Minä, kauhea anoppi.

Älä välitä, et ole tehnyt mitään pahaa.
Tuollaisia ne ovat, kaikki pitäisi muuttua aina alta aikayksikön heidän mielensä mukaiseksi, sitä ei enää muisteta lainkaan että itse ollaan koko prosessin alkuunpanijoita.
Lapsen oikea isä taisi huomata millainen lapsen äiti on, ei halua olla tekemisissä, silti, sääli lasta, sinä olisit ollut hyvä mummi hänelle.
Näytä miniälle paikka, ainakin omassa kodissasi, jos sinne joskus tulee.
Toivottavasti poika tulee järkiinsä ja häipyy ennekuin alkaa tehdä lapsia tämän naisen kanssa.

Miksi et nostaa kissaa pöydälle ja puhu asioita selviksi uuden miniäsi kanssa?? Jos et pysty puhumaan, niin kirjoita kirje!

Voit olla oikealla jäljillä muun muassa siinä, että uusi miniäsi kokee asemansa jollan tavalla uhatuksi, kun olet hyvissä väleissä ex miniäsi kanssa. Minustakaan ei tuntunut kivalta tulla tilanteeseen, jossa anopilla oli hyvät välit ex miniään. ymmärsin hyvin tilanteen ja aikaa myöten omat tunteet helpottivat.

Uutena sitä kokee uhaksi kaikenlaisia asioita, jotka eivät todellisuudessa ole uhkia. Voi olla, että miniäsi häpee omaa käytöstään, mutta ei kehtaa tulla pyytämään anteeksi ja puhumaan asioita selviksi.

Minusta vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä. Uusi miniäsi saisi sinusta ihanan "mummipuolen" tytölleen, joka aivan varmasti kaipasi mummia elämäänsä.

Jotain outoa
pojan uudessa heilassa.
Eikö pojallasi hälytyskellot jo soi? Ettei vain vaikuttaisi luonnehäiriöltä?
Ystävättäreni on joudutettu
samanlaiseen ansaan,
eikä neito päästä ystävääni tilanteesta mihinkään suunta.
Tilanne on edetetty ja käännetty pojan äidin aiheuttamaksi, todistettavasti
alkuaiheuttaja on ollut pojan uusi nainen.
Äidillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin
jättäytyä poikansa elämästä.
Ystävättäreni on murheen murtama
ja hän kokee pelkoa poikansa puolesta.

Ilmeisesti miniäehdokkaasi jännitti tapaamistanne, oli mustasukkainen pojastasi ja purki tunnelmaa räjähtämällä sinulle. Todennäköisesti hänellä on vastaavia käytöshäiriöitä enemmänkin, mutta sinun hommasi ei ole lähteä korjaamaan tapahtunutta. Kyse on viime kädessä poikasi elämästä ja poikasi täytyy myöskin kasvaa miettimään, miten hän selviää uuden naisensa kanssa.

Voit päättää olla välittämättä tapahtuneesta ja käyttäytyä kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan, mutta jos poikasi uusi nainenkaan ei sitä tee noudatat naisen tahtoa pysytellä pois heidän nurkistaan. Kyllä poikasi voi aivan hyvin tulla sinun luoksesi ja pikku hiljaa päättää onko hänen uuden kumppaninsa käytös jatkossa enää suotavaa. He joutuvat käymään paljon kipeämpiä asioita keskenään läpi, joten mitä enemmän pidät näppisi erossa sen paremmin pääsette eteenpäin.

Pidä mieluummin viileät välit kuin lihava riita. Koska miniöehdokkaasi on niin arvaamaton anna senkin takia pölyn laskeutua, koska teillä saattaa olla pian uusi vastaava tilanne edessä siitä kun koetat olla mukava. Mustasukkaisuudelle et voi mitään, koska se on joillakin sairaus. Koeta kuitenkin sen verran kuuloste4lla poikaasi, ettei joudu turhan takia kärsimään uuden naisensa ongelmista.

Voi! Vaikutat niin mukavalta ihmiseltä, että on vaikea kuvitella, miten joku saa tuollaisen kohtauksen takiasi.

Nyt on niin, että poikasikaan ei ennen yhteenmuuttoa varmasti tuntenut tyttöystävän kaikkia luonteenpiirteitä.

