Voisiko ylläpito järjestää narsismipalstalle asiantuntevaa psykologista apua?
Keskusteluaiheen osion nimenä on Henkinen hyvinvointi ja Mielenterveys !!!
Yhä enemmän kirjoittajien teksteistä paistaa läpi kuitenkin vain ja ainoastaan pahoinvointi ja jää kyseenalaiseksi jää onko hyvinvointiin edes potentiaalia halua. Monet tuntuisivat tarvitsevan myös todellista tietoa itse aiheesta. Näin vähä-älyistä läppää ei ole täällä heitetty miesmuistiin.
Keskusteluaiheen osion nimenä on Henkinen hyvinvointi ja Mielenterveys !!!
Yhä enemmän kirjoittajien teksteistä paistaa läpi kuitenkin vain ja ainoastaan pahoinvointi ja jää kyseenalaiseksi jää onko hyvinvointiin edes potentiaalia halua. Monet tuntuisivat tarvitsevan myös todellista tietoa itse aiheesta. Näin vähä-älyistä läppää ei ole täällä heitetty miesmuistiin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ap ei ole ilmeisesti itse koskaan kokenut narsistista ihmissuhdetta. Tuntuuhan kaikki aivan päättömältä. Sitähän se onkin!
Mutta....itseäni ainakin lohduttaa lukea, että muutkin ovat kokeneet samaa. Ensi kertaa tänne kirjoitan, mutta paljon olen llukemalla saanut apua ja ymmärrystä omaan tilanteeseeni.
Minulle eräs pysykiatrian ammattilainen sanoi, että minun viime vuodet ovet olleet kuin b-luokan kauhuelokuvasta. Hauskasti ja osuvasti sanottu ;-)
Tsemppiä kaikille meille asian kanssa painiskeleville! Uskon, että mankelini lopulta läpi käytyäni olen niin paljon elämää ja sen pahuutta nähnyt, että elämän onneen riittää aika yksinkeraiset asiat! Se on rikkaus se!:-)
Kannatan ajatusta asiantuntijoista.
Virheellistä tietoa on helppo jakaa, kun ei itsekään tiedä aivan kaikkea, tai on käsittänyt väärin. Myönnän itsekin syyllistyneeni monesti tunteisiin ajatteluun. Mutta juuri tuo on kaksiteräinen miekka: pitäisi säilyttää herkkyytensä, olla lempeä ja tunteva, osoittaa mielipahansa silloin kun tuntuu siltä mutta vastaavasti pitäisi olla johdattelematta ihmisiä tuntemuksissaan/mielikuvissaan mahdollisesti väärään suuntaan.
En näe mitenkään helppona nakkina palstakirjoittelua.
Olet parhaimmillasi kun olet oma itsesi. ;)
Öh... *punastuu*
Seisot suurten ja peruuttamattomien sanojen takana yxex. Toivottavasti ne pysyvät :)
Aawww...
Nyt täytyy taas laittaa youtubelinkki...joka sivuaa tuota omana itsenään olemista, on myös laulu rakastamisesta...
Hih, linkki unohtui...
http://www.youtube.com/watch?v=5jcvpPjuml4
Mun intiaani-nimi taisikin olla 'hän joka seisoo jääräpäisesti sanojensa takana' ;D
(hectoria kompaten)
" En ole sankari,
Kyllä sä tiedätkin jo sen.
En myöskään luuseri,
Vaan äijä tavallinen.
Muistinko kertoa,
Että mä unohdan
Välillä kertoa,
Kuinka paljon mä kaiken aikaa sua rakastan? "
=)
Voisiko joku järjestää tälle ketjun aloittajalle psykologista apua?
mullekin voi ilmoittaa mistä apua.missä suomi24 n hoitokoti jamiten sinne haetaan?
Tätä samaa olen miettinyt useasti. Terveys-osiossa voisi ajatella positiivisesti jolloin itsään toteuttava ennustekin muuttuisi positiiviseksi. Elämä olisi ainostaan puoliksi pielessä, tuskat olisivat merkki siitä että hengissä ollaan.
Mutta ei..kaiken maailman kitinää ja nitinää ja narinaa ja narsistit hirteen ja ollaan niin uhreja niin uhreja kunnes narsisti ymmärtää pyytää anteeksi ja tarjota elämän uhrille kultalautaselta. ;)
"Yhä enemmän kirjoittajien teksteistä paistaa läpi kuitenkin vain ja ainoastaan pahoinvointi ja jää kyseenalaiseksi jää onko hyvinvointiin edes potentiaalia halua."
