Aika omistaa palstalaiselle

Hitti Rollareiden avustuksella, niinkö se meni?

Taannoin yksi brittitutkija sanoi minusta osuvasti, että moni nykyihminen haluaa unohtaa sen mitä elämä kaikkineen on. Oli puhe tunteista ja tuntemisesta, sietämisestä ja kestämisestä, ja hänen mielestään monella menee nykyään "liian hyvin", jolloin myös kipukynnys alenee. Haetaan lohtua heti kun kuppi menee nurin - eikä ole kyse vain nuorisosta.

Mutta millaista elämä on jos siihen ei saa kuulua pettymyksiä, kipua ja avuttomuuttakin?
Tai luopumista.
Miten vaikeaa voi olla luopua, kun on saanut koko ajan niin paljon, mutta ei vain tiedosta sitä. Mitä kaikkea luopuminen merkitsee, jos se aiheutta jo ajatuksenakin ahdistusta?
Eikös kaikki elämässä ole tavalla tai toisella katkeran suloista, myös onnellisuus...

-Nene kirjoitti:

Hitti Rollareiden avustuksella, niinkö se meni?

Taannoin yksi brittitutkija sanoi minusta osuvasti, että moni nykyihminen haluaa unohtaa sen mitä elämä kaikkineen on. Oli puhe tunteista ja tuntemisesta, sietämisestä ja kestämisestä, ja hänen mielestään monella menee nykyään "liian hyvin", jolloin myös kipukynnys alenee. Haetaan lohtua heti kun kuppi menee nurin - eikä ole kyse vain nuorisosta.

Mutta millaista elämä on jos siihen ei saa kuulua pettymyksiä, kipua ja avuttomuuttakin?
Tai luopumista.
Miten vaikeaa voi olla luopua, kun on saanut koko ajan niin paljon, mutta ei vain tiedosta sitä. Mitä kaikkea luopuminen merkitsee, jos se aiheutta jo ajatuksenakin ahdistusta?
Eikös kaikki elämässä ole tavalla tai toisella katkeran suloista, myös onnellisuus...

Lue lisää

Niin... Pumpulissa ei kasva terveitä lapsia. En näe hyvänä kehityksenä sitä holhousyhteiskuntaa. Aina joku muu tietää paremmin mikä on ihmiselle hyväksi tai pahaksi, ei anneta edes mahdollisuutta ottaa selvää. Toki kaikesta ei pidä itse ottaa selvää, mutta silti...

Muistan miten itse kasvoin ja opettelin kaikkea uutta. Heh, kun pentuna otettiin fillarista apupyörät pois ja lähin sitten polkemaan ilman niitä, olin joka mutkassa nurin ja polvet ruvella. Nousin silti joka kerta hampaita kiristäen ja jatkoin. Yksi hetki sitten en enää ollutkaan en mutkissa nurin ja polvetkin parantui. Tiedä kuin kauan siinä olisi kestänyt, jos niiden apupyörien irrotusta olisi siirretty tai olisi ollut polvi- ja kyynärpääsuojat, kypärä yms... Samalla tavalla opettelin pentuna luistelee. Ekana talvena ei ollut hetkeäkään, etten olisi ollut mustelmilla. Seuraavana talvena ne mustelmat alkoi jo vähetä. Mitä kaikkea muuta olen omaksunut juuri sillä tavalla, etten ole pelännyt erehtyä tai kolhia itseäni. En nyt tarkoita, että olisin tehnyt sen kaiken tahallani. Mut voidakseen onnistua, täytyy ensiksi epäonnistua...

"Miten vaikeaa voi olla luopua, kun on saanut koko ajan niin paljon, mutta ei vain tiedosta sitä. Mitä kaikkea luopuminen merkitsee, jos se aiheuttaa jo ajatuksenakin ahdistusta?"

Ihmisillä tuottaa vaikeuksia erottaa mitä haluaa ja mitä tarvitsee. Moni näyttäisi sekoittavan halunsa ja tarpeensa keskenään. Ja sitten vielä tietenkin se, että onko ansainnut jotain tai ei...En tiedä, mutta en ole ikinä kokenut suurempaa vapautta kuin silloin joskus luopuessani kaikesta turhasta. Ensimmäistä kertaa eläessäni tunsin oikeasti hengittäväni, aikasemmin vaan luulin hengittäväni. Mutta siitä on jo aikaa ja taas on vähän sitä krääsää kerääntynyt. Ei mul tosin sitä paljon ole. Eikä mitään sellaista mille ei ole käyttöä...