Sinulla kuuluu nyt soida hälytyskellot ja lujaa! Myös pojallasi kuuluisi hälyyttää tuo tilanne.
Miniän kanssa ei kannata nyt keskustella, mutta poikasi kanssa voisit hieman analysoida heidän tilannettaan.

Poikasi kannattaisi harkita kolmeen kertaan, tulevatko ne juhannushäät. Miksi näin kiirus naimisiin? Tietääkö miniä itse hankalan luonteensa, että pitää sen vuoksi kiirettä.
Kun nopeasti sitoo laillistaen suhteen, niin siitä on sitten vaikeampi kadota kuvioista.

Ihan totta, varoita poikaasi. Tuo neito voi olla Pandoran lipas, kun sen avaa, et yhtään tiedä, mitä sieltä purkautuu.
Siitä voi tulla vuosikausien tappelut ja älämölöt. Mitä pidemmälle aika kuluu ja ihmiset väsyvät, sen vaikeampi on korjata tilanteita.

Olen nähnyt näitä tapauksia... liian lyhyt seurusteluaika, oudot ja äkilliset mielenmuutokset, oikuttelut, kohtaukset, raivarit ja riidat.
Se, että miniä näin nopeasti kohdisti tulevaan anoppiin aiheetonta aggressioita, se kertoo hänen jollain tasolla piilevästä häikäilemättömästä ja häpeämättömästä luonteenpiirteestä.

Jos se olikin lähinnä poikas idea kutsua sut ja miniäsi vaan seuraili poikansa tahtoa? Oon ollu yli kymmenen vuotta mammanpojan kanssa avoliitossa ja on se kyllä aluksi ollu hankalaa sopeutua siihen että miehelläni on niin tiiviit välit äitiinsä. Itsellänion hyvät mutta ei niin tiiviit välit omaan äitiini. Poikas ja miniäs suhde on vielä tuore ja varmaan voi olla totta sekin että tuo nainen jännitti sua. Hänelläon pieni lapsi ja sekin on vaativa homma ja voi kiristää pinnaa. Lapsi leikkaa osansa parisuhteelle toivotusta ajasta ja sitten vielä anoppi. Eipä tuossa mitään muuta kuin totuttelua. Teillä on hyvät mahdollisuudet hyviin väleihin, en tarkoita tiiviisiin,mutta hyviin. Opettelette kaikessa rauhassa toistanne kunnioittaen vuosien varrella rajoja. Oman anoppini kanssa ollaan liki viikottain tekemisissä kun mieheni keksii äitinsä kanssa jotain yhteisprojektia ja joskus ollaan tuiskahdettu toisillemme. Vuosien mittaan ollaan kuitenkin opittu jo lukemaan niitä toistemme myrskyn merkkejä. Yksinkertaistaen: minä tarvitsen kunnon yöunet, anoppi tarvitsee kupin kahvia ja mieheni tarvitsee osata sanoa "kyllä, kultaseni" oikeassa kohtaan. Sinä, miniäsi ja poikasi voitte myös oppia oikeat niksit jotta sopu säilyy ainakin pääosin:)

"Kauhealle anopille": Se että sinut kutsuttiin voi olla, että poikasi kutsui ja miniä pitkin hampain ei ilennyt kieltäytyä.
Ex-miniäsi on sinulle tärkeä. Se on oikein ja hyvä asia. Olette molemmat aikuisia naisia ja teillä on oikeus pitää toisiinne yhteyttä.
Tunteeko uusi miniä itsensä epävarmaksi, tietäen että ex-miniä on sinulle läheinen?
Ei kai poikasi mennyt kehumaan entistä vaimoaan ja sinun välejäsi "liikaa"?
Ja et kai vain vahingossakaan lipsauttanut jotain ex-miniästä?
Teidän tapaamistilanteenne oli varmaan ruudinherkkä, varsinkin, jos poikasi uusi vaimo on epävarma asemastaan, onhan hänellä ollut suosittu edeltäjä.
Et ole kauhea anoppi etkä ole tehnyt mitään väärin, eikä uusi miniä ole käytöshäiriöinen tms, Hän on vain epävarma ja pelokas. Ehkä hän pelkää olevansa ulkopuolinen miehensä ja anopin hyvissä väleissä.
Anna heidän olla rauhassa, mutta anna ymmärtää että miniä on aina tervetullut
vaikkapa kahville ihan yksinkin, henkilönä, frendinä.
Eihän teistä parhaita ystäviä tarvitsekaan tulla, pääasia on kai kunnioitus ja sietäminen. Ei ehkä kivoin tilanne, mutta kaikkea kivaa ei voi saada, vai mitä?
Terv.ja hyvää kesää!

