmaissut huoleni lastensuojeluviranomaisille, mutta siellä ei tehdä mitään ennenkuin fyysisiä vammoja ilmaantuu. Minulla on tunelma että viranomaiset eivät ota täysin vakavissaan huoltani. Asia laitetaan vanhempien huonojen välien piikkiin ja sitähän se myös on. Lapset ovat kertoneet että äiti on sylkenyt naamalle ja raahannut korvasta....viranomainen totesi että lasten puheita ei voi ottaa täysin todesta ja käytä lääkärissä jos vammoja näkyy. Voin vain toivoa että mitään vakavampaa ei tapahdu. Henkistä kiusaamistahan saa tehdä tehdä niin paljon kuin haluaa, siihen ei ole keinoja puuttua kenelläkään.
Siinä tapauksessa tekisin niin, että jos pystyt Tee sovinto ex-vaimosi kanssa. Sano hänelle, että eihän tässä ole mitään syytä riidellä. Elä mainitse mitään ex anopista.vetoa lapsiin. Sano vaikka että sinä niin toivoisit että voisimme unohtaa kaikki tämä ja aloittaa puhtaalta pöydältä ystävinä.
Kaikista paras lasten kannalta, ja et jaksa riidellä enää. Sillä pääset ehkä vihastakin eroon. Joudut heiluttamaan valkoista lippu ensin, ottamaan askeleen ensin mutta jotenkin uskoisin että se on tuossa tilanteessa paras vaihtoehto.
TIEDÄN se on aivan mahdottoman vaikeaa. Tein sovinnon itse erään henkilön kanssa joka oli yksi kenet äitini käännytti minua vastaan vaikken häntä ollut edes nähnyt siis ennen kun huomasin että olen tehnyt jotain tälle ihmiselle.
Narsisti on täysin aseeton, kun tilanne muuttuukin niin ettei ole edes ajatellut sen muuttuvan tuollatavalla. Normaalilla tavalla, tai niin ihmiset yleensä tekevät ei kukaan halua olla riidoissa.
Tämä sovinto vaatii kuitenkin menneiden unohtamisen edes hetkeksi. Ei sinun tarvitse olla paras ystävä missään nimessä, ja elä ainakaan uudestaan päästä elämääsi. Tee sovinto ex vaimosi kanssa siis. Näin ei ole narsisti voittanut sinua.
"pidä ystävät lähellä, vihamiehet vielä lähempänä" .
Kuulostaa narsistin manipuloinnilta, mutten siihen kannusta täältä. Kannustan ihan aitoon sovintoon jos se on mahdollista, mutta pitää mielessä ettei koskaan mene siihen lankaan enää.
Joudut ehkä näyttelemään joka kerta kun näet entisen vaimosi, mutta se on silti parempi kun ilmiriidassa joka kuitenkin johtuu narsistista joka taustalla vaikuttaa.
Erittäin hyvä ja viiisas neuvo. Ainoastaan yksi ongelma, se on mahdotonta. Ainakin minusta tuntuu siltä mutta voinhan olla väärässäkin. Sovintoakin olen kyllä yrittänyt, anteeksipyyntöjä esittänyt. Jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen että en pysty ja luovuin ajatuksesta. Jos jotakin saatiinkin sovittua tänään, huomenna siihen palattiin uudestaan ja oltiin lähtöpisteessä.
Toivon kyllä itsekin että lasten vuoksi välimme olisivat edes muodolliset, mutta ei minusta siihen ole. Tällä hetkellä minusta tuntuu ainoalta ratkaisulta pysyä ex-vaimosta niin kaukana kuin mahdollista.
Silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi keskittyä itseesi, sitä kautta lapsiin. Tee lasten kanssa kaikkea kivaa, puhu heidän kanssa. Mutta elkää puhuko mitään pahaa kenestäkään, sillä lapsilla on oikeus kotiin missä ei tarvitse puhua pahaa jatkuvasti muista.
Että ilmapiiri on kotona iloinen ja onnellinen.
Tuohon jos pääsee, se vaikuttaa pikkuhiljaa myös itseesi. Hanki harrastus, näytä itsellesi etteivät he kuitenkaan pystyneet sinua tuhoamaan.
Keskity itseesi, tee asioita mitkä tekevät Sinut onnelliseksi. Aina kun nämä ihmiset tulevat mieleen, ajattele jotain muuta. vaatii harjoittelua.
Muista viha on kuitenkin vain tunne, ja vihan tilalle tulee jossakin vaiheessa suru ja sen jälkeen tulee ilo. Näin se vain menee.