Hemmetti! Voisin kirjoittaa aika paljon tästä kaikesta. Sama asiahan pätee myös ihmissuhteissa, tunteissa, ihan kaikessa. Kun näitä palstojakin lukee, niin näkee sen pelon luopua pelosta ja tehdä jotain asioitensa eteen. Meni miten meni, mutta onpahan ainakin tehnyt osansa. Joskus sattuu ja niin pitääkin sattua. Kipu ei ole aina pahasta, se voi olla myös opettavaista niin kuin jo ylempänä kerroin. Toisinaan taas ei satu ja rohkeus palkitaan. Ja sitten on se kaikki mulle tänne nyt... Kumpi on se oikea, siihen en ota kantaa. Tiedän mikä on ollut oikea minulle...

Mietin just, et minkä biisin omistaisin sinulle. Ehkä tämän...

"It's never gonna be that easy
When your living duty comes from your heart
Passion was a sound of a problem to some
People from the start..."

http://www.youtube.com/watch?v=TK0PnmdS7Ns

Jollain tavalla meidän jääkuningatar sssi oli kyllä oikeassa. Ei kaikki ihmiset kuuntele musiikkia, suurin osa vaan kai kuulee sen. Mutta olen silti sitä mieltä, että on hyvä et meillä ihmisillä on joskus sellaisia hienoaja yhteisiä hetkiä, missä kaikki eri mielisyydet unohtuu. Edes hetkeksi. Sellaiset ei unohdu esimerkiksi lätkän MM-kisoissa, missä taistellaan voitosta. Musiikki on parhaimmillaan silloin, kun siinä ei enää kilpailla paremmuudesta, vaan sitä kuunnellaan ja myös kuullaan. Tai oliko se päinvastoin...? Mene ja tiedä...

Genio.Mente kirjoitti:

Niin... Pumpulissa ei kasva terveitä lapsia. En näe hyvänä kehityksenä sitä holhousyhteiskuntaa. Aina joku muu tietää paremmin mikä on ihmiselle hyväksi tai pahaksi, ei anneta edes mahdollisuutta ottaa selvää. Toki kaikesta ei pidä itse ottaa selvää, mutta silti...

Muistan miten itse kasvoin ja opettelin kaikkea uutta. Heh, kun pentuna otettiin fillarista apupyörät pois ja lähin sitten polkemaan ilman niitä, olin joka mutkassa nurin ja polvet ruvella. Nousin silti joka kerta hampaita kiristäen ja jatkoin. Yksi hetki sitten en enää ollutkaan en mutkissa nurin ja polvetkin parantui. Tiedä kuin kauan siinä olisi kestänyt, jos niiden apupyörien irrotusta olisi siirretty tai olisi ollut polvi- ja kyynärpääsuojat, kypärä yms... Samalla tavalla opettelin pentuna luistelee. Ekana talvena ei ollut hetkeäkään, etten olisi ollut mustelmilla. Seuraavana talvena ne mustelmat alkoi jo vähetä. Mitä kaikkea muuta olen omaksunut juuri sillä tavalla, etten ole pelännyt erehtyä tai kolhia itseäni. En nyt tarkoita, että olisin tehnyt sen kaiken tahallani. Mut voidakseen onnistua, täytyy ensiksi epäonnistua...

"Miten vaikeaa voi olla luopua, kun on saanut koko ajan niin paljon, mutta ei vain tiedosta sitä. Mitä kaikkea luopuminen merkitsee, jos se aiheuttaa jo ajatuksenakin ahdistusta?"

Ihmisillä tuottaa vaikeuksia erottaa mitä haluaa ja mitä tarvitsee. Moni näyttäisi sekoittavan halunsa ja tarpeensa keskenään. Ja sitten vielä tietenkin se, että onko ansainnut jotain tai ei...En tiedä, mutta en ole ikinä kokenut suurempaa vapautta kuin silloin joskus luopuessani kaikesta turhasta. Ensimmäistä kertaa eläessäni tunsin oikeasti hengittäväni, aikasemmin vaan luulin hengittäväni. Mutta siitä on jo aikaa ja taas on vähän sitä krääsää kerääntynyt. Ei mul tosin sitä paljon ole. Eikä mitään sellaista mille ei ole käyttöä...