Täällä on kamalan paljon parjattu miniää, mutta itse en näkisi asiaa niin. Ap:kin kirjoitti aloitustekstissään:

"Yhteydessä oltiin puh. ja netin kautta, ja uusi kumppani tuntui todella mukavalle tytölle"

Voi olla, että miniää on jännittänyt kamalasti. Kenties se koko viikonlopun pituinen tapaaminen olikin enemmän poikasi ajatus ja miniä päätti kilttinä suostua siihen, mutta hänen hermot eivät kestäneet niin pitkää tapaamista. Mietipä asioita hieman hänen kannalta. Hän on yh-äiti 3kk lapsen kanssa, jonka isä ei kiinnostunut vauvastaan. Hän saattaa helposti ajatella, että niin mahtavan ja hienon ex-miniän takia katsoisitte häntä alaspäin ja teillä olisi paljon ennakkoluuloja naista kohtaan. Hänellä on ollut valtaat paineet antaa hyvä ensivaikutelma, jotta oppisitte arvotamaan myös häntä ja hänen valintojaan.

Niinkuin sanontakin kuuluu: hiljaa hyvä tulee. Ei kannata yhtäkkiä tunkeutua rytinällä toisten elämään koko viikonlopun kestävällä visiitillä. Voihan sitä itsekin sanoa, että josko me nyt vain ensin tullaan kahville ja opetellaan tuntemaan toisemme.

Itseäni ahdistaa hyvin paljon tavata miehelleni tärkeitä ihmisiä, vaikka olemmekin tunteneet ja muutamia vuosia. Minulle tulee paineita antaa itsestäni hyvä kuva, joka puolestaan vie kamalasti voimavaroja kun kokoajan täytyy miettiä, miten käyttäytyy, mitä puhuu, miten toiset näkevät minut yms. Tämä lähinnä siksi, että tiedän kyseisen ihmisten olevan miehelleni tärkeitä ja näin ollen myös minulle on tärkeää, mitä he ajattelevat minusta. Tämän vuoksi en mielellään harrasta ns. pitkiä vierailuita.

Juhannukset yms yleensä vaativat pitkiä vierailuita, jonka vuoksi helposti jossain vaiheessa pinna kiristyy. En huuda yms loukkaa, mutta saatan sanoa mielipiteeni aika topakasti tällöin. Jälkeenpäin nämä hetket hävettävät kovasti ja voi olla vaikeaa kohdata asianomaisia. Kenties miniäsi myös häpeää sinun kohtaamistasi purkauksensa jälkeen, eikä tämän vuoksi halua pitää yhteyttä? Mitä jos kokeilisitte uudelleen keskustella vaikka puhelimessa/netissä, kun se aiemmin toimi hyvin välillänne? Ota vaan rohkeasti yhteyttä.

Ja muuten, en minäkään suoranaisesti pidä yhteyttä mieheni vahnempiin. Mieheni hoitaa soittelemisen ja vierailuiden sopimisen, minä kuljen hänen mukanaan. Silti viihdyn hyvin heidän luonaan ja on mukava aina tavata. :)

Jotenkin tuon täytyy liittyä tuohon exän kanssa kaveeraamiseen.
Tarina ei kerro pojan eron taustaa ja sitä, että tiesikö uusi vaimoke anopin ja exän väleistä.
Omalla kohdallani anoppini saisi kyllä pitää ihan vapaasti oman rauhansa jos kaveeraisi mieheni exän kanssa; sehän todistaisi, että anoppi hyväksyy kaiken sen pahan, mitä se muija hänen pojalleen aikanaan teki...

NIINKKÖ

Oijoi, omituista käytöstä. Meillä on omassa perheessä ja myös appivanhempien perheessä kovin korkea kynnys ryhtyä moisiin mielenosoituksiin. Ymmärtäisin, jos 12-vuotias tuiskahtaa noin, mutta aikuinen - no comments.