Ai niin, käsittele asiat näin: näin on tapahtunut, sitä ei voi enää muuttaa tai perua mitenkään. Millä pääsee siitä yli? Kirjoita vaikka kirje itsellesi. Mutta tee kaikkesi sen vihan käsittelyyn että pääset siitä tunteesta eroon. SE syö.
En ole psykologi, lähelläkään koko alaa. Tiedän omasta kokemuksesta vain mitenkä tuollaisesta pääsee yli.
Hyviä kommentteja. Älä suotta kiellä olevasi psykologi, sillä omakohtaisella kokemuksellasi ja kyvyllä sen reflektointiin olet oman elämäsi psykologi.
Sanoisin että psykologit ei ole poppamiehiä ja ovat sittenkin. Juuri kyky sisäiseen tutkimusmatkaan tuo sen sisäisen psykologin esiin. Tai filosofin. :)
*tarkastelee maailman kuvaa*
Ylivalottunut. Joten positiivikuvasta tulikin täysin musta vedos.. :P
Onneksi on tuo yxexän positiivisuus. Minusta hän on kirjoituksillaan antanut uskoa, toivoa ja rakkautta. Kyllä me kaikki sitä kuitenkin tarvitsemme (vaikka emme myöntäisi).
*senkin kyynistelijä :) Huono päivä?*silittää päätä*
Joka tapauksessa edellä oli hyvää dialogia. Uskoisin että luottamuspulassa ja kun vastoinkäymisiä on tarpeeksi, unohdetaan elämänilo eikä muisteta, miltä rakkaus näyttää eikä osata kävellä sitä kohti. Rakkaudella nyt tarkoitan kaikkea sellaista, mikä aiheuttaa mielihyvää, mistä kokee iloa.
Tukahdetut tunteet pitäisi purkaa pois ensin silti. Avain monesti tähän löytyy niin yksinkertaisesat asiasta kuin kosketuksesta. Kosketusterapia ei myöskään vaadi mitään mahdottomia.
Kovasti paljon kiitoksia kommenteista ja todella hyvistä neuvoista jokaiselle. Narsistin tytär kertoi asioita jotka ovat minulle periaatteessa tuttuja, mutta tässä itsesäälissäni olen ne hukannut jonnekin. Tunteet on saatava jotenkin käsiteltyä, muuten ei tapahdu kehitystä oman itsensä kanssa. Ehkä aloitan kirjeen kirjoittamisesta :).
Kirjeen kirjoittaminen kuulostaa hyvältä ajatukselta. Tunteiden käsittelystä sen verran, että aivomme on niin valtavan tehokas tietokone, että kun ihminen tiedostaa ja oivaltaa että jotain voisi tehdä, niin prosessi pyörähtää samantien käyntiin. Saatat nähdä lähitulevaisuudessa merkillisiä unia, koska tiedostamaton sisälläsi on se tehokkain prosessori.
Ja kiitos kiitoksista, sanoisin että kiitokset ovat täällä aikas harvinaista herkkua :)
Sulle ylivalottuneet näytän :D
Narsismi alkaa auringosta.
Valo sieltä tänne pyörykäisellemme kestää nopeudella 1 079 252 849 km/h meidän aikakäsityksemme mukaan n 8min.
Tuo valo on valkoista. Isaac Newton, koka oli itseoppinut (voiko muita ollakaan kuin itseoppineita?) fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä, alkemisti ja filosofi, hoksasi laittaa valon säteen eteen prisman, ja huomasi valon koostuvan siitä mitä me sateenkaareksi nimitämme.
Valkoinen koostuu (rakentuu) siis violetista, sinisestä, syaanista, vihreästä, keltaisesta, oranssista ja punaisesta.
Narsismi-ilmiö on kuin valkoinen valo - sitä ei voi täysin ymmärtää ennen kuin sen purkaa alkutekijöihinsä. Ehkä sitä ei voi ymmärtää senkään jälkeen. Joka tapauksessa noita osatekijöitä ovat; yksilöllinen uhri joka kokee olevansa uhri oman prismansa läpi asiaa tarkastellen, ja narsistiksi uhrin toimesta nimetty ihminen, joka myöskin iloitsee ja kärsii oman subjektiivisen näkemyksensä mukaisesti. Taatusti osatekijöitä on enemmänkin - jopa sellaisia mitä kukaan ei ole hoksannut vielä ajatella..