Hemmetti! Voisin kirjoittaa aika paljon tästä kaikesta. Sama asiahan pätee myös ihmissuhteissa, tunteissa, ihan kaikessa. Kun näitä palstojakin lukee, niin näkee sen pelon luopua pelosta ja tehdä jotain asioitensa eteen. Meni miten meni, mutta onpahan ainakin tehnyt osansa. Joskus sattuu ja niin pitääkin sattua. Kipu ei ole aina pahasta, se voi olla myös opettavaista niin kuin jo ylempänä kerroin. Toisinaan taas ei satu ja rohkeus palkitaan. Ja sitten on se kaikki mulle tänne nyt... Kumpi on se oikea, siihen en ota kantaa. Tiedän mikä on ollut oikea minulle...

Mietin just, et minkä biisin omistaisin sinulle. Ehkä tämän...

"It's never gonna be that easy
When your living duty comes from your heart
Passion was a sound of a problem to some
People from the start..."

http://www.youtube.com/watch?v=TK0PnmdS7Ns

Jollain tavalla meidän jääkuningatar sssi oli kyllä oikeassa. Ei kaikki ihmiset kuuntele musiikkia, suurin osa vaan kai kuulee sen. Mutta olen silti sitä mieltä, että on hyvä et meillä ihmisillä on joskus sellaisia hienoaja yhteisiä hetkiä, missä kaikki eri mielisyydet unohtuu. Edes hetkeksi. Sellaiset ei unohdu esimerkiksi lätkän MM-kisoissa, missä taistellaan voitosta. Musiikki on parhaimmillaan silloin, kun siinä ei enää kilpailla paremmuudesta, vaan sitä kuunnellaan ja myös kuullaan. Tai oliko se päinvastoin...? Mene ja tiedä...

Lue lisää

Minulla ei apupyöriä edes ollut. Iskä piti kiinni tarakasta ja kannusti polkemaan vaan, kyllä hän pitää kiinni. Sitten yhtäkkiä se ääni kuului hemmetin kaukaa, että hyvin menee jatka polkemista vaan! ;D
Ja niin miä osasin ajaa pyörällä. Ällistytti, kun sitä todellakin pysyi pystyssä pelkällä vauhdinpidolla.

Usein tulee hämmästelleeksi sitä, miten ihmiset ikään kuin taistelevat menettämistä vastaan, tarketuvat kaikkeen mahdolliseen, niin kuin se takaisi jotekin elämisen tunteen ja tarkoituksen tms.
Keskustelin joku aika sitten yhden ihmisen kanssa joka sisustaa jatkuvasti kotiaan ja kysyin häneltä, että mitä sinä olisit sitten jos sinun kotisi palaisi poroksi ja kaikki tavarat häviäisivät.
Ei kuulemma osaa edes kuvitella sellsiata tapahtuvaksi itselleen.

Itse kaipaan usein asioita (tai ihmisiä) vasta sitten kun ne menetän jotakin syystä, ja se on kaiketi aika normaali ilmiö. Pidetään itsestään selvänä, että kaikki vain jatkuu ja kestää ja onnistuu loputtomiin. Koska ei kestetä ajatella loppua tai menettämistä?
Olisko tässä talouskriisissäkin kyse juuri siitä: odotettiin, että suhdanne on jatkuvasti vain nouseva....
Älytön jo ajatuksenakin.

-Nene kirjoitti:

Minulla ei apupyöriä edes ollut. Iskä piti kiinni tarakasta ja kannusti polkemaan vaan, kyllä hän pitää kiinni. Sitten yhtäkkiä se ääni kuului hemmetin kaukaa, että hyvin menee jatka polkemista vaan! ;D
Ja niin miä osasin ajaa pyörällä. Ällistytti, kun sitä todellakin pysyi pystyssä pelkällä vauhdinpidolla.

Usein tulee hämmästelleeksi sitä, miten ihmiset ikään kuin taistelevat menettämistä vastaan, tarketuvat kaikkeen mahdolliseen, niin kuin se takaisi jotekin elämisen tunteen ja tarkoituksen tms.
Keskustelin joku aika sitten yhden ihmisen kanssa joka sisustaa jatkuvasti kotiaan ja kysyin häneltä, että mitä sinä olisit sitten jos sinun kotisi palaisi poroksi ja kaikki tavarat häviäisivät.
Ei kuulemma osaa edes kuvitella sellsiata tapahtuvaksi itselleen.

