surullisin äitienpäivä ikinä :(

Kun asia on noin vasta tapahtunut, on luonnollista surra ja olla masentunut. Ihmettelisin suuresti, jos äiti ei noin tuntisi. Nämä äitienpäivät ovat muutenkin nykyään sellaisia kaupan tukemisia, lasten ja puolison pitää ostaa äidille sitä onnea ja ihanuutta, että äidillä on hyvä olla.
Itse olen ihan tyytyväinen lasten tekemiin kortteihin ja nyt näkyy itsekasvattama kukka olevan tulossa. Nämä ovat niitä asioita, mitkä tahdon muistaa.
En ymmärrä, miten toinen lapsi voisi korvata toisen. Jokainen lapsi on omanlaisensa ja arvokas sellaisena kuin on.
Itsemurhan jälkeen varmasti kaikki läheiset tuntevat samoin, että teki jotain väärin tai ei huomioinut tarpeeksi, mutta tähän ei voi vastata kukaan. Itse olen ajatellut sellaisen ihmisen epätoivon olevan niin syvää, ettei muuta ratkaisua mahdu hänen elämäänsä kuin sen lopettaminen. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää ja hyväksyä jos niin epätoivoinen ei ole koskaan ollut. Ja ylipäänsä nuoren ihmisen kuolemaa on vaikea hyväksyä olipa tilanne mikä hyvänsä.
Eräs tuttavani sanoi puolisonsa lohduttaneen häntä, kun heidän lapsi kuoli onnettomuudessa pienenä, että hän teki elämän tehtävänsä nopeammin valmiiksi kuin muut ja siksi otettiin pois. Niin tämäkin pieni lapsi jätti jälkeensä paljon kaipuuta ja rakkautta, ja niitä onnellisia muistoja.

Ei se siitä johdu, ettetkö osaisi olla hyvä äiti. Me kaikki vaan emme ole tarpeeksi vahvoja tähän elämään ja sen heittelyihin.. Sille ei voi kukaan mitään.

Ja vaikka me äidit haluaisimme suojella lapsiamme ja pitää heidät turvasa maailman laineilta se ei onnistu koskaan, ainut jonka voimme tehdä on olla lähellä.

Jaksamista, muistele niitä äitienpäiviä kun vielä esikoisesi eli..

Maailma jatkaa kulkuaan..

Paljon jaksamisia kyynelten keskelle!

Lapsesi teki oman ratkaisunsa - Sinä et ole syyllinen siihen. Ei ädit voi aikuisia lapsiaan enää paimentaa ja olla suojelemassa kaikelta pahalta. Olet kokenut valtavan menetyksen vaikeimman, mikä ihmisen kohdalle voi tulla - oman lapsen kuoleman. Ei taida löytyä sanoja, jotka voisivat lohduttaa Sinua. Joskus surusi helpottuu ja jäljelle jäävät muistot. Tietysti on ilmassa kysymys miksi näin tapahtui? Sitä emme voi tietää - ihmisen tunne-elämä on monimutkainen - toinen kokee voimakkaammin kuin toinen tämän elämän murheet. Jaksamista Sinulle.

Osanottoni ! :(

Tuli ihan paha olo puolestasi , ei kukaan varmaan voi edes asettua asemaasi , miten surullinen olet , mutta puhu ja puhu ,et saa pitää sisälläsi .

Olisi varmaan helpompi kestää , jos sairaus olisi viennyt tms . mutta tapahtunut saa varmaan miettimään ja syyllistämään , eikä sille mitään voi , se vaan pitää hyväksyä , luulen .

Itselleni on äitienpäivät olleet aina ahdistavia , koska olen kasvanut itse ilman äitiä sukulaisissa , töissä ollessani pakenin tätä päivää haluamalla olla vapaaehtoisesti töissä , 3 - vuorotyö kun oli .

Hyvä ystäväni menetti ainoan lapsensa hoitovirheen vuoksi ja sen vuoksi nykyään on hänenkin puolestaan paha olla , aikaa tapahtuneesta on sen verran , että hän voisi olla jo isoäiti . Hänen tuskaansa seuranneena en voi sanoa , että suru häipyy , se vain menee taka-alalle ja muuttaa muotoaan , mutta ryöpsähtää eri asioiden myötä esille .

Toivon sinun hakeutuvan joko sururyhmään tms , että saat puhua ja tulla kuulluksi , se helpottaa kuitenkin ja saat luvan puhua ja surra kunnolla.

Lämpimin ajatuksin , sinä lähimmäinen .

Voimia.Elämänkulku päätetään jo ennekuin synnymme(itse uskon näin) Tälläiset päivät ovat vaikeita mutta elämä ja ne muut lapsesi auttavat jatkamaan.Varmasti saat aikanan jutella kasvokkain henkimaailmassa ja kysyä miksi hänen piti näin tehdä?Äidin rakkaus ei katoa eikä lapsen rakkaus äitiinsä vaikka henkimaailma on välissä.

Kävimme juuri lapsemme haudalla. Tulin äidiksi hänen synnyttyään.

Täällä vastanneet ovat vilpittömän hyväntahtoisia ihmisiä, kiitos teille kun jaoitte asian kanssani

Otan sydämestäni osaa suruusi ja toivon sinulle voimia tänään ja kaikkina tulevina päivinä.
Voimahalaukset sinulle

Pikkuveljeni kuoli oman käden kautta pari vuotta sitten. Vanhempien suru oli musertava. Äiti sanoi, että on vaikea hengittää, kun on niin suuri murhe rinnalla.
Jaksamista sinulle, kipu ei koskaan häviä, mutta se muuttaa muotoaan ja helpottuu hieman ajan saatossa.