*sitä hoksaamista odotellessa, aamukahvia, hörps*
Kyllähän siitä ikuiset jäljet jää. Lienet syynä se, että jatkuvasti hakee vastausta siihen, että miksi näin tapahtuu?? Ja siihen ei kuitenkaan tule koskaan saamaan mitään järkevää selitystä. Koska se on täysin järjetöntä käyttääntymistä narsistin/hännystelijöiden puolelta.
Kun oikeusprpsessit päättyvät. Saat sen jälkeen etäisyyttä asioihin. Ainoa neuvoni on. Älä ole heidän kanssaan koskaan missään tekemisissä. Tiedän, että se on vaikeaa. Koska teillä on yhteiset lapset. Aviopuolisosta voi aina erota. Mutta vanhemmuus on elinikäistä.
Välien katkaiseminen heihin on ainoa asia, joka lopettaa mustamaalauksen. Koska he eivät saa sinusta otetta. Aina sanotaan, että sääli on sairautta. Mutta säälin kuitenkin vaimoasi, joka hyppäsi tähän äitinsä kelkkaan. Koska siinä vaiheessa, kun hänen äitinsä on poistunut ajasta ikuisuuteen. Ja "manipulaattori" poistuu kuvioista. Vaimosi alkaa ymmärtämään, mitä peruuttamatonta on tapahtunut.
Moikka ex-vävy, minulla on samat kokemukset kuin sinulla, otin eron ja se oli elämäni paras teko, olin henkisesti aivan loppu erotessa tilasin psykiatrilta ajan ja kerroin siellä ihan kaiken kokemani, pyskiatri sanoi että kaikkein paras tapa toipua että ei ole missään tekemisissä narsistien kanssa. Muutin toiselle paikkakunnalle ostin uuden puhelin kortin, laitoin osoitteet salaiseksi. Jonka saa maistraatista niin sanotun turva kiellon. Ja voin sanoa että kyllä helppotti. Siitä on jo vuosia aikaa ja voin hyvin olen taspainoinen henkisesti, enkä ikinä päästä yhtäkään narsistia elämääni. Onneksi lapseni ovat jo isoja, ja on jo lapsenlapsiakin, nämä kokemukset opettivat tunnistamaan narsistisia ihmisä. Jos tunnistan yhdenkin otan jalat alleni ja nokka toiseen suuntaan, toivottavasti saat toipua rauhassa, muuten narsistit rakastavat oikeudenkäyntejä. Hullujen kanssa ei kannata tapella. Siinä jää varmasti toiseksi. On paljon fiksumpaa pysyä kaukana niistä?,,,!,,, hyvää vointia ja voimaa!,,,,
Naisia on enempi narsistina kuin miehiä. Ne on vaan niin paljon ovelampia. Ja luulenpa että miehet ei vuosikausiksi jää siltikään sellaisen pariin, jos rupeaa potuttamaan.. Naisia varmaan helpompi manipuloida ja naiset pelkäävät enempi. En tiiä. Mutta tältä tuntuu.
Kiitos aloittajalle kirjoituksesta. Tuohon ei ole mitään lisättävää. Olen kokenut aivan samankaltaisen historian.
Se on surullista kun näkee miten kieroutunut ihminen on, eikä voi itselle mitään.
En voi kun ihmetellä miten jollakin on aikaa tuollaiseen, se on kuin harrastus sille. Kun esimerkiksi kävi jossakin meidän sukulaisen luona, jota vastaan selvästi oli jotain..Hän pystyi kuvailemaan jokaisen yksityiskohdan muttei esim muistanut lautasliinojen väriä kun kysyin huumorilla kerran.
Olen laittanut netistä kirjeen suoraan sille, millainen on narsistinen äiti ja perään aina ne kuvaelmat siitä mitä on tehnyt minulle ja meille.
Ja mitenkä tämä vastasi?! soitti veljilleni ja kertoi että nyt on kiire rukoilemaan minun puolesta :)
Emme ole sellainen uskovainen perhe edes, emme kuulu mihinkään kirkkoon.
Perheemme ei ole erityisen iso, ja ulkoiesti hyvintoimeen tulevia tarkoitan lapsuuttani. Kukaan ei epäillyt että nämä jutut ovat ihan tuulesta temmattuja ja miten on mahdollista että sen perheessä on kaksi täysin mielisairasta ihmisistä joille ei kuitenkaan yksikään lääkäri ole diagnoosia mitään tehnyt.