Itse kaipaan usein asioita (tai ihmisiä) vasta sitten kun ne menetän jotakin syystä, ja se on kaiketi aika normaali ilmiö. Pidetään itsestään selvänä, että kaikki vain jatkuu ja kestää ja onnistuu loputtomiin. Koska ei kestetä ajatella loppua tai menettämistä?
Olisko tässä talouskriisissäkin kyse juuri siitä: odotettiin, että suhdanne on jatkuvasti vain nouseva....
Älytön jo ajatuksenakin.

Lue lisää

Heh, talouskriisistä puheenollen... Ihmiset elävät jossain "matrix"- todellisuudessa. Ei meillä mitään talouskriisiä ole. Meillä on finanssikriisi, mikä on tekemällä tehty. Koko järjestelmä on sellainen, että sille ei ole alun alkaen ollutkaan toisenlaista päätepysäkkiä. Me ollaan vaan nyt ne, jotka sille päätepysäkille päädyimme. Kriisi meillä on silloin kun jokaisella on kassikaupalla rahaa, mutta ei ole enää mitään mitä sillä rahalla ostaisi. Silloin voidaan puhua kriisistä, siihen asti se on sumutusta ja pelottelulla ihmisten mielien hallintaa. Syyllistetään tavallisia ihmisiä siitä, mihin he ovat vähiten syyllisiä. Miksi niin tehdään? Tottakai sen takia, ettei huomio kiinnittyisi niihin oikeisiin syyllisiin. Eräs Peter Schiff sanoi aika hyvin kun Bush tai joku sen hallinnossa sanoi kansakunnan olleen humalassa(2008 finanssikriisi). Hän vaan kysyi, että kuka antoi kansakunnalle ilmaisen alkoholin...? Niinhän ne huumekauppiaatkin toimii. Ilmaisia näytteitä kunnes käyttäjä on nalkissa. Sen jälkeen voi määrätä hinnan eikä tarvitse huolehtia siitä, että käykö tuote kaupaksi...

En mä tiedä onko siinäkään järkeä taistella menettämistä vastaan. Siinä päätyy lopulta menettämään itsensä. Mut ei se mitään, säilyypä sisustus ja muu kiva... Joskus vuosia sitten yksi tuttu pariskunta, nähtiin useammin silloin... Noh, heh... Päälisin puolin kaikki hyvin. Talous kunnossa, mies joka tienaa hyvin, kalliit vaatteet, kauneushoitolassakin usein käyty ja varmaan sisustuskin vimpan päälle. Mutta siinä iltaa istuessamme havaitsin tietyn humalatilan jälkeen kuin onneton se pariskunnan nainen oli ja kuin puusilmä sen aviomies. Nainen kai siihen mennessä tajunut, että vaikka olikin saanut kaiken mitä toivoi(materiaalisesti), mutta jotain oleellista puuttui. Ja mies taas arvotti kaiken materialla ja saavutuksilla. Oli oikeastikin välillä huvittavaa kuunnella ketä hän ihaili ja miksi. Noh, hän ei tainnut tajuta silloin ja tuskin tajuaa nytkään mitä hänen vaimo häneltä kuitenkin eniten kaipasi. Ei tietenkään, ei sitä voinut mitata rahalla eikä millään muullakaan aineellisella. Nyt en tiedä mitä niille kuuluu. Onkohan enää edes yhdessä...? Luulen, että ovat. En usko, että kyky luopua kuuluu kummankaan ominaisuuksiin ja ikää kummallakin jo sen verran, ettei sitä kykyä enää kumpikaan opi. Ehkä seuraavassa elämässä ovat viisaampia ja valitsevat viisaammin...

Minä olen muuten joskus kysynyt joiltakin, että mitä heistä jää jäljelle jos heiltä viedään nimi. Kukaan niistä ei osannut vastata. Edes nimestään, mikä on lopulta aika merkityksetön meidän kanssakäymisissä, ei voida luopua. Ihan kuin nimettömänä lakkaisi olemasta... Mutta nämä on niitä ihmismaailman kummallisuuksia...

