Tykkään työstäni, mutta täytyy sanoa että töiden jälkeen hieman risoo. Ei se, että töissä olisi ollut kamalaa, vaan se että kun pistät kuulokkeet korville ja musat soimaan ja tyhjennät päätäsi päivän meluista ja sosiaalisesta ähkystä ... niin eiköhän matkalla tule vastaan "asiakkaita". Asiakkaani ovat lapsia ja heidän perheet. Nyt kun ilmat lämpenevät, törmään joka päivä johonkin perheeseen, lapseen, äitiin, isään ... isoon kauppaan ei voi mennä rauhassa kun siellä on KAIKKI. Kaikki entisestä työpaikasta ja kaikki nykyisestä. Sitten kun on vielä tehnyt kiertävän hommaa niin tekis joskus mieli laittaa pussi päähän. :) Sitten kun tapaat näitä asiakkaita, niin on korrektia tietysti moikata tottakai. Mutta kun lapset tulevat innoissaan juttelemaan ja minä saan taas ottaa napit pois korvilta ja ottaa "työroolia" vaikka kiinnostaisi sillä hetkellä ainoastaan olla ajattelematta mitään. Tai saattais olla vaikka kiire johonkin, mutta ei kun aletaan kysellä seuraavan viikon toiminnasta tms. Enkä halua olla epäkohtelias enkä ilkeän oloinen.
Yksikin päivä olin ostamassa YHTÄ siideriä illaksi itselleni. Meinasi olla mahdoton tehtävä kun samoille hyllyille eksyi tottakai joku äiti. Meinasin jättää ostamatta mutta sitten ajattelin että perkele, jos joku ajattelee juopoksi yhden siiderin takia perjantaina niin siinähän ajattelee. Mukavaa myös näillä kauniilla ilmoilla pysyä syrjäisemmillä terasseilla ettei vain mammat näkisi.
Toinen asia on pukeutuminen mikä ahdistaa. Töissä tottakai pukeudun korrektisti, mutta jos haluan vapaa-ajalla vetää bilevaatteet ja meikin niin miksi tunnen siitäkin huonoa omatuntoa? Mietin jopa, että voinko laittaa minihametta keskellä päivää jos vaikka joku lapsi ja äiti tulee vastaan, näytänkö liian "seksikkäältä"? Haluisin kuitenkin pukeutua miten lystään, töissä voin olla nunnakaavussa jos on pakko, mutta vapaa-ajalla haluan olla näpsäkän näköinen niin kuin nuoren ihmisen kuuluu enkä halua miettiä sopivaa hameen pituutta.
Enkä ole mikään rellestävä moraaliton nuori nainen, mikä menis tuolla jonkun huoran näköisenä ja konttaisi kännissä. Mutta joskus mietin, mitä sekään kenellekään kuuluisi? Sellasiakin kun löytyy.
Ja KYLLÄ oma vapaa-aika ei kuulu kenellekään, mutta miksi silti ahdistaa ja pitää piilotella. Muutanko isompaan kaupunkiin?? Olen varmaan ihan liian "kiltti" ja ajattelen liikaa.
Yksikin päivä olin ostamassa YHTÄ siideriä illaksi itselleni. Meinasi olla mahdoton tehtävä kun samoille hyllyille eksyi tottakai joku äiti. Meinasin jättää ostamatta mutta sitten ajattelin että perkele, jos joku ajattelee juopoksi yhden siiderin takia perjantaina niin siinähän ajattelee. Mukavaa myös näillä kauniilla ilmoilla pysyä syrjäisemmillä terasseilla ettei vain mammat näkisi.
Toinen asia on pukeutuminen mikä ahdistaa. Töissä tottakai pukeudun korrektisti, mutta jos haluan vapaa-ajalla vetää bilevaatteet ja meikin niin miksi tunnen siitäkin huonoa omatuntoa? Mietin jopa, että voinko laittaa minihametta keskellä päivää jos vaikka joku lapsi ja äiti tulee vastaan, näytänkö liian "seksikkäältä"? Haluisin kuitenkin pukeutua miten lystään, töissä voin olla nunnakaavussa jos on pakko, mutta vapaa-ajalla haluan olla näpsäkän näköinen niin kuin nuoren ihmisen kuuluu enkä halua miettiä sopivaa hameen pituutta.
Enkä ole mikään rellestävä moraaliton nuori nainen, mikä menis tuolla jonkun huoran näköisenä ja konttaisi kännissä. Mutta joskus mietin, mitä sekään kenellekään kuuluisi? Sellasiakin kun löytyy.
Ja KYLLÄ oma vapaa-aika ei kuulu kenellekään, mutta miksi silti ahdistaa ja pitää piilotella. Muutanko isompaan kaupunkiin?? Olen varmaan ihan liian "kiltti" ja ajattelen liikaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi sinua työntekijänä hävettäisi se, mitä teet vapaa.ajallasi? Itse en näkisi tuossa ongelmaa. Mutta ymmärrän kyllä, jos noin ajattelet. Pitää vaan ruveta ajattelemaan, että työt jäävät työajalle ja vapaa-aika on erikseen. Yritä kestää :)