"Kukaan ei epäillyt että nämä jutut ovat ihan tuulesta temmattuja ja miten on mahdollista että sen perheessä on kaksi täysin mielisairasta ihmisistä joille ei kuitenkaan yksikään lääkäri ole diagnoosia mitään tehnyt. "
Siinäpä se. Varsin usein pelataan sosiaalisella statuksella. Jos yrität puolustautua olet vielä enemmän toisen seiteissä solmussa. Kaikki mielisairain tapahtuu silloin kun muita näkijöitä ei ole paikalla. Yhden vinkin laitan. Pistäkää äänitys päälle kännyyn mihin vain kun olette kahden ja säästäkää sekavat mailiviestit tai viestit vastaajaan ja ilmoitatte miten viestit on säilytetty ja tullaan säilyttämään. Narsistin kuolema on sosiaalinen paljastuminen se on se pahin pelko. Ei ne sillä parane mutta saa vähän suitsia ja tatsia tilanteeseen.
Eikö olekin muuten sairaan ihmeellistä miten ihminen joka panettelee muille omaa tytärtään tai ketä vain kuitenkin odottaa saavansa tältä panetellulta empatiaa ja seuraa ja sympatiaa ja läsnäoloa.
Narsistin kotona siis siellä missä ne pienet lapset ovat tällaisen armoilla, tapahtuu sellaisia asioita ettei niitä kukaan usko jos yrität aikuisena kertoa. Ainoastaan se joka on kokenut samaa, hän tietää mitä se on. Pari kertaa miettinyt, siis nyt tänäpäivänä kun lastensuojelu puuttuu hanakasti asioihin, pääsisivätkö lastensuojeviranomaiset narsistisen äidin vallien lävitse katsomaan mitä niille lapsille siellä seinien sisällä oikeasti tapahtuu vai menisikö se vielä tänäpäivänäkin sillä tapaa missä narsisti puhuu lasten olevan niin vaiketa ja hän uhrautuja.
Ja kun painajainen loppuisi edes siihen kun muuttaa kotoa pois heti kun laki sallii mutta ei kun kaikki vaan pahenee. Eikä sitä nuorena ymmärtänyt mikä sitä äitiä vaivasi, tiesi vain ettei kaikki ollut kunnossa eikä normaalia. Kaverit sanoivat sen olevan outo ja kaverien kotona kaikki tuntui olevan jollain tapaa toisin kuin meillä. Tätä viimeistä ovat kertoneet monet joilla on ollut narsisti vanhempana. Jotain kavereiden kotona oli erilaista. Yksi toinen juttu ja ero kotien väleillä on myös siinä miten lapsi kävelee henkisellä miinakentällä tietäen että jossain räjähtää kohta muttei tiedä missä.
Pahinta kaiken sadismin jälkeen oli kuitenkin olla hyvällä tuulella silloin kun narsistiäidillä oli hauska fiilis. Siis kun oli pakko olla hyvällä tuulella ettei tulisi taas nyrkistä.
"Eikö olekin muuten sairaan ihmeellistä miten ihminen joka panettelee muille omaa tytärtään tai ketä vain kuitenkin odottaa saavansa tältä panetellulta empatiaa ja seuraa ja sympatiaa ja läsnäoloa. "
joo, tämä juuri on menossa. Tai olen sanonut kaikille keidenkä kautta hän on yrittänyt luikerrella elämääni takaisin että en halua olla tekemisissä.
Tämän päätöksen kun olen tehnyt, olen hakenut apua monesta osoitteesta, unohdin sanoa että tosiaan tämän arvion on tehnyt muutama psykologi kertomani perusteella josta olen hakenut apua aikoina kun mieheni uskoi puheet.
Kamala soppa, joka on ohi. Tavallaan ohi, koska eihän se mihinkään häviä kokonaan.
Sanotaan näin ettei se poistu koskaan kokonaan mutta sen kanssa voi oppia elämään. Kerroit että sisarusten kanssa on ollut puhetta. Hyvä että kontakti sisaruksiin on olemassa nimittäin se on seuraava mitä toinen yrittää rikkoa. Hajota ja hallitse.
Ymmärrän fiilikset elämänkumppanista joka uskoi puheet. Olen käynyt kaiken lävitse. Sellainen tila sairastuttaa ihmisen. Mutta kaiken ei täydy olla lopullista - raakaa rajanvetoa tarvitaan että selviää. Muistelen yhtä kirjoitusta. Kirjoittaja ei ollut jäänyt tuleen makaamaan vaan oli muuttanut muualle suomessa pistänyt kaikki portit kiinni niin osoitteet puhelimet kaikki mahdolliset kävi läpi terapian perusti perheen ja lapsista kasvoi ihan täyspäisiä aikuisia jotka klaarasi elämässä. Isoäitiä näiden lasten elämässä ei ollut mutta oli toinen isoäiti sellainen täyspäinen.