Kenelleköhän seuraavan biisin omistaisi? Jos vaikka sille kiltille miehelle...

http://www.youtube.com/watch?v=Kick4iI6ssI

Genio.Mente kirjoitti:

Heh, talouskriisistä puheenollen... Ihmiset elävät jossain "matrix"- todellisuudessa. Ei meillä mitään talouskriisiä ole. Meillä on finanssikriisi, mikä on tekemällä tehty. Koko järjestelmä on sellainen, että sille ei ole alun alkaen ollutkaan toisenlaista päätepysäkkiä. Me ollaan vaan nyt ne, jotka sille päätepysäkille päädyimme. Kriisi meillä on silloin kun jokaisella on kassikaupalla rahaa, mutta ei ole enää mitään mitä sillä rahalla ostaisi. Silloin voidaan puhua kriisistä, siihen asti se on sumutusta ja pelottelulla ihmisten mielien hallintaa. Syyllistetään tavallisia ihmisiä siitä, mihin he ovat vähiten syyllisiä. Miksi niin tehdään? Tottakai sen takia, ettei huomio kiinnittyisi niihin oikeisiin syyllisiin. Eräs Peter Schiff sanoi aika hyvin kun Bush tai joku sen hallinnossa sanoi kansakunnan olleen humalassa(2008 finanssikriisi). Hän vaan kysyi, että kuka antoi kansakunnalle ilmaisen alkoholin...? Niinhän ne huumekauppiaatkin toimii. Ilmaisia näytteitä kunnes käyttäjä on nalkissa. Sen jälkeen voi määrätä hinnan eikä tarvitse huolehtia siitä, että käykö tuote kaupaksi...

En mä tiedä onko siinäkään järkeä taistella menettämistä vastaan. Siinä päätyy lopulta menettämään itsensä. Mut ei se mitään, säilyypä sisustus ja muu kiva... Joskus vuosia sitten yksi tuttu pariskunta, nähtiin useammin silloin... Noh, heh... Päälisin puolin kaikki hyvin. Talous kunnossa, mies joka tienaa hyvin, kalliit vaatteet, kauneushoitolassakin usein käyty ja varmaan sisustuskin vimpan päälle. Mutta siinä iltaa istuessamme havaitsin tietyn humalatilan jälkeen kuin onneton se pariskunnan nainen oli ja kuin puusilmä sen aviomies. Nainen kai siihen mennessä tajunut, että vaikka olikin saanut kaiken mitä toivoi(materiaalisesti), mutta jotain oleellista puuttui. Ja mies taas arvotti kaiken materialla ja saavutuksilla. Oli oikeastikin välillä huvittavaa kuunnella ketä hän ihaili ja miksi. Noh, hän ei tainnut tajuta silloin ja tuskin tajuaa nytkään mitä hänen vaimo häneltä kuitenkin eniten kaipasi. Ei tietenkään, ei sitä voinut mitata rahalla eikä millään muullakaan aineellisella. Nyt en tiedä mitä niille kuuluu. Onkohan enää edes yhdessä...? Luulen, että ovat. En usko, että kyky luopua kuuluu kummankaan ominaisuuksiin ja ikää kummallakin jo sen verran, ettei sitä kykyä enää kumpikaan opi. Ehkä seuraavassa elämässä ovat viisaampia ja valitsevat viisaammin...

Minä olen muuten joskus kysynyt joiltakin, että mitä heistä jää jäljelle jos heiltä viedään nimi. Kukaan niistä ei osannut vastata. Edes nimestään, mikä on lopulta aika merkityksetön meidän kanssakäymisissä, ei voida luopua. Ihan kuin nimettömänä lakkaisi olemasta... Mutta nämä on niitä ihmismaailman kummallisuuksia...

Kenelleköhän seuraavan biisin omistaisi? Jos vaikka sille kiltille miehelle...

http://www.youtube.com/watch?v=Kick4iI6ssI

Lue lisää

Totta, minäkin sekoitan kaksi kriisiä. Finanssi, niin, kaiken kapitalismin alku ja juuri.
On ajoittain vaikeaa hyväksyä sitä, että tässä ollaan nyt koko EU-systeemin kanssa kaikki ihan ilkosillaan, ekaa kertaa tässä tilanteessa jonka ei haluttu koskaan olevan mahdollinen, mutta joka oli sittenkin täysin odotettavissa, koska ihminen on perusluonteeltaakin ahne. Saadaan nyt niskaa se, mistä ei välitetty ja minkä merrejä ei luettu vaikka tietoa on ja kokemuksiakin.

Monesti olen miettinyt sitäkin, millainen maailma olisi jos tässä elettäisiin vaihtotaloudessa eikä rahaa olisi keksitty... No joo, saahan sitä kuvitella.