Niin noitakin asioita...
niin henkistä hyvin-kuin pahoinvointiakin voi itse kukin miettiä tykönään...
mitä ne mahdollisesti pitävät sisällään...ja miten sitä omaa ja toistenkin henkistä hyvinvointia voi lisätä...kuin miten lievittää niin omaa kuin kanssakulkijoidenkin pahoinvointia...
Että taas taitaa olla linkin paikka...
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/hyvinvointi/miten_voit/pahan_olon_tunnistaminen
Tuo onkin hyvä kysymys: Kuinka lievittää sitä omaa ja toisten pahoinvointia?
Linkistäsi: mieleni tekisi puhua tyytymättömyyden noidankehästä. Ihminen kokee kyllä pahoinvointia, mutta todellinen matka on usein pitempi siihen oikeaan pahoinvoinnin syyhyn. Vaaditaan melkoista rehellisyyttä tunnistaa ne eri syyt jotka aiheuttamat tyytymättömyyttä. Itseään; tapojaan ja tottumuksiaan ei ole niin helppo muuttaa (kuin ulkopuolisin silmin se on).
Toisen muuttaminen tapahtuu taas vain tämän itsen vapaasta tahdosta.
Lähdettyään muutoksen tielle; jotkut väsyvät välillä ja palaavat samoihin totuttuihin kaavoihin. Kuten ye sanoi tänään eräässä ketjussa, helpoin tie on usein se helpoin tie. Monesti se helpoin tie tarkoittaa sitä, että pysyttelee siinä totussa vanhassa (vaikka se aiheuttaa pahoinvointia, se on silti turvallinen ja tuttu valinta). Mutta hetken päästä ihminen on taas pahoinvointinsa ja sitä kautta tyytymättömyytensä vanki.
Tälläisen sarjatekijän kokemuksesta tiedän mitä se vanhalle ruokakupille palaaminen tarkoittaa. Tässä yhteydessä se tarkoittaa eri syitä, ei suinkaan ihmissuhteita. Ahdistuminen, itseinho, tyytymättömyys elämään, jne... ne ovat tuttuja tunteita. Olen lakannut vaatimasta luojalta sitä ihmettä, että joku muu korjaisi asiat ja saisi muutokset aikaan. Jälleen kerran - ja uudelleen - minun on itse sinne peiliin katsottava ja argumentoitava ne epäkohdat, mitkä todellisuudessa mättää. Ja pyrkiä muutokseen niiden muutosten kautta, jotka ovat tärkeitä.
Rehellisyyden nimissä olen myös ollut se kukkahattutäti, joka käskee ihmisiä ottamaan ohjat elämässään ja käskee lakata valittamasta. Näkemättä elämän inhimillisiä ja moninaisia puolia. Ikäänkuin se helpottaisi tai nopeuttaisi itse prosessia. Joissakin tapauksissa siitä on hyötyä, silloin kun ihminen herätetään siitä omasta illuusioharhasta. Mutta toistuvasti sanottuna se alkaa maistua nalkutukselle, josta on vähäisempää hyötyä tai ollenkaan.
Jää vielä se mörön hetki, kun on repsahtanut. Itsesyyllisyys ja häpeä, erilaiset voimattomuuden tunteet valtaavat ennen toivottomuutta. Miten kukaan voi minua hyväksyä tai minusta välittää, kun olen tälläinen raukka, kun en saa pidettyä omasta niskastani kiinni? Miksi lankesin? Miten nousen tästä taas sille tasolle, jolla toiset hyväksyvät minut? Vai olisiko tärkeämpi kysymys, kuinka hyväksyn itseni?
En ole yksin tämän asian kanssa. Eikä silloin kukaan muukaan teistä ole. Jokaisella on se oma pikkuruinen mörkönsä kaapissaan, jota piilotella muiden tavaroiden alle. Se riippuu jokaisesta itsestä, onko se hyvä vai huono asia, kun se on piilossa. Pääasia että tiedätte itse missä se milloinkin on. Sanotaanpa sitä nyt vaikka Tiuhtiksi. Silloin kun kuljette Tiuhti rintataskussanne, koette syyllisyyttä ja levottomuutta. Mitäpä tapahtuisi, jos sen Tiuhtin kanssa tekisi sinunkaupat?