Mikä kuitenkin pisti silmään tässä ja muualla näissä kirjoituksissa on tuo uskonto. No...kuka on ollut uskossa ikänsä ja kuka tullut uskoon kuka pitää itseään hyvänä kristittynä tai uskovaisena ja niin edelleen. Mulla on ollut onni aikoinaan tutustua eri uskontoihin ihan elämällä työtä tekemällä ja kun ollut tuo herkkyys aistia asioita ja uteliaisuus uusia asioita kohtaan. Summa summarum näen kuitenkin aika hyvin milloin ollaaan paettu asioita uskontoon kun parhaat pidot ovat takanapäin ja haetaan sieltä oikeutusta käyttäytyä miten vain. Ei se niin mene eikä nähdäkseni jessekään ole kehoittanut ketään toimimaan tuhoavana ennemmin rakentavana koossapitävänä voimana elämässä. Oma äitinikin on tätänykyä varsin harras. Sillä on uusi pelikenttä...ainakin omasta mielestään.
Kävin aikanani myös terapian lävitse ja siitä oli paljon apua. Alussa pikkusen strömssöläinen - kalliovuorilla kiipeilemätön terapeutti ei uskonut vaan patisti ennemmin kontaktiin. No niinhän siinä kävi kun kolme vuotta meni että samainen terapeutti käänsi kelkkansa ja pyysi minua ymmärtämään miten minun täytyy ymmärtää että äiti on syyntakeeton. Vastasin siihen joka kerta samalla tavoin: Mutta eikö syyntakeettomasta ihmisestä jolla ei ole hoitokontaktia tule pysytellä erossa? Terapeutti ei vastannut siinä vaiheessa mitään vaan käänsi päänsä alas kohti lehtiötä kohti lattiaa.
Jos ajatellaan laajemmin tulee lapsia perhettä mielestäni kaikkein tärkeintä on selvitä ensin itse ja myöhemmin jos jälkikasvua on tai tulee pitää pienet skidit erossa sellaisesta ihmisestä jonka käytös ei vain parane. Mitä vahvempi perhe sosiaalisilta siteiltään sitä vahvempia tulevia aikuisia sieltä kasvaa. :-)
Kaikki mitä tässä on, on tapahtunut omalla kohdallani, sillä minullakin on yksi ihminen joka on "kuin äiti". Olen varmaan hänenkin vuokseen näin hyvässä kunnosa henkisesti.
Olen muuttanut jo toiseen kaupunkiin ja yhteydenpidot ovat puhelimitse sisarruksiini mutta ei se ole mikään lämmin suhde ja valittettavasti toisessa kuulen niitä samoja piirteitä välillä, ja toisella ei ole mitään käsitystä ja välillä taas on.
Mitä uskovaisuuteen tulee niin paskat :D minä sanon suoraan sanoen. Sen arvot muuttuvat tilanteen mukaan. Eikä ole ollut koko elämäänsä uskovainen.
Vedä päivä kerrallaan vedä omat rajat omat vallihaudat omat laskusillat oma armeija. Nyt se kipupiste on siinä miten alussa/joka asiassa on pakko pistää rajat tai olla kiltti äidille. Se joka dissaa hyvät päivät vedä raja se joka muistuttaa velvollisuuksista olla liian kiltti ja alistuvainen äitiä kohtaan vedä raja. Raakaa mutta totta. Sitten päivä päivältä huomaa mikä taakka on poissa ja sitten se saattaa tulla taantumana mikä sekin on vain heijastus menneestä. Sitten on perheitä jotka löytävät puheväylän. Päätä elää tämä päivä ilman sisarusten ja heidän perheiden hyväksyntää olemassaolostasi. Päätä elää tämä - yksi päivä - päivä ilman äitisi väheksyntää päätä elää tämä päivä sille joka on elämässäsi. Vain yksi päivä kerrallaan ja ilman parempaa tietoa päättele miten etenet elämässä. Keskity niihin jotka rakastavat.
