Voikun tietäisin, kuka olet?

En saanut vastattua, kun oli joku ihme esto. Vaikka en oo mitään pahaa tehnytkään. Vain yhtä ja ainoaa täällä mietin. Etunimesi sama ja sukunimen ensimmäinen kirjainkin. En vaan tiedä miten voisimme tavata,jos sattusit olemaan hän. Mutta nyt voit soittaa jopa mun kännykkään jos haluat...oon paikassa jossa voin vastata. Lähellesi kaipaan jos olet oikea. Olen tunteeni sulle jo kerran kertonut ja miksikään ne ei oo muuttuneet. Joten jos haluat olen tosissani.

Soitan heti.

Taas saa pettyä. Miks menin rakastuun komeaan,pitkään, ihanaan, mukavaan,seksikkääseen, huumorintajuiseen, ymmärtäväiseen mieheen. Katsella haluaisin häntä nytkin silmiin ja halata. Olla vain lähellä,vieressä. Turhaa kaikki. Kuinka pystyn elämään tämän tunteen kanssa. Unohtaa kai pitäisi, mutta en enää pysty Tunteet niin syvälle juurtuneet, niitä ei saa kukaan sieltä pois. Olet aina sydämessäni. En rakastu helpolla, mutta kun rakastun tiedän,että se on totista totta ja se kestää ja kestää. Haluan sinut, vaikka en kai sua koskaan saa. Toivoisin, että antaisit meille mahdollisuuden, koska toisaalta tunnen sinun lähelläsi, että en ole sinullekkaan aivan vähäpätöinen. Hyvää yötä nyt kuitenkin. Toivon, että edes joskus saisin sanoa sulle suoraan kahdenkesken mitä ajattelen.Vaikka olen sen jo kertonutkin.Mutta sitten voisit rauhassa haukkua minut ja tehdä selväksi, että et todellakaan välitä. Muuten joudun kitumaan elämäni loppuun asti. Tiedät, etten voi enää itse tai en uskalla ottaa yhteyttä. Joten toivon, jos olet tunnistanut minut tekisit sen, olet meistä kuitenkin se rohkeampi.

sen verran täytyy olla tervettä itsekritiikkiä, että ymmärtää, mihin omat rahkeet riittää...ei kanneta havitella kuuta taivaalta.