Juu, minäkin tunnen ihmisiä, jotka harrastavat ns. kilpavarustelua imagosyistä, ja elämä menee ohi koko sen ajan kun niiden tavaroiden/vaatteiden/kenkien perässä juostaan. Sen energian voisi toki käyttää pysyvästikin tuottavampaan.
Mutta sitähän elää juuri sellaista elämää kuin kuvittelee haluavansa elää. Todellisuudessa me kaikki olemme jollakin tasolla mainonnan yms. uhreja.

Tuosta saanen esittää eriävän mielipiteeni, etteikö ihmisillä (kenellä vaan) olisi koko elämän mittaista kykyä myös oppia luopumaan asioista. Totta kai on, mutta jos mikään ei ns. pakota luopumaan, ei siihen automaattisesti halua ryhtyä.
Tarvitaan ehkä iso mullistus ennen kuin sinun entinen ystäväpariskuntasi oppisi luopumaan asenteestaan tavaraan ja sen tuottamaan onneen, mutta se mullistus saattaa tapahtua vaikka jo huomenna, joten...

Sitä kuvittelee voivansa ohjailla elämäänsä loputtomiin. Kunnes tapahtuu jotakin, joka yllättää ja herättää ja kiskaisee spontaaniuteen, kokemaan ja reagoimaan ilman ennakkovalmisteluja. Ne ovat sekä hirveitä että upeita hetkiä.

Kiitos biisin omisamisesta minulle ja anteeksi jos en nyt kykene samaan yhtä hyvällä vauhdilla kuin sinä, joka vaikutat tuntevan musiikkia laajemminkin - niin ja kuulemaan ne sanoituksetkin. :)

-Nene kirjoitti:

Totta, minäkin sekoitan kaksi kriisiä. Finanssi, niin, kaiken kapitalismin alku ja juuri.
On ajoittain vaikeaa hyväksyä sitä, että tässä ollaan nyt koko EU-systeemin kanssa kaikki ihan ilkosillaan, ekaa kertaa tässä tilanteessa jonka ei haluttu koskaan olevan mahdollinen, mutta joka oli sittenkin täysin odotettavissa, koska ihminen on perusluonteeltaakin ahne. Saadaan nyt niskaa se, mistä ei välitetty ja minkä merrejä ei luettu vaikka tietoa on ja kokemuksiakin.

Monesti olen miettinyt sitäkin, millainen maailma olisi jos tässä elettäisiin vaihtotaloudessa eikä rahaa olisi keksitty... No joo, saahan sitä kuvitella.

Juu, minäkin tunnen ihmisiä, jotka harrastavat ns. kilpavarustelua imagosyistä, ja elämä menee ohi koko sen ajan kun niiden tavaroiden/vaatteiden/kenkien perässä juostaan. Sen energian voisi toki käyttää pysyvästikin tuottavampaan.
Mutta sitähän elää juuri sellaista elämää kuin kuvittelee haluavansa elää. Todellisuudessa me kaikki olemme jollakin tasolla mainonnan yms. uhreja.

Tuosta saanen esittää eriävän mielipiteeni, etteikö ihmisillä (kenellä vaan) olisi koko elämän mittaista kykyä myös oppia luopumaan asioista. Totta kai on, mutta jos mikään ei ns. pakota luopumaan, ei siihen automaattisesti halua ryhtyä.
Tarvitaan ehkä iso mullistus ennen kuin sinun entinen ystäväpariskuntasi oppisi luopumaan asenteestaan tavaraan ja sen tuottamaan onneen, mutta se mullistus saattaa tapahtua vaikka jo huomenna, joten...

Sitä kuvittelee voivansa ohjailla elämäänsä loputtomiin. Kunnes tapahtuu jotakin, joka yllättää ja herättää ja kiskaisee spontaaniuteen, kokemaan ja reagoimaan ilman ennakkovalmisteluja. Ne ovat sekä hirveitä että upeita hetkiä.

Kiitos biisin omisamisesta minulle ja anteeksi jos en nyt kykene samaan yhtä hyvällä vauhdilla kuin sinä, joka vaikutat tuntevan musiikkia laajemminkin - niin ja kuulemaan ne sanoituksetkin. :)

Lue lisää

:)...