Katsoitko MM-lätkää? Huomasitko miten uusi nuori joukkue buustasi medialle pelissä kuten pelissä eh hauskaahan tää on ja hyvin menee. Joukkue on psyykattu niin älyn hyvin ettei sinne pääse sen yhtäkään toimittajan tönkijää heittään alitajuntaista viestiä erätauolla miten joo me johdetaan mut voiaan hävitäkin. Ennen toi paniikkinappula toimi ja hävittiin. Nyt menossa on uusi joukkue ja jos ei tässä turneessa kuten nyt on jo niin seuraavassa leijonat ovat ihan uudenlainen tiimi.
Perhekin on tiimi ja jos se ei osaa toimia tiiminä tai coachi ei osaa hommiaan sitä täytyy sitten miettiä. Pelaajatkin vaihtavat välillä joukkuetta....
Äitienpäivä on huomenna enkä kehoita kenenkään rikkovan välejä. Ennen edellistä äitienpäivää oma äiti meni spammiin. Piti ihan ottaa etäisyttä screeniin luetakseen mitä mieltä hän keskellä sunnuntaipäivää oli ihmisistä homoista ja lesboista vaikka olin hetero ja miten homosten ja lesbosten ei tule syytä elää - näin siis akateeminen. Tätä ennen kymmeniä vuosia yrityksiä jossa toistuivat oma terapionti ja toisen toistuva lause miten hänen ei tarvitse vieraille puhua koska hän voi puhua lapsilleenkin. (oma egon jatke)
Viime äitienpäivänänä äiti oli mailin spammissa ja suodattimissa siksi koska ei osannut taas kerran käyttäytyä vaikka mahis olisi ollut. Silti hän oli pässyt angstissaan lävitse. Viesti oli kirjoitettu aamupäivällä äitienpäivänä ja siinä seisoi kova pyyntö kertoa edes yhdellä sanalla että olen hengissä. Pyyntö oli ihmeellinen koska viimeiset kaksikymmentä vuotta hän oli levittänyt tietoa miten kuolen kohta vaikkea minulla ollut kuolemaa kohti vievää tautia tai sairautta.
Parikytvuotta sitten annoin elämän viedä ja vierelle tuli ihminen joka luki kaiken. Muistelen äidin psykottista puhelua minkä jälkeen tärisin puolisentuntia. Pari viikkoa kaiken jälkeen tämä kutsui äitienpäiväkahville mitä ennen oli paukuttanut miten paljon puolisolla oli rahaa tilillä ja miten kauniin siniset silmät hänellä oli ja miten paljon hän oli aina toivonut poikaa bisneksien jatkajaksi ja miten paljon hän saa rahaa pankista aloittaakseen majoitustoiminnan mikä oli myynnissä. Puheli lopuksi ja mietti mitä minun kanssani tulisi tehdä. hah
PS:
Äiti!
Helppoa ei ole ollut mutta kestetään. Siitä tulee 19-vuotta kun et enää voinut todistella että vain minä olisin hullu siis kun jutuillesi tuli muita kuulijoita enkä ollut enää yksin. Sisko josta on tullut kaltaisesi sanoo ettei koskaan ole liian myöhäistä. Miten asia lienesi sinun kannaltasi?
Hyvä Jumala, tuo on kuin ilmetty orjanomistajani!
Jos haluat vaihtaa kokemuksia niin meilaa minulle osoitteeseen [email protected] En voi antaa sinulle muuta kuin henkistä tukea. Ymmärrän miksi hän pahoinpiteli minua henkisesti(ja käski aviomiehensä pahoinpidellä minua fyysisesti)mutta sinun tarinasi on kyllä TODELLA RAJU jopa MINUN makuuni!
Oma neuvoni sinulle on tämä;
On ilmeistä, että kyseinen narsistinen oireyhtymä todella on olemassa.
On tärkeää sisäistää ainakin näin aluksi, että kysessä on puhtaasti YKSILÖLLINEN persoonallisuushäiriö, joka ei mitenkään liity äitisi sukupuoleen TAI sukupolveen! Se on geneettinen mielenhäiriö. Tunnen myös miehiä, joilla on ihan sama häiriö. He ovat semmoisia "kaunita" miehiä joita koko muu maailma sortaa koska ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä heidän kauneuttaan ja taiteellisuuttaan.
Sinun pitäisi kohdella äitiäsi vähän niinkuin kohdellaan henkisesti sairasta ihmistä. Pidät mukavasti etäisyyttä etkä suhtaudu MIHINKÄÄN mitä hän sanoo hirvittävän vakavasti. MUISTA TÄMÄ;valehteleminen on äitisi toinen luonne, samoin manipulaatio. Et voi parantaa häntä, mutta voit rukoilla hänen puolestaan sillä Jumalalle mikään ei ole mahdotonta!