Eihän se sinun vikasi ole, että hän sitten kokikin niin, ettei hänellä ole riittävästi aikaa olla kahden miehensä kanssa. Sitäpaitsi marssijärjestys olisi voinut olla sellainen, että hän olisi sanonut asiasta ensin miehelleen ja mies olisi keskustellut hänen kanssaan. Lähti nyt sitten omien päähänpistojensa perusteella kutsuvieraalle änkyröimään. Voi miten noloa... ja ikävää! Mukavat appivanhemmat ovat nimittäin taivaanlahja ja iso ilo elämässä.

Joskus voi käydä niin, että lapsi valitsee puolisokseen ihmisen, jonka kanssa ei millään tulekaan toimeen. En kyllä minäkään tulisi moisen kanssa, haluaisin pysytellä kaukana, en yksinkertaisesti tykkää tuolla lailla käyttyvistä ihmisistä.

anoppi on parasta ja sinappi

Mitä tehdä jos anoppi ja hännen sisko ovat molemmat ihmiskunnalle varalinen molemmat shizofreniko ja jokainen ilman aviomiesta ja vielä jokaiselle syöpä? En valita.Koska jov valitat niin itse kin olet paha. Niin annahan olla. Jokainen saa oma palkka oman tekojen mukaan.Parasta olla reunalla ja anna ihmisille nautti omasta ansaittu elämästä!

Kun tilanne on tämä on parasta unohtaa koko ihminen. Elä elämääsi kuten ennen tätä epäonnistunutta viikonloppua.
Älä ota miniääsi elämäsi osaksi, koska hän ei sovi siihen.
Sinun ei edes tarvitse tietää, mikä häntä vaivaa, koska ongelma on yksin hänen. Eihän poikasikaan ymmärtänyt tilannetta.

Olet elänyt koko ikäsi ilman tätä tuttavuutta, ja tulet toimeen edelleenkin.
Miniä on mustasukkainen miehestään, kuvittelee, että teillä on katkeamaton side.
On lukenut liikaa naistenlehtiä, joissa kerrotaan miehistä, jotka eivät pääse irti äitinsä rakkauden kahleista. Miniäsi alkoi kehittää tarinaa miehestään ja sinusta ja uskoo siihen nyt itse.

Minä en ainakaan haluaisi viettää kokonaista viikonloppua sukulaisissa, omissa tai miehen. Maksimi olisi 1 yö, ja läht'ö sinne mahdollisimman myöhään ed. iltana ja paluu kotiin mahd. aikaisin seuraavana aamuna.

Eikä anopin tai miniän tarvitse olla mitään parhaimpia ystäviä tai edes tuttavia, joiden kanssa istutaan iltaa, hehän tuntevat toisensa vain 1 henkilön välityksellä, joka ei varmaan ekoilla 10 treffiillä ja suhteen alkuaikoina - jos normaali on - ole miettinyt "mitäköhän mun äiti tästä tykkää?"

Nu voihan naisten jouruja ei Ikinä loppuvat!! Jouruttelijat roikkuvat omassa kielessä Helevettissa kahdeksassa kierroksessa.Pahin milloin äidillä ei järjestetty oma hklkohtainen elämä ja Se kokoaika viestittele omalle pojalle naimisissa oleva.Parempi anta rauha ihmisille tai etsi itsellesi oma kaveri.

Mustalainen riivattu nainen, joista ensi miniä karkasi pellon keskeen ja poika nyt tapaile miehen kanssa.Näin ihanasti oma äiti vaikutta omalla kielellä oman pojan elämään.Ja koko aika viestittele miehelle .Mitäs tässä? Nu ei mitään.Annetaan kuolla rauhassa kun epäselvä syöpä näin ihanalle hyvätekevälle ihmisille ja ehkä mukava elää yksin sairaana omassa ihanassa oloissa.Kidattahan itse itsensä.

Parisuhteeseen kuuluu tasan kaksi ihmistä. Exät ja äksät eivät siihen kuulu. Inhosin ex-anoppiani ensilmäyksestä lähtien, vaikka hän ei mitään minulle koskaan tehnytkään. Eikä puhunut mitään ikävää. Eikä kyllä paljon muutakaan. Alusta asti oli selvää, että minä olen vain yksi tyttöystävä muiden joukossa, pian jo entinen. Minuun tutustuminen olsi ollut ajanhukkaa.