Jotain aika dramaattista pitäisi sille tutulle pariskunnalle tapahtua, jotta he luopuman oppisivat. Todennäköisesti toinen luopuu uskollisuudestaan ja toinen vaimostaan. Ja sen jälkeen riidellään siitä kuka saa ja mitä... Ei ihminen helposti enää omaksu uusia asioita, jos on koko elämän elänyt ja uskonut tietyllä tavalla. En minäkään enää vanhana koirana uusia temppuja opi, vaikka elämässäni on ollut ihmisiä jotka ovat uskoneet kykenevänsä opettaa niitä minulle. Mikäs siinä, jotkut näköjään tykkäävät haasteista ja lakkaavat tykkäämästä kun haaste onkin ollut liian ylivoimainen. Seuraavan kimppuun vaan, hehe...

Miten se tapahtui minulle? No siten, etten minä halunut sitä. En etsinyt sitä. Minä vaan ajauduin elämässäni siihen tilanteeseen, ettei minulla ollut enää muuta vaihtoehtoa. Toivottavasti en ajaudu enää uudestaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Se katkeransuloinen elämä nääs...

Mut nukkumaan nyt. Pääsee palstan mielenterveysosasto taas yöksi kunnolla vauhtiin. Sitä kai ne tässä nyt sormet syyhyten jo odottavat...

Ps. Ei se mittään, mä omistan tämän seuraavan biisin itselleni ja saa siitä muutkin vapaasti omia, jos jotain siitä omaksi kokevat. Hyvää yötä...

"So they made me a demi-god, minstral and a clown
They critizise me and moralize and they kicked me whe I was down
All those wondering minds, that you left behind
They all gazed in to confusion, betrayed by one of their kind..."

http://www.youtube.com/watch?v=6S8h4ONolPQ

Genio.Mente kirjoitti:

:)...

Jotain aika dramaattista pitäisi sille tutulle pariskunnalle tapahtua, jotta he luopuman oppisivat. Todennäköisesti toinen luopuu uskollisuudestaan ja toinen vaimostaan. Ja sen jälkeen riidellään siitä kuka saa ja mitä... Ei ihminen helposti enää omaksu uusia asioita, jos on koko elämän elänyt ja uskonut tietyllä tavalla. En minäkään enää vanhana koirana uusia temppuja opi, vaikka elämässäni on ollut ihmisiä jotka ovat uskoneet kykenevänsä opettaa niitä minulle. Mikäs siinä, jotkut näköjään tykkäävät haasteista ja lakkaavat tykkäämästä kun haaste onkin ollut liian ylivoimainen. Seuraavan kimppuun vaan, hehe...

Miten se tapahtui minulle? No siten, etten minä halunut sitä. En etsinyt sitä. Minä vaan ajauduin elämässäni siihen tilanteeseen, ettei minulla ollut enää muuta vaihtoehtoa. Toivottavasti en ajaudu enää uudestaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Se katkeransuloinen elämä nääs...

Mut nukkumaan nyt. Pääsee palstan mielenterveysosasto taas yöksi kunnolla vauhtiin. Sitä kai ne tässä nyt sormet syyhyten jo odottavat...

Ps. Ei se mittään, mä omistan tämän seuraavan biisin itselleni ja saa siitä muutkin vapaasti omia, jos jotain siitä omaksi kokevat. Hyvää yötä...

"So they made me a demi-god, minstral and a clown
They critizise me and moralize and they kicked me whe I was down
All those wondering minds, that you left behind
They all gazed in to confusion, betrayed by one of their kind..."

http://www.youtube.com/watch?v=6S8h4ONolPQ

Lue lisää

Mielenkiintoisia ajatuksia teillä kummallakin luopumisesta, oli kiva lukea. Tai no kiva on väärä sana... Osuu vain tämän kaltaiset keskustelut niin hyvin omaan elämäntilanteeseen, jossa luovun hiukan entisestä joka päivä.
Hienoa, kun joku jaksaa kirjoittaa asioista tyhjentävästi.

Komee kolli! Hieman ylipainoinen vaan...
Musa teki iloiseksi, kiitos siitä.

http://news.cnet.com/8301-1023_3-57565776-93/dancing-baby-vs-youtube-prince-case-set-to-go-to-trial/

Harhar!

Oi tää on mun ehdoton favourite! Tulee mieleen niin paljon muistoja nuoruudesta............. :-)

No kiitos paljon!

Nimim. Tottakaialan jos sulla on yhtä hyvät käytöstavat kuin Psy:lla ja olet noin mahdottoman seksikäs kuin se :P

zisel kirjoitti:

No kiitos paljon!