Mitä uskontoon tulee;uskonto on vakava ja hyvin monimutkainen asia Raamattu on myös hyvin iso kirja, ja siellä sanotaan kaikenlaista. Esim että kaikki homot JA avionrikkojata pitää kivittää! Jeesus myös sanoo että jokainen joka on katsonut toista ihmistä huoriten ON JO tehnyt syntiä tämän kanssa. Raamatussa myös sanotaan ettei murhaajilla ole ikuista elämää(Apostoli Paavali)mutta toisaalta itsemurhaa ei Raamatussa olla erikseen kielletty. Sitä ei SUORAAN määritellä synniksi, eikä siitä julisteta mitään rangaistusta("helvetti")
Raamattua voi hyväksikäyttää monella eri tavalla, ja pääosin sitä tekevät hyvin emotionaaliset naiset. Älä vaan suhtaudu hänen uskontoaiheisiin niin vakavasti. Hän uskoo mihin haluaa, ja SINÄ uskot mihin haluat! Muistuta häntä siitä, että on olemassa useira eri versioita kristinuskosta. Älä suhtaudu hänen jorinoihinsa liian vakavasti, varsinkaan uskontoon liittyen.
Tässä kaikki siis tältä erää.
En ole missään tekemisissä äitini kanssa. Olen siis katkaissut välit täysin ja lopulliesti.
Vaikeaa se on ollut, koska se sieltä yrittänyt luikerrella kaikkien heidän kautta ketkä ovat minun lähelläni. Mutta nyt on ilmeisesti jättänyt minut rauhaan, ainakin toistaiseksi. Olen kaikille sanonut etten aio olla koskaan tekemisissä ja sen on käsittäneet onneksi myös lähipiiri joka on nähnyt minut ihan uudessa valossa kun eivät ole olleet yhteydessä tähän pahaa puhuvaan ihmiseen.
Olen kuin pakkomielle sille ollut aina, ja nyt sillä on varmaan jo uusi pakkomielle vauhdissa.
Olen kuullut että kaksi avioliittoa se on onnistunut tuhoamaan kolmenvuoden aikana..ja niin edelleen.
Olen tässsä prosessissa niin pitkällä, että en usko mitään mitä on sanonut joskus ja mihin siis uskoin. Olen päässyt mielestäni yli aika hyvin, koska ei ole kuitenkaan onnistunut tuhoamaan perhettäni tai minua.
En osaa sanoa muita neuvoja ihmisille jotka tälläkin hetkellä kärsivät tälläisestä ihmisestä kun että -elämä on liian lyhyt, etsi ympärillesi ihmisiä jotka tekevät sinut onnelliseksi ja pyri tekemään heidät onnelliseksi-
Kirjoituksesi kosketti minua, todella syvältä..
Minulla oli toinen vanhempani narsisti..Muutin lapsuuden kodistani ollessani 17-vuotias. Koko nuoruuteni ajan narsisti- vanhemmallani oli tapana nolata minua, mollata minua muille (jopa niin että meillä oli vieraita kylässä), nähdä minussa vain pelkkiä vikoja, haukkua minua hänen ystävilleen.. En koskaan en ikinä tule unohtamaan vanhempani loukkauksia minua kohtaan.. olin aina "syntipukki", kaikki oli muka mun syytä.
En ole ollut MINKÄÄNLAISISSA tekemisissä narsisti- vanhempaani noin kahteen vuoteen..etäisyys on tuntunut erittäin hyvältä..Tuntuu että osaan nykyään helpommin pitää puoliani myöskin. Tosin, nuo syvät haavat jotka narsisti vanhempani minuun jätti, eivät oikeastaan koskaan parane täysin..
Pahimmillaan arki oli kotona sitä ( kun asuin kotona vielä 17 vuotiaana), että kaikki viat oli minussa, ja narsisti vanhempi ei nähnyt itsessään mitään vikaa..
Jos hänellä oli vaikka huono työpäivä, hän purki sen minuun..mut myös mitätöitiin ihmisenä noin 3-4 kertaa päivässä joskus jopa..
Että suosittelen pitämään etäisyyttä tämmöisiin ihmisiin.. ja he eivät muutu myöskään..elleivät hae hoitoa jostain. Harvat heistä ymmärtävät hakeutua hoitoon edes..heillä on erittäin vääristynyt elämän ja maailman kuva..(ainakin omalla vanhemmallani oli) ja he kykenevät hyötymään eri tilanteista itse erittäin tehokkaasti..