Sama koski ukkoni ystäviä. Minulle oltiin muodollisen kohteliaita, mutta lähempää tuttavuutta ei tehty, vaikka kovasti yritin. Illanistujaisisssa jutusteltiin leppoisasti sisäpiirinjuttuja, eikä minua briifattu millään tavalla. Olin ulkopuolinen. Mietin monta vuotta, että minussa on varmasti jotain vikaa, kun näin ajattelelin. Mieskin vähätteli tuntemuksiani.

Eron jälkeen olen saanut kuulla mitä kaikkea minusta anoppi ja kaverit olivat miehelleni puhuneet. Parisuhteessamme oli useita henkilöitä.

Omille pojilleni olen opettanut, että oma vaimo/tyttöystävä tulee aina ensimmäisenä!

"olen siis jo kamalan vanha 50-kymppinen ämmänräähky " Voitit jo tässä kohtaa tämän kolmikymppisen tytönheitukan sympatiat ja empatiat ja sen sellaiset.

Itse olen uusperheellinen ja mulle tuli heti koko tekstistä mieleen, että sä et tarinan roisto ole eikä sellaista tässä ole.

Mitä minä osasin laskea, niin tämä pariskunta ovat uusperhenäkökulmasta tunteneet toisensa todella lyhyen aikaa. Mulla meni ainakin neljä vuotta, pelkässä tutustumisessa ennen kuin uskallettiin saman katon alle muuttaa. Ja jos ei ole kokemusta aiemmin uusperhe-elosta, niin sehän iskee päälle tuollaisessa kuviossa voimalla. Tulee exät, tulee toisen lapset, tapaamiskuviot, järjestelyt, aikataulutukset, kun se pelkkä toisen parisuhteen puolikkaankin ymmärtäminen voi olla joskus noin alussa vaikiaa. Sitä yhteistä aikaa ei ole ehkä sillä tavalla kuin alussa ajatteli ja voi kokea paineita siitä, mitä itseltä odotetaan ja mitä pitäisi itsensä tuntea ketäkin kohtaan. Ei oikeasti mikään helppo homma. Ja mä uskon, että nämä paineet nyt purkautui noin.

Jos et tiedä minkälaiset välit pojallasi ja exällä tai miniällä ja ex-miniällä on, niin kyllä pidättäytyisin alkuvaiheessa siitä erityisesti puhumasta ja hieromasta naamaan. Muutenkin varmaan ajattelee, että et korkealle arvosta häntä nyt ja jos kehuskelee entisen miniän ihanuudella, niin vie väärällä jalalla alkanutta suhdetta yhä enemmän karikolle. Ole toki ystävä, mutta eihän sitä tarvitse erikseen mainostaa pojallesi ja miniällesi. Heillä ja exällä ne välit voivat olla erilaiset etkä sinä välttämättä tiedä kaikkea, mitä heidän kesken tapahtuu. Omassa tilanteessa ei ole mitään sellaisia miehen exään liittyviä kähinöitä yms. ja ihan hyvin juttuun tullaan. Mutta täytyy sanoa, että olin tyytyväinen ettei nyt anoppi lähtenyt ylistämään minulle alkuvaiheessa ex-miniää. Olisi auttamatta välistä tullut olo, että eikös nykynen kelpaa kun en minäkään vanhoja anoppeja haikaile. Eli siitä kannattaa pidättäytyä, jos et jo niin ole tehnyt.

Jos vain noin vanhempana ämmänräähkynä löydät sitä kärsivällisyyttä, niin voi sieltä ihan kelpo miniä kuoriutua. Siellä on varmasti nyt menossa totutteluvaihe vähän kaikkeen. Ja pojan kautta ilmaiset, että mielellään näkisit ja tutustuisit tähän miniänkin lapseen. Kuten sanottu, niin ettehän te ole kunnolla tutustunetkaan toisiinne vielä - joten ei nyt voisi puhua vielä ettei tykkää sinusta.

Täytyy sanoa, että musta on tosi hienoa että olet noin avoin ja miniän lapsenkin otat avosydämin vastaan. Omat vanhempani ovat ottivat ilolla myös mieheni lapsen vastaan. Aikaa kulunut sen 10 vuotta ja etenkin äitini ja lapsen välille on kyllä muodostunut todella lämmin suhde - ei eroa mitenkään "biologisesta isovanhemmasta". Itse koen tämän kaikin puolin hienona juttuna ja samoin mies ja hänen vanhemmat puhuneet kuinka hienoa se on.