Nimim. Tottakaialan jos sulla on yhtä hyvät käytöstavat kuin Psy:lla ja olet noin mahdottoman seksikäs kuin se :P

you're http://www.youtube.com/watch?v=13EifDb4GYs

imagine.. kirjoitti:

you're http://www.youtube.com/watch?v=13EifDb4GYs

Kiitos taas :) Tuli taas tää mieleen tosta: http://www.youtube.com/watch?v=xJAElBqeGP8

zisel kirjoitti:

Kiitos taas :) Tuli taas tää mieleen tosta: http://www.youtube.com/watch?v=xJAElBqeGP8

Lue lisää

Hei poistelija, unohdit klikata ton viestin asiattomaksi! Tuumasta toimeen nyt HETI! *ruoskii ja antaa tahtia* :'D

Näin muuten on, Lemmy sanoi diggaavansa Little Richardia ja Beatlesta. :-)
Minä taas diggaan yhäkin tätä.
Ja nyt terassille!!

http://www.youtube.com/watch?v=lDgFmrNALpM

-/\ssociater kirjoitti:

Näin muuten on, Lemmy sanoi diggaavansa Little Richardia ja Beatlesta. :-)
Minä taas diggaan yhäkin tätä.
Ja nyt terassille!!

http://www.youtube.com/watch?v=lDgFmrNALpM

Lue lisää

Voi vitsi, mun ikisuosikkini! Stripissä kun nostaa basson kaakkoon hyppii alakerrassakin ruokapöytä. Kiva ketju! Tämän tahdissa viettää mukavasti koko lauantai-illan. :))

Ei todellakaan pidä. Mukava kesänodottelua koko palstan leveydeltä! :)

http://www.youtube.com/watch?v=Yd6cwIoYlto

La vie est belle! kirjoitti:

Ei todellakaan pidä. Mukava kesänodottelua koko palstan leveydeltä! :)

http://www.youtube.com/watch?v=Yd6cwIoYlto

Lue lisää

Tarvi olla sanojakaan.

Let the music speak.

Hyvää äitienpäivää täältä pohjoisempaa meren ääreltä.

http://www.youtube.com/watch?v=4TZfPuX23K8

niin?

Oletko yb?

niin? kirjoitti:

Oletko yb?

Köh, no ei ole... En ole tähän ketjuun osallistunut toistaiseksi, edes puskasta. Kiitos vaan, kun joku linkitti mullekin biisin tuolla ylempänä :)

niin? kirjoitti:

Oletko yb?

En ole Y.B.

Tämä on sulle... kirjoitti:

En ole Y.B.

kukassitten olet?

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Köh, no ei ole... En ole tähän ketjuun osallistunut toistaiseksi, edes puskasta. Kiitos vaan, kun joku linkitti mullekin biisin tuolla ylempänä :)

Miksi et enää linkittele? Miksi sulle ei voi lähettää privaa?

niin? kirjoitti:

Miksi et enää linkittele? Miksi sulle ei voi lähettää privaa?

Linkitänhän.. Mutta mä taidan olla vähän ulkona näistä palstan sisäpiirikuvioista. En oikein pysy mukana. Tulee luettua palstaa vähän sieltä täältä, hätäseen, nykyään. En oikein osaisi tähän aloitukseen esimerkiksi laittaa mitään sopivia biisejä, kun en tiedä kirjoittajien kuvioista. En mä ole privaillut aikoihin, tulee lähetettyä meiliä mielummin.

niin? kirjoitti:

kukassitten olet?

Fiona tietysti.

öplopöl kirjoitti:

Fiona tietysti.

En ole Fionakaan, Enempää en kerro.

Tämä on sulle... kirjoitti:

En ole Fionakaan, Enempää en kerro.

minkä virheen teit?

9-10 kirjoitti:

minkä virheen teit?

Rakastin sitä miestä, mutta mokasin sen jutun.

Tämä... kirjoitti:

Rakastin sitä miestä, mutta mokasin sen jutun.

Ai se oliki Jazuli. Pää pystyyn, mese on miehiä täynnä :))

To... G.R

jotenkin niin meidän näköinen biisi... tuntuu sille.

http://www.youtube.com/watch?v=wPhQ7F0loKk

http://www.youtube.com/watch?v=5XUqLF0_Aic

Siitä se lähtee:)