Olen päättänyt etten ole tekemisissä ennen kuin narsisti-vanhempi ite tajuaa hakeutua jonkin näköiseen hoitoon..sitä ennen en halua olla missään väleissä.
Jos ex -mies vielä lukee näitä, niin laita viesti.
Olen kohtalotoveri...
Samat rumbat syytteiden tehtailun kanssa, lasten eristämiset...
Ihmissyönnistä ei olla vielä syytetty (siis vielä), mutta melkein sitten kaikesta muusta onkin. Perinnöt meni, terveys meni, omaisuus meni, mustamaalattu kaikkialle...
Ei hänen kanssaan voi tehdä sovintoa, sillä se on samalla tavalla kuin suhteessakin, hänelle ei ole muita ihmisiä kuin hän itse, hän ei kunnioita mitään sovittua ja pienestäkin häpeäkokemuksesta tulee rajaton kosto. hänelle lapset ovat esineitä ja hän mielummin haluisi heidät kuolleeksi kuin maksaa elatustukia...
Nämä tosiaan menee äidiltä tyttärelle, mutta älä purematta niele kaikkea anopin syyksi. Et sinä ole hänen ainoa syntipukkinsa (eihän hän ole koskaan syyllinen mihinkään vaan syy on aina muissa)
Itselleni tämä ero (kaikesta hel,vetistä huolimatta) paljastui yhdeksi elämäni parhaista asioista. Kun tajusin kaiken olleen valhetta, niin psyykkeeni petti ja olin kolme kuukautta niin, että tiesin olevani sekaisin ja yritin selvitä päivästä kerrallaan (välillä tunnista kerrallaan).
Menin terapiaan ja se muutti elämäni! Se on parasta, mitä minulle oli ikinä käynyt.
Elän nykyään ihan toisenlaista todellisuutta kuin ennen ja olen ensimmäistä kertaa elämäni aikana onnellinen. Olin suorittanut ja ostanut muilta hyväksyntää koko ikäni... eli optimi uhri narsistille.
Nyt olen oppinut olemaan onnellinen ja elämään hetkessä sekä arvostamaan itseäni oikeasti (en egon suoritusten kautta).
Suosittelen sinulle sen syyn etsimistä, eli sen, miksi olit niin sokea tämän ihmisen kanssa...ne tulee lapsuudesta ja yleensä niiden läpikäynti on hyvin raskasta (tosin vaivan arvoista)
Voimia!!
Samantyyppinen on myös omat kokemukseni. Ei muuta.
Narsistin kourista on mahdotonta selviytyä vahingoittumattomana, vielä vuosienkin jälkeen ahdistus nostaa päätään ja yhtä äkkinen halu itkeä valtaa mielen. Vaikka elämäni on jo yli kymmenen vuotta ollut tasapainoista ja kaikin puolin elämisen arvoista.. Rinnalla upea mies ja liuta tenavia, niin hetkittäin vajoan rikotun sisimpäni mustaan aukkoon.. Suurin syy tähän lienee se, että tämä sairas saatana sai riistettyä minulta ihanat lapseni ja sai katkaistua suhteemme kokonaan.. Nyt olen yrittänyt palauttaa suhteita lapsiini, mutta karvaana saan todeta heidän puheissaan heijastuvan narsisti saatanalta peilatut mielipiteet jopa kopioituja ajatuksia ja sanastoa... En voi tietää enkä edes arvata ovatko he omaksuneet ne omikseen ja/tai missä määrin?! Heidän puheissaa vilahtelee musta-valkoisuus, mikä on narsistille ominaista. Asioissa ei ole ehdollisuuksia ne joko ovat tai eivät. Tunteista ei puhuta, niitä ei ilmaista, niitä ei ole! En yksinkertaisesti tiedä miten heidän kanssa voin jatkaa suhteiden luomista.. Koska narsitiltä omaksutut mielipiteet rerivät auki sisimmässäni olevia arpia.. Jo pelkästään lapsistani eroon joutuminen ja se pohjaton vuosia kestänyt okävä on jo itsessään ollut kammottavaa kärsiä... Niin miten sitten vielä käsitellä tämä, kun jokaisen yhteyden oton jälkeen sielu on rikki revitty heidän rakkaitteni sanoistaan ja (narsistilta kopioitujen) asenteistaan... Avuttomuus ja pohjaton suru täyttää mieleni...
https://youtu.be/Ycm2M899JlU
Narsistia vastaan ei voi puolustautua