Mutta sulattele rauhassa, katso miten etenee. Älä anna tuon liikaa itseesi vaikuttaa, en osaa uskoa että poikasi nyt antaisi väliesi katketa lapsenlapsiisi. Silloin siellä parisuhteessa jo olisi sellaista vikaa, että ei kauaa kestäisi. Tuossa sinä jouduit nyt tulilinjalle, kun tuore pari ei ole osannut keskustella ennakkoon olisiko tarvetta yhteisajalle ja vaikka kutsua vähän eri pituiseksi ajaksi. Olisi ehkä fiksuinta ollut kutsua alkuun kaffelle. Kyllähän sitä on loppuelämä aikaa tutustua. Harmi, että sinä jouduit huudot kuulemaan vaikka he sinut kutsuivat. Mutta pidäpä sinä pää kylmänä ja kyllä se siitä on suttaantuakseen.

ILMOITUS LEHDILLE: ANNETAN HYVÄN NAISTEN KÄSIIN OMA 50VUOTIASTA POIKA !KERITAHAN SAADA ENNEN 1 JOULUKUU JA SAAT SÄHKÖHELA JA SILITUS RAUTA LAHJAKSI ! BONUS 50 €/ KK SUKKALE JA TUPAKALLE !

ÄIDIN HUOLI EI TIEDA RAJOJA

Kuulostat yhtä lämpimälle kuin oma anoppini. Minä olin ollut mieheni kanssa vasta vähän aikaa kun tapasin hänen vanhempansa. Minut otettiin lämpimästi vastaan. Minullakin oli paineita sillä minun anopillani on kaksi ex-miniää. Toisen kanssa on hyvät välit ja toisen kanssa viileät välit mutta kohteliaat lapsen vuoksi. Ensimmäisellä on kolme lasta ja toisella yksi mieheni kanssa. Oli minulla myös paineita ensimmäisellä kerralla kun oli mieheni vanhemmat ja miehen sisko miehensä kanssa plus heidän lapsensa ja nämä kaikki lapsipuoleni paikalla. Mutta kaikki olivat niin lämpimiä ja ystävällisiä että tunsin oloni hyväksytyksi. Mieheni ensimmäinen vaimo on taitava talouden hoitaja ja minä pelkäsin että verrataan kun en itse ole niin ahkera. Mutta anoppi erityisesti on aina oitänyt minusta ja nykyään välitämme toisistamme kovasti. Olen itse käynyt yksin appivanhempieni kanssa syömässä kun miehelläni on ollut muuta juuri silloin. Ja kyllä voin hyvin kuvitella meneväni anoppini kanssa jonnekin kahdestaan. Minulla onhyvät välit myös mieheni ensimmäiseen exään mutta toisen kanssa välit viilentyneet hänen selkäänpuukotusten vuoksi. Monta kertaa annoin anteeksi ja yritin olla ystävällinen mutta joka kerta kun
Välit oliolivat hyvät hän taas teki temppunsa. Ei ole suoraan minuun kohdistettua vaan hän kiristää miestäni lapsen tapaamisoikeudella noin kerran puolessa vuodessa uhkaamalla muuttaa sitä ja ilmoittaa lastensuojeluun että on huolissaan pojan meillä olemisesta. Sitten vetää taas takaisin ja sanoo melkein ei vaiskaan. Koko tämän lastensuojeluun kertomisen pitää salassa ja meille lähettää viestejä että haluammeko pojan viikonlopuksi. Sitten mieheni saa soiton että pitää mennä tapaamiseen. Siellä luetaan mistä hän on huolissaan. Jälkeenpäin hän väittää ettei se ollut hän vaikka suojelu tuo esille että hän on huolissaan. Aluksi luulin että hän on oikeasti huolissaan mutta nykyään ymmärrän että hän haluaa huomiota. Valitettavasti se vaikuttaa lapseenkin. Mutta tämän vuoksi mieheni isä inhoaa exää ja äitinsä ei pidä mutta yrittää olla kohtelias pojan vuoksi. Minua taas ärsyttää eniten että näen kuinka poika kärsii äitinsä tempuista. Miniöitä on erilaisia ja tämä temppuilija ei ollut tekemisissä anoppivanhempiensa kanssa. Alkuperäiselle suositan että odottaa rauhassa ja on väleissä poikansa kanssa. Usein ensimmäinen vuosi uusioperheessä on pahin ja sitten helpottaa.