"Vai olisiko tärkeämpi kysymys, kuinka hyväksyn itseni?"
Juurkin tuo on mielestäni se ihmiselle se tärkein kysymys...
Tässä ny oli paljon sellaista mitä täytyy sulatella...luulisin tietäväni mitä on olla ihmisenä ns. pohjalla...minun kokemukseni tuosta on avioliittoni loppu ajoilta...
Mutta sitten kun siitä vuosien mittaan ns. ylös pääsin...niin kokemus ei ole kohdallani uusitunut, ei tuon menneen Ännä suhteeni jälkeenkään...vaikkakin joitain valintojani ja tekemisiäni olen hävennytkin ja omaa typeryyttäni soimannut...
Tuosta lopustasi...möröstä...niin
"Mitäpä tapahtuisi, jos sen Tiuhtin kanssa tekisi sinunkaupat?"
"Asiasta voidaan olla eri mieltä, mutta nyt vajaan kolmen vuoden toimintamme näyttää osoittavan, ettei täydellinen toipuminen ole mahdollista ilman asioiden selvittämistä. Niin tuskallista kuin se onkin, on kaikki luurangot ja mätänevät raadot kaavittava pois elämästämme, tavalla tai toisella. Psykopaatin uhri ei voi sanoa, kuin ehkä vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa, että kaiken menneen unohtaminen korjaa kaiken. Luurangon voi unohtaa komeroon, mutta jossakin vaiheessa joku avaa tuon oven, tuottaen hirvittävän pelon kokemuksen. Eri ammatti-ihmiset ovat tuoneet tämän asian esiin sellaisella tavalla, ettei siitä tarvitse edes kiistellä. Ihmismieli on sellaisella tavalla rakennettu, että se voi unohtaa vasta sen jälkeen, kun se omin silmin on nähnyt nämä luurangot ja raadot ja elämän pilaavat asiat. Ikäviin asioihin tarttuminen kauhistuttaa sillä hetkellä, mutta samanaikaisesti koettu elpyminen tuottaa sitäkin suurempaa iloa"
http://www.ihminentavattavissa.net/html/eheytyminen2.html
Yhtäkisti tulee mieleen noista sinunkaupoista että nuo sinunkaupat pitäisi tehdä nimenomaan itsensä kanssa...armahtaa itsensä...että jos sen Tiuhtin vaihtaisikin pieneen sydämeen jota kantaisi taskussaan ja nimeäisi sen armoksi...
Vielä tulee mieleen yhden äitienpäivänä palkitun äidin, jonka puheita olen kuullut joskus ihan livenäkin...liittyen vapaaehtostyöhöni nuorison parissa...
niin hän on sanonut jotenkin näin...nuoriso tarvitsee aikusia jotka eivät kauhistele koska tietävät, että tuskin mitään sellaista pahaa enää voi tehdä/olla...jota ei olisi jo tapahtunut/joku tehnyt...
Keskustelu palstata ovat avanneet minun silmät narsimin suhteen, pitää muistaa että tavalliset psygologit ja psykiatrit eivät ymärrä narsimista yhtään mitään.
Lisäksi asiantuntija kirjoituksia on netissä vaikka kuinkapaljon, joten tälle palstalle ei ole sellaiseen tarvetta. Itseasissa vertaistuki on todettu tutkimuksissa kaikista tehokkaimmaksi tueksi. Esim. alkoholipuolella psykiatrien vetämissä parantoloissa raitistumis prosentti on n.2% ja vertaistuki hoidossa kuten minnesota hoidossa raitistuneita on yli 50%.
Jotkut harvat psykiatrit ovat kuitenkin erikoistuneet narsimiin ja tietävät siitä huomattavan paljon, tässä minun suosikki ohjelma, jossa tärkeimmät asiat käy ilmi :)
Kesto vain reilut 13 min, jaksat katsoa :).
http://areena.yle.fi/tv/1375028
"narsismi on tärkeä ja elämää ylläpitävä voima" jne..
Hyvin selkeästi tuli esille narsismin, ja siihen tulleen häiriön eroavaisuus. Häiriötilassa mm kritiikin sietokyky ja pettymysten sietokyky on alhaalla.
Positiivinen ja selkeä haastattelu. Kiitos vinkistä xcch. :)